Rock, pop, alternative ›

Dull Finn: traagisen nostalgian sävyttämää
 
No siksi se varmaan onkin minusta hyvää. Kaikki traagisen nostalgiset jutut on aina kolahtaneet minulle. Kaiken turhuus. Menetetyt mahdollisuudet.

Dull Finn: Monroeta ja muita 80-luvun hanoimiehiä ympäröi "mitäs jos"-hehku (tai -lemu). Kun homma jäi tuolloin kutkuttavassa tilanteessa kesken, on koko senjälkeinen ura ollut jonkinlaisen traagisen nostalgian sävyttämää, ja tämä erottaa tyypit "tavallisista" rocktallaajista, vaikkei musiikki ole oikeastaan kuin yhden biisin (a day late..) verran päässyt edes lähelle niitä alkuaikojen huippuhetkiä.
 
Tähän olis hyvä saada kertaus siitä että millä tavoin toi tilanne oli kutkuttava.
 
Siis että missä asti OIKEESTI oltiin. Tuolloin "kun kaikki loppui kesken" ei bändillä myöskään ollut yhtään n.s.hittibiisiä plakkarissa. Yksi coverbiisi oli päässyt.vissiin ebglannin listalle, siinä kaikki.
 
Hanoi Rocks ei mun väittämän mukaan ollut lähelläkään mitään läpimurtoa.
 
Jos joku on toista mieltä, niin esittäköön perusteet.
 
Jälkikäteen syntynyt legendaarisuus ei oikeestaan muuta tosiasioita miksikään.

sirdickyj: Hanoi Rocks ei mun väittämän mukaan ollut lähelläkään mitään läpimurtoa.
 
Niin, eihän se lopullinen läpimurto maailman mittakaavassa mitenkään taattu olisi ollut - siinäkään tapauksessa, että Razzle olisi jäänyt henkiin.
 
Työtä ne kuitenkin teki hyvällä moraalilla ja homma oli sillä mallilla, että parhaimmassa tapauksessa se läpimurto olisi ollut mahdollinen, mutta toisaalta sitä työtä tehtiin niin kovaan tahtiin, että yhtä mahdollista olisi ollut bändin itsensä piippuun kuluttaminen ennen huipun saavuttamista jo pelkästään sen työtahdin takia.
 
Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että jo ennen tuhon kulminaatiopisteeksi merkattua Razzlen autokolaria, oli bändin rytmiryhmässä leikitelty bändistä lähtemisen ajatuksella, joten mikä sitten olisi ollut lopputulema, jos siinä kuolonkolarissa olisi henkensä menettänytkin Vince Neil Razzlen sijasta? Luultavasti maailma olisi säästynyt Mötley Cruelta, mutta eihän se Hanoin maailman valloitusta olisi vielä taannut.
 
Sanotaan nyt vaikka niin, että Hanoilla oli käsissään avaimet menestykseen, mutta matka kohti määränpäätä oli vasta keskivaiheessa ja reitiltä eksymisen vaara oli yhtä todennäköinen kuin määränpään saavuttaminen.

Boyakasha: Kutkuttavaa on mielestäni se, millä tavoin nämä rocksankarit ovat onnistuneet luomaan koko elämän jatkuneen uran silkalla paskanjauhamisella. Montako hittiä Hanoilla olisi ollut ilman Up Around The Bendiä?
 
Nolla.
 
Ja ellen väärin muista, niin eikö nimenomaan tuottaja Bob Ezrin ollut valitsemassa tuota biisiä bändille esitettäväksi bändin kasarikauden viimeiselle studiolevylle Two Steps From The Movelle siksi, ettei Hanoin omassa matskussa ollut riittävästi hittipotentiaalia - toisin kuin esimerkiksi John Fogertyn sävellyksissä.
 
Myöhemmin kappaleesta muodostui Hanoin keikkojen showstopperi, loppuhuipennus. Mitä se kertoo yhtyeen säveltäjien lahjoista?
 
Toki mä suon Andylle ja Makkoselle kaiken mahdollisen menestyksen, mitä he ovat rockilla saavuttaneet, mutta mikä on ollut sen hinta? Toisesta tuli hampaaton pollenisti, toisesta taas neuroottinen pirihörhö. Ei kovin makeeta ja mahtavaa mun mielestä. Mutta toki jokainen voi uskoa mihin haluaa, vaikka sitten Makkosen ja Hulkovin höpinöihin. Minun kirjoituksenihan ovat vain katkeran ja epäonnistuneen muusikon löpinää.
 
Mitä tarkoittaa epäonnistunut muusikko? Urallaan epäonnistuntu?
 
Tässä tapauksessahan Anssi Kelaa voidaan pitää epäonnistuneena muusikkona. Ura on ollut jyrkästi laskusuhdanteinen Nummela-levystä lähtien. Mun kirjoissa hän on silti erittäin onnistunut muusikko loska pitää kipinää yllä ja kehittää itseään soittajana ja lauluntekijänä.
 
Andy Mc Coy on mieöestäni epäonnistunut muusikko koska sekä ura että soittotaito on mennyt alamäkeä, eikä uutta musaa tai mitään muutakaan synny.
 
Miksi Boyakasha on epäonnistunut muusikko? Soiko rummut huonommin kuin ennen?
 
Mä en ole epäonnistunut muusikko koska osaan soittaa tänään paremmin kuin viime viikolla ja olen hoitanut itselleni kymmenkunta tilaisuutta lisää esitellä soittoani niille jotka jaksavat kuunnella.
 
Mike Monroe ei ole eåäonnistunut muusikko koska kaikesta jämähtäneisyydestään huolimatta hän on säilyttänyt tekemisissään tietyn tason ja tavallaan jopa petrannut esim.lauöajana. Ei rimanalituksia kuitenkaan. Urallaan hän ei ole onnistunut itse vaalimillaan keinoilla ja koittaa nyt muuta. Mikäs siinä. Kaikkien on edelleen tehtävä jotain elääkseen.

rockjihad: Niin, eihän se lopullinen läpimurto maailman mittakaavassa mitenkään taattu olisi ollut - siinäkään tapauksessa, että Razzle olisi jäänyt henkiin.
 
Työtä ne kuitenkin teki hyvällä moraalilla ja homma oli sillä mallilla, että parhaimmassa tapauksessa se läpimurto olisi ollut mahdollinen, mutta toisaalta sitä työtä tehtiin niin kovaan tahtiin, että yhtä mahdollista olisi ollut bändin itsensä piippuun kuluttaminen ennen huipun saavuttamista jo pelkästään sen työtahdin takia.
 
Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että jo ennen tuhon kulminaatiopisteeksi merkattua Razzlen autokolaria, oli bändin rytmiryhmässä leikitelty bändistä lähtemisen ajatuksella, joten mikä sitten olisi ollut lopputulema, jos siinä kuolonkolarissa olisi henkensä menettänytkin Vince Neil Razzlen sijasta? Luultavasti maailma olisi säästynyt Mötley Cruelta, mutta eihän se Hanoin maailman valloitusta olisi vielä taannut.
 
Sanotaan nyt vaikka niin, että Hanoilla oli käsissään avaimet menestykseen, mutta matka kohti määränpäätä oli vasta keskivaiheessa ja reitiltä eksymisen vaara oli yhtä todennäköinen kuin määränpään saavuttaminen.
 
Mun mielestä asia ei ollut noin. Hanoilla ei ollut yhtään.mitään. Jos olisi ollut, se olisi jatkanut toimintaansa Razzlen kuoleman jälkeenkin. Ei bändi yhden kelvottoman rumpalin kuolemiseen kaadu, jos siinä on jotain potentiaalia pysyä kasassa.

sirdickyj: Mitä tarkoittaa epäonnistunut muusikko? Urallaan epäonnistuntu?
 
Se oli vain sellainen heitto, "olkiukko", jolla voidaan argumentoida sitten, kun halutaan vesittää kanssakeskustelijan mielipiteet. Päätin siis heittää sen jo valmiiksi tulille, niin kuin varmuuden vuoksi.
 
En mä koe oikeasti epäonnistuneeni missään. Monilla bändiproggiksilla missä olen ollut mukana on ollut oma elinkaarensa. Kun katselen niitä taaksepäin, on kyseessä ollut mieletön matka.
 
Mä olen saanut kiertää Englannissa, Saksassa, Hollannissa, Sveitsissä, Itävallassa, Virossa, Unkarissa, Kroatiassa ja levyttää maailman johtavimmille metallilafkoille (Earache, Century Media). Soittaa ihmeellisissä paikoissa hienoja keikkoja ja tavata jännittäviä ihmisiä.
 
Yhtään superhittiä ei ole syntynyt vielä, mutta ei ole syntynyt toisaalta Makkoselta tai Hulkoltakaan. Ehkä pitäisikin seuraavaksi levyttää John Fogertyn tuotantoa... Hmmm.

sirdickyj: Miksi Boyakasha on epäonnistunut muusikko? Soiko rummut huonommin kuin ennen?
 
Sitä mä en tiedä, koska en ole soittanut rumpuja nyt kahteen vuoteen. Enkä todennäköisesti aio niitä soittaakaan. Ei ole sitä fiilistä niiden soittamiseen, jota tarvitsisi.
 
Muunlaisia ideoita on. Sävellysideoita pulppuaa päässä. Tietäen sen, mitä se prosessi vaatii ja mitä pettymyksiä on saanut kokea, käyn mielessäni tällä hetkellä taistelua rationaalisen ajattelun ja intohimon välillä.
 
Siinä suhteessa olen epäonnistunut muusikko.
 
Onneksi voin toteuttaa luovuuttanut myös muilla tavoin, mistä saan henkistä tyydytystä ja taloudellisen toimeentulon.
 
Makkonen ei voi, hän on rakentanut elämänsä vain yhden kortin varaan. Onhan hän sen haastatteluissa myöntänytkin. Eikä siinä mitään, kunnia hänelle rohkeudesta ja sinnikkyydestä. Mutta, mikä on ollut hinta: yksi vaimo kuollut (Jude Wilder) ja ainakin kaksi bändikaveria (Razzle, Jay Hening).

todellisten läpimurtomahdollisuuksien olemassaolo on oikeastaan toissijaista, riittää kun on olemassa vankaan iskostunut myytti Hanoi Rocksista maailmanvalloituksen kynnyksellä.
Tulevaisuus olisi voinut olla bändin hiipuminen Samin eroamiseen tai CBS:n kiistattoman panostuksen avulla entisestään kiihtyvään itsetuhoiseen käyttäytymiseen.
Olisihan esim. Smackin kuviteltu menestys nyky-Ranen mielestä todennäköisesti johtanut lähinnä muutamankin bändijäsenen kuolemaan.
 
(Tuo CBS-panostus tuli esiin MOJOn taannoisessa RHCP-jutussa, jossa mainittiin lafkan keskittyneen "tukkametallibändi Hanoi Rocksiin".)

Boyakasha: Makkonen ei voi, hän on rakentanut elämänsä vain yhden kortin varaan. Onhan hän sen haastatteluissa myöntänytkin. Eikä siinä mitään, kunnia hänelle rohkeudesta ja sinnikkyydestä. Mutta, mikä on ollut hinta: yksi vaimo kuollut (Jude Wilder) ja ainakin kaksi bändikaveria (Razzle, Jay Hening).
 
Kerrohan vielä vähän tarkemmin, millä lailla nuo kuolemat ovat olleet seurausta Makkosen tekemisistä?

Tästä voi kuunnella Mötley Crüen Nikki Sixxin mielipiteen Hanoi Rocksin Andy McCoysta, "a has-been that never was": http://www.youtube.com/watch?v=fLxmpoTtaaE
 
Tottahan se on: Razzlen kuolema tarjosi Makkoselle ja Hulkolle miljoonan taalan mahdollisuuden kasvattaa myyttiä, josta myöhemmin muodostui kiveen hakattu totuus - "me oltiin läpimurron kynnyksellä, kunnes Razzle kuoli."
 
No, leikitellään ajatuksella, että Vince Neil olisi kuollut ja Razzle olisi jäänyt henkiin. Hanoi olisi flopannut ja Mötikät syyttäisivät Hanoita heidän solistinsa kuolemasta. Millä kortilla Makkonen ja Hulkko silloin ratsastaisivat?
 
Razzlen kuolema oli Hulkolle ja Makkoselle miljoonan taalan siunaus, jonka nimissä tehdyllä "surutyöllä" he ovat voineet rahastaa vuosien mittaan ihan kivasti.

Stradlin: Kerrohan vielä vähän tarkemmin, millä lailla nuo kuolemat ovat olleet seurausta Makkosen tekemisistä?
 
Totesin vain, että viikatemies on vieraillut kovin läheltä. Ylipäätään yhteisenä nimittäjänä voitasiin varmaan pitää tätä "sex, drugs & rock'n roll"-uskomusta ja myyttiä, jonka nimissä lukemattomat ennenaikaiset ja turhat kuolemantapaukset ovat tapahtuneet.

Koko myyttihän on vaan kärpäspaperia. Sitten kun on sattunut elämään vähän pidempään huomaakin, että paskat minkään rokkaamisen takia kannata delata...ja voi jatkaa musan duunaamista eteenpäin, kaiken muun lisäksi.

No, levylafkoillehan myytti tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet rahastaa vanhalla back-kataloogilla ajasta ikuisuuteen.
 
27.

Boyakashan musiikkiura kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa, tee oma topikki itsellesi pelle.

järjestyssäännöt: Boyakashan musiikkiura kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa, tee oma topikki itsellesi pelle.
 
Miksi moinen hermostuminen? On tässä ketjussa keskusteltu muistakin artisteista kuin Michael Monroesta, miksei siis myös minun musiikkiurastani. :-)

sirdickyj: Mun mielestä asia ei ollut noin. Hanoilla ei ollut yhtään.mitään.
 
Tämä nyt on täyttä roskaa.Bändillä oli sopimus CBS:lle ja levyn tuottajaksi saatu Bob Ezrin (joka muuten ainakin Hanoi-kirjan mukaan piti Andy McCoyta musiikillisesti lahjakkaana kaverina).Osin tätähän tarkoitetaan kun puhutaan ,että bändillä oli "avaimet menestykseen".Ja tottahan bändi jotain kuhinaa on saanut aikaiseksi kun niinkin moni "nimimuusikko" sitä on jopa esikuvakseen maininnut.
 
Se toki pitää paikkansa ettei bändillä ollut kummoisia listasijoituksia eikä tässä mielessä läpimurtoa.Toisaalta Andy on kyllä todistanut osaavansa tehdä tarttuvia biisejä ja tarttuvia kertsejä.Toisaalta on taas varmaan itse osin tuhonnut omat mahdollisuutensa?
 
Mitä nyt tulee tässä mainuttuihin coverbändeihin niin coverbändissä soitto ei minun kirjoissani ole kovin kummoinen "musiikillinen ura".Olen sitä itsekin harjoittanut ja selviöhän on ,että ihmiset tulee kuuntelemaan niitä tuttuja biisejä ja paskat nakkaavat niistä soittajista - niitä ne ei tule kuuntelemaan.

Tää ketju on ollu viime viikon ajan ehkä Mnetin kiinnostavimpia. Sitä tylsää "tapa ittes" -kommenttia lukuunottamatta.

Bändeillä tulee joskus ongelmia, kun musiikin ja ulkokuoren laatutaso ei täsmää. Tavallaan menestystä on voinut aikanaan haitata se, että Hanoin musasta puuttui se tietty aikalais-glitter. Ulkoisesti oltiin pioneerejä mutta soolot oli chuckberryä ja laulu huutoa. Tässä mun mielestä jonkunlainen syy miks eksessiivisen näyttävät ja kuuloisat kasaribändit paahtoi ohi Hanoin ulkomuodolla inspiroituneena. Punkbändihän se oli, mutta varmasti just käännytti monet kuulijat pois """valheellisen"""" olemuksen aiheuttaman ristiriidan ja pettymyksen takia. Minutkin jokskun aikaa tässä muutama vuos sitten. Onko samoja fiiliksiä kellään ollu?

soolot chuckberryä ja laulu huutoa
 
Hyvää rokkia siis! Ei mulla muuta. Ottakaa iisisti.

sirdickyj: Mee vittuun siitä nimittelmästä.
 
Anna mulle vittua niin meen... :D
 
Samaa mieltä, että mukava on ollut lukea tätä topikkia, mielenkiintoisia näkemyksiä ja onhan toi makke vähän liian sellanen jeesjees-mies, mut olkoosa, ei se mua tapa.
 
Vähän tuntuu, että mielipiteitten ääripäät tääl välil meuhkaa :D
 
Ite tykkään hanoista ja on mun top5 bändi, ihan musiikin takia vaikka toi andy niin viihdyttävä persoonakin on, jotenkin tos musas on vaan niin hyvä meisinki.
 
Ja nämä "hitit" yleisesti ottaen on perseestä, hyvältä bändiltä löytyy parempia kappaleita kuin ne radiossa soivat, näin on myös hanoilla. Esim. Obscured on ihan timantti.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Myic … s&list=LLIlRnK5stkPVmjn0z24s6Dg
 

 
minidriver: Hyvää rokkia siis! Ei mulla muuta. Ottakaa iisisti.
 
Juuri näin! :)
 
MONGAA KU KALA!