Media ja viihde ›

Onpa helevetin järkevä otsikko, mutta näillä mennään.
 
Katselinpas tuossa muutaman kuluneen kuukauden aikana kaikki Nicolas Winding Refnin pitkät leffat ja sama kai tässä nyt on perustaa ketjukin, jos joku muukin on miehen tuotantoon perehtynyt ja haluaa aiheesta sanoa sanottavansa.
 
Oikeastaan tässä ketjussa voi ihan vapaasti houria muistakin ohjaajista, sillä alkuperäisenä ideana miulla oli ytimekkäästi "ohjaajat, joiden jokaisen leffan katsot vaikka filmografiasta ei klassikkoja löydy, mutta jokin niissä vain on, joka antaa kaiken anteeksi ja vetää puoleensa" :)
 
Seuraa lisää erittäin huonosti jäsenneltyä ylipitkää ajatuksenvirtaa:
 
Refn on siinä mielessä aika mielenkiintoinen kaveri, että vaikka miehen leffoissa haisee vaikutteet aika lailla eikä yksikään pätkistä ole ehkä ihan klassikkoainesta (tai no, Pusher II ja Drive ovat kyllä aika lähellä), niin joku juttu siinä jätkässä on, joka sai minutkin ihan tarkoituksella tsekkaamaan koko filmografian läpi.
 
Alkuvuosina Refnin leffoja määritteli vimmainen käsivarakuvaus ja karu visuaalinen ilme, mutta sitten tapahtui selkeästi joku flippaus (positiiviseen suuntaan) ja elokuvat alkoivatkin näyttää enemmän Tarkovskiin tai Kubrickiin kallistelevilta tarkkaan miettityine komppiksineen ja pitkine kuvineen. Hieno juttu, että näin tapahtui, sillä Fear X:stä lähtien elokuvansa ovat olleet parhaimmillaan aivan törkeän hienoa kamaa audiovisuaalisesti. Tuskinpa tuo ihan pelkästään tuotantoarvojen kasvamisesta johtui, sillä tulihan myöhempinä vuosina vielä Pusherit II ja III, jotka varmaan olisi voitu toteuttaa samalla tavalla, mutta pidettiin ilmeeltään yhtenäisenä trilogian ensimmäiselle osalle - tässä tapauksessa toki hyvä näin.
 
Veikkaan, että nimenomaan tuo tyylillä tehty, harkittu visuaalinen toteutus on juuri se asia, mikä vetää miehessä puoleensa. Meinaan Pusher kakkosta ja Driveä lukuunottamatta se varsinainen sisältö ja rakenne jää jotenkin aina vähän vajaaksi, mutta pelkkä audiovisuaalinen toteutus saa katsomaan leffat loppuun mielellään, tästä hyvänä esimerkkinä esim. Valhalla Rising tai jo mainittu Fear X. Bronsonkin oli vähän sellainen, että jos siinä ei olisi helvetin hyvää leikkausta, kuvausta ja Hardyn kaltaista roolisuoritusta, niin aika vähän jäisi jäljelle mutta nuo riittävät jo kantamaan todella pitkälle.
 
Toinen seikka joka vetää miehen elokuvien puoleen audiovisuaalisen taituroinnin lisäksi on elokuvien todella kompatkit kestot. Nykyäänhän kai on joku mentaliteetti, että elokuva on eeppisempi ja vahvempi kun se kestää sen kaksi tuntia, mutta Refn ei ole onneksi lähtenyt väkisin tuohon mukaan, sillä jokaisen leffan kesto taitaa kellottua aika tarkalleen puoleentoista tuntiin. Esim. Bronson olisi voinut huoletta kestää 2,5 tuntia, mutta onneksi oli valittu todella tiivistetty lähestymistapa ja pidetty pätkä lyhyenä, sillä kyllä kaikki oleellinen tuli jo siinä ajassa kerrottua.
 
Onko muilla jotain vastaavia elokuvantekijöitä, jotka eivät ihan neroja ole (vielä), mutta kuitenkin sen verran omalaatuisia, että pakko tsekata filmografia läpi? Vinkkejä otetaan siis vastaan.