Aloittelijat ›

Ilelee: Kuitenkin yksi iso ongelma näin vanhempana aloittaneena on; löytää samanhenkistä soittoseuraa. Se ei ole kovinkaan helppoa jo jos kriteerit ovat vaikka:
-Ei ole mielellään enää teini
-Ei tähtää keikkailuun ja tosissaan levyjen tekemiseen
-Ei ole XX-vuotta soittanut muusikko, jolla on muutakin tekemistä kuin tuhlata aikaa aloittelijoiden kanssa
-On jonkin verran soittanut aikuinen joka haluaa soittoseuraa, treenikavereita jne.
 
Olen seurannut keskustelua mielenkiinnolla ja olen useammassa kirjoituksessa huomannut eri tavoin ilmaistuna, että pidempään soittanut kokisi tuhlaavansa aikaa aloittelijoiden kanssa.
 
Älkää _ikinä, koskaan, milloinkaan_ ajatelko niin.
 
Soittaminen on hauskanpitoa, kun puhutaan harrastelijatasosta. Jokainen soittaja, tasosta riippumatta, tuo oman äänensä kokonaisuuteen. Ehdottakaa rohkeasti tutulle pidempään soittaneelle, että mentäiskö joku lauantai jamittelemaan teidän bändin kanssa? Jos homma ei natsaa, niin sit ei natsaa. Itse laittaisin rahani likoon vastaukselle: "Joo, katotaan sopiva lauantai. Mennään jamien jälkeen käymään porukalla oluella". Tiedän, että jamittelu voi jäädä yhteen kertaan, mutta mitä sitten? Olette soittajina yhtä kokemusta rikkaampia. Jos taas tulee toinen ja kolmaskin jamittelu, niin haitanneeko tuo.

Ilelee:
 
Kuitenkin yksi iso ongelma näin vanhempana aloittaneena on; löytää samanhenkistä soittoseuraa. Se ei ole kovinkaan helppoa jo jos kriteerit ovat vaikka:
-Ei ole mielellään enää teini
-Ei tähtää keikkailuun ja tosissaan levyjen tekemiseen
-Ei ole XX-vuotta soittanut muusikko, jolla on muutakin tekemistä kuin tuhlata aikaa aloittelijoiden kanssa
-On jonkin verran soittanut aikuinen joka haluaa soittoseuraa, treenikavereita jne.
-Pystyy järjestemään keskimäärin päivän viikosta yhteiselle treenailulle (tarkoitain noin 3 tunnin sessiota työpäivän jälkeen tai viikonloppuna jne.) ja pystyy treenaamaan itsekseen tuon ohella
-Haluaa soittaa jossain määrin samankaltaista matskua
-Asuu sopivan matkan päässä
 
Olen jo jonkin aikaa seurannu wanted-palstoja ja tuohon sopivia ilmoituksia ei juuri koskaan tule vastaan. Onko kaikki varttuneet sopivat pelkästään makuuhuone-soittajia? Varmasti en ole ainoa joka kaipaa soittoseuraa/treenikavereita enkä mitään varsinaista bändiä (meidän nykyisestä kolmen hengen porukasta puuttuu siis rumpali ja miksei myös laulaja)?
 
YV:tä laitoin! Soittoporukkaa kun kaipailen minäkin. Jotain kuvioita on mulla ollutkin jo, mutta nyt ei taas pitkään aikaan mitään.
 
Itse laittaisin listaasi vielä että "ei kuuntele/soita vain heviä". Taitaa vain olla sellainen rajoitus että viimeisetkin toiveet soittoporukasta katoaa... tuntuu siltä että hevi on se ainoa laji joka suomipoikaa innostaa. :)
 
MOT: Olen seurannut keskustelua mielenkiinnolla ja olen useammassa kirjoituksessa huomannut eri tavoin ilmaistuna, että pidempään soittanut kokisi tuhlaavansa aikaa aloittelijoiden kanssa.
 
Älkää _ikinä, koskaan, milloinkaan_ ajatelko niin.
 
Lienet oikeassa. Itse ainakin olen soittoni kanssa kovasti liian "ujo", joka on haitannut parempien kanssa soittoja. Tai asian voi kääntää toisinkin päin, mielestäni oikeastaan jokainen on jonka kanssa olen soittanut on parempi kuin minä, "saavuttamattomasti parempi", vaikka olisivat soittaneet vain mikro-osan siitä mitä minä. Puuttuvista asenteesta, lääkityksestä ja harjoitusmetodeista johtunee tuo. :D

MOT: Olen seurannut keskustelua mielenkiinnolla ja olen useammassa kirjoituksessa huomannut eri tavoin ilmaistuna, että pidempään soittanut kokisi tuhlaavansa aikaa aloittelijoiden kanssa.
 
Älkää _ikinä, koskaan, milloinkaan_ ajatelko niin.
 
Soittaminen on hauskanpitoa, kun puhutaan harrastelijatasosta. Jokainen soittaja, tasosta riippumatta, tuo oman äänensä kokonaisuuteen. Ehdottakaa rohkeasti tutulle pidempään soittaneelle, että mentäiskö joku lauantai jamittelemaan teidän bändin kanssa? Jos homma ei natsaa, niin sit ei natsaa. Itse laittaisin rahani likoon vastaukselle: "Joo, katotaan sopiva lauantai. Mennään jamien jälkeen käymään porukalla oluella". Tiedän, että jamittelu voi jäädä yhteen kertaan, mutta mitä sitten? Olette soittajina yhtä kokemusta rikkaampia. Jos taas tulee toinen ja kolmaskin jamittelu, niin haitanneeko tuo.
 
Tarkoitin lähinnä, että pidempään soittaneilla yleensä on jo yksi tai usea aktiivinen proggis joka keikkailee, tekee levyjä etc. Tai jos ei ole, niin sellaista kaivataan eikä niinkään vain soittoporukkaa joka koostuisi aloittelijoista/harrastuksen alkutaipaleella olevista soittajanaluista, jotka soittelevat vain omaksi ilokseen, usein vielä ilman mitään suurempia tavoitteita.
 
Toki sitä varmaan saa jokusen jamin aikaan ja onhan siitäkin aina iloa, mutta tuskimpa kovin moni ryhtyy säännöllisempään toimintaan.
 
Tämä nyt pohjautuu vain siihen mitä wanted-palstoilla ilmoitellaan ja hyvin rajalliseen omaan kokemukseen. Ainakin kaikkilla omilla tutuillani, jotka ovat soittaneet pidempään on omat aktiiviset bändinsä.
 
Uskon kuitenkin vahvasti että meitä aikuisena aloittaneita, soittajanalkuja on paljonkin, mutta soittaharrastus on keskittynyt sinne makuuhuoneisiin valitettavan usein.

weelie: Lienet oikeassa. Itse ainakin olen soittoni kanssa kovasti liian "ujo", joka on haitannut parempien kanssa soittoja. Tai asian voi kääntää toisinkin päin, mielestäni oikeastaan jokainen on jonka kanssa olen soittanut on parempi kuin minä, "saavuttamattomasti parempi", vaikka olisivat soittaneet vain mikro-osan siitä mitä minä. Puuttuvista asenteesta, lääkityksestä ja harjoitusmetodeista johtunee tuo. :D
 
Mä ymmärrän mitä sä tarkoitat. Itse painin saman asian parissa, eli tuntuu, että melkein kaikki on parempia soittajia kuin minä. Juttelin samasta tunteesta erään rumpalin kanssa ja tulimme lopputulokseen, että itse huomaa kaikista tarkimmin omat puutteensa. Mun soittoa on joskus tultu kehumaan settien välissä kun lavalla on tuntunut, että mitä ihmettä mä täällä teen, eihän tää kuulosta lähellekään siltä miltä pitäisi. Ja ei, nää ihmiset ei ole olleet entuudestaan tuttuja. Mä luulen, että ne kaverit, joiden kanssa olet soittanut on itse ajatelleet, että vetääpä weelie hyvin ja susta itsestä tuntuu, ettei tästä mitään tule. Ton tunteen kanssa on vaan opittava elämään. Sori, laiha lohtu. :D

Ilelee: Tarkoitin lähinnä, että pidempään soittaneilla yleensä on jo yksi tai usea aktiivinen proggis joka keikkailee, tekee levyjä etc. Tai jos ei ole, niin sellaista kaivataan eikä niinkään vain soittoporukkaa joka koostuisi aloittelijoista/harrastuksen alkutaipaleella olevista soittajanaluista, jotka soittelevat vain omaksi ilokseen, usein vielä ilman mitään suurempia tavoitteita.
 
Toki sitä varmaan saa jokusen jamin aikaan ja onhan siitäkin aina iloa, mutta tuskimpa kovin moni ryhtyy säännöllisempään toimintaan.
 
Tämä nyt pohjautuu vain siihen mitä wanted-palstoilla ilmoitellaan ja hyvin rajalliseen omaan kokemukseen. Ainakin kaikkilla omilla tutuillani, jotka ovat soittaneet pidempään on omat aktiiviset bändinsä.
 
Uskon kuitenkin vahvasti että meitä aikuisena aloittaneita, soittajanalkuja on paljonkin, mutta soittaharrastus on keskittynyt sinne makuuhuoneisiin valitettavan usein.
 
Totta turiset. Tossa tilanteessa ehdotan, että kyselet tutuiltasi onko heillä jotain tuttua soittajaa, jota kiinnostaisi soittaa sellaista musaa, jota haluat soittaa. Linkistä oman yhtyeeni tarinaa... http://www.rokkikasvot.net/qwerty123/historia.html Kaikki muut sivut on joltisenkin jonninjoutavaa.
 
Kun tilanne on otollinen, niin kysynpä onko kukaan teistä laittanut wanted-palstalle ilmoitusta varttuneempien aloittelijoiden orkesterin (VAO) perustamiseksi? Ja tämä ei ole provo, enkä halua loukata ketään.

MOT: Totta turiset. Tossa tilanteessa ehdotan, että kyselet tutuiltasi onko heillä jotain tuttua soittajaa, jota kiinnostaisi soittaa sellaista musaa, jota haluat soittaa. Linkistä oman yhtyeeni tarinaa... http://www.rokkikasvot.net/qwerty123/historia.html Kaikki muut sivut on joltisenkin jonninjoutavaa.
 
Kun tilanne on otollinen, niin kysynpä onko kukaan teistä laittanut wanted-palstalle ilmoitusta varttuneempien aloittelijoiden orkesterin (VAO) perustamiseksi? Ja tämä ei ole provo, enkä halua loukata ketään.
 
Itse emme vielä ole ilmoituksia tehneet, vahvassa harkinnassa on kyllä ollut. Sanotaanko, että tämä kirjoittelu on ollut alustavaa tunnustelua ja yleistä pohdiskelua miksi niitä ilmoituksia noin yleisesti on niin vähän.
 
Aikaa pitkää yksi syy varmasti on ollut se, että tuntee, että vielä ei ole ihan valmis. Hui, sehän on lähes esiintymistilannetta tai treffihaku ilmoitusta vastaava tilanne kun pitäisi ottaa tuntematon mukaan porukkaan ja näyttää tälle oma osaamisensa (tai osaamattomuutensa)! ;). Ehkä tuossa on yksi niistä syistä miksi noita ilmoituksia ei juurikaan näy?

Jos bänditouhut kiinnostaa, niin uskon, että löytyy komeasti orkestereita, joissa ikähaarukka on 30 - 60 v. Katsokaa nyt vaikka Dallape-orkesteria. Jazz touhuissa iällä ei juurikaan ole väliä, mutta yleensä niissä bändeissä soittotaito on kieltämättä aika korkea harrastajapuolellakin.
 
Pääkaupungissa toimii esimerkiksi Musiikkikoulu Groove, ja tuo voisi olla hyvä reitti harrastajalle. Aloittaa siellä hieman soittimensa ja teorian opiskelua siitä tasosta, jossa nyt on, ja siitä sitten etiäpäin. Varmasti soittokavereita alkaa löytyä.
 
Bändissä valitettavasti pitää osata hieman soittaa, ja sitten sitoutua toimintaan. Treenikämppien vuokrat ylipäätään jo triolle tai kvartetilla on helposti 100 e per nenä, ja sitten kämppä pitää vielä jakaa. Pääkaupunkiseudulla ainakin kämpät on aika kalliita. Meitä oli aikoinaan 6 bändissä, ja taisi olla 35 e per nenä, ja me jaettiin se kämppä = 6x35e=210e x 2 = 420 e. Ehkä jotain tollaista on halvimmat (asialliset).
 
Tässä mielessä tuollainen musiikkikoulu ei ehkä tule lainkaan kalliimmaksi, kuin oma kämppä. Mulla oli tossa keikkaa syksyllä, ja kyselin soittajia, niin parin päivän sisällä ilmoittautui kaksi, ja tämä riitti mulle. Toinen 58v, toinen 21v. Me mennäänkin varmaan syksyllä parille keikalle kimpassa, että ehkäpä oikein kirjoitettu ilmoitus wanted-palstalle tuottaa hyvinkin tulosta.

Alottelija ja alottelija. Itte oon hankkinu ekat rummut joskus noin 35 vuotta sitten, mutta taukoja on tullut pidettyä. Nyt en ole pariin vuoteen koskenutkaan rumpuihin kuin tooodella harvoi. Viime viikolla vissiin eka kerta reiluun vuoteen. Ei muuten hirveesti rohkassut. Siinä se sähkösetti on yhessä makkarissa valmiina, mutta ei vaan saa aikaseksi. Enää näin yli viiskymppisenä ei oikeen tuo keikkailun aloittaminen soittajana hirveesti himota, mutta voishan se olla kiva soitella muuten vaan. Tuota wanted-palstaa on tullut seurattua, mutta ei ole oikein semmoista oikeanlaista ilmoa tullut eteen. Nämä kun haluaa vaan huvin vuoksi soitella, on useiten juurimusaa ja joku vain luussin tai sitten ihan roskänrollin veivaaminen ei minnuu innosta. Ja se paikkakin sitten. Edellisessä bändissä oli hyvä, kun oli työpaikalla mahdollisuus treenata. Sen verran piti roudata, että nosteltiin kamat nurkasta keskemmälle ja vedeltiin piuhat kii.

nisumaka:
Treenikämppien vuokrat ylipäätään jo triolle tai kvartetilla on helposti 100 e per nenä, ja sitten kämppä pitää vielä jakaa. Pääkaupunkiseudulla ainakin kämpät on aika kalliita. Meitä oli aikoinaan 6 bändissä, ja taisi olla 35 e per nenä, ja me jaettiin se kämppä = 6x35e=210e x 2 = 420 e. Ehkä jotain tollaista on halvimmat (asialliset).
 
Mainostan vielä vaihtoehtoista ratkaisua mitä itse olemme toistaiseksi ja varsin hyvällä menestyksellä käyttäneet tälläiseen harrastelija soitteluun.
 
Soittelemme kerrostalokämpässä (olen varannu "työhuoneeni" tähän käyttöön), jossa meillä on käytössä jamhub niminen laite (http://jamhub.com/), joka on eräällainen pikkumikseri, jossa kukin voi kytkeä yhden mikin, yhden soittimen (toki tarvitaan jokin vahvistin ratkaisu väliin) ja kuulokkeet ja säätää itselleen sopivat mixin.
 
Käytämme joko putkivahvareita joissa on kaiutinemuloitu ulostulo (ja silent-soitto mahdollisuus) tai näitä digi-vempaimia / softia kuten Guitar Rig, tai vaikka Line 6:n laitteet. Huoneen yksi nurkka on varattu sähkörummuille (joita ei kukaan soita kun rumpali puuttuu :()
 
Tässä ratkaisussa on tietysti hyviä puolia se, että ei tarvitse maksaa bändikämpän vuokria, ei ole voluumi-sotia jne. Akustisia rumpuja ei voi luonnollisesti käyttää (ei mitään järkeä) ja akustiset kitarat pitää vähintään mikittää.
 
Jos kuitenkin jonkun kämpästä löytyy tilaa, eikä bändikämppiä ole tarjolla läheltä tai ei halua sitoutua niiden maksamiseen, tämä on erittäin hyvä vaihtoehto.

Tuo sopivantasoisten soittokaverien puute on valitettavan tuttua. Bändi toki treenaa n. kerran viikossa mutta kun minä tykkäisin koskettimien lisäksi soitella esim. fonia tai viulua muutenkin kuin yksikseni ja ne eivät oikein äärimetallibändiin istu. :)
 
Edellisessä työpaikassa meitä oli kolmen kaverin porukka jotka soittelimme iltaisin korjaamohallissa, valitettavasti sekä minä että ko. kaverit olemme sittemmin lähteneet muihin töihin. Oli rentouttavaa soitella porukalla ihan vain huvin vuoksi mitä mieleen tuli, iskelmiä, kansansävelmiä, jazzia, rokkia, joululauluja jne. välillä instrumenttia vaihtaen, toinen kavereista soitti koskettimia ja kitaraa, toinen melkein mitä vain, haitaria, kitaraa, viulua, saksofonia jne. ja meikäläinen sitten baritoni- tai tenorifonia, viulua tai bassoa.
 
Porukassa hiukan vaatimattomampikin soitto kuulostaa paljon paremmalta, ei haittaa vaikka sovitus olisi yksinkertainen kun muut täydentävät.

mattim: Harvassa ovat ne mukavat baarit tai muut nurkkaukset, minne voi muuten vain mennä soittelemaan tai jammaamaan. Pitäiskö avata olohuone avoimelle musisoinnille ...
 
Ai: Mä kysyin mun kantakapakasta saako sinne tulla soittelemaan ja saatiin lupa ja talo tarjosi kaljat ja safkat.
Oon mä sieltä saanut rahaakin mutta silloin ne on pyytäneet.

Mulla on sama juttu. Ovat pyytäneet mua vetämään yhteislauluiltoja, mutta olen kieltäytynyt.

Tind3: Rekisteröidyinpä minäkin sitten, vaikka en ole vielä soittaja. Kohta olen. Onko täällä muita, jotka ovat aloittaneet ihan nollasta hieman varttuneemmalla iällä (itse olen 40+)? Pointtini ei siis ole kysyä, voiko näin "vanhana" aloittaa, koska tiedän, että voi. Suurin osa aloittelijoista on varmaankin nuorempaa vuosikertaa, mutta varmaan muutama varttuneempikin porukasta löytyy. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän kommenttejanne ja kokemuksianne.
 
Niin, instrumentti on kitara ja paketti on tulossa Thomannilta.
 
Kyllä tanssibändeissä on aloitettu basson ja rumpujen kanssa vuonna 2001, ja jatkuneet on nuo hommat vielä vaan. Silloin aloitettiin pystymetsästä, ja nykyisin toimintaa pidetään ansiomielessä yllä. Jos on kivoja kavereita, niin talkoillakin joskus voi lähteä projektihommiin.

MOT: Mä ymmärrän mitä sä tarkoitat. Itse painin saman asian parissa, eli tuntuu, että melkein kaikki on parempia soittajia kuin minä. Juttelin samasta tunteesta erään rumpalin kanssa ja tulimme lopputulokseen, että itse huomaa kaikista tarkimmin omat puutteensa. Mun soittoa on joskus tultu kehumaan settien välissä kun lavalla on tuntunut, että mitä ihmettä mä täällä teen, eihän tää kuulosta lähellekään siltä miltä pitäisi. Ja ei, nää ihmiset ei ole olleet entuudestaan tuttuja. Mä luulen, että ne kaverit, joiden kanssa olet soittanut on itse ajatelleet, että vetääpä weelie hyvin ja susta itsestä tuntuu, ettei tästä mitään tule. Ton tunteen kanssa on vaan opittava elämään. Sori, laiha lohtu. :D
 
Itse itseäni lainaten, edit ei enää onnistu. Mä olen soittanut 9 vuotiaasta alkaen ja nyt ikää on lähempänä 40 kuin 35 (jotain pitää sentään jättää arvailujen varaan). Mutta pointti: tunne, että ei osaa soittaa, ei välttämättä häivy koskaan. Luulen, ettei mulle tule ikinä tunnetta, että osaan soittaa. Toki nuorempana ja sinkkuna pystyin treenaamaan enemmän kuin nyt kun on yksi lapsi, toinen lapsi tulossa ja siihen kylkeen perinteisen kaavan mukaan omakotitalo ja koira. Eipä silti, en mä enemmällä treenilläkään kokenut osaavani soittaa.

MOT: Mä ymmärrän mitä sä tarkoitat. Itse painin saman asian parissa, eli tuntuu, että melkein kaikki on parempia soittajia kuin minä.
 
Tuttu tunne: Aina kun mä kuulen muita soittajia mulle tulee tunne että kaikki muut on mua parempia.
Mutta: Jostain kummasta syystä jota itselleni on vaikea hahmottaa mä saan kuiteskin keikkoja enemmän kuin moni muu näistä mua paremmista?
Joko olen liikaa itsekriittinen tai sitten on joku muu tunnistamaton syy?

MOT: Mä ymmärrän mitä sä tarkoitat. Itse painin saman asian parissa, eli tuntuu, että melkein kaikki on parempia soittajia kuin minä. Juttelin samasta tunteesta erään rumpalin kanssa ja tulimme lopputulokseen, että itse huomaa kaikista tarkimmin omat puutteensa. Mun soittoa on joskus tultu kehumaan settien välissä kun lavalla on tuntunut, että mitä ihmettä mä täällä teen, eihän tää kuulosta lähellekään siltä miltä pitäisi. Ja ei, nää ihmiset ei ole olleet entuudestaan tuttuja. Mä luulen, että ne kaverit, joiden kanssa olet soittanut on itse ajatelleet, että vetääpä weelie hyvin ja susta itsestä tuntuu, ettei tästä mitään tule. Ton tunteen kanssa on vaan opittava elämään. Sori, laiha lohtu. :D
 
Tämän saman jutun, siis että omassa soitossa on parantamisen varaa, sattuin huomaamaan yksi Neil Peart tuossa 90-luvun alkupuolella ja läksi rumputunneille. Muutti sitten omaa soittotyyliään melkoisesti. En nyt osaa sanoa montako kymmentä miljoonaa levyä se bändi oli myynyt siihen mennessä ja montako vuoden paras rumpali palkintoa se oli saanut. Joka tapauksessa oli ollut jo kohta parikymmentä vuotta yksi arvostetuimmista rumpaleista rokkipuolella. Että kyllä se Einsteini tais olla oikeassa.

baron: Tuttu tunne: Aina kun mä kuulen muita soittajia mulle tulee tunne että kaikki muut on mua parempia.
Mutta: Jostain kummasta syystä jota itselleni on vaikea hahmottaa mä saan kuiteskin keikkoja enemmän kuin moni muu näistä mua paremmista?
Joko olen liikaa itsekriittinen tai sitten on joku muu tunnistamaton syy?
 
Sulla on toimiva markkinointi ja suhteet kunnossa?
 
Bändi on aina enemmän kuin osiensa summa. Soolopaikkoja lukuunottamatta bändisoitto ei ole omien taitojen esittelyä.
 
Tää toki riippuu genrestäkin, mut noin keskimäärin sitä mielummin kuuntelee yhteensoittavaa bändiä, kuin puoltatusinaa kilpailevaa sooloilijaa.
 
Semmottinen runpali, joka malttaa soittaa kolme minsaa ihan perusbiittiä yrittämättä mitn ihmeellisyyksiä, mut pysyy tahdissa tai pitää sen on jo ihan käypäinen rummuttaja moneen kokoonpanoon.
 
Samoin kuin basista, joka saa perussävelen ilmoille oikea- aikaisesti on jo ihan keikkakelpoinen basista.
 
Jos löytyy kitarisa, jolla ei o tarvetta ihan joka väliin tiluttaa sataa nuottia sekunnissa, niin kelpaa moneen bändiin, jos vaan osaa perussoinnut.
 
jne...
 
Mut hyvä laulaja paikkaa ihanhirveesti. Ne on toki harvinaista herkkua, mut... jos mä meen nurkkakippolaan ja siel on karaåke, ni 99% on tietty paskaa, mut aina silloin tällöin, eli jatkuvasti törmää johonkin oikeasti osaavaan, jolta pitää käydä kysymässä, et "missä bändissä laulat". Turhan usein vastaus on, et "tällä hetkellä en missään". Eli laulajiakin on markkinoilla, kun vaan löytäis.
 
Hyvinkin olemattomilla taidoilla pystyy hyvässäkin bändissä soittamaan. Mä olen asiasta elävä esimerkki. Mä olen mun stressiklubini surkein soittaja. Silti mahdun jengiin ihammainiosti.
 
Sen sijaan jos kemiat ei toimi, niin taitavatkin saa bändistä kenkää varoittamatta. TJEU Nightwish.

Bändi touhuissa olen törmännyt monesti siihen että jäseneksi ei läheskään aina oteta taitavinta soittajaa. Vaan sellainen joka sopii persoonana ryhmään, ja osaa jonkin verran soittaa( niin että pärjää bändissä) ja omaa motivaation treenata.
 
Ikä ei ole mun mielestä ongelma. Toki rajoitteita ikä tuo tullessa ja klasari puolella taitaa peli olla pelattu.

baron: Tuttu tunne: Aina kun mä kuulen muita soittajia mulle tulee tunne että kaikki muut on mua parempia.
Mutta: Jostain kummasta syystä jota itselleni on vaikea hahmottaa mä saan kuiteskin keikkoja enemmän kuin moni muu näistä mua paremmista?
Joko olen liikaa itsekriittinen tai sitten on joku muu tunnistamaton syy?
 
Itsellä on sellainen "ujo rakko" ongelma, en tiedä mistä se tulee ja miksi mutta jos paikalla on muita jotka seuraa minun touhuja niin basso on väärin päin kädessä, kielet hukassa ja yhtään nuottia ei satu kohdalle :)
 
Voi kuulostaa hauskalta, mutta itse vihaan sitä tunnetta niin paljon että soittaminen tapahtuu kotosalla youtuubin seurana, vaimon läsnäolo ei haittaa pätkääkään mutta ollaan oltu yhdessä jo yli 20 vuotta, se voi selittää asian.
 
Itse olen jo 42v