Kitarat: kitarakamat ›

tomaattiorava: Ei tarvii kuin muutama kunnon bendin sisältävä blues-likki soittaa niin taas ollaan virittämässä =P
 
Onko ilmiö näin radikaali: http://www.youtube.com/watch?v=O0Oyc6slYRc&feature=related#t=7m35s
 
Vaiko tuo sama juttu, mutta lievempänä? Ja koskeeko aina vain tiettyjä kieliä, vaiko aina niitä kaikkia? Korjautuuko videossa mainitulla kampikikalla, vai pitääkö aina nostella kieliä satulan kohdalta? Vai pitääkö aina kiristää kieli takaisin vireeseen virinkoneistosta.
Näiden tietojen perusteella joku (strato)ekspertti osannee paremmin antaa vinkkejä. Joltain pätevältä ammattimieheltä voisi jopa hinta-arviota kysäistä pienestä "esitutkinnasta", mikäli lähipiirissä ei ole niitä eksperttejä.
Näin vikakohta/vikakohdat varmistuisi, sekä niiden korjaamisen/korjauttamisen hinta. Kaikkein parhaassa tapauksessa voi hyvinkin huokealla tulla merkittävä parannus. Aivan ensimmäiseksi voisi ihan itsekin kyllä satulan toimivuuden tsekata ja sen liukastamista kokeilla.
 

 
Kuvan perusteella kitarassa joku samankaltainen, kuin Fenderin vintage-tremolo (se, jossa 6 ruuvia edessä). Eli kaikki Vän Heilenit sun muut saa siis todennäköisesti unohtaa... ;-)
Se ehkä kenties saattaa helpottaa, että unohtaa tallan kellumisen ja kiristää sen kitaran kanteen kiinni (dive only). Sustainkin hieman paranee (ainakin kököimpien vintage-tallojen kohdalla merkittävästikin), miinuksena tietenkin yksisuuntaisuus.
 
Muistaakseni em. linkin takaa löytyvän miehen jatkovideoissa käsitellään straton ongelmakohtia ja esitellään myös useita ratkaisuja niihin. Eli tarpeeksi osia vaihtamalla ja/tai säätämällä halpisstratonkin saa pysymään kohtalaisen hyvin vireessä. Se on sitten toinen juttu, että kokeeko vaivan ja hinnan liian suureksi.
Moni varmaankin antaa jo melko varhain periksi ja ruuvaa sen kammen ikuisiksi ajoiksi irti ja laittaa tallan ei-kelluvaksi, mikäli sillä saa kitaran pysymään perinteisissä sormibendeissä vireessä. Eli silloin kieliä aina vain venytetään perustilastaan, eikä koskaan löystytetä.
 
Netissä on videoita, joissa jopa vintage-stratoilla (6-ruuvinen talla) kikkaillaan melkoisesti kammella, vireen säilyessä siitä huolimatta kohtalaisen hyvin. En tosin tiedä, että mitä kaikkea niille on kulloinkin tehty.
Mutta tarpeeksi säätämällä ja tuunamalla vaikuttaisi usein saavan todella merkittäviä parannuksia. Tosin osien vaihto saattaa tuntua kohtuuttoman kalliilta muutaman satasen kitaroista puhuttaessa. Itse en ole asiantuntija tai stratoekspertti, kunhan vain yritän antaa hieman toivoa... :-p
 

 
Satula lienee se kaikkein yleisin ongelma, tai ainakin aivan kärkipäässä. Siis se, että kieli ei liu'u tasaisesti sen yli kammetessa ja bendaillessa, eli ei palaa takaisin tarkalleen oikeaan paikkaan. Ennen kuin käsillä nostelee/painelee kieltä satulan kohdalla tms.
Jos satulan raot ovat kielisetillesi sopivankokoiset, niin liukastus grafiitilla tms. aineella saattaa auttaa. Jopa huulirasvaa jotkut ovat kuulemma käyttäneet hätäkeinona. Seuraava askel on satulan hiominen tai jopa koko satulan vaihtaminen/vaihdattaminen.
 
Myös lapaan ruuvatut kieliohjurit saattavat laittaa hanttiin, eli kitkaa voi olla liiaksi. Ne ja satulan liukkaammiksi vaihtamalla asia saattaa parantua merkittävästi.
 
Halvimmissa tai oikeammin huonoimmissa kitaroissa on surkea viritinkoneisto. Itse virittäminenkin saattaa olla turhan epätarkkaa, jos yksi viritinnupin kierros kiristää kieltä turhan paljon. Virittäminen tulisi aina tehdä vain kiristämällä kieltä, muuten voi jo siitä tulla pientä klappia, jota lukkosatula ei ole estämässä.
Kaikkein kehnoimmat voivat myös antaa hieman periksi aina, kun "liian kovaa" bendailee. Kahden nauhan bendi saattaa vielä mennä, mutta sitä suuremmat saattavat aiheuttaa sen, että viritinkoneisto antaa hieman periksi. Aluksi kannattaa tietenkin tarkistaa, etteivät ole ruuvit löysällä (viritinkoneistosta...). Jos se ei ole ongelmana, niin sitten vain tilalle paremmat virittimet. Kenties lukkovirittimet.
 

 
Stratoissa kielien ylitys molemmissa päissä on hurjan suuri. Eli väkisinkin aina jossain päin hieman falskaa, kun "liian paljon" kammetaan ja bendaillaan.
Myös tallan päässä kielet voivat hieman elää, palautumatta tarkalleen samaan asentoon. Ainakin kammetessa. Siihenkin on joitain kikkoja olemassa, yhtenä tietenkin koko tallan vaihto parempaan.
Kenties myös nuo em. bullet-kielet hieman auttavat? Ilmeisesti ne eivät hölsky kammetessa aivan yhtä holtittomasti, kuin pallukoilla varustettu kielet? Vai liekö jostain muusta kyse?
 
Joissain vintage-mallisissa stratoissa ja niiden kopioissa kieli makaa täysin sileän tallapalan päällä. Joten jos demppailee tai iskee plektralla kieliä liian kovakätisesti, saattaa kieli - aivan ääritapauksessa - muljahtaa millin tai jopa parikin sivuun. Jolloin vire hieman nousee, kunnes jossain välissä muljahtaa ainakin suurinpiirtein ennalleen.
Modernimmissä stratoissa ja sekä niiden kopioissa on paremmat tallapalat, jota keskittävät kielen varsin tehokkaasti. Lisäksi modernien fenfereiden "floikkamaisempi" talla on muutenkin parempi. Sen tunnistaa etureunan kahdesta "floikkatyylisestä" suuresta ruuvista, niiden kuuden pikkuruuvin sijaan.