Rock, pop, alternative ›

sirdickyj: No jos ei aio tinkiä "musiikillisista periaatteista" niin silloin on ihan turha lähteä jonkun Polygramin kelkkaan ison diilin perään. Ja ottaa jo miöjoonia myynyttä kitaraässää bändiin ja nimituottajaa. Ja ilman noita taas ei isoa diiliä tule.
 
No jos vaikka MM ei vielä silloin tajunnut tätä? Musiikkielämän realiteetteja siis. Jälkiviisaus on niin helppoa... hänelle ja meille.
 
Kun tätä uusinta kirjaa lukee, niin kyllä siinä mun mielestä aika selkeästi ja kaunistelematta MM itse kertoo kuinka hän oli hankala jäärä joka ihan itse sotki omat kuvionsa useasti ja ilman apuja. Ei siinä ole diivailusta merkkiäkään.
 
Mutta täytyy sanoa kyllä sekin että KAIKKI Stevensin aikaisemmat tuotokset eivät anna odottaa Wagenerin kanssa tehtyä massavyörytystä, joten ihan ei voinut Mikkekään tietää mitä siitä syntyy kun hommaan alettiin? Siihen aikaan vain moniraitatekniikka ja sähköiset ääniarkistot sai monet tuottajat hurmokseen ja lopputulos sen mukainen. Deffit lienee pahin esimerkki näistä, kun sähköinen rumpu ja mixauspöytä soittaa heviä... monista muusikoista tuli tarpeettomia häiriötekijöitä - ainakin studiossa?
 
Musta on hienoa että se lopulta tällä uudella levyllä saa sen kaiken kolahtamaan kohilleen; taidon ja asenteen. Niin hirveän monen vuoden pään patteriin hakkaamisen jälkeen. Toivoa siis on, meillä kaikilla. Heh.

Outza66: No jos vaikka MM ei vielä silloin tajunnut tätä? Musiikkielämän realiteetteja siis. Jälkiviisaus on niin helppoa... hänelle ja meille.
 
Kun tätä uusinta kirjaa lukee, niin kyllä siinä mun mielestä aika selkeästi ja kaunistelematta MM itse kertoo kuinka hän oli hankala jäärä joka ihan itse sotki omat kuvionsa useasti ja ilman apuja. Ei siinä ole diivailusta merkkiäkään.
 
Mutta täytyy sanoa kyllä sekin että KAIKKI Stevensin aikaisemmat tuotokset eivät anna odottaa Wagenerin kanssa tehtyä massavyörytystä, joten ihan ei voinut Mikkekään tietää mitä siitä syntyy kun hommaan alettiin? Siihen aikaan vain moniraitatekniikka ja sähköiset ääniarkistot sai monet tuottajat hurmokseen ja lopputulos sen mukainen. Deffit lienee pahin esimerkki näistä, kun sähköinen rumpu ja mixauspöytä soittaa heviä... monista muusikoista tuli tarpeettomia häiriötekijöitä - ainakin studiossa?
 
Musta on hienoa että se lopulta tällä uudella levyllä saa sen kaiken kolahtamaan kohilleen; taidon ja asenteen. Niin hirveän monen vuoden pään patteriin hakkaamisen jälkeen. Toivoa siis on, meillä kaikilla. Heh.
 
Tossa on demo;
 
http://www.youtube.com/watch?v=1_YXxTbhhsU
 
ja tossa levylle päätynyt versio;
 
http://www.youtube.com/watch?v=HChnPqmGwH8
 
Kyllä toi demo jo antaa ymmärtää mitä tuleman pitää. Erot ovat marginaalisia, laulu on parempi tossa levyversiossa. Sehän se on tuottajan tehtävä.
 
By the way, ei kannattais ton kitaransoiton perään kauheesti kitistä. Vain joku täys puurokorva kyselis jonkun Johnny Thundersin perään jos olis tommonen soittaja bändissä.

Ehkä OT- sori: Mä en ole koskaan ennen kuullut mitään sanallakaan näistä MM:n sooloprojekteista, Jerusalem ja se 23tms. Ehkä en oo kohderyhmää mutta mun perspektiivistä nähden tosi marginaalimatskua. Vaikka kyllä jo 30 vuotta oon rokkimusaa kuunnellut ja ihan tollasta kitararokkiakin jota tietääkseni myös MM esittää yhtyeineen. Miksköhän mun kiinnostus ei ole koskaan herännyt, ihan ihmetellä täytyy. Harmi jos oon misannut jotain timanttista.

sirdickyj: Tossa on demo;
 
http://www.youtube.com/watch?v=1_YXxTbhhsU
 
ja tossa levylle päätynyt versio;
 
http://www.youtube.com/watch?v=HChnPqmGwH8
 
Kyllä toi demo jo antaa ymmärtää mitä tuleman pitää. Erot ovat marginaalisia, laulu on parempi tossa levyversiossa. Sehän se on tuottajan tehtävä.
 
By the way, ei kannattais ton kitaransoiton perään kauheesti kitistä. Vain joku täys puurokorva kyselis jonkun Johnny Thundersin perään jos olis tommonen soittaja bändissä.
 
Puhuin Iggystä ja muusta ennen näitä demojakaan. Eikös riidat tämän levyn soundeista alkanut juurikin jo demojen aikaan, mutta MM piti vetää se loppuun levy-yhtiön vaatimuksesta?
 
Ja riita oli soundista joka ei ole yhtä kun kitarat. Näissäkin on minusta hirveän iso ero, sori vaan. Eka on tiukassa boxissa, kuiva ja vielä siedettävä, vaikka sitäkin vaivaa juurikin ajan tyypillinen rumpujen ja basson liika kellontarkkuus. Toinen on kaikuinen Wall -mössö, jolla Phil Spector sotki koko rock genren vuositolkuiksi :-D...
 
MM:n ongelma oli ajoitus, jos nyt lähdetään siitä että sen olis kuulunut päästä maailman huipulle joskus silloin. Josta en ole niin varma.

lurkki: Ehkä OT- sori: Mä en ole koskaan ennen kuullut mitään sanallakaan näistä MM:n sooloprojekteista, Jerusalem ja se 23tms. Ehkä en oo kohderyhmää mutta mun perspektiivistä nähden tosi marginaalimatskua. Vaikka kyllä jo 30 vuotta oon rokkimusaa kuunnellut ja ihan tollasta kitararokkiakin jota tietääkseni myös MM esittää yhtyeineen. Miksköhän mun kiinnostus ei ole koskaan herännyt, ihan ihmetellä täytyy. Harmi jos oon misannut jotain timanttista.
 
Oot sä ainakin Jerusalem Slimin missannut. Mun korvaan parasta rock'n rollia.

Outza66: Puhuin Iggystä ja muusta ennen näitä demojakaan. Eikös riidat tämän levyn soundeista alkanut juurikin jo demojen aikaan, mutta MM piti vetää se loppuun levy-yhtiön vaatimuksesta?
 
Ja riita oli soundista joka ei ole yhtä kun kitarat. Näissäkin on minusta hirveän iso ero, sori vaan. Eka boxissa, kuiva ja vielä siedettävä, vaikka sitäkin vaivaa juurikin ajan tyypillinen rumpujen ja basson liika kellontarkkuus. Toinen on kaikuinen Wall -mössö, jolla Phil Spector sotki koko rock genren vuositolkuiksi :-D...
 
Ei vaan kitaroista.
 
Sitäpaitsi olihan Monrioella jo ennen tota Slimiä takanaan yksi vielä isompi diili, jonka sen(kin) kuulemma levy-yhtiö ryssi. Ei artisti itse.
 
Siksi mun mielestäkin on kummallista miksi noi demot vielä kelpas ja ne haluttiin liittää levyn oheen esimerkkinä siitä, miltä homma olis pitäny kuulostaa. Kun se kuulostaa pääpiirtiessään ihan samalle kuin toi levykin. Turhaa kitinää marginaalisesta asiasta, jolla ei ole mitään merkitystä lopputuloksen kannalta. Olis jättäny tekemättä ja ennakot vastaanottamatta. Siksihän se täytyi tehdä kun ennkot oli jo saatu ja tod.näk re-coupattava.

sirdickyj: Ei vaan kitaroista.
 
Sitäpaitsi olihan Monrioella jo ennen tota Slimiä takanaan yksi vielä isompi diili, jonka sen(kin) kuulemma levy-yhtiö ryssi. Ei artisti itse.
 
Siksi mun mielestäkin on kummallista miksi noi demot vielä kelpas ja ne haluttiin liittää levyn oheen esimerkkinä siitä, miltä homma olis pitäny kuulostaa. Kun se kuulostaa pääpiirtiessään ihan samalle kuin toi levykin. Turhaa kitinää marginaalisesta asiasta, jolla ei ole mitään merkitystä lopputuloksen kannalta. Olis jättäny tekemättä ja ennakot vastaanottamatta. Siksihän se täytyi tehdä kun ennkot oli jo saatu ja tod.näk re-coupattava.
 
Niin se nimenomaan ryssi niitä kuvioitaan, minusta tässä MM kirjassa vieläpä kerrotaan aika selkeästi että milloin mistäkin syystä. Ei siinä aina sanota että se oli pelkästään muiden vika joka kerta ja tilanteiden selostus on peräti tragikoominen usein.
 
Mutta minusta se on jotenkin hauska tarina kuinka se rundasi suomalaiskansalliseen tyyliin Japanissa dissaamassa omaa levyään; siihenpä eivät muut "taiteellisiin ristiriitoihin" päätyneet ryhmät kyenneet. Ovat sitten jälkikäteen elämänkerroissaan asioista avautuneet, dollarit taskussa.

Outza66: Niin se nimenomaan ryssi niitä kuvioitaan, minusta tässä MM kirjassa vieläpä kerrotaan aika selkeästi että milloin mistäkin syystä. Ei siinä aina sanota että se oli pelkästään muiden vika joka kerta ja tilanteiden selostus on peräti tragikoominen usein.
 
Mutta minusta se on jotenkin hauska tarina kuinka se rundasi suomalaiskansalliseen tyyliin Japanissa dissaamassa omaa levyään; siihenpä eivät muut "taiteellisiin ristiriitoihin" päätyneet ryhmät kyenneet. Ovat sitten jälkikäteen elämänkerroissaan asioista avautuneet, dollarit taskussa.
 
Nii. No nyt sit kerätään dollarit muuta kautta.
 
Ja mä en ole oikeestaan edes sitä mieltä että toi olis pelkästään Monroen höpinää toi "tinkimättömyys" ja muu. Se on tyhjää puhetta jota kasvaa lisää sitä mukaa kun legenda kasvaa. Esim.kuten huomaamme tässäkin ketjussa.
 
Puhutaan itsensä myymisestä ja vaikka mistä vaikka ei todellisuudessa tajuta mistään mitään.
 
Ja kaikenmaailman breikkaamisista ja muista. Kertookohan Putaansuukin kohta stooria siitä kuinka Lordi melkein breikkasi mutta sitten rumpalin kuolema sotki kuviot? Ja kosketinsoittaja lähti ja se oli liian raskas pala jne.

sirdickyj: Nii. No nyt sit kerätään dollarit muuta kautta.
 
Ja mä en ole oikeestaan edes sitä mieltä että toi olis pelkästään Monroen höpinää toi "tinkimättömyys" ja muu. Se on tyhjää puhetta jota kasvaa lisää sitä mukaa kun legenda kasvaa. Esim.kuten huomaamme tässäkin ketjussa.
 
Puhutaan itsensä myymisestä ja vaikka mistä vaikka ei todellisuudessa tajuta mistään mitään.
 
Ja kaikenmaailman breikkaamisista ja muista. Kertookohan Putaansuukin kohta stooria siitä kuinka Lordi melkein breikkasi mutta sitten rumpalin kuolema sotki kuviot? Ja kosketinsoittaja lähti ja se oli liian raskas pala jne.
 
Nooh aika vaatimatonta se vielä on, dollareiden keruut näillä myynneillä? Ja totta kait jokainen haluaa itse ajatella olleensa tinkimätön ja muuta hienoa, eikä tyhmä. Minusta se kirja oli niin rehellinen kun nyt keneltäkään voidaan odottaa, itsestään kirjoittaessaan.
 
Muiden puheista ja hypetyksestä hän ei ole vastuussa.
 
Mutta omalta kohdaltani voin sanoa etten ole koskaan oikein voinut sietää Hanoita kun ne soittaa mitä sattuu, vaikkakin asenne niillä pojilla oli ajoin kohillaan heh. Miken sooloilut jäi jotenkin ilman linjaa kun jokainen levy on erilainen ja sillee. Viimeisimmän levyn kuuntelin vasta kun se alkoi saada niitä palkintoja, ihan vain yleissivistävässä mielessä. Ja herran jestas... aikansa kun yrittää niin osuuhan se. Osuu asenne, porukka, osaaminen JA muoti kirkkaasta rock soundista yhteen.

sirdickyj: Ja kaikenmaailman breikkaamisista ja muista.
 
No ei se Hanoikaan olisi isoksi breikannut ilman itsensä myymistä. Tiedä sitten olisivatko tehneet sen.

Outza66: Nooh aika vaatimatonta se vielä on, dollareiden keruut näillä myynneillä? Ja totta kait jokainen haluaa itse ajatella olleensa tinkimätön ja muuta hienoa, eikä tyhmä. Minusta se kirja oli niin rehellinen kun nyt keneltäkään voidaan odottaa, itsestään kirjoittaessaan.
 
Muiden puheista ja hypetyksestä hän ei ole vastuussa.
 
Kuka puhuoi jostain myynneistä?
 
Toi viimenen lause on ivan täyttä totta. Taiteilija tarjoaa jonkun kuvan itsestään ja tekemisestään, ihmiset päättävät mitä sillä tekevät.
 
Mutta omalta kohdaltani voin sanoa etten ole koskaan oikein voinut sietää Hanoita kun ne soittaa mitä sattuu, vaikkakin asenne niillä pojilla oli ajoin kohillaan heh. Miken sooloilut jäi jotenkin ilman linjaa kun jokainen levy on erilainen ja sillee. Viimeisimmän levyn kuuntelin vasta kun se alkoi saada niitä palkintoja, ihan vain yleissivistävässä mielessä. Ja herran jestas... aikansa kun yrittää niin osuuhan se. Osuu asenne, porukka, osaaminen JA muoti kirkkaasta rock soundista yhteen.
 
Hyvä jos kelpaa. Ei se levy mun mielestäkään mitenkään huono ole. Jerusalem Slim vaan oli parempi eikä edes ruvelle masteroitu. Mutta ajan henki, ajan henki.....joku todellinen oman tiensä kulkija ei materoittaisi levyään lähes ruvelle, mutta semmoisestahan emme nyt keskustele.

StJerky: No ei se Hanoikaan olisi isoksi breikannut ilman itsensä myymistä. Tiedä sitten olisivatko tehneet sen.
 
Tietenkin olisivat. Eihän "Up around the bend":in levyttäminen ja sinkkuna julkaiseminen mikään korkea taiteellinen tavoite ollut. Hittiä siinä haettiin. Mikäs siinä hyvä biisi hyvä idea.

sirdickyj: Tossa on demo;
 
http://www.youtube.com/watch?v=1_YXxTbhhsU
 
ja tossa levylle päätynyt versio;
 
http://www.youtube.com/watch?v=HChnPqmGwH8
 
Kyllä toi demo jo antaa ymmärtää mitä tuleman pitää. Erot ovat marginaalisia, laulu on parempi tossa levyversiossa. Sehän se on tuottajan tehtävä.
 
By the way, ei kannattais ton kitaransoiton perään kauheesti kitistä. Vain joku täys puurokorva kyselis jonkun Johnny Thundersin perään jos olis tommonen soittaja bändissä.
 
Kun tuota kitaraa ja soundia kuuntelee niin luulen ymmärtäväni mitä Monroe tuolla Thunders-jutulla ajoi takaa.Tuo kitarasoundi on aika "hevi" ja mukana on sellasia hevilickejä.Ei välttämättäkauhean bluesmaista tai perinteisen kuuloista rock'n'roll soittoa.Veikkaan ,että em.kaltaisia elementtejä Monroe lienee hakenut.
 
Ja sinä otat tuon Thunders-jutun kirjaimellisesti vaikka Sokea Reettakin tajuaa ettei se ole sellaiseksi tarkoitettu.

StJerky: No ei se Hanoikaan olisi isoksi breikannut ilman itsensä myymistä. Tiedä sitten olisivatko tehneet sen.
 
Tämä varmaan riippuu siitä mitä itse kukin "itsensä myymisellä" tarkoittaa.Jos nyt otetaan levylle singletäkyksi joku tunnetumpi -kuitenkin bändin musiikilliseen linjaan sopiva- biisi niin ene kyllä pitäisi tuota "itsensä myymisenä".

sirdickyj: ...joku todellinen oman tiensä kulkija ei materoittaisi levyään lähes ruvelle, mutta semmoisestahan emme nyt keskustele.
 
Nyt hairahdut yksinkertaistamiseen ja luokitteluun, hyvä mies. Loputon masteroija voi olla samalla tavalla oman tiensä kulkija kun yksinkertaiseen perussoundiin uskova. Ajattele nyt vaikka Mutt Langea ja Shipleytä joka höylää, viilaa ja kiillottaa jokaisen levynsä samalla tavalla edelleen, oli muoti mikä vaan...
 
Ei sen puoleen mä tykkään niiden isosta mutta selkeästä soundista jossa jokaisen miljoonan raidan kuulee erikseen, ainakin silloin kun ne ei mene ylettömyyksiin kuten Deffien kanssa.
 
Ja makuasioista on niin kiva kinata, mutta olihan The Wall soundi aikanaan uusi juttu ja sen keksijät oman tiensä kulkijoita nekin. Se että vuosikymmeniksi siitä tuli kun tauti jota kaikki matki, yäk.

Outza66: Nyt hairahdut yksinkertaistamiseen ja luokitteluun, hyvä mies. Loputon masteroija voi olla samalla tavalla oman tiensä kulkija kun yksinkertaiseen perussoundiin uskova. Ajattele nyt vaikka Mutt Langea ja Shipleytä joka höylää, viilaa ja kiillottaa jokaisen levynsä samalla tavalla edelleen, oli muoti mikä vaan...
 
Ei sen puoleen mä tykkään niiden isosta mutta selkeästä soundista jossa jokaisen miljoonan raidan kuulee erikseen, ainakin silloin kun ne ei mene ylettömyyksiin kuten Deffien kanssa.
 
Ja makuasioista on niin kiva kinata, mutta olihan The Wall soundi aikanaan uusi juttu ja sen keksijät oman tiensä kulkijoita nekin. Se että vuosikymmeniksi siitä tuli kun tauti jota kaikki matki, yäk.
 
Tarkennatko munkälainen on lopunton masteroija ja mitä tekemistä tukkoon tuupatulla kaistalla on selkeyden ja ison soundin kanssa!

PsychedelicWarlord: Tämä varmaan riippuu siitä mitä itse kukin "itsensä myymisellä" tarkoittaa.Jos nyt otetaan levylle singletäkyksi joku tunnetumpi -kuitenkin bändin musiikilliseen linjaan sopiva- biisi niin ene kyllä pitäisi tuota "itsensä myymisenä".
 
Tuo on vähän rajatapaus. Yksi vielä menee. Kaksi hitticoveria olisi jo jotain Quiet Riotia muistuttavaa, joka minusta oli vain huono Slade coverbändi.
 
Mutta hyvä että MM on tiennyt mitä haluaa. Minusta täytyy säilyttää oma ylpeys tekemisissä, vaikka se sitten tarkoittaisi jumiutumista johohonkin Suomeen vuosikausiksi. Ja jos MM haluaa olla Voice of Finlandin tuomari, niin ei se minulle kuulu. Levyllä ja livenä se on tällä hetkellä minusta parhalla tasolla vuosikymmeniin.

sirdickyj: Tarkennatko munkälainen on lopunton masteroija ja mitä tekemistä tukkoon tuupatulla kaistalla on selkeyden ja ison soundin kanssa!
Noh niillä ei sinällään mitään.
 
Mutta tarkoitin vain että ihan mikä tahansa tapa voi olla jokaisen oma tie, jos siinä pysyy muodeista välittämättä. Jopa uusien versioiden loputon esittely ja paremman soundin etsintä... Loppujen lopuksi klassikko rock biisit on aika samanlaisia joten en tiedä onko siinä mieltä aina 'säveltää' uutta kolmen soinnun hässäkkää ja kutsua sitä sitten eri nimellä heh.
 
Voihan "jokaiselle jotain" olla anthemi siinä ko puritanismi.

Loistava veto hanoilta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=5tvgPmCHBGI