Tästä puuttuupi ne tyylittömyydet ja mauttomuudet ihan tyystin, joita Mr.Malmsteenin "blues" soitossa kuulemme korvat, silmät ja suut täyteen. Tämä johtunee Herra Hendersonin musiikillisista taustoista. Herra Hendersonin kuvitteleminen "tekniseksi tilukitaristiksi" ei tee oikeutta Herra Hendersonille.
BigPapa:...Tämä johtunee Herra Hendersonin musiikillisista taustoista...
Hendersonin soitossa on aina mukana annos juuria, tekipä äijä sitten umpifuusiota tai sitten just tuon "Tore Down House"-plätyn tyylisiä juttuja. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen on "Dog Party", joka on aika lailla lähempänä perinteisempää bluesia kuin Tore ja varsinkin "Well To The Bone", jotka tosin ovat mun mielestä mageeta kuultavaa ihan bluesinkin vinkkelistä.
Zeeboo: Hendersonin soitossa on aina mukana annos juuria, tekipä äijä sitten umpifuusiota tai sitten just tuon "Tore Down House"-plätyn tyylisiä juttuja. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen on "Dog Party", joka on aika lailla lähempänä perinteisempää bluesia kuin Tore ja varsinkin "Well To The Bone", jotka tosin ovat mun mielestä mageeta kuultavaa ihan bluesinkin vinkkelistä.
"Oh, what sad times are these when passing ruffians can say Ni at will to old ladies. There is a pestilence upon this land, nothing is sacred. Even those who arrange and design shrubberies are under considerable economic stress in this period in history."
Kiinnostais kuulla Robert Crayn soittamana ja eritoten laulamana toi Red House blues... Löytyisköhän jostain?
Fidun hyvä kitaristi (mutta ei "kitarasankari" -tyylinen meininki) persoonallisella soittotyylillä. Ei liika nuotteja, mutta ei liian vähänkään. Laulussakin aivan ässä, tosi sielukas ääni.
