Kitarat: kitarakamat ›

Ukkovaari: Eli lyhyesti kertokaa nyt meikälle mitä tarkoittaa "persoonaton" soundi ;-)
 
Perusnegatiivinen kommentti kun ei oikein ole mitään kritisoitavaa mutta ei haluaisi päästää hyvillä pisteillä. Joka alalla on tuotemerkki, joka menestyy hyvin, on massojen suosiossa jne. mutta jolla osan vakavammista harrastajista mielestä ei ole "aitoa" historiaa, identiteettiä tai vaikka sitä persoonaa.

PekkaM: Perusnegatiivinen kommentti kun ei oikein ole mitään kritisoitavaa mutta ei haluaisi päästää hyvillä pisteillä. Joka alalla on tuotemerkki, joka menestyy hyvin, on massojen suosiossa jne. mutta jolla osan vakavammista harrastajista mielestä ei ole "aitoa" historiaa, identiteettiä tai vaikka sitä persoonaa.
 
Tämä oli todella hyvin sanottu.

Decadetroll: Toisaalta taas kaikissa ibanezeissa ei ole lehmusrunkoa. Omassani on mahonkia ja siinä päällä vielä loimuvaahterakansi. Mutta kyllä, lehmus on todellakin aika neutraali puu. Ei sen vuoksi kuitenkaan kannattaisi tuomita kaikkia ibanezeja tai edes RG-mallisia, niitäkin kun on erilaisia.
 
Samanlainen täällä, tosin tuon kannen paksuus ei ole kummoinen.
Tämä juuri se, mitä tarkoitin. Specsejä pitää katsoman, ei merkkiä.

Tiedä sitten historiasta jos mietitään vaikka Artist-sarjaa josta on tullut Iceman ja muut kepit.
 
Ei parane unohtaa näitä Ibanezin Concert-mallejakaan. Harmi vaan, että monelle Ibanez on se lehmuksesta tehty sieluton RG V-mikeillä.
 
Haluaisin myös muistuttaa näistä Flying Paneista (FP-777) ja Jetlyzer (JL-70) -pedaaleista, ovat olleet aika kovaa kamaa back in the 70's ja tuntuvat olevan sitä tänä päivänäkin.
 
Mä kävin tossa talvella kattelemassa Stratoja (Strato-kuumeessa) F-Musiikissa Helsingissä ja ei niistä kyllä kovinkaa moni vetänyt mielestäni vertoja tuolle mun Talmanille, pistin vaan kitaran 10-vuotiskäyttöhuoltoon (ikää kyllä enemmän, kun on '95 valmistettu) ja Strato-kuume laantui sen sileän tien.
 
Soittelemiseen! ;D

Mulla on vuoden 1989 Ibanez Jem77FP (kukkakitara) ja siinä pahamaineinen lehmusrunko ja ruusupuuotelauta. Ja vielä Dimarzion Paf Prot. Tuloksena omiin käsiini ja korviini parhaan kuuloinen kitara, millä olen soitellut. 12v tuo on minulla ollut ja kaikenlaisia kitaroita on siinä sivussa tullut ja mennyt ja on koitettu myös vaikka mitä, mutta eipä ole tuon voittanutta vastaan tullut.

Toinen kitarani oli Ibanezin RG550 vuodelta -89 ja laitettuani siihen DiMarzion Evolutionit skeba oli kyllä varsin asiallinen heavymusiikin soittoon. Diggasin itse siitä ohuesta kaulaprofiilista ja joitain vuosia sitten ostin myös käytettynä RG7620:n. Blaze II (?) mikit oli hieman hengettömät mutta skeba oli muuten varsin hyvä seitsemänkielinen. Ei se lehmusrunko nyt kuollut ollut soundiltaan, neutraali kenties. Vieläkin ottaa pannuun kun kyseinen seiska pöllittiin. Oli vielä spessumpi malli, kun edellinen omistaja oli maalauttanut bodyn ja lavan mattamustaksi.

Useita malleja halvimmasta kalliimpaan olen testannut ja todennut, etteivät firman tuotteet taida olla minua varten. Omistin 3120:n vajaan vuoden ja heti ensimmäisellä kerralla kun otin kitaran käteen, totesin ettei kaula oo mua varten. Lisäksi akustinen soundi oli omaan korvaan aivan liian kirkas ja floikka söi soittotuntumaa.
 
Olen ollut aivan pihalla viimeiset pari vuotta Iban valikoimasta, mutta näin pikaisella vilkaisulla näyttäisi markkinoille tulleen muutamia hieman värikkäämpiäkin keppejä. Lisäksi tallaratkaisuissa on saatu jotain muutosta, ja on kuin onkin myös kiinteätallaisiakin tarjolla.
 
Tähän asti positiivisin kokemus on legendaarisesta, myöskin m.net-hyväksytystä rg321-mallista. Muuan tutulla oli tällainen ja hämmästelin kitaran laatua, en pelkästään suhteessa hintaan vaan ylipäätään. Jemit, 3xxx-sarjan kepit ja muut kalliimmat olleet lähinnä pettymyksiä toisensa perään.

Snapo: Tähän asti positiivisin kokemus on legendaarisesta, myöskin m.net-hyväksytystä rg321-mallista. Muuan tutulla oli tällainen ja hämmästelin kitaran laatua, en pelkästään suhteessa hintaan vaan ylipäätään. Jemit, 3xxx-sarjan kepit ja muut kalliimmat olleet lähinnä pettymyksiä toisensa perään.
 
Minulla on myös tuollainen musta RG321. Olen vaihdattanut siihen DiMarzion mikit (olisiko ollut ToneZonet?), Graphtechin satulan sekä Gotohin virittimet ja tallan. Vaihto-osat maksoi varmaan kitaran verran mutta ei ole toisaalta soittimessa oikein mitään valittamista. Hankin tuon aikoinaan kun Ibanez ei oikein tonnia halvempiin kiinteätallaisiin RG:ihin viitsinyt panostaa, en tiedä kannattaisiko remontti enää kun en nykymallistoa tunne yhtään. Ei tuo silti PGM90HAM:ille pärjää ;)
 
Eniten harmittaa PGM500CA:n myynti vaikka eiköhän sekin mnetissä kierrä edelleen.

Snapo: Useita malleja halvimmasta kalliimpaan olen testannut ja todennut, etteivät firman tuotteet taida olla minua varten. Omistin 3120:n vajaan vuoden ja heti ensimmäisellä kerralla kun otin kitaran käteen, totesin ettei kaula oo mua varten. Lisäksi akustinen soundi oli omaan korvaan aivan liian kirkas ja floikka söi soittotuntumaa.
 
Olen ollut aivan pihalla viimeiset pari vuotta Iban valikoimasta, mutta näin pikaisella vilkaisulla näyttäisi markkinoille tulleen muutamia hieman värikkäämpiäkin keppejä. Lisäksi tallaratkaisuissa on saatu jotain muutosta, ja on kuin onkin myös kiinteätallaisiakin tarjolla.
 
Tähän asti positiivisin kokemus on legendaarisesta, myöskin m.net-hyväksytystä rg321-mallista. Muuan tutulla oli tällainen ja hämmästelin kitaran laatua, en pelkästään suhteessa hintaan vaan ylipäätään. Jemit, 3xxx-sarjan kepit ja muut kalliimmat olleet lähinnä pettymyksiä toisensa perään.
 
Noh, ainakaa ei varmaan tartte kärsiä gasista iboja kohtaan, kerta ainoa hyvä sinulle on ollut 321. Jääpä enemmän prestigejä meikälle valkattavaksi ;)

PekkaM: Perusnegatiivinen kommentti kun ei oikein ole mitään kritisoitavaa mutta ei haluaisi päästää hyvillä pisteillä. Joka alalla on tuotemerkki, joka menestyy hyvin, on massojen suosiossa jne. mutta jolla osan vakavammista harrastajista mielestä ei ole "aitoa" historiaa, identiteettiä tai vaikka sitä persoonaa.
 
Minulla tuo persoonaton ei ole kovinkaan negattivinen määrite, tarkittaapahan vaan, että kitara ei herätä minussa tunteita. Järki sanoo, että kitara on hyvin tehty ja soundit ovat kohdallaan, ei tarvitse mitään muuttaa. Monen muun omistamani kitaran kohdalla asiat ovat päinvastoin. Otelauta vaahteraa ja DiMarzion mikit on hänellä.

Ajattelin persoonattomuuden viittaavan enemmän kitaran soundiin ja siinähän tavallaan olisi pointti kun moni Ibanezin tiluttajista pistää äänet niin monen efektin läpi, että tuskin siellä mikään runkopuu enää kuuluu alta. Soittimen herättämät fiilikset ovat puhtaasti henkimaailman juttuja ja toki niillä on tärkeä osa.
 
Itsessäni kyllä herää tunteet kun katson Gilbertiäni tai himoiten ihailen kuvia vanhoista J-Customeista. Minkäköhänlaiset markkinat niillä muuten on ja onkohan aika syönyt hintaa vai kasvattanut? Joku RG-GEAR tai muu klassikko olisi kiva kaapissa. RG-ART tai ainutlaatuinen RG-EGYPT vaatisi varman munuaisen myyntiä.
 
http://www.jemsite.com/forums/f16/n … ez-j-custom-rg-gear-1-a-120279.html
 
J-Customia ryhmäkuvassa:
http://www.ibanezregister.com/images/groups/7jcs03.jpg

Decadetroll: Toisaalta taas kaikissa ibanezeissa ei ole lehmusrunkoa. Omassani on mahonkia ja siinä päällä vielä loimuvaahterakansi.
Ostin juuri halpis Ibanez GRG 140-sunburst(uusi malli) jossa on mahonkirunko.
Uskomaton sustain ja mun korvaa kyllä miellyttää.Jopa mikitkin toimii.
Soundi on kuin Fenderin ja Gibsonin sekoitus.
 
Tietysti,kun yhden kerran olen päässyt soittamaan J-customilla niin sen jälkeen kaikki muut tuntuu vain välttäviltä soittimilta.
Tuosta RG-Egypt mallista voisi myydä vaikka äitinsä.

PekkaM: Ajattelin persoonattomuuden viittaavan enemmän kitaran soundiin ja siinähän tavallaan olisi pointti kun moni Ibanezin tiluttajista pistää äänet niin monen efektin läpi, että tuskin siellä mikään runkopuu enää kuuluu alta. Soittimen herättämät fiilikset ovat puhtaasti henkimaailman juttuja ja toki niillä on tärkeä osa.
 
Itsessäni kyllä herää tunteet kun katson Gilbertiäni tai himoiten ihailen kuvia vanhoista J-Customeista. Minkäköhänlaiset markkinat niillä muuten on ja onkohan aika syönyt hintaa vai kasvattanut? Joku RG-GEAR tai muu klassikko olisi kiva kaapissa. RG-ART tai ainutlaatuinen RG-EGYPT vaatisi varman munuaisen myyntiä.
 
http://www.jemsite.com/forums/f16/n … ez-j-custom-rg-gear-1-a-120279.html
 
J-Customia ryhmäkuvassa:
http://www.ibanezregister.com/images/groups/7jcs03.jpg
 
Kyllä se vaan on niin, että joskus vielä pitää saada joku vanhemman mallinen J-Custom taloon.. sellainen missä on joko edge tai lo-pro edge, eikä mitään nykyaikaisia edge zerolla varustettuja. On noissa vanhemmissa huippumalleissa vaan ihan oma fiiliksensä.

Decadetroll: Noh, ainakaa ei varmaan tartte kärsiä gasista iboja kohtaan, kerta ainoa hyvä sinulle on ollut 321. Jääpä enemmän prestigejä meikälle valkattavaksi ;)
 
Juu valkatkaa pois, ei oo miun juttu :P En oo gasista kärsiny sen jälkeen kun nykyinen kitara tuli taloon. Senpä seurauksena sitä on tippunut täysin kärryiltä siitä, mitä tarjontaa tänä päivänä on.

Snapo: Juu valkatkaa pois, ei oo miun juttu :P En oo gasista kärsiny sen jälkeen kun nykyinen kitara tuli taloon. Senpä seurauksena sitä on tippunut täysin kärryiltä siitä, mitä tarjontaa tänä päivänä on.
 
Aa, sie oot carvinmies. No joo, onpa se ainakin erilainen kuin ipanetsi. ;)

Miustakin nuo Ibanezit on yleensä vähän semmosia hajuttomia ja mauttomia ja vähän mitäänsanomattomia.
 
Omistan kolme.

No nyt on uusi vahvari meikälläki, ja halpis Ibaki kuulostaa jo kitaralta! Alan pikkuhiljaa vahvasti vannomaan ibanezin nimeen, ja menee kyllä kauan, että minulla nähtäisiin esim. gibson les paul sylissä.

mattim: Kevyt dietti ja hyvä säästöohjelma mahdollistavat monia asioita.
 
Aivan. Siinä kun säästelee ja GAS iskee, niin voi tehdä asialle muutakin kuin unelmoida :) Olishan se nyt hitto vie, mahtava juttu jos joskus hommais 80-90 rg:n, mutta kaikki aikanaan..

Ikävä kyllä parhaat soundit ovat minulle irronneet yleisesti Ibanezista ja Music Manistä. Strato ja Lespasoundit kuulostaa todella hyviltä myös, mutta nyt vain taitaa olla että musiikki mieltymykset voittaa nuo muut merkit. Ibanezin ja Music Manin tarjoamat tallat + soundi ja erityten "24 nauhaa!!" on se juttu meikäläiselle. Suorastaan kuolaan aidon Texas-mikki Straton soundeja, mutta oma parinkympin kiinalais Stratokopio soi hienosti tän setin läpi.
 
Sopivalla Riggillä saa säädettyä kyllä huonommastakin skebasta hyvää ääntä ulos. Järkevästi ajateltuna näin:
 
1. Sopiva kitara kouraan omiin tarpeisiin
2. Vahvistin politiikka kuntoon laajoila säädöillä.
3. Ehkä vain simppeli lempivahvari ja yksi unelma kitara.
4. Etsitään ja etsitään sitä omaan korvaan lepattavaa soundia :D "Tää on se paras juttu!!"