Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä mulle ainakin tollanen Jackson on huomattavasti mukavampi myös kotona soitettavaksi, vaikka kaikki keikat soitankin lespamaisilla kitaroilla. Mikäli soitto kuitenkin vielä keskittyy pääasiassa sängynreunalle, hankkisin ite mieluummin sellasen.
 
Kannattaa kuitenkin myös tosissaan miettiä sitä, minkä mallisestaa kitarasta tulee paras fiilis, koska siitä se kaikki hauskuus on lopulta kuitenkin kiinni.

Itse ostin Charvelin Model-6:n 500e:llä. Paras kitara ikinä, voi vain olla hieman hankala löytää. :)
Mutta jos sattumalta tulee vastaan niin heti mukaan.

Veco: Itse ostin Charvelin Model-6:n 500e:llä. Paras kitara ikinä, voi vain olla hieman hankala löytää. :)
Mutta jos sattumalta tulee vastaan niin heti mukaan.
 
Itellä on ollu 2 kpl Charvel mod 3:sta. Toisesta luovuin mutta toinen ei tule vaihtumaan ikinä. Todella loistavia kitaroita. Suosittelen varauksetta.

Veco: Itse ostin Charvelin Model-6:n 500e:llä. Paras kitara ikinä
 
Mikä tekee siitä parhaan?

TMik: Mulla on soloisti ja pari lespaa.
 
Niinkuin tuolla jo todettiinkin, noissa ei sitten ole yhtään mitään samaa. Itse miellän ton soloistin enempi sellaseen hevimpään ruuttaukseen sopivaks (Metallica, Megadeth jnejne.) ja Lespat taas perinteisempään rockkiin ja vanhempaan heavyyn passeliksi vehkeeksi.
 
Ongelmana onkin se, että mulle kelpais tähän tilanteeseen molemmat: rockissa ja vanhemmas heavyssa ei oo mitään vikaa, vaikka ehkä päägenrenä mulla toimiikin toi "tilutusmusa"...
 
Harkitsen ton RR-mallin jättämistä pois, mietityttää se et miten pidän sitä esillä... Se kun ei mene tavalliseen ständiin. Seinälle en voi ripustaa... V-malliahan on melkein mahdoton soittaa istualteen, mut miten RR:llä onnistuu? Siinä ois sentään vähän paremmat muodot siihen. Koulut alkaa omalta osalta 8pvä, silloin pääsee liikkeisiin tutkimaan lähempää...
 
Ja kitarahan tulee kotisoittoon, live esiintymisiä en pahemmin harrasta... Vuodessa saatan soittaa 2 biisiä livenä, ei sitä lasketa :D

Kyllä se RR on hankalahko soittaa istualtaan, vaikka soittaisi klassisessa asennossa. Meikä ei ainakaan ole ikinä saanut sitä bodya istumaan vasemmalta puolelta sopivasti mihinkään, aina joutuu kannattelemaan kädellä liikaa. Tässä mielessä superstrato-malliset kepit ovat kyllä ylivoimaisia mun mielestä. Lespoissa on perinteisessä asennossa soitettaessa nimenomaisesti se tunne, että se tippuu jalalta, mutta se taas istuu kyllä syliin kuin hyvillä geeneillä varustettu nainen. Superstrato on sitten jo photoshopattu. (mitämitämitä???)
Anna kuitenkin arvoa sille ulkonäölle myös, kuten jo aikaisemmin tuossa mainittiin. Jos RR-mallinen keppi innostaa soittamaan enemmän kuin perinteinen superstrato, niin sillon se on (tällä hetkellä) sulle se oikea valinta. Turha tosiaan ottaa esim. em. Fenderiä lojumaan sinne ständiin jos se ei anna niitä kiksejä ja haluta soittamaan.

Kyllä tuo soittoergonomia -asia on syytä testata ihan itse. Itselleni RR tuntuu luontevammalta istualtaan soitettavalta kuin stratotyyppinen kitara. Ongelmaksi tosin voi joissakin tapauksissa muodostua pidempi sakara joka saattaa osua jonnekin jollei kalustus ole sopiva...
 
Tämmöiseen saa RR-mallisen kitaran säilöttyä (ja myös muun malliset), joten se tuskin on suurikaan ongelma:
 
http://www.thomann.de/fi/millenium_gs3000_b.htm

Krice: Mikä tekee siitä parhaan?
 
Veikkaanpa että hinta-laatu on ainakin ihan helvetin hyvin kohillaan taas. Saadaanko seuraavaksi kuulla, kuinka tuokin model kutonen on varmasti ihan puhkikulunut ritsa?

V-mallin ja RR-mallin soittoasento istualtaan eroaa lähinnä siinä, että RR:ää voi soittaa (puolittaisesta) inkkariasennosta. Makuasioitahan nämä loppupeleissä on, aika vaikea rastihan se on toista kitaraa hommata kun pitäisi saada mahdollisimman paljon rahoilleen vastinetta, vaikkei vielä ole kokemusta eri runkomalleista.
 
Kesätyöpaikkojahan tulee joka vuosi, ja vanhasta kepistä saa aina pesämunan seuraavaan jos ei meinaa tottua uuteen keppiin... Se vaan on tosiasia, että niitä keppejä joutuu kerran jos toisenkin vaihtamaan ennen kuin löytyy se oma juttu.

Noo, jos suunnitelmien mukaan mennään niin ens kesänä ollaan ihan oikeissa töissä, en mä enään niin pikkunen oo :D Jos joku käsittänyt niin...
 
Näistä malleista mitä harkitsen ei oo enään muodolla väliä, mulle kelpaa noi kakki. RR-malli ei siinä mielessä oo mikää must-to-have juttu vaikka hieno onkin. Superstratokin himottais, kaikillahan on sellasia mut syystäkin. Varsinkin toi valkonen Dinky, ahh... Melkeimpä kaikki Jacksonit näyttää tappajilta valkosena.
 
Saanut nyt aika hyvin kaikenlaisia vinkkejä, mut kitaran säädöistä pitäis vielä kysyä... Kun ostan kitaraa paikan päältä, niin mitä pitää huomioida/katsoa? Mitä sitten pyydän myyjää säätämään?

Krice: Jos ei ajatella hintaa, niin mikä siinä on parasta? Haluan vain perusteluja. Itse oletan, että nuo vanhat Charvelit oli aikoinaan ihan samanlaisia luonteettomia peruskitaroita kuin vaikka ESP LTD nykyisin, mutta aika on tuonut lisää "mojoa" jopa 80-luvun hevikeppeihin.
 
Ehkä olisi pitänyt soittaa kitaraa jo tuolloin kun tuokin on tehty, -86, jotta osaisi vastata tuohon "mojon" tulemiseen. Itse en mielellään edes sano samassa lauseessa LTD ja Model 6.
 
Vaikea selittää tarkasti mikä siinä on niin hyvää, se vain tuntuu niin jämäkälle soittaessa. Tuntuu kuin oikeasti soittais hyvällä kitaralla, verrattuna melkein mihin tahansa.
Oon kyllä testannut Usa jaskat, Amfisoundit, Mayones ym, kitaroita jotka oikeasti pitäisi olla hyviä, mutta ei ne tunnu yhtä hyviltä. Kai se on sitten se "mojo".
 
Specsit ovat tietysti paperilla hyvät, mutta tuo on enemmän kuin osiensa summa.
Mulla on melkein samoilla specseillä BC Rich ja silti ollaan kuin eri planeetalla.
 
Onko Krice itse päässyt soittamaan tuollaisella? Jos olet niin sitten mun ylistysviesti on hieman turha.

Veco: Onko Krice itse päässyt soittamaan tuollaisella?
 
En ole. Ehkä selitys on siinä, että 80-luvulla vielä tehtiin kitaroita ajan kanssa, puut saattoi olla parempia, samoin pintakäsittely. Nykyisin kalliitkin tehdasvalmisteiset kitarat vedetään vauhdilla liukuhihnan läpi.

Veco: Specsit ovat tietysti paperilla hyvät, mutta tuo on enemmän kuin osiensa summa.
Mulla on melkein samoilla specseillä BC Rich ja silti ollaan kuin eri planeetalla.
 
Onko Krice itse päässyt soittamaan tuollaisella? Jos olet niin sitten mun ylistysviesti on hieman turha.
 
Oman osansa tekee tietysti myös se mihin tottuu soittamaan. Monesti erilaisen tuntuinen tuntuu vieraalta ja ehkä hankalaltakin soittaa kuin se millä yleensä vetelee.

Gabe: Oman osansa tekee tietysti myös se mihin tottuu soittamaan. Monesti erilaisen tuntuinen tuntuu vieraalta ja ehkä hankalaltakin soittaa kuin se millä yleensä vetelee.
 
Tuokin on aivan totta. Silti väitän että hyvän kitaran, vaikka siihen ei olisi tottunut, tunnistaa kun sen ottaa käteen.
Itse juuri viime viikonloppuna sain testata kaverin Taylorin teräskielistä akustista ja oli muuten niin hyvän tuntuinen että jos itse hommaan teräskielisen niin tuota mietin kyllä vahvasti.

Krice: Mikä tekee siitä parhaan?
 
Veikkaan uutuudenmojoa. Mutta kyllä noi on mahtavia pelejä, hintakin kohdallaan eikä varmasti tule laskemaan jos hyvänä pitää. Vähän kaasuttaa itsellekin, minulla on ollutkin moinen mutta myyty aikoinaan kuspäisyyksissäin.
 
Krice: En ole. Ehkä selitys on siinä, että 80-luvulla vielä tehtiin kitaroita ajan kanssa, puut saattoi olla parempia, samoin pintakäsittely. Nykyisin kalliitkin tehdasvalmisteiset kitarat vedetään vauhdilla liukuhihnan läpi.
 
Olet luultavasti oikeilla jäljillä. Näissä on laatu kohdallaan, joskin floikka omassa jouti vaihtoon. Sen sijaan omat (Jacksonin) mikit olivat hyvinkin räyhäkkäät.
 
FBJ: Jacksoneilla ei ainakaan pieleen mene jos maidenia ja metallicaa soitteloo.
Eipä ole tullut halvassakaan hintaluokassa itselle vielä paskaa jacksonia vastaan.
 
Minullepa on, montakin. Sorruin jopa kaasuissani ostamaan sellaisen, kymmenisen vuotta sitten. Kelly oli kyseessä, eikä voi kehua millään muotoa. Mitä lie liikkui tuolloin päänupin sisällä... kitara on muuten kaatopaikalla, ei sitä kehdannut myöhemmin edes myydä...

Veco: Tuokin on aivan totta. Silti väitän että hyvän kitaran, vaikka siihen ei olisi tottunut, tunnistaa kun sen ottaa käteen.
Itse juuri viime viikonloppuna sain testata kaverin Taylorin teräskielistä akustista ja oli muuten niin hyvän tuntuinen että jos itse hommaan teräskielisen niin tuota mietin kyllä vahvasti.
 
Tunnistaa tietty. Omalla kohdalla se on vaan aina mennyt niin että kun tietyn yksilön on omistanut kauan ja sen kanssa on soittanut ja reissannut jne. niin siihen muodostuu se oma juttunsa :)

Krice: Jos ei ajatella hintaa, niin mikä siinä on parasta? Haluan vain perusteluja. Itse oletan, että nuo vanhat Charvelit oli aikoinaan ihan samanlaisia luonteettomia peruskitaroita kuin vaikka ESP LTD nykyisin, mutta aika on tuonut lisää "mojoa" jopa 80-luvun hevikeppeihin.
 
Hmm, en omista kitaraa, joten en osaa tuon kappaleen parhaudesta sanoa mitään, mutta näkisin, että voit hyvinkin olla oikeassa tuosta, että 80 luvulla vaan panostettiin enemmän valmistukseen kuin nykyisin. Sen verran mitä olen omistanut ja muutenkin hiplaillut charvelia ja jacksonia ja ties mitä muuta merkkiä, niin voin sanoa, ettei joku hyväkuntoisen model 5/6 :n tarvitse juuri häpeillä usa jacksoneiden rinnalla, ihan niinkuin pro-sarjan jacksonienkaan ei tarvitse. Toki nämä eivät koskaan ole sijoittuneet siihen hintaluokkien yläpäähän, mutta helvetinmoista laatua ne silti ovat yhä vieläkin.
 
Mitä taas LTD:hen tulee, niin ajat ja muoti ovat muuttuneet myös kitaroissa: siinä missä pro-jacksonit ja charvelit tehtiin satavarmoiksi työhevosiksi ilman mitään turhia krumeluureja ja "blingblingejä" tuolla japaninmaalla, niin nykyiset ltd:t ja schecterit ja bc richit yms. tehdään koreassa vähän niinkuin oikein näteiksi näyttelykääpiöponeiksi. Nätti katsella ja kaikki on sinänsä kunnossa ratsastelua varten, mutta jos pitää valita yksi ainoa kopukka pellolle vetämään auraa tai sotatantereelle (lavoille keikkahommiin), niin kyllä se vaakakuppi kallistuu siihen voimakkaaseen otukseen, joka ei turhia prameile vaan tekee hommansa mukisematta vuodesta toiseen.

Mitenkähän 80-luvun JT6-talla vertautuu FR Specialiin ja JT580LP:hen? Entäpä Jackson J90C -mikki nykyisiin EMG HZ ja Duncan Designed -mikkeihin joita nykyisissä edullisemmissa J/C -kitaroissa on (aivan halvimmissa JS -sarjalaisissahan on CVR) ?

zedder: Mitenkähän 80-luvun JT6-talla vertautuu FR Specialiin ja JT580LP:hen? Entäpä Jackson J90C -mikki nykyisiin EMG HZ ja Duncan Designed -mikkeihin joita nykyisissä edullisemmissa J/C -kitaroissa on (aivan halvimmissa JS -sarjalaisissahan on CVR) ?
 
Ja offtopic jatkuu.
 
Itse en osaa tuosta JT6:sta sanoa kun omassa Charvelissa on Kahlerin talla. Se ainakin toimii vieläkin hyvin, tosin alkuperäiset jouset ajattelin pikkuhiljaa vaihtaa.
 
Model6:ssa taitaa olla J50BC +JE-1200 ainakin wikipedian mukaan, itse kun en ole tarkistanut sillä soundi on niin hyvä etten ole katsonut aiheelliseksi tehdä mitään muutoksia.
 
Jos haluaa jotain pientä valittamista niin miniswitch joka mikille hidastaa hieman jos haluaa esim. tallamikistä pelkään kaulamikkiin.