Etno, proge, latin ›

velipesonen: Ja jos Floydin jäsenet jäljittelevät Floydia niin eikö se musiikki silloin ole sitten Floydia?
 
Vaiko Floyd Floydin jäsenten musiikkia?

cyberiad2001: Animals ja The Wall ovat ehkäpä rock-historian synkimmät levyt...niiden rinnalla Steve Wilsoninkin jutut jäävät lapsellisen emoilun tasolle ja hevit muuttuu hevisauruksiksi...
 
Näin on marjat, sano. Kannattaa myös huomioida ettei kukaan 80-luvun synkkisrokkareista päässyt Watersin kurjuudenmaksimoinnin tasolle vaan jäivät eräänlaisiksi romantikoiksi.
 
cyberiad2001: Hienoa, että Saucerful ja Meddle ovat noin korkealla...kumpikin on loistokiekkoja ja mun top 5:ssä myös...Saucerful on yllättävän monitahoinen ja kuuntelua kestävä, vaikka sitä pidetäänkin usein välityönä. Oletan, että listasi 2. on Household Objects ? :)
 
Kyllä Final Cut:illa on komeat soundit ja pari hienoa piisiä, mutta jotenkin se jää hahmottomaksi ja väsähtäneeksi verrattuna melkein kaikkiin muihin Floydeihin.
 
Household Objects, Moonhead, Corrosion in the Pink Room sekä muutamia Sydin kanssa äänitettyjä tekeleitä. Mulle Final Cut on semmoinen hyvin kathartinen kokemus, siinä on erikoisella tavalla piilotettu pinnan alle jotain. Jos tahtoo verrata sitä Walliin, niin Wallin maailmantuska on groteskia, pittoreskia, raakalaismaista, äärimmilleen jännittynyttä, murskaavaa ja lohdutonta siinä missä Final Cut tuntuu elävän post-traumaattisessa todellisuudessa jonkinlaista hervotonta elämäänsä.
 
Sydin soolot, kuten Opelilla julkaistu Lanky, tuovat Floydin kavalkadiin olennaisempaa uutta kuin Watersin, Gilmourin ja Wrightin soolot. Nick Masonin levy Fictious Sports myös hyvä, tosin se kyllä on jo enemmän Carla Bleyn kuin Nick Masonin soololevy.
 
Pink Floydin alkuperäisen kitaristin Bob Klosen, joka muuten myös oli Cambridgestä, soolotuotanto on vaikein jäljittää koska siitä ei ole julkaistu taltiointeja. Tämä puute pitäisi tietenkin korjata jotta saataisiin lopullinen selko kuka kopioi ja ketä.

velipesonen: Final Cut on niitä harvoja levyjä joita tekee mieli kuunnella jo pelkkien soundien takia.
 
Siis eikö ne soundit ollu aika identtiset The Wallin kanssa? Jotenkin itse muistaisin, että Final Cutista jäi sellainen "pirkka Wall"-maku
 
Soundit ja sävellykset samoilla jalan jäljillä, mutta sävellyksien osalta ei yllä lähellekkään samoihin sfääreihin.

EvilDead: Siis eikö ne soundit ollu aika identtiset The Wallin kanssa? Jotenkin itse muistaisin, että Final Cutista jäi sellainen "pirkka Wall"-maku
 
Sama bändihän siinä soittaa mutta Final Cut on hifistisessä mielessä aivan hurjasti parempi kuin Wall. Holofonianukella äänitetyt efektit ovat mahtavia, Gilmourin kitara huohottaa ektoplasmaa, kaiut ja studiossa väännetyt tilavaikutelmat aivan viimeisen päälle, dynamiikka on tarkkaa, kuivat äänet pysyvät kuivina ja kaikuvammat kaikuvampina, epämääräisyys loistaa poissaolollaan, jouset kuulostavat jousilta, kuiskaus kuulostaa kuiskaukselta ja karjunta karjunnalta.
 
Hyväsoundisia levyjä on maailmassa aika paljon, esimerkiksi 50-luvulla tehtiin Amerikassa läjäpäin jazzlevyjä joiden soundi tosiaan puhuttelee. Final Cut kuuluu ehdottomasti historian tyylikkäimpien, viimeistellyimpien ja hienostuneimpien studioviritelmien joukkoon, kymmenen kärkeen. Aika hyvä saavutus kun ottaa huomioon että bändi oli hajonneessa tilassa ja Waters kyllästynyt suunnilleen kaikkeen. Mutta rahaa ei sen levyn tekemisessä säästelty ja kerrankin satsaus kannatti myös taiteellisessa mielessä.

Hmm... Pitänee ottaa Final Cut uudestaa kuunteluun jos noin on. Siitä on melkoisesti aikaa kun viimeksi tuli kuunneltua.

Soolotuotannosta puhuttaessa, mulle se kirkkain helmi on On an Island. Ihan mahtava albumi kaikissa mielissä. Biisit on hyviä ja tuotanto tukee musaa mahtavasti.

Nick Mason mukana olympiakisojen päättäjäisissä. Esittää Wish You Were Heren yhdessä Ed Sheeranin kanssa, Ainakin Ed Sheeran on itse näin sanonut. Nick Mason ei ole uutista vielä vahvistanut.
 
http://www.neptunepinkfloyd.co.uk/i … ium=Email&utm_campaign=120802NM

danny: Nick Mason mukana olympiakisojen päättäjäisissä. Esittää Wish You Were Heren yhdessä Ed Sheeranin kanssa, Ainakin Ed Sheeran on itse näin sanonut. Nick Mason ei ole uutista vielä vahvistanut.
 
http://www.neptunepinkfloyd.co.uk/i … ium=Email&utm_campaign=120802NM
 
Toivottavasti se soittaa muutakin kuin tamburiinia :)

Nick Masonhan on Englannin Syd Barrett.

velipesonen: Vai ei muistanut? Cambridgessä on vuotuinen City Wakes -festivaali, aloita siitä. Tässä samaisessa Floyd-ketjussa on muuten siitä muutama sananen marraskuun 2008 kohdalla. Sydin biiseistä on julkaistu valtava määrä covereita. Se että mnettiläiset ovat näin pirun sivistymättömiä ja valistumattomia on kyllä häpeä muttei mikään yllätys!
 
No totta kai se jossain määrin muistetaan mutta mun alkuperäinen pointtini olikin lähinnä spekuloida sillä että vaikka Syd käytännössä katosi rock-maailman silmistä soololevyjensä jälkeen, hänestä ei tullut suurta legendaa koska faktahan on se, että mikään ei myy niin hyvin kuin nuorena kuoleminen.
 
velipesonen: Koettakaa nyt miettiä tätä yksinkertaista asiaa: Yhtyeen musiikin sävy - ja ennen kaikkea sävy - muuttuu Sydin poistuttua bändistä. Tämä selittyy sillä, että näytelmän juoni on esitettävä pelkkien sivuroolien avulla, pääroolia ei ole, ei ole sittenkään vaikka yksi ja sama Waters uikuttaa Final Cutilla melkein alusta loppuun. Tämä on luonteeltaan arkipäiväinen asia ja perustuu mielestäni siihen että Floydin pojat ovat fiksuja kavereita jotka ymmärsivät omat rajoituksensa; kun ei kellään heistä ollut paukkuja astua Sydin saappaisiin niin jättivät saappaat täyttämättä.
 
Uskaltaisin väittää että The Wallilla ja Final Cutilla on aika pitkälti pääosan esittäjänsä ja se on Waters. Ja joo, seuraavaksi arvatenkin nokkelasti aiot brassailla sillä faktalla, että Pinkin hahmo on luotu Barrettin pohjalta - se on tiedossa, kyllä minäkin sen verran Floydiani tunnen. Mutta oli luotu eli ei niin kyllä siinä pääosassa siitä huolimatta on Waters.

Vessajono: Uskaltaisin väittää että The Wallilla ja Final Cutilla on aika pitkälti pääosan esittäjänsä ja se on Waters. Ja joo, seuraavaksi arvatenkin nokkelasti aiot brassailla sillä faktalla, että Pinkin hahmo on luotu Barrettin pohjalta - se on tiedossa, kyllä minäkin sen verran Floydiani tunnen. Mutta oli luotu eli ei niin kyllä siinä pääosassa siitä huolimatta on Waters.
 
Ei ole väliä, kertooko Shine On tai Wall tai jokin muu kappale Sydistä, se on vain pintaa, tematiikkaa. Voisin sanoa että siinä se miehenmentävä aukko vain saa hetekellisesti näkyvän hahmon, begins to Shine. On myös samantekevää kuka laulaa tai on tehnyt kaikki biisit, musa on Floydia (paitsi Masonin soololevyllä Carla Bleytä) ja Syd on aukko sen keskellä.

Voisin lisätä oman nöyrän mielipiteeni keskusteluun. Syd Barrett oli kiistämättä alkuaikojen Floydin johtohahmo ja suunnannäyttäjä. Nähdäkseni hän toi bändin soundiin oman persoonallisen tyylinsä/soundinsa, mutta on huomattava, että Sydin astuttua syrjään nämä elementit vähenivät ja lopulta hävisivät tulevilla levyillä. En vain millään voi hyväksyä velipesosen väitettä siitä, että Sydin jälkeinen Floyd jättäisi miehen mentävän, kuultavissa olevan tai symbolisesti ymmärrettävän, aukon bändiin sekä studio- että liveolosuhteissa. En kiellä, etteikö Barretin (paremman termin karatessa mielestäni) "kohtalolla" olisi ollut vaikutista Floydin jäseniin, ja seuraaviin levyihin, mutta vaikutus oli mielestäni enemmänkin temaattinen kuin musiikilliseen sisältöön vaikuttava. Puheet siitä, että Syd oli bändin varsinainen johtohahmo vielä sivuun astumisensa jälkeen, voidaan mielestäni unohtaa, sillä AHM:sta DSoTM:iin biisinteko oli demokraattista, jonka jälkeen Roger Waters tarttui melkoisen tiukasti vallankahvaan ja sen jälkeiset levyt ovat olleet lähinnä hänen visioidensa toteuttamista (miinus Momentaery Lapse ja Division Bell, totta kai). Pääasiallinen teesini on kuitenkin se, että Syd Barrett vaikutti eittämättä bändin musiikilliseen suuntaan omana aikakautenaan, mutta tämä samainen vaikutus myös hävisi pian miehen hävittyä kuvioista. Asiastahan saa toki kiistellä vaikka maailman tappiin, mutta kantilaisittain ajatellen päivän sana on subjektiivisuus, joten tyydyn vain ilmoittamaan oman näkemykseni asiasta, ja lopetan oman osuuteni tähän. Jatkakaa.

Aurora Borealis: Voisin lisätä oman nöyrän mielipiteeni keskusteluun. Syd Barrett oli kiistämättä alkuaikojen Floydin johtohahmo ja suunnannäyttäjä. Nähdäkseni hän toi bändin soundiin oman persoonallisen tyylinsä/soundinsa, mutta on huomattava, että Sydin astuttua syrjään nämä elementit vähenivät ja lopulta hävisivät tulevilla levyillä. En vain millään voi hyväksyä velipesosen väitettä siitä, että Sydin jälkeinen Floyd jättäisi miehen mentävän, kuultavissa olevan tai symbolisesti ymmärrettävän, aukon bändiin sekä studio- että liveolosuhteissa. En kiellä, etteikö Barretin (paremman termin karatessa mielestäni) "kohtalolla" olisi ollut vaikutista Floydin jäseniin, ja seuraaviin levyihin, mutta vaikutus oli mielestäni enemmänkin temaattinen kuin musiikilliseen sisältöön vaikuttava. Puheet siitä, että Syd oli bändin varsinainen johtohahmo vielä sivuun astumisensa jälkeen, voidaan mielestäni unohtaa, sillä AHM:sta DSoTM:iin biisinteko oli demokraattista, jonka jälkeen Roger Waters tarttui melkoisen tiukasti vallankahvaan ja sen jälkeiset levyt ovat olleet lähinnä hänen visioidensa toteuttamista (miinus Momentaery Lapse ja Division Bell, totta kai). Pääasiallinen teesini on kuitenkin se, että Syd Barrett vaikutti eittämättä bändin musiikilliseen suuntaan omana aikakautenaan, mutta tämä samainen vaikutus myös hävisi pian miehen hävittyä kuvioista. Asiastahan saa toki kiistellä vaikka maailman tappiin, mutta kantilaisittain ajatellen päivän sana on subjektiivisuus, joten tyydyn vain ilmoittamaan oman näkemykseni asiasta, ja lopetan oman osuuteni tähän. Jatkakaa.
 
Ei jatketa. Tai mä en ainakaan jatka, koska tossahan se on pähkinänkuoressa.

Taputelkaa vaan toisianne selkään, näkemyksenne on pinnallinen.

velipesonen: Taputelkaa vaan toisianne selkään, näkemyksenne on pinnallinen.
 
Voi olla että onkin. Mutta se sentään on näkemys eikä pelkkää ontuvaa jargonia huudeltuna jostain kuvitteellisesta norsunluutornista jossa sinä oletettavasti koko ajan tuijotat omaa peilikuvaasi ja kylvet siinä tyydytyksessä jonka sinulle tuottaa käsitys siitä, että olet ainoa henkilö joka koskaan voi todella ymmärtää Pink Floydin syvimmän olemuksen.

Vessajono: Voi olla että onkin. Mutta se sentään on näkemys eikä pelkkää ontuvaa jargonia huudeltuna jostain kuvitteellisesta norsunluutornista jossa sinä oletettavasti koko ajan tuijotat omaa peilikuvaasi ja kylvet siinä tyydytyksessä jonka sinulle tuottaa käsitys siitä, että olet ainoa henkilö joka koskaan voi todella ymmärtää Pink Floydin syvimmän olemuksen.
 
Enpäs suinkaan ole ainoa, on paljon muitakin ja siitä on todisteet olemassa, mutta ilmeisesti muusikoilla on PÄÄHÄNPINTTYMIÄ jotka estävät asioiden järkevän hahmottamisen.

Vessajono: Vai että oikein todisteita. Joku Syd Barrettin haamun allekirjoittama kunniakirja Asioiden Oikean Laidan Totisesta Ymmärtämisestä, vai?
 
Kuinka tällainen asiakirja voisi olla todiste siitä että moni muukin asian ymmärtää enkä yksin minä vain?
 
Ei tästä mitään tuu, niinku tuuleen huutais. Over & out.
 
Mikäs päätuomari sinä olet? Wannabe-moderaattori? Nettipoliisi?

velipesonen:
 
Mikäs päätuomari sinä olet? Wannabe-moderaattori? Nettipoliisi?
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ironia

velipesonen: Mikäs päätuomari sinä olet? Wannabe-moderaattori? Nettipoliisi?
 
En mikään noista mainituista, totesinpa vaan omasta puolestani että tätä keskustelua on turha jatkaa, koska on olemassa paljon parempiakin keskustelukumppaneita. Esimerkiksi tuo vastapäinen seinä. Minun osaltani tämä saa siis olla tässä, menen tekemään jotain järkevämpää kuten laittamaan viinipullonkorkin vessanpyttyyn ja katsomaan monennellako vedolla saan sen alas.