| Aihe: Yleistä keskustelua Ibanezeista. | |
|---|
|
Homman nimenä on siis se, että kerrotaan ibanezien hyviä ja huonoja puolia. Oletko tykännyt kyseisen merkin kitaroista ym. tuotteista, vai oletko kironnut ne syvimpään helvett**n.
Asiaan. Silloin kun itse aloitin kitaran soiton, ostin Ibanezin jumpstart paketin (Ibanez grx70dx). Tyytyväinen olen ollut, mutta nyt kahden vuoden jälkeen lähti vahvistin kiertoon ja voxi tulee piakkoin tilalle. Aloin vain vaatia vahvistimeltani enemmän. Kitarasta tuli säätämällä parempi kuin monista muista saman hintaluokan kepakoista ja sillä olen pärjännyt hyvin tähän päivään saakka. Soittotuntuma, ulkonäkö ja viimeistely on ollut sen verran laadukasta, että on sillä kehdannut parilla keikallakin soittaa :)
Sitten niitä huonoja puolia:
Alussahan kitara tuntui täydelliseltä, mutta nyt vikoja on alkanut ilmestyä. Mikit alkaa olla tunkkaisen kuuloiset, vire heittelee joskus ja kampi meni viime keväänä poikki. No, laitetaan ne halpatuotannon piikkiin, mikitkin on varmaan Ibanezin halvimpia. Syksyn aikana hommaan kuitenkin rga:n ja taas mennään!
Tulipas tekstiä, pahoittelen..
Aina ehtii juoda kahvit.. |  Krice
22.07.2012 14:06:20 (muokattu 22.07.2012 14:09:32) | |
|
RG350YE:ssä on hassun tumppu soundi, mutta siinä on nopea soittotuntuma plussana. Ibanezin mikeistä aina valitetaan, mutta minusta nuo INFit on paremmat kuin monissa saman hintaluokan kitaroissa valmiina olevat perusmikit.
Yksi ärsyttävä asia on se, että Ibanezilla ei tunnu olevan muuta keinoa antaa palautetta soittimista kuin maahantuojan kautta, joka on aika tylyä. Tuskinpa suomalainen maahantuoja edes välittää palautetta edelleen Ibanezille. | |
Ibanez as93 on ainakin ihan ok peli. Samaten testaamani jazzlaatikot. AS93 ainoat miinuspuolet on mikit jotka on melko kiertoherkät ja virittimet nyt ajaa asiansa mutta ne menee jossain vaiheessa vaihtoon. Muuten ihan miellyttäväsoittoinen ja hyvä kitara. |  Ukkovaari
22.07.2012 15:51:09 (muokattu 22.07.2012 22:38:28) | |
|
Mulla on noita Ibanezin kitaroita ollu ja on edelleen eikä ole valittamista ollut.
Varsin hyvä laatuisia on omani olleet ja enkä ole niihin tehnyt ikinä mitään modauksia. Samaa mieltä kuin tuossa edellä eli munkin mielestä niillä orginaali mikeillä on pärjännyt (esim. mulla oli RG1570 niillä INF mikeillä ja kyllä mun korvaani soundas ihan hyvältä ja tarpeeksi mörinääkin lähti tai kliiniä).
Tällä hetkellä on 3 Ibanezin kitaraa, enemmänkin olisi mutta hieman on tullu vaihdettua kokoonpanoa ja 4 kpl olen siksi myynyt aikaisemmin pois. (eikä kämpään edes mahdu kun ei ole tilaa).
Mulla on ainakin noissa kaikissa vire pysynyt hyvin, nauhat ym. kohdillaan ja toistaiseksi ollut tyytyväinen.
Vahvari puolella mulla ei ole Ibanezin kamaa eikä myöskään efektipuolella, en tiedä miksi, ei vain ole tullut ostettua esim. Iban tubescreamia eikä tubescreamia ole muutenkaan. | |
Mulla on itellä ollu muutama ibanez, mitähän niitä nyt olikaan.. Roadstar Guitar 440p-malli vuodelta 87, SA260, SA160, RG2570, RG2550, RG3120, S520, S470, ja pari kasari/ysäri 550 mallia. Loistavia keppejä ovat olleet noin suurimmaksi osaksi. SA:t ja S-mallit lähti vaihtoon samantien kun ne huolsin, enkä tarkoittanutkaan niitä itselle jääväksi.
Tuossa vanhassa roadstarissa oli todella kovat mikit, DiMarzion tekemät Ibz/usat. Hieno peli muutenkin. Noissa 2550 ja 2570:ssa oli dimarzio/ibz mikit, mitkä oli ihan kelvolliset sinänsä. Vähän hajuttomat ja mauttomat, mutta kyllä niillä soitteli. S-malleissa oli noita infinityjä jotka olivat ihan kauheita. SA:ssa taisi olla jotkut powersoundit, olivat kuitenkin paremmat kuin infinityt.
Tuo wanha roastar oli oikein hieno peli ja oon katunu joka päivä sitä, että tyhmyyksissäni sen vaihdoin johonkin todella paskaan Jacksonin seiskakieliseen. Alunperin se oli musta, mutta maalautin sen tutulla kirkkaan keltaiseksi ja iskin paavo pesusienen kanteen. Jos jollakin se on vielä tallella, niin olisi kiva saada kuva siitä tai ehkä jopa ostaa se takaisin :)
Tuo 3120 oli pitkän aikaa mulla haavekitarana, kuitenkin monassa paikkaa hehkutettiin kuinka se on parasta mitä Ibanez on tehnyt prestige-sarjassa ikinä ja lopultahan sellainen sitten tulla tupsahti torilla vastaan sopuhintaan. Ja mikä hienompaa, menin juuri aiemmin naimisiin ja siitä sitten oli lahjarahaa jota pystyin kitaraan käyttämään. No, olihan se (ja on edelleen) todella mahtikeppi, eikä ole päivääkään kaduttanut sen ostaminen. Nauhat pitäis käydä hiomassa jossain välissä ja ehkä vielä jonain päivänä korjailen nuo lakkavauriot rungosta, mutta muuten ei valitettavaa ole. Mikkeinähän tuossa oli tallassa Tone Zone ja kaulassa Paf Pro. Sittemmin vaihdoin tallaan Steve Morse-sigumikin ja olen hyvin tyytyväinen vaihdokseen. Kitara on tällähetkellä 10 vuotias ja hyvin pelittää. Katsotaanpa toisen kymmenen vuoden jälkeen miltä näyttää. Veikkaan, että ihan yhtä hyvä kuin nyt. Suorastaan huokuu laatua ja aina ilo napata kouraan soittotalkoita varten.
Itsellänikään ei ole ollut mitään ibanezin vahvistin/spedupuolen vehkeitä, mutta olen kyllä rakentanut itselleni tubescreamer kloonin, mikä sopii loistavasti yhteen pikkuputkarin kanssa.
don't look so surprised,
happy birthday...fucker!
Blow that candle out,
we're gonna kick you, kick you! | |
Unohdin laittaa aloitusviestiini, hommasin joskus aikoinaan ibanez sm7 säröpurkin ja on toimivaa tavaraa.
Aina ehtii juoda kahvit.. | |
Löytyy RGA72TQMZ josta ei ole oikeestaan mitään pahaa sanottavaa. Wizard III kaula titaani vahvistuksin on sopivan ohut ja nopea soittaa. Edge Zero II talla ZPS:llä on hyvä jämäkkä ja pitää vireen oli sitten kelluvana tai ZPS tilassa. Ibanezin omat CAP-LZ10/LZ20 mikit on ihan kelvolliset ja aktiivi EQ:lla saa midle scooppia jos tarvetta on ja joskus kyllä on. Erityisesti ton tallan säätö on hyvin tehty ja helpoksi, ei tarvitse availla mitään luukkuja vaan peukulla voi kiristää tai löysätä tarpeen mukaan. Kaikin puolin erinomainen soitin kohtuulliseen hintaan.
The only true wisdom is in knowing you know nothing. | |
Alkuperäinen TS808 oli jonkin aikaa, hyvä oli. Sitten se keikattiin treenikämpältä. Nyt on TS9 Hyvä on tuokin. Tuohon AS93 olis tarkoitus vaihtaa mikit, todennäköisesti Lollarin Imperialit tahi jotkut BKP:t. Olen jonkun aikaa nyt testaillut rinnakkain Gibson Es-335 ja tuota Ibanezia kun tuli gibsoni tarjolle, tokihan Gibson on laadukkaampi raudoiltaan ja elektroniikaltaan mutta soittotuntuma ei ole niin paljon parempi että köyhän rahoilla olis varaa laittaa se pari tonnia tuollaiseen kiinni :) |  KUNU
22.07.2012 22:44:14 (muokattu 22.07.2012 22:55:15) | |
|
Aina törmää tiettyyn fraasiin kun lukkee keskustelua Ibanezeista, "elottomia soittimia". Taitaa olla enemmänkin niin että on elottomia soittajia. Ja lähinnä viittaan tällä siihen että monella on Ibanezista vain hevikepakon mielikuva ja terävät reunat kitarassahan rajoittavat tunnetusti musiikkityyliä ;)
Omat Ibanezin kepit ovat olleet RG370, 2kpl RG550, RG505, Apex 100, RG3120 ja JPM P3. JPM viimeisenä ja ehottomasti yksi parhaista kepeistä millä koskaan olen soittanut, kaulaprofiili kamppailee ehdottomasti ykköstilasta.
Paino on voimaa, ylipaino ylivoimaa | |
Ibanezillahan on monenlaisia kitaroita monelle eri musatyylille. Jos vilkasee ketkä soittaa ibanezeja, niin monipuolista on. Omasta mielestäni Ibanezin jätkät kehittää eri talloja huomattavan paljon muihin merkkeihin verrattuna. Osa toimii, osa ei.
Aina ehtii juoda kahvit.. | |
Ibanezin kitaroita en ole koskaan omistanut, mutta kokeillut olen useitakin eri malleja, ja varsin hyvin omaan lapaseen käypäisiksi ole ne todennut. Jopa halvimmissakin työn jälki on siistiä ja ainekset kelvollisia.
Pedaalipuolella kokemusta onkin sitten enemmän, aidot TS808, TS9 ja SD9, sekä reissu TS9 säröpurkit löytyvät itseltä, kuten myös 70-luvun lopulta peräisin oleva Phase Tone II PT-707, jonka on yksi parhaista vaiheisista, joita olen kokeillut. Lisäksi kokemusta on karttunut useista muistakin 70- , 80- ja 90-lukujen efektipurkeista, eikä huonoa sanottavaa juurikaan ole. Ehkäpä tuo 9-sarja on käyttömukavuudeltaan paras, ja nythän useita 80-luvulla julkaistuja 9-sarjalaisia saa myös reissu-malleina, joten näiden makuun on jälleen mahdollisuus päästä uudelleen, jos alkuperäispainokset menivät ohi.
Vahvistinpuolella uusin Ibanez-kokemus on TSA-30 täysputkikombo, jonka hommasin aivan hiljattain. Haussa oli pienikokoinen ja suht edullinen putkikombo, josta lähtisi paljon puhdasta ääntä, sekä tarvittaessa pikkurosot ja boosti jalkakytkimellä aktivoituna. Lyhyen kokeilusession jälkeen totesin TSA-30:n olevan juuri sitä, mitä olinkin etsimässä. Suosittelen (putki)lämmöllä muillekin, jos hakukriteerit ovat samansuuntaisia kuin itselläni.
Se on sama millä sitä paskaa lapioi, kunhan paska lentää (Albert Järvinen, kysyttäessä käyttämiensä kitaroiden merkkiä). | |
Tubescreamer on ihan kiva.
Your HP is my kW | kapa
23.07.2012 15:12:47 | |
|
Mulla on tubescreamereita 808, 9 ja 10, ja tykkään niistä.
Sitten on tuollainen 70-lukuinen flying V, jonka soittotuntumasta ja soundeista tykkään, sopii mulle, vaikka soitinkin vuosikymmeniä stratolla. Strato on tallessa.
Akustisena on Lonestar, joka on ihan toimiva soitin, ostin joskus kaverilta aikoinaan, kun olin vaihtanut pois70-lukuisen tosi hyvän Ibanezin Hummingbirdin. Vieläköhän se on tallessa?
Ensimmäinen sähkökitara oli Ibanezin tele taas 70-luvulta, silloin sen kyllä ostinkin vähän käytettynä. Myin sitten yhdelle kaverille, kun soitin tuolla stratolla, ja ibanezi jäi laukkuun pölyttymään. Missähän sekin kermanvalkoinen komistus on nykyään, oli hyvä kitara.
Kapa |  Burn
23.07.2012 15:38:09 | |
|
Ensimmäinen oma kitara oli myös jonkin sortin GRX. Piti vireen välttävästi, mikit olivat varsin kehnot ja nauhat suht karmeat, mutta ko. kitaralla tuli parisen vuotta kahlattua Metallicat, Maidenit sun muut läpi. Tämän jälkeen hairahtelin hetken aikaa Jacksoneissa, kunnes palasin takaisin Ibaneziin. Firma kun sattuu melko yksinkertaisesti tällä hetkellä valmistamaan itselle sopivimpia soittimia.
Yrittänyt vähän päästä eroon tuosta kitaroiden haalimisesta, jotenka tällä hetkellä aisaparina toimivat 550:n 20-vuotisjuhlamalli RG550XX sekä päittäin vaihdossa saatu ja melko kovalla kädellä modattu RG1077XL.
Ensin mainittu on helposti omaan käteen istuvin sekä maukkaimman kuuloisin kitara mitä olen koskaan omistanut. Kaulan profiili sopii omiin tarpeisiin kuin unelma, mikeissä on tarpeeksi hönkää ja vuoden -87 mallin mukaan tehty Edge istahtaa käden alle todella hyvin. Saattaa olla että kyseinen kitara tulee pysymään omistuksessani toudella pitkään.
RG1077XL on nyt, noh, ehkä vähän jäänyt paitsioon. Tallassa oleva EMGn 707 ei sovi omaan makuun yhtään, mutta myöskään ylimääräistä rahaa mikin vaihtoon ei tunnu ikinä olevan. Talla on lukittuna, mikä tuntuu vaihtelun vuoksi ihan mukavalta ratkasulta.
Heviä kun tulee enimmäkseen soiteltua, niin kiikarissa on jo pitkään ollut ihanan pelkistetty RG2610E. Mainio kaulaprofiili, yksi humppari, volumepotikka, ör ör. | |
Krice:
Yksi ärsyttävä asia on se, että Ibanezilla ei tunnu olevan muuta keinoa antaa palautetta soittimista kuin maahantuojan kautta, joka on aika tylyä. Tuskinpa suomalainen maahantuoja edes välittää palautetta edelleen Ibanezille.
Ookko käynyt Jemsitella tai Iban omalla foorumilla? Eikös siellä jotain palautejutunomaista ole? Eri asia tietysti, lukevatko... :)
Itse aikanaan inhosin Iboja kun olivat niin hajuttomia ja mauttomia. Jacksonia se piti olla. Nyt saldona 4+1 Ibaa (RGT*2, RGD, RG, SDGR) ja 1 Jaska. Niin ja olihan mulla Soundtank-sarjan Trash Metal TM5. Kasvoin siitä kuitenkin ulos.
Ibaneezin ominaispiirteenä on juurikin tuo mallien ainainen eläminen. Sikäli hyvä, että tulee monenlaisia variaatioita. Sikäli huono, ettei juuri tänä vuonna välttämättä ole minulle mitään. Itse olen jäänyt kaipaamaan RGT-sarjaa ja nimenomaan niitä puunvärisiä. Kaksi mulla niitä on, mutta lisääkin kelpaisi. Se oli tullessaan juuri sitä, mitä halusin. Kaunis.... Ja Ultra-kaula miellyttää enemmän kuin Wizard. Seiskassa tosin ei ole niin väliä.
Unelma-Ibanezini olisi RGD-muotoiltu RGT Ultra-kaulalla ja kahdella humpparilla, sekä toggle-kytkimellä (JPetrucci-kytkentä). Loimukansi ja ohut mattalakka. Seiskana ja kutosena tietysti.
You can listen at any volume you like, but dont touch my levels! |  LaXu
24.07.2012 13:44:57 (muokattu 24.07.2012 13:46:00) | |
|
Markkinoiden parhaat floikat, useissa malleissa huonot mikit. Ihan vitusti liikaa mustia kitaroita mallistossa ja kiinassa valmistetuissa skeboissa monesti rumat inlayt.
Kaulat ei sentään enää ole niin hammastikkuja kuin 80-90 luvun malleissa.
Arvostan, että jaksavat kehitellä omia tallamallejaan ym. ja RG:t alkaa olla jo aika ikonisia malleja valmistajalle.
Tube Screamerista muut tekee parempia ja monesti halvempiakin versioita. | Jucciz
25.07.2012 02:53:44 (muokattu 25.07.2012 03:04:33) | |
|
Ibanez OD850 Overdrive on hauska pedaali. Ei varsinaisesti overdrive, vaan lähinnä järjettömän paksusoundinen fuzz. Tiemmä aika lailla Big Muff -kopio erilaisella tone stackillä. Valmistettu vain 1976-77, eli tiemmä jokseenkin harvinainen.
Myös Ibanez Tube King TK999 (se vanha malli, ei punainen uustuotantovehjes) on kiva kapistus. Tästä puolestaan saa oikeasti monikäyttöistä putkisärösoundia ja 3-alueinen EQ on oikeasti tehokas.
Vuoden 1981 Ibanez FA100 oli kelpo jazzloota, pitkälti kopio Gibsonin ES-175:stä. Oikein hyväsoundinen kitara ja näyttävän näköinenkin. Malliesimerkki japanilaisesta soitinrakennusosaamisesta.
Suurta osaa Ibanezin lankkukitaroista vaivaa omalla kohdallani persoonattomuus - tai sitten vaan noita RG:itä on edelleen kaikkialla ja ihan liikaa. Oli miten oli, useita kymmeniä olen soittanut, yhtäkään ei ole tehnyt mieli omistaa. Useimmiten syynä on ollut tympeän ulkonäön ohella liian ohut kaula, mitäänsanomattomat mikit tai molemmat. Uskon silti, että tässäkin sarjassa on paljon (etenkin hintaisekseen) hyviä soittimia ja onhan siellä sekä uusissa että vanhoissa malleissa (siis muissa kuin RG:issä) piristäviä poikkeuksiakin niin rungon muodon kuin teknisten ratkaisujenkin suhteen.
Merkittävä ja innovatiivinen firma, ehdottomasti hatunnoston arvoinen. Ja jos sekä Metheny että Scofield käyttävät Ibanezia jatkuvasti, on kyseinen pulju mun vinkkelistä selvästi jotain tehnyt oikein, hyvin oikein. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz:
Suurta osaa Ibanezin lankkukitaroista vaivaa omalla kohdallani persoonattomuus - tai sitten vaan noita RG:itä on edelleen kaikkialla ja ihan liikaa. Oli miten oli, useita kymmeniä olen soittanut, yhtäkään ei ole tehnyt mieli omistaa. Useimmiten syynä on ollut tympeän ulkonäön ohella liian ohut kaula, mitäänsanomattomat mikit tai molemmat.
Ja Stratocaster- ja Les Paul -malleja ei sitten ole liikaa ja ne ovat radikaalisti uusiutuneet historiansa aikana? |  ballfish
25.07.2012 09:13:19 (muokattu 25.07.2012 09:14:06) | |
|
Mulla on omistuksessa RG3120VV vuodelta -99, eli sitä hyvää prestigeä niin kuin on tapana torilla mainostaa. =) Kertakaikkiaan laadukkaasti rakennettu keppi, ei valittamista työn jäljessä. Sustainerin asensin Vai-kuumeessa ja melkoinen kikkakeppi tuosta kehkeytyi.
Soundi on akustisesti maksimaalisen PLÖM, johtuneeko sitten kertakaikkiaan puutavaran vähyydestä niin kaulassa kuin jyrsityssä rungossakin. Myös lukkotalla on omiaan vaimentamaan ne pienet soinnin rippeetkin. Akustisen soundin köyhyys laittaa paljon painoarvoa mikeille, ja RG onkin varmaan paras alusta testailla mikkejä, kun mitään kepin ominaissoundia ei kuule ;) Mutta on tuolla vain kertakaikkiaan ilo tilutella.
Tekisi kyllä mieli kokeilla noita jazz-keppejä ibalta. Taisi 80-luvulla olla pääasiassa se kovin laatu niissä?
"Vaikka ajatus 170 euron pitsasta Simpeleellä, kera omien PA-kamojen, eräänä maanantaina houkuttelee, tämä ilmoitus kuulunee torille." -moderaattori | |
tender.insanity: Ja Stratocaster- ja Les Paul -malleja ei sitten ole liikaa ja ne ovat radikaalisti uusiutuneet historiansa aikana?
Ainakin Les Paul 1959 malli maksoi uutena jotain 290 dollarii laukun kanssa, joten hinta on muuttunut radikaalisti pariinsataan tuhanteeen. Eipä siinä mittää.. mutta jos mulla olis tollanen Lespa, Ibanez istuisi ikävä kyllä silti paremmin kätöseen xD
Mikä Boogie? ... No Mesa Boogie tietenkin! Hahahaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
