Rummut: soittaminen ›

markkuliini: Itse olen päätellyt että kyseessä on enemmänkin time-fiiliksen ero.
 
Tämä.
 
turhat lätinät poistin.

Laakstr: En laittais 4 rivin komppia aivan perus-suffeliksi, koska joka triolin jälkimmäiset nuotit näyttäisi soitettava snareen. Perusrakenne hyvin saman kaltainen mut hyvin eri kuuloinen, varsinkin kun 2:lta ja 4:lta puuttuvat snareaksentit. En valitsis helpoimpana noista vaan kakkosen ottaisin jos joku pitäis osata ;)
 
Totta turiset tuon 4. rivin osalta. Hokasin itsekin asian, mutta täällä ei editoida. : )
 
Vitonen lienee vain nuotinnusohjelman "oikku" koska 2 ja 4:lla on haikkaiskut, joita 1 ja 3:lla ei.
 
Joo, nyt hokasin nuo haikat ja LUIN VIELÄ OHJEETKIN. Sitä 1. riviä täytyy huomenna kokeilla setillä.
Onkos tämäkin muuten shuffle: http://www.youtube.com/watch?v=-4GZFbCqx18 =)
Singlepedaali miehet voi ottaa tuota haltuun sillä välin kun minä yritän näitä klassisia suffleja...

Strumbali: Onkos tämäkin muuten shuffle: http://www.youtube.com/watch?v=-4GZFbCqx18 =)

 
Sitä ihtiä se on. Tuplabassarishuffle.

Vallu-Veke: Sitä ihtiä se on. Tuplabassarishuffle.
 
On muuten yllättävän hankala soittaa.

Shuffle on kuin pontikkaa. Sitä on rummuilla soitettuna vain huonoa tai hyvää. Näin asian kuvaili kitaristi.
 
Shuffle on aika hankalaa soittaa ja sitten nämä humppakeikkojen "rokit", jotka ovat usein nopeita shuffleja. Sitten niihin laitetaan kaiken maailman taukoja, jotka tappavat menon ;)
 
Minä pidän Jeff Porcaron tyylistä, jossa shufflea mehustetaan ghost-iskuilla esim. triolin kakkosella ennen kakkosen ja nelosen ensimmäistä varsinaista virvelin lyöntiä... Hitto, kun ei ole sitä nuotitusta tässä mahdollista käyttää ;)

hollmi-5: shufflea mehustetaan ghost-iskuilla esim. triolin kakkosella ennen kakkosen ja nelosen ensimmäistä varsinaista virvelin lyöntiä
 
Nimenomaan etuiskut ovat allekirjoittaneella shufflen yksi tärkein ja vaikein osatekijä (ei sillä etteikö lämmin suhde neljäsosaan tai yleinen rytminen konsistenssi olisi, soitettiin sitten millä tatsilla tahansa). Triolin keskelle tulevat hifi-shuffle-kikkailut ei.
Etughosteissa korostuu tilannetaju volan, kolmimuunteisuuden määrän ja soittotekniikan suhteen. "Liian hyvä tekniikka" voi joskus saada kompin kuulostamaan jotenkin munattomalta, mutta kompuroivat etuiskut tappavat menon myös äärettömän helposti.
 
(Säikähdin sanaa Porcaro, edellämainittua välighost-soittotapaahan et siis tarkoittanut.)
 
MD:ssä n. vuoden takaa erittäin hyvä artikkeli ghostien tuottamisesta mm. shuffle- ja JB-ympäristössä, avainsanana "pullout".
e: Jazzmies ehti.

Shuffle vanhan liiton rumpukirjoissa ja -stemmoissa yhdistetään kirjoitusmuotoon pisteellinen kahdeksasosa-kuudestoistaosa. Osa siinä on ollut kirjoituskäytännöistä, mutta myös shufflen rytminen ote tuppaa olemaan hieman tiukempi ja aggressiivisempi kuin samantempoisessa swingissä. Rytmisektion osalta perinteinen shuffle ei käsitä paljoa trioleita, vaan tahtiin soitetaan 12 sijasta 8 säveltä. Näin ollen iskuttomien paikkaa voi kovinkin ruuvata haluamaansa paikkaan suhteessa tempoon ja haluttuun tunnelmaan. Burdiemainen triolein täytetty shuffle ja half time -sellainen on sitten 12-osastoa.

Siis äärimmillään osaamisen soveltamista :) kas kun arvasin.

Hyvä keskustelu shufflesta! Onko multa mennyt ohi, mutta edelleenkään en tiedä missä menee shufflen ja rikotun kahdeksasosan raja. Että miten se nimetään, vai onko sitä nimeä?
 
Se tuli mieleen tästä markkuliinin känni-tyylisestä soitannasta. http://youtu.be/REFH48doVVg

VeKrio: Hyvä keskustelu shufflesta! Onko multa mennyt ohi, mutta edelleenkään en tiedä missä menee shufflen ja rikotun kahdeksasosan raja. Että miten se nimetään, vai onko sitä nimeä?
 
Se tuli mieleen tästä markkuliinin känni-tyylisestä soitannasta. http://youtu.be/REFH48doVVg
 
Sehän on nimeltään "off-beat funkkikomppisovellukset" :)
Joo no Speedyhän tuolla jo esitelmöi, mutta määkin haluaisin lisää ja täydentävää sepostusta, missä rajat menee:
Shuffle =
Rikottu kahdeksasosa =
 
Onko se kolmimuunteisuus/jakoisuus tms. avainsana shuffleen?

Vallu-Veke: Onko se kolmimuunteisuus/jakoisuus tms. avainsana shuffleen?
 
Epistä lainaten, onko tässä vastaus?: Laula pienintä yhteistä nimittäjää ja jos se ei kulje kolmen sarjoissa suhteessa yhden tahdin antamaan aikaan niin peli on selvä.

statistiÖ: Epistä lainaten, onko tässä vastaus?:
 
Vastaus "johonkin" on Jazzmiehen kirjoituksessa. En ymmärtänyt kysymystä.

Speedy: Eikö shuffle ole yleiskäsitys kaikelle kolmimuunteiselle mikä ei ole even=tasan=1/8 tai 1/16. Ja nimen omaan vielä enemmän beat-maailmassa kuin jazz/swing-maailmassa jossa kolmimuunteisuus on itseisarvo, ellei toisin mainita, eli even 8ths. (Jazzmies varmasti kertoo kohta että olen väärässä, mutta itselleni EI-jazz muusikolle jazz ja kolmimuunteisuus ovat itseisarvo, ellei toisin mainita). Se miten ja millälailla on shuffle, riippuu soittajasta, soittajan time käsityksestä, tyylitajusta ko. musiikkiin, jne..
 
Historiallisesti kyllä shuffle-termiä käytettiin ilmaisemaan rytmistä fiilistä, jossa iskuttomat pyritään soittamaan taakse. Tuohon aikaan, siis nyt puhun 1940-50-luvusta, ei backbeatia vielä jyystetty virveliin yhtä kovaa kuin orastavassa sähköisessä bluesissa ja rhythm and bluesissa tai hard bopissa. Shuffle-termi tuli siis jazzin puolelta. Jos swing oli jonkinlainen yleisnimitys tanssirytmille ja markkinoinnissa, oli taas shuffle muusikoiden "juttu". Voidaan karkeasti sanoa, että 1950-luvun lopulle asti kaikki musta musiikki oli rytmiseltä otteeltaan swingiä, shufflea ja enemmän tai vähemmän kolmimuunteista, kunnes 1960-luvun alussa varhainen soul, lattarit ja boogaloo alkoivat sekoittaa rytmistä pakkaa. Tasajakoistuminen on sitten enemmän rockin heiniä 1960-luvun puolesta välistä alkaen.

jazzmies: Historiallisesti kyllä shuffle-termiä käytettiin ilmaisemaan rytmistä fiilistä, jossa iskuttomat pyritään soittamaan taakse. Tuohon aikaan, siis nyt puhun 1940-50-luvusta, ei backbeatia vielä jyystetty virveliin yhtä kovaa kuin orastavassa sähköisessä bluesissa ja rhythm and bluesissa tai hard bopissa. Shuffle-termi tuli siis jazzin puolelta. Jos swing oli jonkinlainen yleisnimitys tanssirytmille ja markkinoinnissa, oli taas shuffle muusikoiden "juttu". Voidaan karkeasti sanoa, että 1950-luvun lopulle asti kaikki musta musiikki oli rytmiseltä otteeltaan swingiä, shufflea ja enemmän tai vähemmän kolmimuunteista, kunnes 1960-luvun alussa varhainen soul, lattarit ja boogaloo alkoivat sekoittaa rytmistä pakkaa. Tasajakoistuminen on sitten enemmän rockin heiniä 1960-luvun puolesta välistä alkaen.
 
No tätä minä just... Puhuin shuffle-käsitteestä nykypäivänä, sinä selitit historian..

Autoradiosta tuli hiljan David Lee Rothin "Just A Gigolo", ja kuuntelin että voi hyvänen aika kun rullaa hienosti. No JR Robinsonhan siellä paljastuikin shufflea pieksävän.

lrz: Autoradiosta tuli hiljan David Lee Rothin "Just A Gigolo", ja kuuntelin että voi hyvänen aika kun rullaa hienosti. No JR Robinsonhan siellä paljastuikin shufflea pieksävän.
 
Hieno biisi on myös EP:n kääntöpuoli, jossa Roth laulaa uskomattoman hienosti ilman maneerauksen häivääkään;
http://www.youtube.com/watch?v=CPVDCVl06BA
Anteeksi offari.

lrz: Autoradiosta tuli hiljan David Lee Rothin "Just A Gigolo", ja kuuntelin että voi hyvänen aika kun rullaa hienosti. No JR Robinsonhan siellä paljastuikin shufflea pieksävän.
 
Kannattaa kuulenna alkuperäinen Louis Priman versio. Muutenkin kantsii tsekata Priman tuotantoa. Siinä oli shufflessa vauhtia kun Bobby Morris tykitti meneään. Bobby käytti muuten tuplabasareita jo 50 luvun alussa.

Epämuusikko: Nimenomaan etuiskut ovat allekirjoittaneella shufflen yksi tärkein ja vaikein osatekijä.
 
Entä välittömästi aksentoidun iskun jälkeen tuleva ghost? Porcarohan nimenomaan soitti välittömästi aksentin jälkeen ghostin. Vastaavasti Bonham ei soita ghostia aksentoidun iskun jälkeen Fool in the Rainissa, jonka Porcaro nimeää Rosannan kompin lähteeksi Purdien shufflen kanssa. Bonham toki soittaa ghostin ennen aksentoitua iskua, mutta ei heti sen jälkeen.

Otto: Entä välittömästi aksentoidun iskun jälkeen tuleva ghost? Porcarohan nimenomaan soitti välittömästi aksentin jälkeen ghostin. Vastaavasti Bonham ei soita ghostia aksentoidun iskun jälkeen Fool in the Rainissa, jonka Porcaro nimeää Rosannan kompin lähteeksi Purdien shufflen kanssa. Bonham toki soittaa ghostin ennen aksentoitua iskua, mutta ei heti sen jälkeen.
 
Ne eivät minusta kuulu vanhan liiton shuffleihin. Nämä bonzopurdoporcorosso-tikutakuilut ovat sitten eri asia.
 
Ja Rosannan komppi on maailman väärinymmärretyin komppi. Kuunnelkaapa alkuperäistä ja soittakaa ghostinne harkiten.