Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

Mä kaipaisin vähän enemmän orgaanisuutta, expressiivisyyttä ja kommunikointia elektroniseen musiikkiin. Oisko moinen mahdollista?
 
Mihin jäi intuitiivinen koheesio?

Kyllähän innovatiivista elektronista musiikkia tehdään koko ajan. Olen aika lailla samaa mieltä sen suhteen, että mitään todella mullistavaa on aika mahdoton nykyisillä vempeleillä kehittää, mutta freesiä tavaraa tunkee niin paljon joka nurkasta ettei tahdo ehtiä kuuntelemaan, kun vanhaakin on niin pirusti kuulematta. Burnt Friedman ja muut saksalaiset dub-kuviot ovat viimeksi iskeneet pirun kovaa (olkoonkin että ovat sitä jo muutamia vuosia tehneet).

Sitten kun wanhat konkarit lopettavat/kuolevat, niin uudet lahjakkaat yhtyeet/yksittäiset tekijät saavat nimiänsä esille paremmin, sillä markkinoille on ilmestynyt uutta markkinarakoa vanhojen taitureiden kuoltua/lopetettua.
 
Näin markkinat toimivat. Kun Elvis kuoli, kaikki eivät takertuneet hänen tuotoksiinsa, vaan ilmestyneen markkinaraon täyttivät uudet tekijät, jotka puolestaan saivat osakseen ansaitsemaansa kunnioitusta/suosiota.
 
Jahka wanhat taiturit kuolevat/lopettavat, elektroninen musiikki jatkaa taivaltaan tavoittaen yhä uusia faneja, sekä kehittyen edelleen. Mahdollinen kehitys jää kyllä nähtäväksi. Antaa tulevaisuuden päättää siitä.

Sitten kun wanhat konkarit lopettavat/kuolevat, niin uudet lahjakkaat yhtyeet/yksittäiset tekijät saavat nimiänsä esille paremmin, sillä markkinoille on ilmestynyt uutta markkinarakoa vanhojen taitureiden kuoltua/lopetettua.
 
Näin markkinat toimivat.
 
Aika idealistinen käsitys markkinataloudesta. Rankasti yksinkertaistaen se mikä sillä hetkellä myy, sitä tehdään, ja mahdollisesti jossain vaiheessa tungetaan riskillä rahaa johonkin lupaavaan juttuun josko se myisi vielä enemmän ja saataisiin uusi rahastuslehmä. Okei, ei tämä ketju ollut bisnesvetoinen, mutta "näin markkinat toimivat" pisti vähän silmään. ;)
 
Jarrea olen tainnut kuunnella viimeksi joskus reilu kymmenen vuotta sitten, Vangelista harvakseltaan vielä nykyäänkin, mutta tuskin kukaan enää noita silloisia pioneereja minään suunnannäyttäjinä pitää...sitä freesiä sähkömusiikkia pitää vaan kaivaa jostain vähän kauempaa kuin lähimmästä Free Record Shopista.

Mä kaipaisin vähän enemmän orgaanisuutta, expressiivisyyttä ja kommunikointia elektroniseen musiikkiin. Oisko moinen mahdollista?
 
Eikö se teknologia lyö rajoja. Mikään controlleri tai vipu ei pysty yhtä tehokkaasti välittämään soittajan sormenliikkeiden vivahteita kuten akustisessa musiikissa.
Siitä mun mielestä tulee tämä perinnesoitin-ihmisten valitus elektronisen musiikin kliinisyydestä.
Ja teknologia luo tyylit, Kraftwerkki kuulostaa 70-luvun teknologialta, House 80-luvulta, jopa rokkigenret kuulostavat siltä miten iso ääni tyylilajin syntyessä vahvistimista lähti.
 
Mä en vaan hirveästi näin "ei-konemusiikki"-tyyppinä hirveästi vaan ole kuullut sellaista musiikkia joka ei ole ensisijaisesti tanssibiittiä, muut jutut ovat näköjään pysyneet tiukasti undergroundina.

Aika idealistinen käsitys markkinataloudesta. Rankasti yksinkertaistaen se mikä sillä hetkellä myy, sitä tehdään, ja mahdollisesti jossain vaiheessa tungetaan riskillä rahaa johonkin lupaavaan juttuun josko se myisi vielä enemmän ja saataisiin uusi rahastuslehmä. Okei, ei tämä ketju ollut bisnesvetoinen, mutta "näin markkinat toimivat" pisti vähän silmään.
 
Ei välttämättä.
Et voi vakavissasi väittää etteikö vanhempien suosittujen artistien lopettaminen/kuolema jättäisi markkinoille tilaa tuntemattomammille artisteille pyrkiä tunnetuksi.
 
---
 
Etkä voi välttää että KAIKKI tekisivät juuri tällä hetkellä vain sitä mikä myy, sillä tuo väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Esimerkiksi kun Drum 'N Bass -genre syntyi, ei kukaan, paitsi tekijät/varhaiset kuuntelijat, tiennyt tuosta musiikkityylistä mitään. Silti artistit tekivät musiikkiaan, vaikka tuontyyppinen musiikki ei sillä hetkellä myynyt paljon paskaakaan...
 
Jag har betalat.
(Olen puhunut, toim. huom.)

Jag har betalat.
(Olen puhunut, toim. huom.)
 
("Olen maksanut", Amatson Books toim. huom.)

Ei välttämättä.
Et voi vakavissasi väittää etteikö vanhempien suosittujen artistien lopettaminen/kuolema jättäisi markkinoille tilaa tuntemattomammille artisteille pyrkiä tunnetuksi.
 
En väitäkkään, mutta tuo "luonnollinen poistuma" ei todellakaan ole se tapa mikä eniten avaisi uusia markkinoita. Ei bisnes niin toimi että odoteltaisiin josko markkinoille tulisi "tilaa".
 
Etkä voi välttää että KAIKKI tekisivät juuri tällä hetkellä vain sitä mikä myy, sillä tuo väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Esimerkiksi kun Drum 'N Bass -genre syntyi, ei kukaan, paitsi tekijät/varhaiset kuuntelijat, tiennyt tuosta musiikkityylistä mitään. Silti artistit tekivät musiikkiaan, vaikka tuontyyppinen musiikki ei sillä hetkellä myynyt paljon paskaakaan...
 
Itse asiassa tarkoitin tuolla "sitä tehdään" kommentilla asioita levy-yhtilöiden näkökannalta, ei artistien. Totta helvetissä tehdään muutakin ja paljon, eihän mitään uusia genrejä muuten syntyisi. Viittaus siis siihen että rahahanat ovat avoinna enimmäkseen niille tyypeille jotka tekevät myyvää tavaraa. Marginaalielektrokilistely on edelleen marginaalielektrokilistelyä.
 
I rest my case
(Lepään salkkuni, toim. huom.)

kun Jarre, Vangelis, Kraftwerk ym lopettavat sävellystyöt/kuolla kupsahtavat??
 
Vieläkös ne sitten on hengissä?! ;)
 
Eikös nuo esimerkit nyt ole tuommoista syntsapoppista (vangelis, jarre).. En näe mitenkään katastrofina että mokomat veteraanit häviävät, hyvä vaan, uusia näkemyksiä kaivataan.
 
Tulevaisuuden spekulointi nyt sinänsä on yhtä hyödyllistä kuin kyynärpään nuoleminen.

Itse asiassa tarkoitin tuolla "sitä tehdään" kommentilla asioita levy-yhtilöiden näkökannalta, ei artistien. Totta helvetissä tehdään muutakin ja paljon, eihän mitään uusia genrejä muuten syntyisi. Viittaus siis siihen että rahahanat ovat avoinna enimmäkseen niille tyypeille jotka tekevät myyvää tavaraa.
 
"Rankasti yksinkertaistaen se mikä sillä hetkellä myy, sitä tehdään, ja mahdollisesti jossain vaiheessa tungetaan riskillä rahaa johonkin lupaavaan juttuun josko se myisi vielä enemmän ja saataisiin uusi rahastuslehmä."
 
-Mikset sitten sanonut niin? En löydä tuon tekstin joukosta mitään, mikä tukisi väitettäsi.

Ööh...eikös tuon alkuperäisen kiistakapulalauseen loppuosa viittaa nyt aika suoraan siihen että puhutaan siitä mitä levy-yhtiöt tekevät, eivät artistit?
 
Mielestäsi varmaankin, mutta allekirjoittanut ei löydä tällaista merkiteyhteyttä.
(Eriävien mielipiteiden esittämisellä saadaan aikaan mukavasti keskustelua.:)

No, keskustelu on hyvä juttu jos se ei ole vain puhetta puheen vuoksi. Tätä nyt on turha enempää jankata, pointti oli vain se, että levy-yhtiöt pohtivat yhä tarkemmin nykyään mihin rahansa laittavat, ja uudentyyppisille yrittäjille ei kamalasti mahdollisuuksia anneta. Markkinaraot aukenevat niille jotka tajuavat tehdä sopivan trendikästä juttua, jossa mahdollisesti on joku oma koukku mukana, mutta tämä jälkimmäinen on ns. optional. Ei sen kummempaa.

Lisähuomiona ja kyynisyyden tasoittajana mainittakoon että kaikennäköisiä pikkujulkaisijoita toisaalta on varmaankin enemmän kuin koskaan, mutta tarkoitin höpinöilläni nyt nimenomaan mainstream-osastoa...

tähän väliin tyhmä kysymys:
 
ketä v****u on jarre? (hah hah)
 
onks se sitä myyttistä ainetta mitä intissä sekoitetaan jälkiruokakiisseleihin?

...pointti oli vain se, että levy-yhtiöt pohtivat yhä tarkemmin nykyään mihin rahansa laittavat, ja uudentyyppisille yrittäjille ei kamalasti mahdollisuuksia anneta. Markkinaraot aukenevat niille jotka tajuavat tehdä sopivan trendikästä juttua, jossa mahdollisesti on joku oma koukku mukana, mutta tämä jälkimmäinen on ns. optional. Ei sen kummempaa.
 
Yhdyn argumentiinne. Asia käsitelty.

Mihin jäi intuitiivinen koheesio?
 
Se jäi siihen kun Motif tuli markkinoille.

Se jäi siihen kun Motif tuli markkinoille.
 
Hoho. Meillä on täällä selvästi Fantomin omistaja.

Hoho. Meillä on täällä selvästi Fantomin omistaja.
 
"Roland Fantom X6, Access virus kb"
 
Erittäin hyviä valintoja.

Voisko joku vaikka älytä keksiä jotain ihan oikeesti uutta? Mä ainakin uskon et vielä pystyy, jos ei muuta niin keksin ite.
 
Hmm. Mun mielestä Mouse on Mars on ollut aika omia polkujaan kulkeva uudistaja.
 
Tsekkaa ihmeessä jos et ole vielä kuullut. Vaikka edellinen levy Idiology.
 
Tämä arvostelu heijastelee aika paljon ajatuksiani:
http://pitchforkmedia.com/record-re … iews/m/mouse-on-mars/idiology.shtml
 
Uusi levy tulee syksyllä.
 
Mulla on fanina ikävä kyllä välillä (kärjistäen) semmoinen olo, että mikään muu ei tunnu juuri miltään. Itselleni tämä on tärkeämpi bändi kuin Kraftwerk aikoinaan.