| Aihe: Kitaransoiton aloittelu | |
|---|
|
Moro! Tässä tuli sitten tehtyä päätös ja aloitin reenailee soittamista kitaralla. Selailin nettiä sieltä täältä mitä kannattais tehhä aluksi ja joka paikassa sanottiin että soittamalla helppoja biisejä (i will stay jne) niin pääsee hyvin alkuun. Mutta siis tämähän on sama asia kun lyöt kitaran kouraan sellaselle joka sitä ei oo ennen pitäny kädessä ja sanot että soita I will stay. Mistä siis kannattaisi aloittaa kitaran soittaminen? Soinnuista, vai rupeenko ekaksi opettelemaan nuotteja? Kitaratunnitkin kiinnostas mutta täälläpäin maksaa about 30€/45min niin ehei kiitos. Jotain neuvoja, onko esim olemassa mitään kirjaa/kirjasarjaa kirjastossa missä olisi vinkkejä tjsp :) Kiitos jos joku vaivautui vastaamaan. | |
Miten olisi rockway?
siis http://www.rockway.fi/ilmaiset-oppitunnit/kitara/sivu/1/
tuosta lienee hyvä aloittaa, toki siellä on sitten maksullisiakin videoita, mutta noihin linkittämiini pääsee rekisteröitymättä
"It was totally worth it" -homer simpson in the episode "fraudcast news" | |
Hyvä yleiskäyttöinen kirja on Suuri kitarakirja. Sitä varmaan löytyy kirjastosta. Ja tohon sun kysymykseen, mitä aloittaisit ensin, voi vastata vaikkapa näin: Opettele ensin otteita, eli sointuja. Samaten opettele kitarasta nyt C-duuri skaala 5 nauhalle asti. Siitä sitten etiäpäin. Youtubessa on myös paljon opetusmateriaalia. Ei ole oikotietä onneen, eli laita tavoitteesi noin vuoden päähän, että osaat soittaa I will stayn kompin katsomatta vasenta kättäsi. Soittaminen voidaan jakaa kahteen osaan. 1 yleisteoria, joka on soittimesta riippumaton ja henkilökohtaiseen soittimeesi perustuva musiikin teoria (=miten toteutat yleisteoriaa kitarallasi). 2 soittamisen tekniikka eli yksinkertaisesti kitarasi "mekaaninen" soittaminen.
Eli ota aina sellainen pala, jonka hanskaat kerralla. Älä ota liian isoja palasia. Silloin ei harjoittelu koskaan mene hukkaan.
Sitten noin vuoden tai kahden vuoden päästä, kun pystyt soittamaan jo tavanomaisista sointulapuista levyjen päälle omat osasi, niin alat etsiskellä bändiä. Welcome to the club. | |
eivät nuo kitaratunnit oikeasti niin kauhean kalliiksi tule. Varsinkaan, jos kayt aluksi esim. 2-3kk ja tuolloinkin vain 2 kertaa kuussa.
Minä harjoittelin pari kuukautta itsekseni ja sitten etsin opettajan. Korjasi aika nopeasti pari virhettä joita olin tehnyt ja selkeytti joitain asioita ihan eri tavalla kuin mitä kirjasta oli selvinnyt. Olin ymmärtänyt kirjoista joitain asioita vähän väärin. :)
Oli ihan hyvä idea harjoitella ensin itse. Sointujen vaihdot ja nuottien luku sujuivat jo ihan kohtuullisesti. Ja sormet olivat jo kovettuneet kun menin opetettavaksi.
Toisaalta oli jopa motivoivampaa opetella yksin. Olin mielestäni jo todella hyvä. LOL.
Netistäkin löytyy hyviä opettajia. Minun suosikkini on Marty. Aloita vaikkapa tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=cA9Giy5XotU
(Martyn nettisivulle saa 3 päivää ilmaista kokeiluaikaa... Ja aika monet martyn videoista löytyy myös youtubesta..)
Makuja on monia. Minä en pidä Suuresta kitarakirjasta, vaikka löytyyhän siitä toki kaikki tarvittava tieto. Jotenkin se vaan on tehty liian raskaasti luettavaksi ainakin minulle..... |  Gabe
19.07.2012 22:42:24 | |
|
Jos ei Suuri Kitarakirja nappaa (mikä on muuten loistava opus) kannattaa tutustua sellaiseen kirjaan kuin Kitara soittajan käsikirja, sattui käteen kirjastossa ja oli kiva verestää muistoja, minusta oikein hyödyllinen..dvd:kin siinä oli :) Rockway on myös hyvä.
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. | |
Jos ulkomaankieli sujuu, tämä on erinomaisen hyvä sivusto aloittelijasta edistyneempäänkin: http://justinguitar.com/
~ Love broke out and I forgot it's war. | |
Itse opettelin/opettelen täältä: http://www.songsterr.com/
Tabisivusto, mutta prkeleen laadukas sellainen :) | |
Itselläni ei oikein riitä tässä vaiheessa motivaatiota alkaa opettelemaan nuotteja tai sointuja, vaan lueskelen tabeja kun ne ovat ei-musiikki-ihmiselle yksinkertaisempia. En tiedä, teenkö tässä kohtaa pahan virheen.
Toinen mitä päätin, on että aloitan ensin ihan jotain irtonaisia riffejä soittamalla, ei heti koko biisiä. Näin säilyy mielenkiinto, kädet kehittyy ja oppii kuulemaan erilaisia ääniä. Olen itse hevimiehiä, joten erilaiset heviriffit säröllä kiinnostaa enemmän, kuin istua heti alas koko biisin kanssa. Täytyy katsoa mitä tästä tulee... | |
Minun mielestäni sointujen joltisenkin sujuva hallitseminen on kaiken rokkikitarasoiton perusta. Opettele yksi sointu viikossa, ekalla viikolla kaksi (vaikka A ja E, tai Am ja Em on vielä helpompi), että pääset treenaamaan vaihtoa.
Jos vaikka yhteissoittoa tai biisien tekoa ajattelet, niin soinnut ovat askel n:o 1.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |  Feline
24.07.2012 14:23:57 (muokattu 24.07.2012 14:32:20) | |
|
Oonko mie jotenkin idiootti vai onko mulla muuten vain mennyt jotain hyvin pahasti ohi, kun en tajua, että mikä niissä nuoteissa on niin vaikeeta?
cdefgahc. Nuottiviivastolta noin, pianolla tolleen ja kitarassa näinikkään, viulussa suurinpiirtein näin ja nokkahuilulla sitten menikin jo vähen vaikeammaksi... Miusta nuotinlukutaito on samanlaista yleissivistystä, kuin normaali lukutaitokin. Tokihan pystyy oppimaan (jne.) (niin puhetta kuin musiikkiakin) kuulemallakin ja puhumalla/soittamalla korvakuulolta, mutta tietoa syventää, kun osaa lukea, soveltaa tätä kautta eteenpäin kaikennäköistä ja sitten vielä kirjoittaakin.
Ei ny liity asiaan, koha ihmettelen...
Ite kitaralla ensin opettelin soinnut ja sitten rämpyttelin. Muuta en sitten osakaan, paits korvakuulolta melodiat (ensin soitan päissäni ja sitten jos en ossoo, katon nuoteista..), joten parempi etten kitaristeja ala neuvomaan.
Täysin offtopic koko viesti. Anteeksi. Heihei. | |
Feline: Oonko mie jotenkin idiootti vai onko mulla muuten vain mennyt jotain hyvin pahasti ohi, kun en tajua, että mikä niissä nuoteissa on niin vaikeeta?
cdefgahc.
No onhan siinä aika pitkäksi aikaa teoriantuherrusta, että oppii näkemään nuotit ja eri sävellajit kitaran kaulalta. Luulen myös, että monilta menee itseluottamus ja kärsivällisyys kaikenlaisten ylennys- ja alennusmerkkien kanssa. Tabulatuuri tai piano roll on niin havainnollinen ja yksiselitteinen, ääni on juuri niinkuin se on merkitty.
Yksi pianorollin etu on, että grooven voi kirjoittaa suoraan vaikka hiirellä.
Jos kirjoittaa esim. rumpunuotit tai rytmisen kitarakompin viivastoon (olettaen, että ne soitetaan MIDIllä/softasynalla), tuloksena on täysin steriili, konemainen syke. Pianorollissa voi soinnun eri nuotit laittaa alkamaan muutaman millisekunnin erolla, bassorummun ja virvelin pistää hiuksenhienosti jälki- tai etulyönnille ym. Sellaisiin yksityiskohtiin ei nuottiviivastolla pääse.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Vähemmän teoreettisille ihmisille hyväksi todettu kaava:
1. Iskän kaverin vanha käytetty kitara (iskä maksaa) ~50e
2. CCR super/paltinum/golden/multihyper collection levykaupasta ~8e, tykkää bändistä tai ei
3. ultimate-guitar.com
4. pari kuukautta tuhertaa levyn parissa edellä mainitusta osoitteesta sointuja tsekkaillen ja ehkä helppoja lead melodiajuttujakin opetellen.
5. siirtyy omien suosikkikappaleiden/levyjen opetteluun
6. vuoden parin soittelun jälkeen bändiä pystyyn.
Yleensä myös teoria alkaa kiinnostamaan vasta parin vuoden soittelun jälkeen enemmän ja bänditoiminnan kautta kanssaihmisiltä ja tien päältä oppii hurjasti uutta. Mielestäni ei välttämättä kannata alkuun ruveta tankkaamaan hurjaa määrää teoriaa päähän, voi loppua motivaatio. Joku kyllä voisi sanoa että olen täysin väärässä.
Näin ainakin meikäläisellä, tosin silloin yllä mainitut tuotteet maksettiin markoilla. Ja ehkä kohta maksetaan taas. | |
Ei kannata liialla nippelitiedolla alkaa pilaamaan alkuinnostusta. Aloitat vaikka niin, että kattelet jonkun biisin, josta pidät, siihen suht helpot soinnut, ja soitat vaan. Ensin kuulostaa karmealle, mutta pikkuhiljaa oppii, kun ei turhia välitä ja antaa palaa vaan fiiliksen mukaan. ;) Sitten kun pääset soittimen kanssa tutuiksi, voit edetä pikkuhiljaa hankalempiin juttuihin. Tekemällä oppii on mun motto, manuaalit on nössöjä varten.
"Historys Written Today". | |
Charge: Ei kannata liialla nippelitiedolla alkaa pilaamaan alkuinnostusta. Aloitat vaikka niin, että kattelet jonkun biisin, josta pidät, siihen suht helpot soinnut, ja soitat vaan. Ensin kuulostaa karmealle, mutta pikkuhiljaa oppii, kun ei turhia välitä ja antaa palaa vaan fiiliksen mukaan. ;) Sitten kun pääset soittimen kanssa tutuiksi, voit edetä pikkuhiljaa hankalempiin juttuihin. Tekemällä oppii on mun motto, manuaalit on nössöjä varten.
Nimenomaan näin. Ensin kannattaa muutenkin totutella siihen soittimeen. Kieliä nauhoja vasten painavat sormet kipeytyvät aluksi, mutta siihenkin tottuu ja kohta sormet eivät enää huomaakaan "että tuli soitettua 4 tuntia skebaa".
Kannattaa myös pitää järki päässä, eli opetella alkeet ensin hyvin. Sitä soittotaitoa kertyy hiljalleen ja asioita oppii kukin omalla vauhdillaan. Ei siis kannata menettää malttia jos oppiminen kestää. Yhdessä yössä ei tulla mestariksi missään lajissa.
Eli ei muuta kuin helpohkoja biisejä reeniin, tutustuu soittimeensa ja pitää hauskaa!
Your HP is my kW | |
Suosittelen aloitus kirjaksi Hal Leonard/Will Schmidin Kitarakoulu, kun kävin aikoinaan kitaratunneilla tuota opusta käytti myös opettaja opetuksessa. Kitarakoulusta on olemassa myös 2 osa sarjaan kuuluu myös muistaaksen sointuopas 500 soinulla. Kirjoissa on mukana tausta levyt. Toinen hyvä perus teos on suuri kitara kirja. Kitara koulu ei tarvitse oikeastaan mitään muuta kun kirja ja kitara käteen, niin hallitset alkeet. | |
Kun tässä ketjussa ihmeteltiin sointujen vaikeutta, niin onko soinnuissa jokin logiikka, vai täytyykö ne vaan opetella ulkoa? Eli vaikkapa jos hiffaan sen logiikan, niin tunnistanko soinnut myöhemmin itse? | |
yannara: Kun tässä ketjussa ihmeteltiin sointujen vaikeutta, niin onko soinnuissa jokin logiikka, vai täytyykö ne vaan opetella ulkoa? Eli vaikkapa jos hiffaan sen logiikan, niin tunnistanko soinnut myöhemmin itse?
Kyllä, soinnuissa on logiikka, jonka hiffaamisen jälkeen pystyt muodostamaan minkätahansa soinnun, ilman että sun tarvitsee muistaa miten se otetaan. Tosin kitaran soitossa tarvitaan yhtälailla lihasmuistia. Kun sulla on lihasmuistissa yleisimmät sointukäännökset, niitä on sitten helppo varioida tarpeen mukaan. Soinnuissa on vielä sekin hauska juttu, että kontekstista riippuen tietyt samat sävelet voivat muodostaa useita eri sointuja. Asian ymmärtämiseksi suosittelen hankkimaan Tohtori Toonika nimisen opuksen. |  weelie
23.05.2013 08:22:28 (muokattu 23.05.2013 08:24:55) | |
|
yannara: Kun tässä ketjussa ihmeteltiin sointujen vaikeutta, niin onko soinnuissa jokin logiikka, vai täytyykö ne vaan opetella ulkoa? Eli vaikkapa jos hiffaan sen logiikan, niin tunnistanko soinnut myöhemmin itse?
Onhan siinä logiikka, mutta pelkällä logiikalla ei pitkälle mennä, parempi (ensin ainakin) on vain junnata ja tehdä niitä toistoja.
Itse olen sen logiikan sisäistänyt osaamalla avoimen aseman soinnut ja duuriskaalan.
Olen asiaa yrittänyt selittää kolmessa viestissäni täällä: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=62355&o=20
Pienellä teoriapanostuksella pääsin mielestäni melko nopeasti siihen että en tarvitse mitään sointuoppaita, vaan pystyn nimeämään minkä vain otteen tai luomaan minkä vain soinnun (en tosin ihan lennosta, vähän miettiä pitää... ja tämän parantaminen tulisi toistoilla).
http://pickingjjcale.blogspot.com/ | |
Varmasti aloittejilalle on kaikkein tärkeintä,että soittaminen on hauskaa. Kuitenkin jonkinlaista teorian tuntemistakin tarvitaan ja siihen voi hommata vaikka jonkun kitaransoiton opettajan tai opiskella netin kautta. Kaikenlaisten sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat musiikin kanssa tekemisissä on myös hyötyä keskustella ja heiltä tulee lisää hyviä neuvoja. Niitä neuvoja voi tulla "vääräänkin" suuntaan ja siinä mielessä opettaja olisi hyvä että päästäisiin heti opettelemaan tietyt jutut ihan oikein.
Kitaran soitto on kuitenkin ihan mahdollista jokaisen oppia ,vaikka kaikista ei uutta (esim.) Steve Vaita tulekkaan.
Oikeasti sehän olisi ihan hirveä tilanne jos kaikki kuulostaisivat samalta. kannattaa siis opetella juttuja jotka itseä kiinnostaa ja jättää muiden sanomiset omaan arvoonsa. Yleensä kehoitetaan soittamaan musiikkia jota suuri yleisö haluaa kuunnella tai tehdä musiikkia jolla tienaa.
Ei kannata. Ainoastaan sellaiseen musiikkiin kannattaa panostaa joka itseä miellyttää. Kyllähän se kuullostaakin paremmalta jos soittaja soittaa sitä juttuaan ihan sydämmestä kuin pelkästään siksi,että on pakko.
kaikki ovat aloittaneet jostakin,ettei kannata olla itselle liian ankara ihan aluksi :) | |
sepisti: Kyllä, soinnuissa on logiikka, jonka hiffaamisen jälkeen pystyt muodostamaan minkätahansa soinnun, ilman että sun tarvitsee muistaa miten se otetaan. Tosin kitaran soitossa tarvitaan yhtälailla lihasmuistia.
Tänks, täytyypä ottaa tuo tavoitteeksi. Noita voimasointuja katselinkin, ja ne on helppoja, kun siinä on kaikki nauhapaikat tavallaan käytössä.
Mun tavoitteena oli alusta lähtien osata soittaa jotain cooleja Metallican ja muiden lempibändien riffejä. Kokonaisia biisejä ei ole innostusta jäädä jauhaamaan. Mistään bändihommeleista en ole kiinnostunut. Doh, joitakin helppoja riffejä olen saanut kuullostamaan hyvältä, mutta suurin osa ei kuitenkaan tunnistu. Tästä sitten siirryin omien riffien tekemiseen, eli olen suurimman osan ajasta soittanut omia pieniä juttuja ja treenannut nopeutta. Yleensä homma on toiminut näin, että olen yrittänyt opetella jotain riffiä, mutta se ei kuullosta oikealta. Otan siitä jotkut "nauhat omaan käyttöön" ja kehitän jonkun oman jutun. Jotkut kuullostaa jopa hyville. Viime päivinä homma on jo mennyt siihen, että olen ryhtynyt nauhoittamaan niitä ja lähetellyt kaverille jolla on samanlainen musiikki maku kuin mulla, ja joka on soittanut kymmenisen vuotta. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
