| Aihe: Luova soittaminen (?) | |
|---|
|
Tää on varmasti aika hiton vaikeasti määriteltävä juttu, mutta itselläni tuo niin sanottu 'luova' soittaminen on toistuvasti jäänyt kiven alle. Luovalla soittamisella tarkotan kykyä soittaa tietyn skaalan tai sävellajin ulkopuolelta (if that makes any sense..) kuitenkin niin et kappaleen perusrakenne säilyy samana. Eli tiivistetysti: miten voin soittaa A-duurissa kulkevan biisin mukana muutakin, kuin pelkkää A-duuri- tai penta-skaalaa? Viime aikoina on tullut kuunneltua Yngwien lisäksi aika lailla Guthrie Govania ja Steve Vaita, ja vaikka en edes haaveile tulevani yhtä hyvääksi kuin edellämainitut olis kummiskin hienoa tietää, miten nämä miehet siirtyvät skaalan ja sävellajin ulkopuolelle niin vaivattomasti.. (vuosikausien harjoittelun lisäksi)
Tuli kyllä sekavaa tekstiä, joten pahoittelen sivistymätöntä tietämättömyyttäni. Kiitti kuitenkin kaikille etukäteen vastauksista.
''Sorry for the tune up between time, but what the hell, cowboys are the only ones who stay in tune, anyway...'' |  Tonski
15.07.2012 12:11:07 (muokattu 15.07.2012 12:11:50) | |
|
Eiköhän se tuu täysin siitä, miten ne jutut on harjoiteltu, eli monipuolisesti sen asteikon kontekstissa. Jos sointujen ilmentäminen moodeilla ja soinnun sävelillä on tuttua A-duurin sisällä, se tuo lisäväriä soittoon. Tätä kautta pääsee hyvin helposti siihen, että jossain sointuvaihdoskohdassa ajattelee etukäteen tähtäävänsä jollekin tietylle sävelelle(uuden soinnun jollekin sävelelle), jota kohti voi soittaa vaikkapa kromaattista lähestymiskuviota. Millaista, sen määrittelet itse, ihan perus kroma-asteikkoa nouseva kuviokin kuulostaa ihan hyvältä kun sen oikein tekee. Tämän lisäksi puhuttaessa ns. sävellajin ulkopuolella soittamisesta on aika olennaisita ajatella, millä eri tavoin sävellajin ulkopuolella voi soittaa? Voit sä esmes soittaa A-duuribiisin päälle jotain Bb-duuria, mutta lopputulos soundaa todennäköisesti vähemmän kokeneissa käsissä hirvittävälle paskalle:D Jos käyt kitaraopettajan tunneilla, mikä ois ehkä hedelmällisempi lähde tälle kamalle kuin muusinet - pitkässä juoksussa ainakin, niin kysäsepä häntä opettamaan sulle esmes kakkosvitosten käyttö bluesissa. Tässä ilmenee aika hyvin perusidea jännitteiden luomisesta kohdesoinnulle, tässä tapauksessa välidominanttien avulla.
Kannattaa kuitenkin kaiken tuon keskellä muistaa, ettei ole hirveetä järkeä koettaa sulattaa koko musiikin teoriaa improonsa, jos ei osaa improta ees nättiä melodiaa A-duurissa taustan päälle. Toisin sanottuna luova soitto ei aina tule vain teoreettisista "kikoista", vaan eräät teoriaa hyvin vähän osaavat kitaristit ja muusikotkin osaavat improta tosi kauniita melodioita pelkän korviensa avulla siinä sävellajin sisällä.
Tämä harmoninen ja melodinen kontekstihan ei siis ole ainoa, jossa niin sanottua hallitsevampaa ulkona soittoa tapahtuu. Rytmiikka säätelee ihan saatanasti. On oikeestaan ihan sama sovellatko kaikkea edellisessä kappaleessa mainittua suvereenisti jos nakutat kaheksasosia koko pariminuuttisen taustanauhan ajan aksentoimatta mitään. Mä suosittelisin ihan suoraan sitä, että ota semmonen arkkityyppinen esimerkki vaikkapa Guthrielta siitä, miltä se tosi siisti soitto kuulostaa. Plokkaa se, transkriboi se, pölli likit, opi YMMÄRTÄMÄÄN niitä likkejä ympäristössään etenkin kiinnittäen huomiota sointuvaihdoskohdissa siihen, mille pitkälle äänelle se nuotti saattaapi tähdätä, jne. Tää on tää perusvinkki jonka jokaiselta täällä kuulee, mutta käytä ensisijaisesti korviasi ja koeta kaivaa ne samat jutut instrumentistasi esiin pala palalta. Hinaamalla taustanauhan päälle A-duuria kolme vuotta tuskin koet musikaalista katharsista ja yks päivä tajuat kaiken että hei näinhän se menee, näteinkin koru koostuu helvetin suuresta lukumäärästä atomeja, jotka on vain laitettu hyvällä tavalla paikoilleen palvelemaan tarkoitustaan.
Vetäsin äsken kaapista ite piuhat irti ja mietin et pitäis tän yhden päivän välistä soittotaukoa käsille, mutta nyt kun tätä aihetta alko miettimään niin ehkä jos ihan vähäsen hinais.. :D Kiitti! | |
Mahtava kirjoitus Tonskilta, ota plussa! Kakkosvitoset bluesiin on pieni mutta tosi merkittävä askel jazzittumiseen ja toivon mukaan hurahtamiseen. Good luck!
Never argue with idiots. They drag you to their level and beat you with experience. |  Kontiak
15.07.2012 16:47:59 (muokattu 15.07.2012 16:59:15) | |
|
Tonskilta keskustelunetin kontekstissa ihan saatanasti tekstiä. Ynkkä ei kai ole ihan arkkityyppinen esimerkki siitä että miten hinataan sävellajin ulkopuolella?
Licksejä opettelisin itse. Esmes tuhat näin alkuun.
http://www.truthinshredding.com | |
Kontiak: Tonskilta keskustelunetin kontekstissa ihan saatanasti tekstiä. Ynkkä ei kai ole ihan arkkityyppinen esimerkki siitä että miten hinataan sävellajin ulkopuolella?
Licksejä opettelisin itse. Esmes tuhat näin alkuun.
Tonski sano hyvin juu, kannattaa opetella licksejä, mutta eriisesti kannattaa opetella ymmärtämään, miksi just semmonen on sillä kohtaa soitettu ja mihin sillä pyritään | |
Confidentum: Tonski sano hyvin juu, kannattaa opetella licksejä, mutta eriisesti kannattaa opetella ymmärtämään, miksi just semmonen on sillä kohtaa soitettu ja mihin sillä pyritään
En ole kyllä oikein varma kannattaako. Osaako noita edes itse soittajat selittää?
I never cared about musicianship because I believe musicianship should be taken for granted. I mean, every musician should have plenty of musicianship! Rather, I always cared about the music itself, because making good new music is the goal of those creating it. Musicianship, if you get caught up in the mechanics of it, can wind you up as a teacher and not an artist. This I knew from even the earliest days.
http://metalassault.com/Interviews/ … al-life-in-japan-playing-technique/
http://www.truthinshredding.com | |
Hynkel Belzepop: Mahtava kirjoitus Tonskilta, ota plussa! Kakkosvitoset bluesiin on pieni mutta tosi merkittävä askel jazzittumiseen ja toivon mukaan hurahtamiseen. Good luck!
Mitä on kakkosvitoset?
... | |
Kontiak: En ole kyllä oikein varma kannattaako. Osaako noita edes itse soittajat selittää?
Minä olen oikein varma ja kyllä kannattaa. Teoria ei heti tapa luovuutta vaan antaa työkaluja musiikillisen aineksen hahmottamiseen, ei sen musiikin koostumuksen ajattelu vie sua yhtään kauemmas musiikista. Päinvastoin, siinähän ne asiat nimenomaan käyvät aivoissa! Nää hommat pitää vaan tehdä korvat visusti auki, mikä on lähtökohtainen tarkotuskin. | Kontiak
16.07.2012 18:41:20 (muokattu 16.07.2012 18:41:41) | |
|
Tonski: Minä olen oikein varma ja kyllä kannattaa. Teoria ei heti tapa luovuutta vaan antaa työkaluja musiikillisen aineksen hahmottamiseen, ei sen musiikin koostumuksen ajattelu vie sua yhtään kauemmas musiikista. Päinvastoin, siinähän ne asiat nimenomaan käyvät aivoissa! Nää hommat pitää vaan tehdä korvat visusti auki, mikä on lähtökohtainen tarkotuskin.
Ja minä olin ihan varma, ettei puhuttu teorian kautta ymmärtämisestä. :)
http://www.truthinshredding.com | |
Kontiak: Ja minä olin ihan varma, ettei puhuttu teorian kautta ymmärtämisestä. :)
Musiikillisen teorian määritelmä nyt on joka toisella soittajalla vähän omanlaisensa. Mun mielestäni jos plokkaat jonkun hienon kuulosen likin ja alat miettimään miks ja miten se sopii musiikillisessa ympäristössään, ajatellaan käytännössä teoreettista taustaa jonkin musiikillisen ilmiön takana. Samalla tavalla jos sulle sanotaan että tää menee nyt A-duurissa tää tausta ja teet tietosen valinnan alkaa improomaan A-duuriasteikon sisällä, on sovellettu musiikin teoriatietämystä. Itse en siis määrittele teoriaa suoraan sinä, että tietää kaikki nimet kaikille ilmiöille ja parin nuotin jaksoille musiikin aineksessa, se on vaan yks osa-alue sitä tietämystä ja sen hyväksikäyttöä. Jos plokkaat likin ja hiffaat sen miks se kuulostaa niin hyvältä juuri siinä niin mahdollisesti alat ymmärtämään sen kohdan taustoja ja soveltamaan sitä ajatusmallia soittoosi, sekin on mun mielestäni eräänlainen teoreettinen malli, jota sovelletaan käytännössä. | Confidentum
16.07.2012 20:12:06 (muokattu 16.07.2012 20:14:23) | |
|
Tuplat | |
Kontiak: En ole kyllä oikein varma kannattaako. Osaako noita edes itse soittajat selittää?
http://metalassault.com/Interviews/ … al-life-in-japan-playing-technique/
No kai ne ny on jotain aatellu, kun ne on biisiä tehneet vai meinaatko että ihan päämäärättömästi ja summassa ovat räpeltäneet ja sitte on tuurilla sattunu tulemaan Smoke on the water. Sehän ois niinkö se apinoitten kirjoituskoneella kirjottaminen, tarpeeks moni kun aikansa räpeltää, niin Shakespieruahan siitä syntyy ;) | |
sticky fingers: Mitä on kakkosvitoset?
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=174992&o=0
Never argue with idiots. They drag you to their level and beat you with experience. | |
Confidentum: No kai ne ny on jotain aatellu, kun ne on biisiä tehneet vai meinaatko että ihan päämäärättömästi ja summassa ovat räpeltäneet ja sitte on tuurilla sattunu tulemaan Smoke on the water. Sehän ois niinkö se apinoitten kirjoituskoneella kirjottaminen, tarpeeks moni kun aikansa räpeltää, niin Shakespieruahan siitä syntyy ;)
Kyllä tommonen Smoke on the water saattaa helposti tulla sattumalta soitellen ja varmaan on tullutkin. Saattaa hyvä tarinakin irrota hetken huumassa. Täytyy osata vain kirjoittaa. Ei tarvita teorian tuntemuksia esim. Beatles tai Hendrix. Teorian tuntemus saattaa joissakin tapauksissa kahlita säveltäjän käyttämään teorian mukaisia sointukulkuja. Sitten kauheimpina tietysti skaaloja edestakaisin lurittelevat jatsarit. Monesti ns. improvisaatiot eivät ole luovaa soitantaa, vaan ulkoaopeteltuja skaaloja, jokaisella sävelellä on oma tarkasti ennalta määrätty paikkansa, niin kuin insinöörimallin aivoissa tiedonmurut on jaoteltuna tarkasti omiin lokeroihinsa, jotta ne eivät sekoittuisi muihin tiedonjyviin. Tällöin ikävä kyllä mitään uutta ajattelua ei ilmene. Tiedon ennakoimattomat sekoittumiset aiheuttavat uusia luovia ajatuksia.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Old Guitar: ...joissakin tapauksissa kahlita säveltäjän käyttämään teorian mukaisia sointukulkuja...
Ei sulla ois esimerkkiä pistää missä näin on käyny? |  Hynkel
01.08.2012 11:05:44 (muokattu 01.08.2012 11:06:47) | |
|
Old Guitar: katkera vuodatus
Täällä menee taas puurot ja vellit komeasti sekaisin (eli siis paska improvisointi ja teoria, joilla ei ole tekemistä toistensa kanssa sitten yhtään).
Teoria on kieli, jolla musiikkia voi kuvata ja jonka avulla sitä voi vaikka opettaa muille. Omassa teoriaopiskelussani, ja treenaamisessa ylipäätään, suurin etu ja ilo on tullut siitä, että olen hoksannut miten omaa soittoa voi viedä eteenpäin. Eihän teoria sitä tarkoita, että se vangitsee tai jotenkin rajoittaa. Miten rajat voi sitäpaitsi ylittää jos ei niitä tunne? Väittäisinpä jopa ettei niitä edes ole, mutta tiedän sen vain siksi että olen asiaan perehtynyt. "Mutu-menetelmällä" se on vain mutua, ja rajoittuneisuus tulee siitä ettei tajua paskaakaan siitä mitä on tekemässä.
Never argue with idiots. They drag you to their level and beat you with experience. |  WanhaWetäjä
01.08.2012 14:37:47 (muokattu 01.08.2012 14:47:11) | |
|
gary field: Ei sulla ois esimerkkiä pistää missä näin on käyny?
http://www.youtube.com/watch?v=l1L6C1noV48
EDIT no joo, vitsi mutta totta toinen puoli...seuraavassa kahen minuutin kohdalta alkaa kitarasoolo, jos sitä vertaa levyversioon niin aika eri maailmassa mennään, joten tuo "asteikkojen kelaaminen ylös alas ns suunnitelusti" -paska jazz-musassa on vaan kolmen soinnun kateellisten puukorvien ja kömpelöiden nakkisormien panettelua, kyllähän nuo umpimusikaaliset äijät Methenyn tapaan soittaa omasta päästään käsin mitä vaan ja joka kerta erilaisen soolon, toki samoja elementtejä on jokaisen sooloissa, se on tyylikysymys usein.
http://www.youtube.com/watch?v=ApI-zA6suXE | |
Old Guitar: Ei tarvita teorian tuntemuksia esim. Beatles tai Hendrix. Teorian tuntemus saattaa joissakin tapauksissa kahlita säveltäjän käyttämään teorian mukaisia sointukulkuja.
Sattumaltako ne Beatlesin biisit sitten noudattaa yleisiä pop-musan sointukulkuja? Ovat hyvin paljon "teorian mukaisia sointukulkuja".
Old Guitar: Sitten kauheimpina tietysti skaaloja edestakaisin lurittelevat jatsarit. Monesti ns. improvisaatiot eivät ole luovaa soitantaa, vaan ulkoaopeteltuja skaaloja, jokaisella sävelellä on oma tarkasti ennalta määrätty paikkansa
On varmasti olemassa sellaisia "jatsareita", jotka lurittelevat asteikoita ylös alas kun eivät muuta osaa, mutta varmasti se soitto olisi yhtä kamalaa vaikka asteikoita ei olisi opeteltukaan. Ellei vielä kamalampaa. |  Ruutukunkku
01.08.2012 15:01:29 (muokattu 01.08.2012 15:18:52) | |
|
Tämä aika yleinen luulo, että teorian tietämys jotenkin rajoittaa luovuutta, on kyllä täyttä schaibanderia. Siitä, että osaa käyttää eri skaaloja, tietää niiden "käyttäytymistä" musiikin sisällä ja että osaa muodostaa haluamiaan sävelkulkuja, ei voi olla haittaa improvisoinnissa tai biisin kirjoittamisessa.
Sellainen "mä vedän vaan tunteella sitä mitä sattuu tulemaan" romantisointi on oikeastaan aika hölmöä, koska siinä tapauksessa luultavasti soitat asioita lihasmuistilla. (soitat likkejä) Eli siis käytännössä kopioit sitä mitä olet joskus aiemminkin soittanut. Ei kovin luovaa.
Luova soittaminen syntyy korvien välissä, ei sormissa. Se että tunnet teoriaa, auttaa siinä, että pystyt varmemmin soittamaan juuri sen päässäsi soivan sävelen juuri siihen biisin sävellajiin juuri sillä tavalla kuin juurikin haluat.
...tai jotain
Edit: Hyvät korvatkin ovat avuksi. :) | |
Hynkel Belzepop: Täällä menee taas puurot ja vellit komeasti sekaisin (eli siis paska improvisointi ja teoria, joilla ei ole tekemistä toistensa kanssa sitten yhtään).
Teoria on kieli, jolla musiikkia voi kuvata ja jonka avulla sitä voi vaikka opettaa muille. Omassa teoriaopiskelussani, ja treenaamisessa ylipäätään, suurin etu ja ilo on tullut siitä, että olen hoksannut miten omaa soittoa voi viedä eteenpäin. Eihän teoria sitä tarkoita, että se vangitsee tai jotenkin rajoittaa. Miten rajat voi sitäpaitsi ylittää jos ei niitä tunne? Väittäisinpä jopa ettei niitä edes ole, mutta tiedän sen vain siksi että olen asiaan perehtynyt. "Mutu-menetelmällä" se on vain mutua, ja rajoittuneisuus tulee siitä ettei tajua paskaakaan siitä mitä on tekemässä.
Tämä. Ite ajattelen niin, että teorialla kuvataan ilmiöitä musiikissa. Teorian pohjalta mikään musiikillinen ratkaisu ei ole väärin. Teorian opiskelu monesti tuo uusia ajattelutapoja ja ideoita.
Täytyy myös sanoa, että soittaja keksii teorioita vahingossakin. Yhteisiä nimityksiä ei vaan keksi, eikä niitä kaikki tarvikkaan. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
