Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Live at Enmore Theatre - (Sydney, Australia) - Full Concert (16/12/2011):
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=oD1gHNCnJFw
 
Ja on ihan pro kuvaa & ääntä.

jigsore: Live at Enmore Theatre - (Sydney, Australia) - Full Concert (16/12/2011):
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=oD1gHNCnJFw
 
Ja on ihan pro kuvaa & ääntä.
 
Plussaa tästä. Täytyypä katsella myöhemmin koko keikka. Åke oli aika riisitautisen näköinen =D

Hetfield: Åke oli aika riisitautisen näköinen =D
 
Kieltämättä. Ilmankos ei örinät enää irtoa :)

Milkop: Kieltämättä. Ilmankos ei örinät enää irtoa :)
 
Vähän on kakspiippunen homma tämä, kun toisaalta nyt kliinit kuulostaa livenä extra-maukkailta, mutta kun örinät on nykyään niin onnetonta hönkimistä kautta linjan, niin vanhempi tuotanto jää väistämättä todella kolkoksi. Nykykunnolla en jaksais täyttä settiä katsoa kokonaan seisten.

Kuvittelin että tuo olisi joku näistä uudemmista keikoista, mutta olikin näköjään joulukuulta. Vähän masentava setti, varsinkin tuo Nepenthe hieman huvittaa tuolla. Sen luokan hissimusiikkia koko biisi, että ei toimi kyllä livenä ollenkaan ainakaan näin ruudun läpi katsottuna. Kyllähän tuota nyt silti katsoo, ja onhan ne Drapery Falssit sun muut tullut jo nähtyä aika monella livevideolla.

Löysin entisen kotikyläni S-marketista Blackwater Parkin hintaan 5,95. Ostin tietysti pois, vaikka en ole tietääkseni koskaan kuullut yhtään Opethin biisiä. Åkerfeldtin ääni tosin on tuttu Ayreon - Human Equation levyltä. Täähän ei ole yhtään paskempaa settiä. Örinät tosin häiritsee hiukan, mutta onhan tässä onneksi myös puhdasta laulantaa. Kyllä tää on ehdottomasti hintansa väärti.

CountX: Löysin entisen kotikyläni S-marketista Blackwater Parkin hintaan 5,95. Ostin tietysti pois, vaikka en ole tietääkseni koskaan kuullut yhtään Opethin biisiä. Åkerfeldtin ääni tosin on tuttu Ayreon - Human Equation levyltä. Täähän ei ole yhtään paskempaa settiä. Örinät tosin häiritsee hiukan, mutta onhan tässä onneksi myös puhdasta laulantaa. Kyllä tää on ehdottomasti hintansa väärti.
 
Teit hienon ostoksen. Nimikkobiisin riffit aiheuttavat kylmiä väreitä.

AnonHero: Teit hienon ostoksen. Nimikkobiisin riffit aiheuttavat kylmiä väreitä.
 
Arvostelujen perusteella vielä ilmeisen arvostettu levy.

CountX: Arvostelujen perusteella vielä ilmeisen arvostettu levy.
 
No, menit ostamaan vuosituhannen parhaan raskaamman musiikin levyn.

Itselläni tuo Blackwater Park ei auennut ihan heti, enkä oikein tajunnut levyn hehkutusta. Myöhemmin osoittautui kyllä loistavaksi levyksi, todennäköisesti parhaaksi koko bändin tuotannosta. Huikeita biisejä. Suosikkini on varmaan Bleak, varsinkin se 6:40 kohdalla alkava osio aiheuttaa joka kerta kylmät väreet, vaikka olen kuullut biisin jo satoja kertoja.

The Leper Affinity oli ensimmäinen kuulemani Opeth-biisi. Tajuntani räjähti ihan vitusti.

laakeri: Itselläni tuo Blackwater Park ei auennut ihan heti, enkä oikein tajunnut levyn hehkutusta. Myöhemmin osoittautui kyllä loistavaksi levyksi, todennäköisesti parhaaksi koko bändin tuotannosta. Huikeita biisejä. Suosikkini on varmaan Bleak, varsinkin se 6:40 kohdalla alkava osio aiheuttaa joka kerta kylmät väreet, vaikka olen kuullut biisin jo satoja kertoja.
 
Mulla oikeestaan täysin sama juttu. Muistan sen tajunnanräjäyttävän hetken Bleakin 3:25 alkavassa kohdassa kun se ensimmäistä kertaa iski.

Meadow: The Leper Affinity oli ensimmäinen kuulemani Opeth-biisi. Tajuntani räjähti ihan vitusti.
 
Sama vika, en ollut aiemmin kuullut vastaavaa. Olin myös aivan pähkinöinä, miten ko. ihanuus kestää yli 10 minuuttia. Koko levyhän on yksi kovimmista alan julkaisuista evö.

En kyllä ymmärrä mikä tossa Opethin musiikissa on niin ihmeellistä. Onhan niillä jotain ihan kuunneltavia kappaleita, mutta eipä yksikään kappale ole iskenyt silleen kunnolla niinkuin odotin, että haluaisi kuulla lisääkin. Ei tuo ole mitään sellaista asenneheviä, jossa tulee sellanen adrenaliininen olo, tosin kuin esim. Children of bodomia kuullessa. Minun korvaani tuo on vaan lähinnä sellaista melankolista shaibaa, jota ei vaan jaksa pitemmän päälle kuunnella. Missä on asenne? Missä ovat sellaiset kunnon asenne kitarassoundit ja riffit, niinkuin tavallisessa hevissä? Blackwater Parkin kappaleet ovat vain lähinnä sellaista sointujen rämpyttelyä kevyillä säröillä. Jotkut pitää siitä, jotkut ei. Itse olin kyllä pettynyt.

OrangeD: En kyllä ymmärrä mikä tossa Opethin musiikissa on niin ihmeellistä. Onhan niillä jotain ihan kuunneltavia kappaleita, mutta eipä yksikään kappale ole iskenyt silleen kunnolla niinkuin odotin, että haluaisi kuulla lisääkin. Ei tuo ole mitään sellaista asenneheviä, jossa tulee sellanen adrenaliininen olo, tosin kuin esim. Children of bodomia kuullessa. Minun korvaani tuo on vaan lähinnä sellaista melankolista shaibaa, jota ei vaan jaksa pitemmän päälle kuunnella. Missä on asenne? Missä ovat sellaiset kunnon asenne kitarassoundit ja riffit, niinkuin tavallisessa hevissä? Blackwater Parkin kappaleet ovat vain lähinnä sellaista sointujen rämpyttelyä kevyillä säröillä. Jotkut pitää siitä, jotkut ei. Itse olin kyllä pettynyt.
 
Piti antaa plussa mutta painoinkin varoitusta, my bad!

OrangeD: En kyllä ymmärrä mikä tossa Opethin musiikissa on niin ihmeellistä. Onhan niillä jotain ihan kuunneltavia kappaleita, mutta eipä yksikään kappale ole iskenyt silleen kunnolla niinkuin odotin, että haluaisi kuulla lisääkin. Ei tuo ole mitään sellaista asenneheviä, jossa tulee sellanen adrenaliininen olo, tosin kuin esim. Children of bodomia kuullessa. Minun korvaani tuo on vaan lähinnä sellaista melankolista shaibaa, jota ei vaan jaksa pitemmän päälle kuunnella. Missä on asenne? Missä ovat sellaiset kunnon asenne kitarassoundit ja riffit, niinkuin tavallisessa hevissä? Blackwater Parkin kappaleet ovat vain lähinnä sellaista sointujen rämpyttelyä kevyillä säröillä. Jotkut pitää siitä, jotkut ei. Itse olin kyllä pettynyt.
 
Nyt menin sanattomaksi.

Panin tämän kunniaks Blackwater Parkin soimaan ja kaadan samalla aamukahvia raivolla naamaan!
Nyt on jumalaute asenne kohillaan, tästä ei hevi parane!

OrangeD: En kyllä ymmärrä mikä tossa Opethin musiikissa on niin ihmeellistä. Onhan niillä jotain ihan kuunneltavia kappaleita, mutta eipä yksikään kappale ole iskenyt silleen kunnolla niinkuin odotin, että haluaisi kuulla lisääkin. Ei tuo ole mitään sellaista asenneheviä, jossa tulee sellanen adrenaliininen olo, tosin kuin esim. Children of bodomia kuullessa. Minun korvaani tuo on vaan lähinnä sellaista melankolista shaibaa, jota ei vaan jaksa pitemmän päälle kuunnella. Missä on asenne? Missä ovat sellaiset kunnon asenne kitarassoundit ja riffit, niinkuin tavallisessa hevissä? Blackwater Parkin kappaleet ovat vain lähinnä sellaista sointujen rämpyttelyä kevyillä säröillä. Jotkut pitää siitä, jotkut ei. Itse olin kyllä pettynyt.
 
No mutta sanos muuta perkele!

Åkerfeldt unohti säveltää asenne kitara riffejä ;E väärin tehtyä musiikkia!