Rock, pop, alternative ›

Eikö täällä todella ollut entuudestaan Southsidesta keskustelua? Hävetkää mokomat.. No mä aloitan ja laitan tän mun Tavan keikka-arvion tänne. Se on kirjoitettu alun perin vain THL:n Bruce-faneja varten joten ottakaa tämä connection huomioon lukiessane, en kirjoita sitä uusiksi laajempaa yleisöä varten.
 
Southside Johnny and the Asbury Jukes Tavastia-klubilla 1.8.2012
 
Tulipa todistettua yksi energisenpuoleinen klubikeikka eilen! Tämä oli mun eka SSJ-keikkani, eikä kyllä harmita että mentiin Bruce-kiertueen jäähdyttelijäisiin Tavalle. SSJ:llä on mahtava ääni ja sitä kuuluisaa huuliharppuilua saatiin kuulla muutamassa kappaleessa. Jukes esiintyi 7-henkisenä kokoonpanona (kitara, basso, rummut, koskettimet, saksofoni, trumpetti, vetopasuuna) ja rumpalia lukuunottamatta kaikki myös lauloivat. Bändi on iso, mutta se onnistui kuulostamaan jopa kokoaan isommalta monissa biiseissä.
 
SSJ on vuoden verran Brucea vanhempi eikä ihan yhtä timmissä kunnossa, mutta eipä tuo menoa haitannut, vauhtia ei keikalta puuttunut ja Tavan kuumuudessa niin soittajat kuin yleisökin kylpivät hiessä. Jos Bruce on maratoonari ja penkkipunnertaja eli melkoinen voimanpesä mutta jäykkä kuin heinäseiväs, SSJ on pikemminkin nyrkkeilijä tai miekkailija nopeine, hermostuneine liikkeinen, taivutuksineen ja sipsutteluineen.
 
Mainio kontakti yleisön kanssa pelasi, ainakin omalla tavallaan. Tämä ei ollut sitä perushuttua (olette mahtava yleisö, upeeta olla täällä) vaan enemmän laatua "turpa kiinni, en puhunut sinulle", "olen ihan kännissä enkä tajua mitään sun selityksistäsi" mutta se on ilmeisestikin SSJ:n juttu, hauskaahan tuota oli seurata! SSJ:llä itselläänkin näytti olevan ihan kivaa.
 
SSJ:n uudempi tuotanto on mulle ihan vierasta (mulla on vain pari 70-luvun levyä, 1981 live ja Better Days 1991) enkä siten tuntenut läheskään kaikkia kappaleita joita eilen kuulin, mutta ei se mitään, kivaa oli kuunnella. Uusin levy Pill and Ammo on nyt tuossa pöydällä mutta saa odottaa ensi kuunteluaan siihen asti että tämä edelleen normaalielämää häiritsevä Bruce-kuume vähän tasaantuu. Mutta tulihan eilen kuultua kaikki ne "tärkeimmät" eli Fever, Hearts of Stone, Talk to Me sekä tietenkin I Don't Want to Go Home.
 
Covereita oli aika lailla ohjelmistossa, kuten kunnon kapakkabändille kuluukin. Johnny Cashin Long Black Veil oli nätti tulkinta, mutta onhan se niin upea biisikin. Levonin kunniaksi soitettiin The Weight. Monen oman biisin keskelle heitettiin pätkiä muista kappaleista, ja sieltä seasta löytyi ainakin Route 66, Spanish Harlem, Chain of Fools, Good Lovin' ja Twist and Shout (äh, ei me tätä nyt soiteta enempää, te kuulitte tätä ihan tarpeeksi jo eilen!)
 
Koko setti kesti 2:30 tai ehkä vähän päälle. Taukoja ei ollut, paitsi ne lyhyet hetket ennen ekaa ja tokaa encorea eli hyvän mittaisen keikan tarjosivat nämäkin New Jerseyn herrat. Toivottavasti seuraavaa Suomen vierailua ei tarvitse odottaa 19 vuotta..