Tanssimusiikki ›

Thefish: Niinnoh, paskaako sitä suutaan pieksemään kun syväanalyysi on jo tehty.
En vain pääse irti mielikuvasta jossa mopoilija pysäyttää kuorma-auton ja viittilöi kuskille että tule pois sieltä kopista, eihän tuosta tule mitään.
 
Niin. Tään voi toki nähdä useammastakin kantista. Kuka onkaan se mopoilija ja kuka onkaan se kuorma-auton kuljettaja.
 

 
No ihan varmasti. Ainakin soittajan korvaan. Suurimmalle osalle seeprakengistä kelpaa jo pelkästään tyylinmukainen biitti. Muu on sitten kermaa kakun päälle.
 
Näin on, jos asia halutaan tehdä asiansa ajavasti vailla sen suurempia haluja tehdä asia niin hyvin kuin mahdollista. Joka genressähän -kuten ammattimiehenä(?) tiedät- on ne tietyt jutut, jotka tekevät hyvästä suorituksesta erinomaisen. Ja vaikka joskus/useimmiten siltä tuntuukin, ettei ne seeprakengät mistään mitään tajua, niin ei ne valitettavasti ihan tyhmiä kuitenkaan ole. Kyllä niistäkin Martti Metsäkedon yhtye soittaa tanssimusiikkia autenttisemmin kuin Yölintu.
 

 
Sulla on ilmeisen hyvin hallussa tuo vanha tanssimusiikki, miten se nyt sitten eroaakaan siitä matskusta mitä noissa liitereissä tätä nykyä yritetään raapia.
 
On sitä tullut tosiaankin tehtyä. Ja paljon. Mutta täytyy muistaa sekin, että vanha tanssimusiikki on vain yksi osa-alue tämän päivän tanssi-illasta. Nykyäänhän sana "tanssimusiikki" pitää sisällään niin monenlaisia tyylilajeja. Mä oon edelleen sitä mieltä, että joku humpan/foxin/tangon tyylinmukainen soitto kyllä erottelee soittajan ja soittajan.
 
Sana tietysti pätee ihan kaikkeen musiikkiin, soittipa sitten funkia, jazzia, fuusiota, metallia tai mitä vaan. Ollakseen hyvä, on tyylin ominaispiirteet hallittava/otettava haltuun mm. analysoivan kuuntelun kautta. Ja tietysti soittamalla. Oon ite freelancer-muusikko ja soitan aika monenlaisia genrejä, en pelkästään tanssimusiikkia. Mutta haluan silti antaa tanssimusiikille sen ansaitseman arvon musiikkina siinä missä mille tahansa genrelle.
 
Jos genreä kuin genreä kykenee esittämään uskottavasti, eikö se silloin ole myös tyylinmukaista? Jos ei nimittäin mennä nihilistisiin yksityiskohtien apinoimiseen asti, jossa pyritään esittämään kappale juuri samanlaisena kuin alkuperäisartisti on sen koleana maanantai-iltapäivänä tasan 1,83 promillen laskuhumalassa lainamikkiin hönkinyt.
 
Niin, haluaako olla hyvä vai riittääkö, että on uskottava. Eikä se tokikaan tarkoita jonkun artistin 100% apinoimista. Itse valitsisin sen vaihtoehdon "olla hyvä". Mun oman kunnianhimoni vuoksi. Ja periaatteessa uskon, että sinäkin niin tekisit.

Jalmus: Kyllä niistäkin Martti Metsäkedon yhtye soittaa tanssimusiikkia autenttisemmin kuin Yölintu.
 
Sorry offtopic: kun nyt Metsäketo mainittiin, niin linkissä on ekana vallan mainio kirja. Sen lukemisesta tämmöinen perusrokkijullikin sai hieman perspektiiviä tanssimusan esittämisen problematiikkaan. Helppolukuinen ja selkeästi jäsennelty teos.
 
http://www.musicfinland.com/selvatsavelet/

Se on oikein hyvä kirja. Oon sitä ite käyttänyt opetuksessakin. Aina silloin tällöin on nimittäin oppilaita, jotka haluavat oppia soittamaan tanssimusiikkiakin ja vieläpä ihan tyylinmukaisesti.

Tässä on hyvä kirja http://jannekuusinen.net/Kokoliha.html

Anonymous-jazz: Tässä on hyvä kirja http://jannekuusinen.net/Kokoliha.html
 
Oon lukenut. Ainoa vika tässä kirjassa on se, että useimmat jutut eivät luettuna tuntuneet juuri miltään. Noissa soittajakommelluksissa ja niiden julkituomisessa iso painoarvo on mielestäni eläväisellä tavalla kertoa ne suullisesti, kirjana ei tahdo oikein toimia. Sinänsä toki ihan pirun hyvä ajatushan tuo on koota ne yksien kansien väliin.

En tiedä mistä hemmetistä jannu on huomionsa kirjannut, mutta kyllä tuolla NIIN MONTA tuttua tyyppiä oli... tai tiedänkin tietysti, hääkeikoilta.
 
Odottelun puolesta pisin hääkeikka muuten omalla kohdalla: Paikalla klo 13, kamat klo 15 lavalle, sitten odotellaan kuka missäkin ja mennään soittamaan klo 20. Vieraalla paikkakunnalla tuollainen ihan hyppyyttää vauhditonta pituushyppyä siinä juhlapaikan takapihalla. Tai etsityttää vattupensaita.
 
-jonte
 
tope2: Jos sä kesähäihin aiot matkustaa soittamaan, ni siellä tapaat jo vakiintuneet arkkityypit juhlaväen joukossa, eli:

* Pakollinen Harrikka vieras
- aurinkolasit koko ajan päässä, älyttömän hyvännäköinen tatuoitu atleettinen brunetti seuralaisena
* Siskon mies
-säälittävä alipainoinen viiksimiekkonen, jonka osana on työntää lastenvaunuja pihalla ja hyssytellä hiljaa
* Rauhanturvaaja
- mies, 35-45 vee, 195 cm, vaaleat hiukset, symmetriset kasvot. muistuttaa soittajanlusmuja siitä, mitä on ryhdikkyys, oikea testosteronitaso ja tilanteen vakaa hallussapito
* Kaaso
- vai sittenkin Kaaos? kompleksisen ylipainoinen neuroottinen ikisinkku-sotanorsu, joka itkee puheensa aikana ja sekoilee loppuillasta. orkesterin painajainen, yleensä myös pihtari
* Status-äijä
- morsiamen iskäkulta? todellisuudessa wanha irstas pukki ja ahne keplottelija, vuorineuvos tai varatuomari, joka ottaa tilan haltuun ja lausuu herkällä hetkellä maljapuheessa painavia herkkiä sanoja "Suomalainen on sellainen.." ;)
* Bestman
- useimmiten ihan jees, tekorento ja tekomiehekäs ote. kuitenkin takakireyttä aistittavissa. jos on sinkku, ni jossain vaiheessa iltaa yrittää liikaakin tehdä vaikutusta. tekopirteä bändin tsemppaaja "hoitakaa pojat homma kotiin". istuskelee masentuneena loppuillasta bäkkärillä ja avautuu elämästään, jos ilta mennyt huonosti. jos ilta menee hyvin, ni järjestelee kovan elämöinnin kanssa muidenkin puolesta taksikyytejä jatkoille.
* Nuori Selittäjä
- tunkeutuu bändin takahuoneeseen kertomaan, että joku hänen kaverinsa on ihan vitun kova soittaan. tai sitten haluaa tulla soittaan "jotain rokkia" rummuilla.
* Wanhempi selittäjä
- boheemimpi ilmestys, selittää olleensa nuorena merillä ja tuntevansa Porilaisia muusikoita mm. Hajulisen Jussin. pitää papukaijaa olalla, polttaa piippua ja diggaa kitaristin stratoa.
* Flirttimature
- elegantti tummatukkainen lady, jolla kauniit sääret ja tanssii hyvin. potentiaalinen soittajan jatkoseuralainen.
* Catering-henkilökunta
- oman arvonsa tunteva miespuolinen yrittäjä/keittiömestari (älä erehdy luulemaan, että se on hyvä jätkä), ylinuoria tarjoilijatyttöjä (älä erehdy luulemaan, että niiltä irtois sulle mitään), krapulainen vanhempaa keski-ikää tupakoiva tarjoilijanaikkonen (käheää ja masentavaa juttuseuraa, kyllästynyt kaikkeen), yrittäjäpariskunnan toinen osapuoli (kireä ja määräilevä muija),nuori indoeurooppalainen tarjoilijapoika (ainoa, jolla vähääkään pelimannihenkeä, kielirajoitteinen)
* Artisti.
- hän on täällä tänään. nuori nätti tyttö, joka änkeää bäkkärille ja haluaa tulla esiintymään. ja bändi joutuu neuvotteleen kompromissin "ei kyl nyt just muista miten se River Deep Mountain High menee, mut käviskö Titanic ilman modulaatiota?" ja vituiks meni.
* Stara
- ulkomailla asuva Suomalainen oopperadiiva (tai joku sellainen..laulunopettaja)
* Julkkis
- c- tai d-luokan julkisuuden henkilö, joka on jatkuvasti vaivautunut tilaisuuden aikana saamistaan katseista ja huomiosta. häviää jo alkuillasta.
* Irwin-pariskunta
- työväenluokkainen viinaanmenevä pariskunta, jotka kehuvat tunteneensa Irwinin henkilökohtaisesti ja kutsuvat häntä sen vuoksi Antiksi. miehellä olkihattu päässä ja muija painaa 130 kiloa. paperimies ja laitossiivooja. ylipainoinen ammattikoulun keskeyttänyt kiroileva tytär harrastaa koirien koulutusta ja juuri kortin saanut poika "sälli" toimii porukan kuskina ja kaasuttelee kesäyössä 150 km/h kylätiellä kaverien kanssa loppuillasta paikalle. porukan yhteenlaskettu älykkyysosamäärä ylittää hädin tuskin 140.
* Hot Rodderikerhon mies
- eli hääauton (1964 Cadillac V8) kuljettaja. jotenkin aggressiivisen, kireän ja huonotuulisen oloinen.
* Pappi
- sovinnollisuutta ja rauhantahtoa henkivä hengenmies
* Kanttori
- jos on serenaadiveto kirkossa, ni tod.näk. tutustut myös hääkanttoriin. siinä ammattikunnassa toimii varmaan monenkirjavimpia, omalaatuisimpia ja originelleimpiä persoonia. ihan "free" porukkaa.
* Talonmies/seurojentalon "isäntä"
- piipahtelee jostain tarkistelemaan, sujuuko ilta hääpaikalla hyvin. antaa bändille pyydettäessä tai pyytämättä kronologisen ja yksityiskohtaisen selvityksen suojeluskunnan, maamiesseuran, työvaenyhdistyksen tai nuorisoseuran toiminnasta.
* Sotiemme Veteraani ja puoliso
- viimeisillä voimillaan paikalle raahautunut puolisokea/puolikuuro arvokas 90-kymppinen pariskunta. aina kun heitä näkee, niin sit alkaa bändinkin keskellä leuhkiminen vaarien sotajutuilla ja tekastuilla omilla inttijutuilla. hyvä tekosyy siirtyä juomapuolella arvokkaaseen konjakkiin.
* Ulkomaanvieraat
- miten ne britit on aina niin kohteliaita, saksalaiset huumorintajuisia ja lupsakkoja, jenkit hyväntuulisia, myönteisiä ja luontevia, ruotsalaiset jotenkin parempaa tekoa, japanilaiset ihan toistensa kopioita
* Me otetaan teidät ens kesänä -pariskunta
- varmaan jokaisella on tästä jotain kokemusta. hintaneuvottelut vaan käyntiin ja morsian lähettelee jo lokakuussa häätalon pohjapiirrustuksia ja musiikkitoivelistaa. lopulta 800 euroa on ihan liikaa ja tilalle tulee tutun tutun bändi puoleen hintaan.
* Tanssijasukulainen
- näistä onneks varoitetaan etukäteen. "meidän suvussa on sit kovia tanssijoita, eno harrastaa aktiivisesti tanssilavoilla käymistä". no huh huh!
* Onks teillä käyntikorttia -mies
- jonku firman henkilöstöpäällikkö, lupaa ottaa pikkujouluihin keikalle. ei koskaan soita. toivottavasti..
* Söpö ihana tytteli
- hurmaa ja säkenöi olemuksellaan. saa bändin laulavat jäsenet kilpailemaan loppuillan lauluosuuksista. hymyilee ja katsoo silmiin. kun roudauksen aika tulee, on hän jo hävinnyt pohjolan kauniiseen kesäyöhön ties minne. niistä ne hyvät biisti tehdään.

Jonte: ...Odottelun puolesta pisin hääkeikka muuten omalla kohdalla: Paikalla klo 13, kamat klo 15 lavalle, sitten odotellaan kuka missäkin ja mennään soittamaan klo 20...
 
Ei muuta ku joku äärikompakti toinen setti mukaan ja keikka-autossa reenit pystyyn ;)

No mitäs mie sanoin... Häät kolmen ristin kirkossa männä viikolla ja pikkuinen Mika-Petteri hihkui koko ajan. Karkasi hoitajansa sylistä, säntäsi alttarille hillumaan ja oli muutenkin sangen suloinen. Vaari yritti pelastaa tilanteen ja meni perään. Mut piltti kiipeskii saarnauspönttöö. Ja ukki perässä. Tämä suloinen lapsonen poistui kirkosta vasta saatuaan huutoraivarin.
 
Lehterillä tulee harvemmin naureskeltua, mutta silloin kyllä hieman hymyilytti.

Jonte: En tiedä mistä hemmetistä jannu on huomionsa kirjannut
 
Etkö tosiaan tiedä... No minäpä paljastan... Ne on koottu täältä muusikoiden.netistä.

Eilen ei bändi saanut otta hääkakkua, että riittää ihmisille... keittiöhenkilökunta tosin söi kakkua hyvällä halulla keittiössä... Kun rumpali haki kahvetta että pysyis virkeänä, niin keittiöihmiset käskivät ulos happihypylle että virikistyy... voi perse mitä touhua. Kaljaa kyllä riitti ja sitä myös bändi sai ottaa!

artope: Eilen ei bändi saanut otta hääkakkua, että riittää ihmisille... keittiöhenkilökunta tosin söi kakkua hyvällä halulla keittiössä... Kun rumpali haki kahvetta että pysyis virkeänä, niin keittiöihmiset käskivät ulos happihypylle että virikistyy... voi perse mitä touhua. Kaljaa kyllä riitti ja sitä myös bändi sai ottaa!
 
Ja mehän hypittiin.....=0) Ja se mukava emäntä (ei se paksu kiukkuinen tarjoilija) sanoi klassisesti keittiössä et "odottakaa et noi ihm.... saa ensin" =) se ittekin hymyili kun se oli sanonu sen ja tajus.....

Maijaa ja Jannea sekä Minä rakastan sua:ta ei mainittu. Niitä oon saanut hääkeikoilla soittaa viime aikoina eniten mitä häävalssiin tulee. Omaperäistäkö? Ei minustakaan. No, eipähän ainakaan tartte tehdä ekstraduunia uuden kappaleen opettelun takia... vaikka toisinaan se vois ehkä ollakin virkistävää.
 
Mainittuja arkkityyppejä on tullut tänäkin kesänä bongattua useita. Onneksi sentään muksuja ei ole nähty lavalla soitto- ja äänikamojen kimpussa. Ruokaa ja juomaa on riittänyt bändille ja pitopalveluväki on ollut asiallista ja kohteliasta. Itse asiassa aika harvassa ovat ylipäätään olleet ne kerrat, kun mitään kauhean pahaa sanottavaa ois jälkikäteen hääkeikasta. Kaikki ne on erilaisia, ainutlaatuisia ja arvaamattomia tilanteita, mutta joustavuudella, kärsivällisyydellä, pelisilmällä ja ennen kaikkea huumorilla on joka keikasta selvitty hyvin tähän mennessä.
 
Yksi ihan perusasia hääkeikoilla on se, että suunnitellut aikataulut eivät toteudu ikinä. Toistan: ikinä. Yleensä tämä tosin on bändille vain hyvä juttu: soiton takaraja on sovittu (muistakaakin sopia!) etukäteen ja kun se ohjelma sitten erikoisnumeroiden takia venyy, voi settilistasta tiputella rauhassa puuduttavimpia biisejä pois - ei niitä kaikkia kuitenkaan ehdi soittaa.
 
Mukavia keikkoja kollegoille!

Jucciz: Maijaa ja Jannea sekä Minä rakastan sua:ta ei mainittu.
 
JonLord vetäisee ensi lauantaina kuulemma Light My Fire biisin häämarssina. Odotan elämystä innolla.

Jucciz: Maijaa ja Jannea sekä Minä rakastan sua:ta ei mainittu. Niitä oon saanut hääkeikoilla soittaa viime aikoina eniten mitä häävalssiin tulee. Omaperäistäkö? Ei minustakaan. No, eipähän ainakaan tartte tehdä ekstraduunia uuden kappaleen opettelun takia... vaikka toisinaan se vois ehkä ollakin virkistävää.
 
Mainittuja arkkityyppejä on tullut tänäkin kesänä bongattua useita. Onneksi sentään muksuja ei ole nähty lavalla soitto- ja äänikamojen kimpussa. Ruokaa ja juomaa on riittänyt bändille ja pitopalveluväki on ollut asiallista ja kohteliasta. Itse asiassa aika harvassa ovat ylipäätään olleet ne kerrat, kun mitään kauhean pahaa sanottavaa ois jälkikäteen hääkeikasta. Kaikki ne on erilaisia, ainutlaatuisia ja arvaamattomia tilanteita, mutta joustavuudella, kärsivällisyydellä, pelisilmällä ja ennen kaikkea huumorilla on joka keikasta selvitty hyvin tähän mennessä.
 
Yksi ihan perusasia hääkeikoilla on se, että suunnitellut aikataulut eivät toteudu ikinä. Toistan: ikinä. Yleensä tämä tosin on bändille vain hyvä juttu: soiton takaraja on sovittu (muistakaakin sopia!) etukäteen ja kun se ohjelma sitten erikoisnumeroiden takia venyy, voi settilistasta tiputella rauhassa puuduttavimpia biisejä pois - ei niitä kaikkia kuitenkaan ehdi soittaa.
 
Mukavia keikkoja kollegoille!
 
Ihan totta. Mutta lauantaina meillä oli yks tuttu kaveri rummmuissa tuuraamassa, ja kun odoteltiin siinä jonkun leikin loppumista, niin se kertoi että kerran yhekskytluvun alussa oli aikataulut menny häissä just nappiin. Siellä oli joku armeijan upseeri sulhasen isä kellottamassa rannekellolla kaiken, "bändi lopettaa nnnyt, siirrytään kahville". Kaikki meni siis ihan asiallisesti ja ruokaa ja juomaa oli, mutta kaikki prikuntarkkaan ajoitettuna. Se oli ainoa hääkeikka, jonka tiedän menneen kellolleen.

Lennu: Ihan totta. Mutta lauantaina meillä oli yks tuttu kaveri rummmuissa tuuraamassa, ja kun odoteltiin siinä jonkun leikin loppumista, niin se kertoi että kerran yhekskytluvun alussa oli aikataulut menny häissä just nappiin. Siellä oli joku armeijan upseeri sulhasen isä kellottamassa rannekellolla kaiken, "bändi lopettaa nnnyt, siirrytään kahville". Kaikki meni siis ihan asiallisesti ja ruokaa ja juomaa oli, mutta kaikki prikuntarkkaan ajoitettuna. Se oli ainoa hääkeikka, jonka tiedän menneen kellolleen.
 
Säännön vahvistava poikkeus siis. Tai maailmanlopun meininkiä.

Tuosta listasta taisi puuttua hölmöt bändit ja pöljät morsiot, jotka tilaa niitä.
 
Vaikka tähän tapaan. Bändi peruuttaa kaksi viikkoa ennen kesähäitä. Morsio alkaa hätäpäissään metsästämään uutta. Ohjemistossa pitää olla " tanssimusiikkia ja sitten mukavaa sekoitusta rock, pop, ym. covereista eri aikakausilta". Kallis ei saa olla, koska "Peruutuksen tehnyt bändi olisi ollut 500e".
 
-G-

Ukko: JonLord vetäisee ensi lauantaina kuulemma Light My Fire biisin häämarssina. Odotan elämystä innolla.
 
Hyvät bassokuviot tulee kirkkouruilla.

KoskPaavo: Löytääköhän sen kalloporasoundin?
 
Ei taida olla vakiovarusteena läheskään kaikissa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=e1rjIRkQWC8

Prophet: Ei taida olla vakiovarusteena läheskään kaikissa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=e1rjIRkQWC8
 
Tuohan on ihan kun Harley Davidson saisi lopullisen työuupumuksen.