Kitarat: soittaminen ›

Bum: Kas, osuit asian ytimeen. Ynkän kohdalla tarkoitin juuri tätä saman jauhamista, en vaan osannut ilmaista asiaa oikein. Onhan nämä kappaleet mainioita taidonnäytteitä mutta ei niitä yksinkertaisesti vaan jaksa kuunnella.
 
Puhutko nää nyt Ynkän instrumentaalikamasta? Kun en mie nää Ynkän kasarituotannon noita instrumentaaleja lukuunottamatta yhtään sen yksitoikkoisemmaksi kuin muutkaan tuon ajan ja tuon genren bändit. Ohan sillä sooloissa se sama vaihde päällä aina, mut kyllä se varsinainen musiikki on meikäläiselle aivan hyvää eikä liian yksitoikkoista lain.

gunner: Kyllähä ynkkä vie showllaan jokaista muuta kitaristia ihan koska vaan. Sama se miten siinä muut komppaa, jos tällänen äijä pääsee stadikan lavalle omistamaan koko maailmaa.
 
http://youtu.be/kq6HRE0wtYI?t=4m32s
 
Showta ja meininkiä, joo-o, mutta musiikillinen kyllästyminen tapahtui kahdessa sekunnissa tälläkin kertaa. Ei vaan jaksa. Tietty jos lähtis Ynkän keikalle kuuntelemaan suljetut luurit päässä jotain ihan muuta ja tsekkailisi vain lavameininkiä.

Jucciz: Showta ja meininkiä, joo-o, mutta musiikillinen kyllästyminen tapahtui kahdessa sekunnissa tälläkin kertaa. Ei vaan jaksa. Tietty jos lähtis Ynkän keikalle kuuntelemaan suljetut luurit päässä jotain ihan muuta ja tsekkailisi vain lavameininkiä.
 
Älä nyt hyvä mies sotke musiikkia tähän. Kysymyshän on kitaransoitosta eikä musiikista;-).
 
minun mielestä Ynkkä on showkitaroinnin ylimarsalkka, paavi ja uranuurtaja. Todellinen sankarikitaroinnin Elvis (vaikka tietenkään ei ole kuin yksi kuningas). Jätkäsoittaa stratoa, mikä kertoo kiistattomasta tyylitajusta. Noita Ynkän varhaisia esiintymisiä kun olen katsellut, niin tyypillä on koverrettu otelauta ja tremolo ahkerassa käytössä ja silti venytykset osuvat varsin hyvin oikeaan nuottiin ja kaikesta reuhtomisesta huolimatta soitto pysyy kasassa, niin kyllä se vaan osaa soittaa ihan kiistatta (tai voihan siitä kiistellä jos haluaa).
 
Ynkän soitto kuulostaa tämänpäivän valossa kuluneelta, koska niin helvetin moni on ehtinut hiihtää sen perässä, että sillä ladulla ei vaan enää ole pähkinöitä. Muusikoidennetissä vellova "ynkkähalveksunta" muistuttaa "isän murhaa" eli myöhempien aikojen ynkkien on pilkkaamalla yritettävä tappaa se ja kusta sen haudalle päästäkseen tuon suuren erektiivisesti esiintyvän kitarasankarin varjon alta ja ansaitakseen oma aikuisuutensa ja kyetäkseen näkemään itsensä tasavertaisena. (tällä viimeisellä en missään nimessä viittaa juccizen kirjoitukseen).

Soolo, vaikka en ole siinä erityisen hyvä.

Jucciz: Eikä siinä sooloilussakaan mitään, mutta jos tarjolla ei vuosikymmenestä toiseen ole muuta kuin pari harmonisen molliasteikon moodia sekä dimiarpeggiot, en koe saavani vastinetta rahoille, vaikka levyt maksaisivat euron kipaleelta.
 
Tän saman ajatuksen voi kyllä soveltaa muihinkin suht tuotteliaisiin tyyppeihin.

Carlsberg: Tän saman ajatuksen voi kyllä soveltaa muihinkin suht tuotteliaisiin tyyppeihin.
 
Ehkä joihinkin, mutta kyllä Ynkkä on mun korviin soittajana sieltä vähiten uudistumiskykyisemmästä päästä. Ei sillä, että uudistuminen sinänsä olisi itseisarvo, jos oma paletti olisi edes hiukan laajempi, mutta kun ei.
 
Vaan kyllä maailmaan musiikkia mahtuu, samoin kannattajia.

Jucciz: Ehkä joihinkin, mutta kyllä Ynkkä on mun korviin soittajana sieltä vähiten uudistumiskykyisemmästä päästä. Ei sillä, että uudistuminen sinänsä olisi itseisarvo, jos oma paletti olisi edes hiukan laajempi, mutta kun ei.
 
Vaan kyllä maailmaan musiikkia mahtuu, samoin kannattajia.
 
Joo en mää missään nimessä väitä, että ynkkä ois kovastikkaan muuttanu/uudistanu tyyliään ajan saatossa.
 
Mulle vaikka joku stevie ray tai bb king tekee saman tempun. Hyviähän ne on, ei siinä mitään. Silti riittää, että on yhden biisin kuullu.
 
Ja joo maailmaan mahtuu musiikkia ja niitä kannattajia. Tällä hetkellä mun mielestä parhaat biisit on Loreenin euphoria ja sit se Titanium-biisi.
 
Nyt meni jo kyllä vähä offtopiciks.

Carlsberg: Mulle vaikka joku stevie ray tai bb king tekee saman tempun. Hyviähän ne on, ei siinä mitään. Silti riittää, että on yhden biisin kuullu.
 
Eräs tuttu sanoi minulle että miten jaksan kuunnella Motörheadia kun kaikki biisit kuulostaa Ace of Spadesilta, minä siihen että miksikäs sitä hyvää hylkäämään.
Sama juttu lienee Ynkän ym. kohdalla, jos tietyllä kaavalla menestyy niin on tehnyt ainakin joskus jotain oikein.
 
E: Pahoittelen offtopikkia.

Virhe!_Liian lyhyt tai tyhjä kirjoitus!

Bum: Eräs tuttu sanoi minulle että miten jaksan kuunnella Motörheadia kun kaikki biisit kuulostaa Ace of Spadesilta
 
Tosiasiassahan vain muutama biisi kuulostaa samalta kuin se. Motörheadilla on ihan helvetisti erilaisia biisejä, balladeja, punkkia, hidasta rockia, nopeeta rockia etc. Hieno bändi.

No minä olen vähän Juccizin linjoilla täsä asiassa eli en oikein osaa tehdä eroa noille. Soolo kun voi olla mitä vaan sävelletystä kappaleen välikkeestä aina jazzimproon ja toisaalta kun soitan itse kaiken nykyisin (kitarat, rummut, bassot ja laulu), niin enimmäkseen tulee kompattua, mutta toisaalta olen niin huono soolokitaristi, että paljon tulee opeteltua noita soolosoitonkin alkeita.

Sanotaanko jotta 80% komppi. En ole erityisen hyvä sooloissa, mutta riffittely on hanskas kelvollisesti

Vaikea sanoa. En pidä jaottelusta noiden välillä koska olen aina ajatellut vain soittavani kitaraa. Jos nyt kumminkin mietin omaa historiaani niin kyllähän se soolon puolelle meni pitkään kun jostain syystä tuntui niin hiivatin tärkeältä kyetä soittelemaan niitä maitenin sooloja. En oppinut.
 
Edit. Jaa täällä olikin ehditty jo vetää tämä kortti. Just kun ajattelin edes esittää filosofia, on se myöhäistä. :D

vasili:
Mutta itse tuohon aiheeseen, eli komppaukseen. On surullista, että 95 prosenttia kitaristeista ei osaa kompata kunnolla. Komppikitaran hallitseminen - musiikkityylistä riippumatta - on erittäin oleellista. Se alkaa oikeasti olla katoava taito. Kitaransoitoon on pesiytynyt sirkuskulttuuri, jolla ei varsinaisesti ole tekemistä musiikin kanssa.
 
Tätä samaa valitusvirttä kuulin ensimmäisen kerran jo vuonna 1991 kun aloitin kitaransoiton, ja sama laulu on jatkunut koko parinkymmenen vuoden ajan, mitä harrastelija"urani" on jatkunut. En ole koskaan käsittänyt tämän väitteen perää, en ole törmännyt ikinä kovaan soolokitaristiin, joka olisi samalla erityisen huono komppikitaristi suosimassaan tyylilajissa. Vähän kuin sanoisi että suurin osa aitajuoksijoista ovat huonoja juoksemaan.
 
Ellei sitten hyvällä komppikitaristilla tarkoiteta sellaista, joka osaa kaikkien tyylisuuntien kompit(country,funk, jazz ym.) suvereenisti. Sellaisia nimittäisin jo ihan yleisesti koviksi kitaristeiksi.

Rytmikitaristi olen.. bändiprojektissa sen huomasin että en kauheesti tykkää tilusooloja hakea, enemmänkin maalailen jotain kummallista jos tulee oikeanlainen tilanne ja fiilis. Hyvän biisin voi mielestäni soittaa ilman turhia soolojakin..

Jucciz: Eikä siinä sooloilussakaan mitään, mutta jos tarjolla ei vuosikymmenestä toiseen ole muuta kuin pari harmonisen molliasteikon moodia sekä dimiarpeggiot, en koe saavani vastinetta rahoille, vaikka levyt maksaisivat euron kipaleelta.
 
Sama juttu mulla, ei vaan jaksa kuunnella sitä samaa tilutusta koko ajan. Just IMO. Soolo ei tarkoita 10000000 nuottia/sekunti. Tärkeintä on tyylitaju, ajatus ja "punainen lanka". Se, että soolossa on ajatus ja se kehittyy johonkin suuntaan, se että siinä on idea, eikä se, että soitetaan vain mahdollisimman nopeasti.
 
Soolo voi olla todella hidasta soittoa, jossa nuotit soivat pitkääääään tai sitten nopeaa, jos tilanne sitä vaatii. Kaikki riippuu kaikesta. Dynamiikka ja tilannetaju sekä myös se, mitä ei soiteta. Yksi hyvä ja pitkä venytys oikeassa kohdassa saattaa olla parempi kuin valtava tiluryöppy.
 
Itse olen bändin ainut kitaristi - aina ollut - joten olen varmaan rytmi- ja soolokitaristi ja hyvä niin. Ajatus kitaristista, joka on virallinen soolokitaristi, eikä osaa muuta kuin tiluttaa sooloa, on käsittämätön. Siinä vain ei ole järkeä.
 
Varmaan omassa soitossa olisi komppauksessa parannettavaa (kuten sooloilussakin), koska yleensä soittamani musiikki perustuu enemmän riffeihin kuin sointujen rämpytykseen. Sointupuoli on vähän hakusessa, koska ei ole oikein koskaan kiinnostanut pelkkä sointujen soitto, vaikka se olisikin ollut tärkeää ja kehittävää. Olen aina mennyt liikaa siitä, mikä on mukavaa, enkä panostanut riittävästi varsinaiseen aktiiviseen harjoitteluun. Varmaan pitäisi vähitellen alkaa panostamaan siihenkin...