Muusikoiden.net
28.03.2024
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Millä mittaat kehitystä / taitoa?
1 2 3
tomaattiorava
08.08.2012 12:42:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos sitä on ite just vetäny 8h ankaraa soittotreeniä, sitten menee puistoon oluselle ja siellä on joku likanen hippi joka osaa pari hassua sointua rämpyttää sekä örveltää päälle jotain epävireistä törkyä ja aplodeja senkun satelee ja tytöillä tirahtaa vedet pöksyyn, niin mitä siitä pitäisi sitten päätellä?
Niin, mitkä asiat tekevät hyvän kitaristin? Miten pitää kirjaa jostain niin subjektiivisesta asiasta kuin oma soitto? Tai millä perustein arvioit muiden soittoa?
 
Vetehinen
08.08.2012 13:16:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soitettujen nuottien määrä on kääntäen verrannollinen vastakkaisen sukupuolen yksilöiden määrään yleisössä.
 
https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd. … 8_10151805967710473_694824659_n.jpg
 
Ei mulla muuta.
 
Paras on hyvän pahin vihollinen. -Voltaire
Krice
08.08.2012 13:23:23
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tomaattiorava: niin mitä siitä pitäisi sitten päätellä?
 
Esiintyminen ja soittotaito ovat kaksi eri asiaa.
 
Socialite
08.08.2012 13:56:03 (muokattu 08.08.2012 13:56:19)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Niin, mitkä asiat tekevät hyvän kitaristin?
 
Samat asiat kuin muillakin muusikoilla: Musikaalisuus ja ns. musiikillinen yleissivistys, jonka pohjalta soittaja soveltaa oppimaansa eri tilanteisiin.
Hyvä tuo pointti myös esiintymisestä! Voiko olla mahdollista, että se likainen hippi koskettaa kuulijoitaan tulkinnallaan syvemmin kuin kovaa treenaava kitarasankari sweepeillään?
 
tomaattiorava
08.08.2012 14:25:23 (muokattu 08.08.2012 14:27:50)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: Esiintyminen ja soittotaito ovat kaksi eri asiaa.
 
Varsin totta. Esiintyminen onkin se aspekti jota ei olekaan tullu treenattua oikeestaan yhtään. Aika käsittämätöntä röytämistä on yleensä kun koittaa kaverille jotain kikkoja näyttää mitkä vielä vartti sitten yksin ollessa kulkivat moitteetta.
 
Mutta mä pidän itteäni vielä aika keltanokkana näissä musahommissa koska sitä opittavaa on niin paljon. Jotenkin oon asennoitunut siten, että vielä toistaiseksi oon "in training", taotaan takaraivoon perusjuttuja. Terotan kynsiä kovaan tahtiin jotta joskus tulevaisuudessa voin paljastaa ne ja kepittää surutta mm. puistohipit suohon ja voittaa kaikki muijat itelleni.
Itse soittotatsi sekä asteittain syvenevä otelaudan ymmärrys lienevät tällä hetkellä ainoat kehityksen indikaattorit itselle.
 
E : Soittaminen on mulle elintoiminto, teen sitä koska se on kivaa ja haluan nähdä miten pitkälle jäniksenkolo vie. Viihdyttäminen tai esiintyminen ovat tärkeyslistalla aika häntäpäässä.
 
elsewhere
08.08.2012 15:13:02 (muokattu 08.08.2012 15:27:45)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tomaattiorava: Varsin totta. Esiintyminen onkin se aspekti jota ei olekaan tullu treenattua oikeestaan yhtään. Aika käsittämätöntä röytämistä on yleensä kun koittaa kaverille jotain kikkoja näyttää mitkä vielä vartti sitten yksin ollessa kulkivat moitteetta.
 
Voisi siis todeta, että et vielä oikeasti osaa soittaa niitä.
 
Terotan kynsiä kovaan tahtiin jotta joskus tulevaisuudessa voin paljastaa ne ja kepittää surutta mm. puistohipit suohon ja voittaa kaikki muijat itelleni.
 
Oletat, että terävät soittokynnet on se asia, joka tippaakaan kiinnostaa kuulijaa. Sellainen kuulijaryhmä toki on olemassa, joka jaksaa katsella Petruccin sormia ja keskustella henkevästi Steve Vain käyttämistä moodeista. Kyseessä on kuitenkin marginaali, joka koostuu enimmäkseen musiikin aktiiviharrastajista. Keskivertoihmistä kiinnostaa 9/17-tahtilajissa tripletteihin menevä miksolyydinen tilu paljon vähemmän kuin musiikista tuleva emootio tai se, että kyseessä on teini-iän lempibändin kappale.
 
Viihdyttäminen tai esiintyminen ovat tärkeyslistalla aika häntäpäässä.
 
Sitten ei kannata ihmetellä, miksi se resuinen kolmen soinnun hippi vie ne tytöt ja tulee viemään jatkossakin. Kannattaa pohtia, suhtautuuko soittamiseen puhtaasti teknisenä harjoitteena ja haasteena vai välineenä tunteiden, ajatusten ja mielenmaisemien ilmaisuun muille ihmisille (=yleisö). Kumpikin on sinänsä aivan yhtä validi syy soittaa, mutta lopputulema ei ole sama. Tietysti on hienoa, jos saa yhdistettyä molemmat ajatusmallit.
 
Lisättyä:
 
Vastauksena vielä alkuperäiseen kysymykseen: itse arvion omaa soittoani sen mukaan, kuinka paljon virheitä teen ja kuinka hyvin saan esiin sen tunnetilan, mitä soitollani haluan ilmaista. En tosin ole määrätietoisesti treenannut aikoihin vaikka syytä varmasti olisi, ja soittamani musiikkikin on lähempänä sitä kolmen soinnun rämpytystä kuin mitään kovin teknistä. Toisia kitaristeja en jaksa arvioida teknisesti elleivät ne ole todella hyviä tai huonoja, vaan minua kiinnostaa lähinnä se, kuinka hyvin soitto istuu biisin kontekstiin ja kuinka hyvä se itse biisi on. Se on minulle lopulta ainoa tärkeä asia, ja kunnioitan tyylitajuista komppikitaristia paljon enemmän kuin suurintakaan tilusankaria.
 
~ Love broke out and I forgot it's war.
tomaattiorava
08.08.2012 15:46:47 (muokattu 08.08.2012 15:58:31)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

elsewhere: Voisi siis todeta, että et vielä oikeasti osaa soittaa niitä.
 
Jos on tottunut himassa yksin soittelemaan niin ihmekös tuo jos ramppikuume iskee "yleisön" edessä. Tyhmä kommentti.
 
Oletat, että terävät soittokynnet on se asia, joka tippaakaan kiinnostaa kuulijaa. Sellainen kuulijaryhmä toki on olemassa, joka jaksaa katsella Petruccin sormia ja keskustella henkevästi Steve Vain käyttämistä moodeista. Kyseessä on kuitenkin marginaali, joka koostuu enimmäkseen musiikin aktiiviharrastajista. Keskivertoihmistä kiinnostaa 9/17-tahtilajissa tripletteihin menevä miksolyydinen tilu paljon vähemmän kuin musiikista tuleva emootio tai se, että kyseessä on teini-iän lempibändin kappale.
 
Mielestäni tein selväksi aiemmassa viestissä että ihmisten miellyttäminen tai viihdyttäminen omalla soitolla on aika yks ja vitun hailee. Teen sitä mikä kiinnostaa minua. Jos joku tulee joskus soittoa kehumaan, niin valveutuneelta alan harrastajalta tulleet kommentit lämmittävät mieltä varmasti enemmän kuin joltain pissisbändäriltä tulleet.
 
Sitten ei kannata ihmetellä, miksi se resuinen kolmen soinnun hippi vie ne tytöt ja tulee viemään jatkossakin. Kannattaa pohtia, suhtautuuko soittamiseen puhtaasti teknisenä harjoitteena ja haasteena vai välineenä tunteiden, ajatusten ja mielenmaisemien ilmaisuun muille ihmisille (=yleisö). Kumpikin on sinänsä aivan yhtä validi syy soittaa, mutta lopputulema ei ole sama. Tietysti on hienoa, jos saa yhdistettyä molemmat ajatusmallit.
 
Mielestäni musiikki parhaimmillaan sisältään kumpaakin. Kolmen soinnun puistohoilotukset ovat mielestäni yksinkertaisesti tylsiä aktiviteetteja, itselleni. Siksi teen kovaa työtä jotta lähitulevaisuudessa minulla olisi tarvittavat kognitiiviset sekä motoriset eväät suorittamaan asioita jotka mielestäni ovat mielenkiintoisia.
 
elsewhere
08.08.2012 16:12:50
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tomaattiorava: Jos on tottunut himassa yksin soittelemaan niin ihmekös tuo jos ramppikuume iskee "yleisön" edessä. Tyhmä kommentti.
 
Kyllä minusta jonkin asian osaamiseen kuuluu se, että se sujuu kaikissa järkevissä ja oletettavissa olevissa tilanteissa. Jos auton ajaminen sujuu mökkitiellä mutta ei kaupungissa, ei osaa ajaa autoa ja jos selviää hyvänpäivän keskustelusta lukion ranskantunnilla mutta pariisilaisessa kahvilassa tulee tenkkapoo tarjoilijan kysyessä tarkenusta tilaukseen, voi pohtia kuinka hyvä kielitaito oikeasti onkaan.
 
Jos joku sointi, riffi tai soittotekniikka on oikeasti hallinnassa ja selkäytimessä, niin kyllä se onnistuu muutenkin kuin sängyn laidalla kieli keskellä suuta ja hyvin nukutun yön jälkeen. Sen takiahan monet isot pojat väittävätkin, että soittamaan oppii oikeasti vasta yleisön edessä. Suosittelen soittamaan kavereille, perheenjäsenille ja kumminkissankaimankoirille, ramppikuumene voittaminen on mitä parasta treeniä.
 
Mielestäni tein selväksi aiemmassa viestissä että ihmisten miellyttäminen tai viihdyttäminen omalla soitolla on aika yks ja vitun hailee. Teen sitä mikä kiinnostaa minua. Jos joku tulee joskus soittoa kehumaan, niin valveutuneelta alan harrastajalta tulleet kommentit lämmittävät mieltä varmasti enemmän kuin joltain pissisbändäriltä tulleet.
 
Varmasti. Mutta eikös alkuperäisessä viestissä ollut kyse myös siitä, että mitä pitäisi päätellä siitä, kun resuinen hippi soittaa Juicea ja saa suosiota ja pesää, vaikka se ei yhden näkemyksen mukaan olekaan hyvää kitarointia?
 
Mielestäni musiikki parhaimmillaan sisältään kumpaakin. Kolmen soinnun puistohoilotukset ovat mielestäni yksinkertaisesti tylsiä aktiviteetteja, itselleni. Siksi teen kovaa työtä jotta lähitulevaisuudessa minulla olisi tarvittavat kognitiiviset sekä motoriset eväät suorittamaan asioita jotka mielestäni ovat mielenkiintoisia.
 
Onnea matkaan sitten vaan.
 
~ Love broke out and I forgot it's war.
Johann Onn
08.08.2012 17:20:25 (muokattu 09.08.2012 00:27:28)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tomaattiorava: Terotan kynsiä kovaan tahtiin jotta joskus tulevaisuudessa voin paljastaa ne ja kepittää surutta mm. puistohipit suohon ja voittaa kaikki muijat itelleni. + Viihdyttäminen tai esiintyminen ovat tärkeyslistalla aika häntäpäässä.
 
= Ain't gonna happen. Ei siellä puistossa ole enää kuin pari sammutta Reiskaa, kun puistohipit on vieneet jo kaikki naiset.
 
"It ain't it what you do, it's the way how you do it".
 
toxic
08.08.2012 17:38:17 (muokattu 08.08.2012 17:38:54)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://www.back-tools.fi/shop/16200 … nd-stal-stanley-3-m-bredd-13-mm.jpg
 
E: Tosin itse käytän tätä:
 
http://www.visava.fi/modules/catalog/items/10811/lightbox/16DN.JPG
 
Vladi
08.08.2012 17:43:06 (muokattu 08.08.2012 17:46:50)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tomaattiorava, soitatko koskaan muiden kanssa?
 
Levyn tai metronomin tahtiin soittaminen on täysin eri homma, kuin bändisoitto ja sitä asiaa ei opi kuin tekemällä. Näitä makuuhuoneguruja(soittomielessä) on nähty pilvin pimein, mutta kun kaveri pistetään bändin keskelle, niin eihän siitä mitään tule. En halua mitenkään väheksyä teikäläisen työmäärää kotioloissa, mutta käytäntö on osoittanut, että se työmäärä ei valitettavasti korreloi hirveästi bändisoittotaidon kanssa. Mulla on muutama kaveri, jotka ei yksinsoitollaan vakuuttaisi moniakaan. Nämä samat tyypit on varsinkin kompissa luotettavimpia livesoittajia, ketä tiedän ja heidän kanssa soittaessa ei tarvitse huolehtia kuin omasta soitosta/laulusta.
 
Itse keikkailen erittäin epäsäännöllisesti, keikkoja on vuosien mittaan kertynyt yhteensä mututuntumalta noin 50-100. On ollut akustisia trubaduurikeikkoja, rokkibändivetoja ja viime keväänä tuli soitettua 30-henkisen Big Bandinkin kanssa. Joka ikisestä keikasta olen oppinut jotain uutta. Muiden soittajien ja yleisön läsnäolo voi tehdä ihmeitä kumpaankin suuntaan. Jännitys ja hermostuneisuus voi viedä soittovarmuuden täysin, oli biisi kuinka treenattu tahansa. Toisaalta soittokavereiden ja yleisön vaikutuksesta omat soittotaidot voi joskus tuntua nousevan potenssiin kaksi ja jälkikäteen yritettynä se kuningassoolo ei mene läheskään yhtä hyvin, kuin livenä.
 
Yritän tässä siis sanoa, että vaikka kotona treenaaminen on erittäin tärkeää, mikään määrä sitä ei tee susta hyvää bändi- tai livesoittajaa. Siksi tuo "treenaan ja eräänä päivä olen valmis"-ajattelu on virheellistä ja voi johtaa myöhemmin pettymyksiin. Puhun kokemuksesta. :)
tomaattiorava
08.08.2012 19:00:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vladi: Tomaattiorava, soitatko koskaan muiden kanssa?
 
Vuoden päivät tuli eräässä orkesterissa soitettua pari vuotta takaperin, että ei sentään ihan kokonaan tynnyrissä kasvettu. Tällä hetkellä on elämäntilanne niin hektinen että oon bänditouhut laittanu telakalle. Jahka nuo muksut tuosta pari vuotta kasvavat niin saa omia käsiä vähän vapaammiksi.
Jos totta puhutaan niin tää yksinään soitto kyllästyttää ihan vitusti mutta mitä vaihtoehtoja on jos bändi ei ole vaihtoehto? Tietty vois olla hirmuhauskaa jos bongais jonkun kanssakädellisen joka tulis vaikka iltasella kyläilemaan ja vois siinä kimpassa pari bisseä tiputtaa ja musisoida. Omasta tuttavapiiristä saattaa olla tuskallista löytää ja tää suomalainen sosiaalisuus asettaa omat haasteensa tuolta ventovieraiden sektorilta =P
 
Levyn tai metronomin tahtiin soittaminen on täysin eri homma, kuin bändisoitto ja sitä asiaa ei opi kuin tekemällä. Näitä makuuhuoneguruja(soittomielessä) on nähty pilvin pimein, mutta kun kaveri pistetään bändin keskelle, niin eihän siitä mitään tule. En halua mitenkään väheksyä teikäläisen työmäärää kotioloissa, mutta käytäntö on osoittanut, että se työmäärä ei valitettavasti korreloi hirveästi bändisoittotaidon kanssa. Mulla on muutama kaveri, jotka ei yksinsoitollaan vakuuttaisi moniakaan. Nämä samat tyypit on varsinkin kompissa luotettavimpia livesoittajia, ketä tiedän ja heidän kanssa soittaessa ei tarvitse huolehtia kuin omasta soitosta/laulusta.
 
Itse keikkailen erittäin epäsäännöllisesti, keikkoja on vuosien mittaan kertynyt yhteensä mututuntumalta noin 50-100. On ollut akustisia trubaduurikeikkoja, rokkibändivetoja ja viime keväänä tuli soitettua 30-henkisen Big Bandinkin kanssa. Joka ikisestä keikasta olen oppinut jotain uutta. Muiden soittajien ja yleisön läsnäolo voi tehdä ihmeitä kumpaankin suuntaan. Jännitys ja hermostuneisuus voi viedä soittovarmuuden täysin, oli biisi kuinka treenattu tahansa. Toisaalta soittokavereiden ja yleisön vaikutuksesta omat soittotaidot voi joskus tuntua nousevan potenssiin kaksi ja jälkikäteen yritettynä se kuningassoolo ei mene läheskään yhtä hyvin, kuin livenä.

 
Asiallista tekstiä, varmasti pitää paikkansa.
 
Yritän tässä siis sanoa, että vaikka kotona treenaaminen on erittäin tärkeää, mikään määrä sitä ei tee susta hyvää bändi- tai livesoittajaa. Siksi tuo "treenaan ja eräänä päivä olen valmis"-ajattelu on virheellistä ja voi johtaa myöhemmin pettymyksiin. Puhun kokemuksesta. :)
 
Ääh, törmään kokoajan tohon että jengi käsittää mut väärin ja ajattelee että mulla on tuonkaltainen mentaliteetti. Yksi tavoite jonka asetin itselleni joskus pari vuotta sitten, oli että pitää saada tuo otelauta haltuun, teorian perusteet haltuun ja soiton tekninen hallinta tiettynlaiseen kondikseen että on myös jonkinasteinen vapaus siinä otelaudalla. Mutta sitten se työ on tehty ja nuo asiat ovat hallussa. Sitten ikäänkuin on "valmis". "Valmiilla" en tarkoita sitä että ei olisi enää opittavaa, vaan päinvastoin sitä että nyt vasta ne oikeesti mielenkiintoset jutut on opeteltavissa, nyt ne on oikeesti sun ulottuvilla! Sä oot kovan työn tehnyt saadaksesi tarvittavat työkalut ja nyt vasta päästään katteleen mitä niillä oikeen voikaan tehdä!
Ainakin näin olen havainnut päässäni olevan asian laidan.
 
blastoff
08.08.2012 20:06:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tomaattiorava: Jos sitä on ite just vetäny 8h ankaraa soittotreeniä, sitten menee puistoon oluselle ja siellä on joku likanen hippi joka osaa pari hassua sointua rämpyttää sekä örveltää päälle jotain epävireistä törkyä ja aplodeja senkun satelee ja tytöillä tirahtaa vedet pöksyyn, niin mitä siitä pitäisi sitten päätellä?
 
Toinen treenaa soittamista ja toinen soittaa musiikkia?
 
Vladi
08.08.2012 21:19:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tomaattiorava: Vuoden päivät tuli eräässä orkesterissa soitettua pari vuotta takaperin, että ei sentään ihan kokonaan tynnyrissä kasvettu. Tällä hetkellä on elämäntilanne niin hektinen että oon bänditouhut laittanu telakalle. Jahka nuo muksut tuosta pari vuotta kasvavat niin saa omia käsiä vähän vapaammiksi.
Jos totta puhutaan niin tää yksinään soitto kyllästyttää ihan vitusti mutta mitä vaihtoehtoja on jos bändi ei ole vaihtoehto? Tietty vois olla hirmuhauskaa jos bongais jonkun kanssakädellisen joka tulis vaikka iltasella kyläilemaan ja vois siinä kimpassa pari bisseä tiputtaa ja musisoida. Omasta tuttavapiiristä saattaa olla tuskallista löytää ja tää suomalainen sosiaalisuus asettaa omat haasteensa tuolta ventovieraiden sektorilta =P

 
Nii no tuo on täysin ymmärrettävää tottakai. Jos ei ole mahdollisuutta soitella kanssaihmisten kanssa, niin voisiko yksi toisenlaista musikaalisuutta harjoittava juttu olla sulle vaikka säveltäminen? Ehkä jo sitä teetkin, mutta ihan näin ajatuksena. Hommaat jotkut simppelit äänityskamat, jos ei jo ole, ja alat pistämään ideoita ylös. Sitten kasaat niitä kokonaisuuksiksi ja teet joka kerta niin hyvää jälkeä, kuin osaat. Tämä siis vain yhtenä ehdotuksena. :)
 
Ääh, törmään kokoajan tohon että jengi käsittää mut väärin ja ajattelee että mulla on tuonkaltainen mentaliteetti. Yksi tavoite jonka asetin itselleni joskus pari vuotta sitten, oli että pitää saada tuo otelauta haltuun, teorian perusteet haltuun ja soiton tekninen hallinta tiettynlaiseen kondikseen että on myös jonkinasteinen vapaus siinä otelaudalla. Mutta sitten se työ on tehty ja nuo asiat ovat hallussa. Sitten ikäänkuin on "valmis". "Valmiilla" en tarkoita sitä että ei olisi enää opittavaa, vaan päinvastoin sitä että nyt vasta ne oikeesti mielenkiintoset jutut on opeteltavissa, nyt ne on oikeesti sun ulottuvilla! Sä oot kovan työn tehnyt saadaksesi tarvittavat työkalut ja nyt vasta päästään katteleen mitä niillä oikeen voikaan tehdä!
Ainakin näin olen havainnut päässäni olevan asian laidan.

 
Juu, ehkä hieman väärin ymmärsin tuon aloituksen perusteella. Tavoitteita on hyvä olla ja varsinkin silloin, jos kokee, että joku juttu toimii rajoitteena sille, mitä haluaisi tehdä. Itse läpikäyn tällä hetkellä sellaista rajoitetta, että en salli itseni säveltää yksinkertaista biisiä, vaan aina pitää mukamas olla kymmenen eri osiota, 17 tykkiä riffiä per biisi ja mitä vielä... Pääpaino siirtynyt enemmän moiseen touhuun, vaikka kyllä löydän itseni edelleen tiluilemasta aina välillä. Menee kausittain tuo homma varmaan...
tomaattiorava
08.08.2012 21:53:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vladi: Nii no tuo on täysin ymmärrettävää tottakai. Jos ei ole mahdollisuutta soitella kanssaihmisten kanssa, niin voisiko yksi toisenlaista musikaalisuutta harjoittava juttu olla sulle vaikka säveltäminen? Ehkä jo sitä teetkin, mutta ihan näin ajatuksena. Hommaat jotkut simppelit äänityskamat, jos ei jo ole, ja alat pistämään ideoita ylös. Sitten kasaat niitä kokonaisuuksiksi ja teet joka kerta niin hyvää jälkeä, kuin osaat. Tämä siis vain yhtenä ehdotuksena. :)
 
Äänityskamaa kyllä löytyy ja tuleehan niitä joskus käytettyäkin. Viime aikoina oon löytäny itteni leikittelemästä ajatuksella että alkais taas väsäilee täysin konepohjaista musaa. Tälleen vois käytännössä unohtaa kaikki fyysiset rajoitteet ja keskittyy nimenomaan säveltämiseen koska ei tartte ite mitään soittaa. Senkun laittaa nuottia toisen perään vaa ^^
 
Jucciz
09.08.2012 02:09:39 (muokattu 09.08.2012 02:15:44)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vladi: ... vaikka säveltäminen?
 
Tohon säveltämiseen liittyen semmoinen ajatus, että oikeasti hyvä musiikillinen idea (oli se sitten melodia, sointukulku tai mikä tahansa) on monesti täysin soittimesta, esittäjästä ja soundista riippumaton juttu. Se on hyvä jo suoraan nuottiviivastolle kirjoitettuna, itsessään. Tässä mielessä ei ole mitenkään paheksuttavaa laittaa omat ideansa ylös "konemusiikkina" tai ihan minä tahansa, kunhan idea on tallessa mahdollista jatkokäyttöä ja jalostusta ajatellen.
 
Yleensä kaikista heikoimpia ja lyhytikäisimpiä ovat sellaiset musiikilliset ideat, jotka ovat vahvasti johonkin tiettyyn soittimeen, soundiin tai soittotekniikkaan sidottuja. Jos Paul McCartney keksii hyvän melodian, se on hyvä melodia laulettuna, sähköbassolla, panhuilulla tai Minimoogilla. Aina vaan toimii.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Vd9HrO1b7pk
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
Gabe
09.08.2012 22:14:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tomaattiorava: Jos sitä on ite just vetäny 8h ankaraa soittotreeniä, sitten menee puistoon oluselle ja siellä on joku likanen hippi joka osaa pari hassua sointua rämpyttää sekä örveltää päälle jotain epävireistä törkyä ja aplodeja senkun satelee ja tytöillä tirahtaa vedet pöksyyn, niin mitä siitä pitäisi sitten päätellä?
 
Näinhän se on aina mennyt ja varmaan tulee menemäänkin :) Joillain on vaan enemmän karismaa.
 
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille
Karipiirto
09.08.2012 22:34:04
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soittelen yleensä unpluggedina, joten kun joskus harvoin pistän vahvistimen päälle, mittarina toimii tasan se, osaanko soittaa haluamani ja kuulostanko omaan korvaan hyvältä. Bänditreenit mittaa hommaa objektiivisemmin kun soittonsa altistaa muiden muusikoiden, yleensä itseäni parempien, arvioinnille. Jos tulee risuja, palaan sorvin ääreen, jos ruusuja, ilahdun... Ja palaan sorvin ääreen.
 
"If you're going to be crazy, you have to get paid for it or else you're going to be locked up." Hunter S. Thompson
zipa
09.08.2012 22:38:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kitaraa aletaan soittamaan jotta saisi pesää. Näin ollen se joka saa eniten, on paras soittamaan.
 
Very simple.
 
Numb
10.08.2012 06:48:19
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä en nyt varmaan oikein ymmärrä, mutta jos esiintyminen ja viihdyttäminen eivät kiinnosta pätkääkään, ja sitten ei esiinny eikä viihdytä, niin eikös kyseessä ole onnistuminen?
 
Tuosta että kaverille näyttäessä ei onnistu: amatööri harjoittelee niin paljon, että juttu menee oikein. Pro harjoittelee niin paljon, että juttu ei mene väärin.
 
Sävelet ja sanat, kitara ja laulu: Dunnet Head MySpace
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «