| Aihe: Allmanin veljekset | |
|---|
|
Mitä mieltä täällä ollaan Allman Brothersien bändistä? Itse olen tykkänyt kyseisestä bändistä aika pitkän aikaa ja voin hyvin sanoa, että mielestäni kyseessä on yksi parhaista bändeistä mitä on olemassa muutamien muiden ohella. Allmanien musiikki vaan on niin aitoa ja soitettu sellaisella dynamiikalla ja tatsilla, että parempaa saa hakea. Ja, itselle kolahtaa bändiltä niin uudemmat kuin vanhemmatkin levyt, molemmissa on omat helmensä. Viime aikoina olen kuunnellut paljon levyjä "Back To Where Is All Begins" sekä "Seven Turns". Jälkimmäisellä on yksi mukava pitkä ralli joka todellakin kolahtaa, True gravity taisi olla nimeltään. Eli, eli, saisko tästä aiheesta keskustelua? :)
Aina voi yrittää. |
|
Tykkään todella paljon. Hyllystä löytyy viisi ekaa levyvä ja erityisesti pidän debyyttilevystä, joka kantaa bändin nimeä. Tuolla kiekolla ei mielestäni ole yhtään huonoa biisiä. Tämä bändi yhdistää mielestäni hienosti bluesmusiikin sanavaraston ja perusrakenteet kekseliäisiin riffeihin kappaleiden peruselementteinä. Tunnistettavat ja harkitun kuuloiset kitarariffit erottavat monet bändin kappaleet ns. perusbluesrockista, samoin kuin kahdelle kitaralle sovitetut (usein) pentatoniset linjat. (Ja samaan hengenvetoon: ei perusbluesrockissa ole kerrassaan mitään vikaa.)
Esimerkkibiiseinä toimikoon vaikkapa Black Hearted Woman, Trouble No More, Whipping Post, Jessica, In Memory of Elizabeth Reed ja monet muut - mainioita riffejä ja kitaratyöskentelyä kaikissa. Oman mausteensa keitokseen tuovat myös kahden rumpalin (tai rumpalin+lyömäsoittajan) käyttö sekä urut, nam. Kyllä, tämä bändi kuuluu suosikkeihini ehdottomasti, vaikka sen suht myöhään löysinkin, vasta joitakin vuosia sitten. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
|
Onhan tuota tullut diggailtua tuolta 70-luvun alusta. Mukava huomata että aina uudet kuulija- ja soittajapolvet löytävät myös Allmannit. Hyvä musiikki on ajatonta. |
|
Jep, Allmanit on jees. Itsekin "löysin" bändin vasta muutamia vuosia sitten. Olen toki ollut tietoinen heistä aina. Itse asiassa rupesin kuuntelemaan heitä Warren Haynesin Gov't Mulen myötä.
Marshall Amp makes Amazing Noise and has a Black Tone |
|
B-tone-flat: Jep, Allmanit on jees. Itsekin "löysin" bändin vasta muutamia vuosia sitten. Olen toki ollut tietoinen heistä aina. Itse asiassa rupesin kuuntelemaan heitä Warren Haynesin Gov't Mulen myötä.
Onko tuo Warrenin soolo-levy millainen? Samanlaista kuin Allmanit? Olen vaan usein ajatellut hommata myös tuon levyn.
Aina voi yrittää. |
 silhouette
02.08.2012 12:41:10 (muokattu 02.08.2012 12:41:43) | |
|
BigPapa: Onhan tuota tullut diggailtua tuolta 70-luvun alusta. Mukava huomata että aina uudet kuulija- ja soittajapolvet löytävät myös Allmannit. Hyvä musiikki on ajatonta.
Eli, olet aika vanha patu :) Mistä tuleekin mieleen, että oletko nähnyt Allmaneja koskaan livenä? Varmaan hienoa jos olet, niin kuvittelisin.
Ja joo, kyllä varmasti monet nykyajan nuoretkin diggailee muutakin kuin räppiä ja muita uusimpia "listahittejä" mitä radiossa soi. :)
Aina voi yrittää. |
|
silhouette: Onko tuo Warrenin soolo-levy millainen? Samanlaista kuin Allmanit? Olen vaan usein ajatellut hommata myös tuon levyn.
Spotifysta kuunnellut lähinnä taustamusiikkina muun hääräämisen ohessa. Soulahtavaa kamaa, ei niinkään bluesrockiin tai southerniin päin. Enemmänkin GovtMuleen päin kuin Allmaniin.
Nyt kun sitä tässä tunnin taas kuunnellut niin kuullostaa itseasiassa aika perskeleen hyvältä.
Marshall Amp makes Amazing Noise and has a Black Tone |
|
Allman brothers kolahtaa kyllä. Eka levy on mun mielestä paras.
Haynesin soolo oli piisimateriaaliltaan pienoinen pettymys. Avausraita on hyvä, mutta jos kaikki piisit venytetään 6-7 minuuttiin, haukotuttaa. |
|
Fillmore East on ygönen. Haynesin soolo on semmoinen blaaaah soul-länkyttelylevy. |
silhouette
02.08.2012 19:03:33 (muokattu 02.08.2012 19:07:41) | |
|
antnis: Fillmore East on ygönen. Haynesin soolo on semmoinen blaaaah soul-länkyttelylevy.
Mikä on "länkyttelylevy"? Ei muuten, mutta se on ihan uusi termi mulle :)
Aina voi yrittää. |
|
The Allman Brothers Band: hyvä hyvä bändi, ensimmäisestä aina "Brothers And Sisterssiin" kaikki täytä rautaa. Sitten ne pari seuraavaa välityötä voi skipata, tai minä en ainakaan pitänyt. Sitten oli joitain niitä kokoelmia/livejä joita en ole kuullut.
Sitten se comeback kera Warren Haynesin levyllä "Seven Turns" huippulevy.Sitä seuranneet "Shades Of Two Worlds" ja "Where It All Begins" ihan hyviä.
Kolmas comeback kun Derek Trucks astui remmiin eli levy "Hittin The Note" saa minulta ***** eli ehkä jopa paras kaikista.
Sitten näistä Allman Brothers johdannaisista mielipiteitä; nitähän tuli vuosi-pari sitten kaikilta uusi levy yhtäaikaa ja kaikki vielä ehdolla Grammypalkintoon samassa kategoriassa:
Warren Haynesin soololevy oli tylsä, soullevy tosiaan mutta jotenkin yllätyksetön ja pliisu. Onneksi sitä seurannut live pelastaa sen projektin-
Gregg Allmannin Low Country Blues; upea perinnetietoinen hyväsoundinen blueslevy.
Tedeschi Trucks Bandin Revelator menee minulla TOP 3 kaikista maailman levyistä ikinä. Kaikki kunnossa, Derekin soitto jumalaista, Susanin laulu aivan upeaa, koko bändi soundaa hyvältä ja biisimateriaali rautaa, sehän se sen palkinnonkin sitten sai.
Tilaa CCR:ää oululaisiin bileisiisi: www.kopotrulez.com |
|
silhouette: Mikä on "länkyttelylevy"? Ei muuten, mutta se on ihan uusi termi mulle :)
Länkyttely meinaa esim semmoista laiskanpulskeaa valkoisen miehen soulia jossa kuuntelija meinaa nukahtaa :) |
arc
03.08.2012 01:10:36 | |
|
Löysin Allmanit ehkä viitisen vuotta sitten ja uppoavat kyllä lujaa. Sopiva sekoitus vanhaa progea, southernia ja bluesjamia. Duanen slaidifiilistelyiden seurauksena olen tykästynyt todella paljon myös Derekin soittoon. Saundi ja tatsi aina kohallaan ja melodiantaju tuntuu olevan aika huipussaan. |
 JC
05.08.2012 18:54:18 | |
|
Tuossa yllä ilmeisesti puhutaan Warrenin uudesta soololevystä, sillä miehen ensimmäinen soolo Tales of Ordinary Madness on aivan sikakova levy. |
silhouette
05.08.2012 19:12:38 (muokattu 05.08.2012 19:12:58) | |
|
JC: Tuossa yllä ilmeisesti puhutaan Warrenin uudesta soololevystä, sillä miehen ensimmäinen soolo Tales of Ordinary Madness on aivan sikakova levy.
Onkohan muuten levyn nimi "Tales of Ordinary Madness" lainattu Charles Bukowskin samannimisestä runokirjasta? Tuli vaan mieleen, enkä jaksa nyt ruveta tutkimaan nettiä, että miten on. Molemmat varmaan kyllä hyviä omalla sarallaan :)
Aina voi yrittää. |
JC
05.08.2012 19:17:57 | |
|
silhouette: Onkohan muuten levyn nimi "Tales of Ordinary Madness" lainattu Charles Bukowskin samannimisestä runokirjasta?
Siitäpä hyvinkin, josta löytyy myös kiitos bookletin krediteistä. |
|
JC: Siitäpä hyvinkin, josta löytyy myös kiitos bookletin krediteistä.
Okei, no, oppihan taas jotain yleissivistävää vaihteeksi. Ja, täytyypi kuunnella levy jossain vaiheessa. Ainakaan Spotifyssä sitä ei ollut, mikä on harmi.
Aina voi yrittää. |
|
Noi kaikki levyt tosiaa brothersiin ja sisterssiin ja se mukaanlukien on parasta.
70-luvun jälkipuolen jutuista liveveto Wipe the windows jne on mielestäni tosi hyvä. Noista vanhoista Duanen aikaisista livevedoista julkaisut on äänityksellisesti hyvin eritasoisia mutta musiikillisesti hyviä kaikki ja tosiaan kun biisit vedetään joka kerta erilailla niin ei niihin kyllästy tai ainakaan mä en.
90-luvun levyt on kaikki jees, Betts on hyvässä vedossa ja kirjoittaa hyviä biisejä, muita unohtamatta. 2000-luku on taidokasta soitantaa live DVD ja ainut studio levy. Tosin Bettsin poissaolo näkyy kapeampana tyylinä tai jotain.
Mä en vaan pääse ton yli vaikka noita 2000-luvun juttaja kovasti diggaankin, mutta bandin nimin vois olla jotain allmanhaynes band. No ihan sama.
Jotka tykkää Bettsin jutuista on Richard Bettsin Highway call must. Yksi parhaista levyistä ever. Löysin tän levyn uudestaan muutama vuosi sitten, en ensimmäisellä kerralla tajunnut tämän vedon arvoa ja hienoutta.Tästä levystä löytyy Betsin musiikilliset juuret ja osittainen selitys Allmanien alkuperäiseen kitaran soitantaan.
Jos diggaa Greggin laulusta niin eka ja toka soolo on hyviä ja livelevy on myös hyvä jos jostain löydät. Tosin livevetoa haittaa pienoinen päihteiden käyttö ja Greggin laulu on hiukka epätasaista, mutta vidun kova. Viimeaikoina oon eniten kuunnellut juuri Greggiin sooloja, kestää aikaa hyvin.
Greggin vika studioveto on hyvä, tosin en oo alkuinnostuksen jälkeen jaksanut juuri kuunella.
Muulin levyt on melkein kaikki kovia vetoja ja tosiaan Haynesin eka soolo on hyvä. Viimeisimmästä soolovedosta en tykästynyt ja tota Haynes bandin liveä en oo ees kuullut.
Derekin viimeisimmät vedot vaimonsa kanssa on älyttömän hyviä. Kun vihdoin oon pääsyt sinuiksi Susanin äänen kanssa ja nykyään dikkaan sitä älyttömästi. Joillekkin se on ollut yli pääsemätön ongelma kun kaikki ei enään ole perustunut Derekin kitaran soittoon. Mä diggaan, että haluaa antaa tilaa tolle älyttömän hyvälle bändille ja paikan tullen kyllä sitten laittaa maukasta kitarointia. |
 BigPapa
05.08.2012 20:23:56 (muokattu 05.08.2012 20:24:08) | |
|
Tällänenkin hieno bändi tuli tossa mieleen kuin Sea Level:
http://en.wikipedia.org/wiki/Sea_Level_%28band%29
http://www.youtube.com/watch?v=Bsbt8i25ccU
http://www.youtube.com/watch?v=yzTA4NWCheE
http://www.youtube.com/watch?v=DvC_HLyaC8M |
|
Aika laimealta kyllä kuulostaa tämä Warrenin uusin "Man In Motion"-levy näin ensimmäisellä kuuntelu kerralla. No, kai tälläkin kuuntelijansa on,mutta minuun tämä ei ainakaan kolahda.
Aina voi yrittää. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
