Kitarat: kitarakamat ›

Ja sitten sarjaa kuluneimmat tapping-lickit ylä-e:ltä.
 
Niin ja sen jälkeen talk boxilla soolo ja sen jälkeen saunassa soolo ja sen jälkeen...

Ja sitten sarjaa kuluneimmat tapping-lickit ylä-e:ltä.
 
Silloin sen "kuluneisuuden" huomaa varsin hyvin, kun joku toinen ei-kitaristi tulee ja vetää sen saman täppäilyn melkeen yhtä hyvin. Ja tässä oli kyseessä akustinen kitara.
 
Floikka kampikin on ihan kiva, ja sillä tehdyt nh/ah divebombit. Voi olla jonkun mielestä aika vänkää.(kuten omasta mielestäni :) )
 
Se on kyllä aika säälittävää, kun joku soittaa ihan päin sitä, ja sitten kaikki vaan kehuu... jee.

Silloin sen "kuluneisuuden" huomaa varsin hyvin, kun joku toinen ei-kitaristi tulee ja vetää sen saman täppäilyn melkeen yhtä hyvin. Ja tässä oli kyseessä akustinen kitara.

Floikka kampikin on ihan kiva, ja sillä tehdyt nh/ah divebombit. Voi olla jonkun mielestä aika vänkää.(kuten omasta mielestäni :)
 
Niin, ja jotkut joo-kitaristit saattavat katsoa että, noihan on ei-kitaristeja ku niillä on floikka! :D

Olen huomannut, että monesti kappale jossa on kitarasoolo saa yleisöltä kovemmat aplodit ja hurraukset yms. kuin kappale jossa ei ole sooloa. Minusta tämä em. piirre on hieman hassu, koska hyvä biisi on hyvä biisi oli siinä soolo tai ei - ainakin minun mielestäni. Soolokitaristit saavat monesti suuremman kunnian bändin hyvästä soitosta kuin muut soittajat vaikka rytmiryhmä pitää koko homman kasassa. Soolojen soitto ei välttämättä ole rytmikitaraa vaikeampaa kuten monet ei-kitaristit usein luulevat.
 
Mitä tulee ketjun aloittajan kysymykseen: "Soitammeko me siis pääasiassa itseämme ja toisia kitaristeja varten silloin kun haemme soittimen luomia rajoja?" oma vastaukseni on, että soitan pääasiassa itselleni mutta toivon että muut kitaristit pitäisivät soitostani ja saisivat siitä jotakin omaan soittoonsa. Vastaavasti itse kuuntelen muita kitaristeja tarkasti ja pyrin oppimaan heidän soitostaan ja soveltamaan jotakin heidän hienoista jutuistaan omaan soittooni.

Niksi-Mnet:
 
Koska kaikki eivät tosiaankaan ymmärrä mikä on haastavaa ja vaikeaa soittaa, ei siihen kannata panostaa liikaa. Keep it simple ja näin jää energiaa rock-poseeraamiselle, jota ymmärtää vähän yksinkertaisemmatkin. Sillä saat ihailuja sekä kauniimmalta (kuka mistäkin tykkää), että siltä toiseltakin sukupuolelta.
 
EDIT: Ai niin, ne sukkahousut jalkaan ;)

Minä en todellakaan ole mikään tekninen soittaja, vaan olen enemmän (paljon enemmän) keskittynyt E-A-D-kielten rämpyttämiseen, eikä se haittaa.
 
Sooloja en pahemmin osaa, mutta haluaisin.
 
Joka päivä kun menen kellariin soittamaan, niin aika suurella todennäköisyydellä soitan sitä samaa mitä olen soittanut vaikkapa viimeiset 2 viikkoa.
 
Itseäni varten siellä soittelen ja juuri sellaisella soundilla mikä kuulostaa minun korvaani hyvältä.

Kitaristit on ihan turhia. Ruoka on paljon kivempi asia.

Sitten on saavuttanut kitaristina jotain, kun eturivissä oleva vastakkaisen sukupuolen edustaja katsoo sinua haltioituneena silmiin koko keikan ajan. Omia sukulaisia ei lasketa. Tekniikka ja soundit menettävät merkityksensä saman tien.

Sitten on saavuttanut kitaristina jotain, kun eturivissä oleva vastakkaisen sukupuolen edustaja katsoo sinua haltioituneena silmiin koko keikan ajan. Omia sukulaisia ei lasketa. Tekniikka ja soundit menettävät merkityksensä saman tien.
 
Jeppis, taitavan ja ehdottoman kovan muusikon tunnistaa märästä vanasta, joka seuraa herkeämättä askelia.
 
Tosin jos kovaksi muusikoksi haluaa tämän määritelmän mukaan tulla, kannattaa valita basso kitaran sijaan.

Jeppis, taitavan ja ehdottoman kovan muusikon tunnistaa märästä vanasta, joka seuraa herkeämättä askelia.
 
Onko siis taitavalla ja ehdottoman kovalla muusikolla inkontinenssivaivoja?

Onko siis taitavalla ja ehdottoman kovalla muusikolla inkontinenssivaivoja?
 
Virtsan karkailu (?) lienee merkki huumehien valtaisasta käytöstä, eli kyllä kai.

Soolojen soitto ei välttämättä ole rytmikitaraa vaikeampaa kuten monet ei-kitaristit usein luulevat.
 
Jep, itse asiassa päinvastoin: hyvät ja oikeasti tyylitajuiset komppikitaristit ovat todella harvassa. Siitä voi päätellä, miten vaikeaa hommaa se on. Suurimmalle osalle yleisöstä yleensä riittää sooloksi mitäänsanomaton asteikkojen kelaaminenkin, mutta huono komppaaja jää helpommin kiinni, varsinkin kun komppaamisen pitäisi olla suht jämäkkää ja tiukkaa, kun taas soolo saakin olla rytmitykseltään vapaampi.
 
Hassua sinänsä, että varmaan missään muussa soittimessa ei edes ole olemassa mitään turhaa kahtiajakoa, kuten kitaristien keskuudessa valitettavasti tuntuu olevan. Ollaan joko komppi- tai soolokitaristeja, ihan levynkansissakin. Monessako bändissä on erikseen vaikkapa komppibasisteja tai soolopianisteja? Minusta hyväkään soolokitaristi ei voi parhaimmillaan olla kuin 50%-sesti kitaristi, mikäli hän ei osaa kompata yhtään. Soittimen kokonaisvaltainen hallinta mielestäni edellyttää monipuolista osaamista, jolloin puhdas komppaukseen tai sooloiluun jämähtäminen rajaa jo lähtökohtaisesti puolet pois.
 
Etenkin monilla (anteeksi vain) hevikitaristeilla tuntuu olevan nopeat sormet jos jonkinlaiseen tilutukseen, mutta komppaamisesta monikaan ei tunnu tietävän yhtään mitään. Tai jos tietää, niin se rajoittuu yleensä joko parin tahdin mittaisiin riffeihin tai vitossointujen jyskyttämiseen ilman minkäänlaista kiinnostusta edes opetella mitään omaperäisempää. Karkea yleistys, mutta vähän liian paljon tällaista on tullut vastaan. Moni varmasti tietää, mistä puhun.
 
Työtaakan jakaminen saattaa olla joissain hommissa hyväkin asia, mutta musiikissa ei kannattaisi välttämättä mennä aina sieltä, missä aita on matalin.

Soitan omaksi ilokseni. Eli aivan täysin harraste pohjalta mutta mukavaa on =)

...rajoittuu yleensä joko parin tahdin mittaisiin riffeihin tai vitossointujen jyskyttämiseen ilman minkäänlaista kiinnostusta edes opetella mitään omaperäisempää. Karkea yleistys, mutta vähän liian paljon tällaista on tullut vastaan. Moni varmasti tietää, mistä puhun.
 
Tollastahan se meikäläisen soitto juuri on. Mutta hevisti en ole, enkä osaa tiluttaakaan. Kummasti on silti riittänyt bändejä, joihin olen soittajaksi kelvannut ja sitä myötä keikkoja, joilla on saanut esitellä olemattomia taitojaan ihan julkisesti. Rahaakin on jotkut onnettomat maksaneet siitä, että pääsevät mokomaa räpellystä katsomaan. Eikä kukaan ei ole koskaan tullut valittamaan, että vitun jätkä, ethän sä osaa soittaa. Ei ole vissiin ollut oikeita kitaristeja yleisössä. Eikä ole niin väliksikään olla. Jos jengin saa messiin ja hyppimään vitossointujenkin kanssa, niin mihin helvettiin siinä mitään progesooloiluja ja muuta soitannollista masturbaatiota silloin tarvitaan.
 
Me äänitettiin tossa viime treeneissä muutama biisi aika hyvällä tasolla noin treeninauhaksi, ja mä olen nyt koittanut miettiä niihin kipaleisiin jotain soolontynkiä ja muuta. Lopputulos on ollut se, että ne eivät istu niihin biiseihin. Antaa olla suoraa runttausta vaan. Säästyypä studiossakin aikaa kun joskus sinne päästään, kun ei tartte tehdä miljoonaa päällekkäisäänitystä.
 
"Soitetaan suoraan vaan niinkuin ennenkin"! -Ne Luumäet
 
Nim. Rajoittunut mutta onnellinen

Nim. Rajoittunut mutta onnellinen
 
Lopultahan vain sillä pitäisikin olla väliä, että on itse tyytyväinen. Jos musiikkia lähdetään tekemään ulkopuolisten korvien ehdoilla, ollaan sivuraiteilla.

Etenkin monilla (anteeksi vain) hevikitaristeilla tuntuu olevan nopeat sormet jos jonkinlaiseen tilutukseen, mutta komppaamisesta monikaan ei tunnu tietävän yhtään mitään. Tai jos tietää, niin se rajoittuu yleensä joko parin tahdin mittaisiin riffeihin tai vitossointujen jyskyttämiseen ilman minkäänlaista kiinnostusta edes opetella mitään omaperäisempää. Karkea yleistys, mutta vähän liian paljon tällaista on tullut vastaan. Moni varmasti tietää, mistä puhun.
 
On sulla kyllä ihme jumitus tuosta hevistä, olisko joskus kunnon tutustumisen paikka? Varmaan löytyy monen monta tuollaista mainitsemaasi hevikitaristia, jolla on taidot tiluttaa jne. ja minä veikkaan, että komppaamisesta moni myös tietää tasan niin paljon kuin haluaakin. Yksinkertainen vitossointujen mättäminen on monelle se juttu.
 
Tekeekö se musiikista persoonatonta, että se on yksinkertaista riffirunttausta ja ei kenties vaadi soittajaltaan paljoa? Ja onko tuo pelkkä riffirunttaus muutenkaan mikään totuus hevistä? Vai onko se persoonatonta koska se on tällä hetkellä varsin pop?
 
Valitse edes sanasi tarkemmin, älä sano persoonaton vaan mieluummin, että sinulle epämieluinen. Ja kaikkein eniten ihmetyttää, että jaksat joka välissä mainita, ettet pidä hevistä, eiköhän kaikki tiedä jo, ketä kiinnostaa?

Ongitaanpa :D
 
Tämä on pakko laittaa ku vituttaa niin saatanasti. Koulussa soitetaan Him:in funeral of hearts koko koulun edessä, ja minä ja kaverini saadaan soittaa soolo siihen, mutta arvatkaa mitä jännää siinä on :D Minulla on sellanen paska peavey jossa ei kirjaimellisesti ole oikea säröä. Joten joudun rämppäämään soolon cleanilla sellaseen kappaleeseen ja kaverilla on cube (kuulostaa siis helvetin hyvälle)
Eli saattaa sen jälkeen vituttaa aika paljon ja sen on varmaan että 99% luulee ihan joksikin paskaksi sen soundin takia. Jos miulla on triple rectifier ja sahaisin vain blues skaalan läpi niin kaikki luulis et oisin hyvä. soundin takia. Tollanen vituttaa aika paljon. Ja muutenkin minä en voi soittaa kuin kappaleen intron ja olla sooloon asti hiljaa, ku siinä ei oo säröö. Vittu mä oon iloinen.
 
Vittu.

ku siinä ei oo säröö.
 
No lainaa jostain säröspedu jos et itse sellaista omista.

No lainaa jostain säröspedu jos et itse sellaista omista.
 
Olen kokeillut, mutta eipä ollut apua, ja varsinkin ohuilla kielillä se kuulosti vielä kauheammalta.