| Aihe: Objektiivinen suhtautuminen uuteen musiikkiin | |
|---|
|
Aloin tässä miettimään askareita tehdessäni ihmisten suhtautumista musiikkiin, etenkin sitä vaihetta, jossa ihminen muodostaa uuden ihanan uutukaisen mielipiteensä jostakin ennen kuulematta jääneestä musiikkiteoksesta. Oon monesti miettiny kuullessani ympäristöstäni mielipiteitä musiikista, nähdessäni jonkun henkilön musiikkimaun muuttuvan, havainnoidessani ulkomusiikillisten seikkojen vaikuttavan johonkin pisteeseen asti siihen, mistä pitää, että miten paljon musiikista pitäminen on kiinni siitä itse puhtaasta musiikillisesta sisällöstä?
Tämä vaikuttaa näin kirjotettuna aika paljon typerämmältä kysymykseltä kuin miten ajattelin sitä, mutta ajatuksenjuoksua voi selventää vaikkapa joillakin esimerkeillä. Olen monesti huomannut mitenkään lokaamatta (tarkoitus olis pitää tämä genrevapaana keskusteluna kaikesta musiikista, eikä alkaa mitään lapsellista genresotaa, kiitos) esimerkiksi monen metallimiehen ilmaisevan tämmösen kuolemattoman lausahduksen kuin "hevi on paskimmillaankin parasta". Toisena ääripäänä on jonkinlaisen vanhemman koulukunnan musiikin kuuntelijoiden suhtautuminen tietynlaiseen rokkiräimeeseen, tai poppiskuuntelijan suhtautuminen dettikseen, tämä mitkä genret rinnakkainasetteluun valitaan on suht. sivuseikka. Pointtina on se, että tämä luo heti ja välittömästi jonkinlaiset ennakko-odotukset eli subjektiivisen (tässä tapauksessa vieroksuvan, mitä haen takaa) viitekehyksen sille, miten pitkälle täysin vieraan ja jopa vieroksutun tyylilajin ensimmäistä kertaa kuultu musiikillinen teos mustataan pään sisällä ennen kuin sitä on edes kuultu.
Jokaisella ihmisellä vaikuttaa jonkinlaiset ennakkokäsitykset siitä, minkälaiset lempigenret musiikista on sattunut joskus syystä X valitsemaan. Väitän, että ympäristöllä on tähän suuri vaikutus, ilman että tästä pitäs vetää nyt jotain "no miks kuuntelen jatsia vaikka ympärillä on räpjonneja..?". Jos alkaa miettimään sitä hetkeä ja niitä edeltäviä hetkiä, ennen kuin ihminen kokee jatsin olevan se hänen juttunsa, niin onko tämä absoluuttisen puhtaasti ja täysin sen ansiota, että jatsissa on juuri ne parametrit, jotka kolahtavat tähän henkilöön? Onko ympäristöstä esmes seuran kautta voinut tulla painoa tälle valinnalle? Mikä on johtanut näiden parametrien suosimiseen, voiko ihmisen täysin behavioristisesti ehdollistamalla muokata täysin päinvastaiseen musiikilliseen mieltymykseen?
Hyvin epäselvän selityksen jälkeen, tätä kautta päädyin kysymään itseltäni seuraavaa: kuinka objektiivisesti ihminen tulkitsee uuden kuulemansa musiikin ns. musiikillisuutta? Monet lokaavat vaikkapa kaikki Justinbieberit ja Robinit (myös minä:D) suoralta kädeltä tai yhen biisin kuulemisen jälkeen, mutta menisikö tämä myös näin TÄYSIN ja korostan TÄYSIN genrevapaassa vaihtoehtotodellisuudessa? Onko äijää ja asenteellista pitäytyä vaikkapa pelkässä metallissa, ja vaihtoehtoisesti onko teennäistä ja snobistista väittää pitävänsä hurjan paljon aivan kaikesta musiikista mitä kuulee?
Ps. Jos joku nyt jaksaa tästä mitään mietteitä laittaa, niin pyydän asiallista keskustelua. Ois helvetin siistiä lukea jengin mielipiteitä eikä alentuvaa paskaa, kiitos!
Pss. In before "totta kai ympäristö vaikuttaa". :D |  Miikss
12.07.2012 20:28:13 (muokattu 12.07.2012 20:33:09) | |
|
Tonski: Jokaisella ihmisellä vaikuttaa jonkinlaiset ennakkokäsitykset siitä, minkälaiset lempigenret musiikista on sattunut joskus syystä X valitsemaan. Väitän, että ympäristöllä on tähän suuri vaikutus, ilman että tästä pitäs vetää nyt jotain "no miks kuuntelen jatsia vaikka ympärillä on räpjonneja..?". Jos alkaa miettimään sitä hetkeä ja niitä edeltäviä hetkiä, ennen kuin ihminen kokee jatsin olevan se hänen juttunsa, niin onko tämä absoluuttisen puhtaasti ja täysin sen ansiota, että jatsissa on juuri ne parametrit, jotka kolahtavat tähän henkilöön? Onko ympäristöstä esmes seuran kautta voinut tulla painoa tälle valinnalle? Mikä on johtanut näiden parametrien suosimiseen, voiko ihmisen täysin behavioristisesti ehdollistamalla muokata täysin päinvastaiseen musiikilliseen mieltymykseen?
No omalla kohdallani ympäristöllä oli vaikutusta aivan musiikillisen "uran" alkutaipaleella. Olen kasvanut uskovaisessa perheessä, joten hyvin nopeasti tutuksi tuli esimerkiksi The Rain, Terapia ym. metallisemmat sovellukset gospelista. Lähinnä pikkuveljen kautta tässä tapauksessa, sitä kun kiinnosti musiikki aikanaan enemmän kun minua. Ja toki äiti kanssa hilasi noita levyjä lahjaksi aina välillä.
"Maallinen musiikki" tuli kuvioihin siinä vaiheessa, kun veli lainaili kirjastosta Metallican Black albumin, Loadin ja Stratovariuksen Elements-albumit. Niitä tuli toki popitettua ihan hulluna sitten ja kopioitua myös koneelle. Jatkokehityskin seuraili hyvin pitkälti veljen linjojen mukana, se hommasi musiikkia sekä kirjastosta lainaamalla että warettamalla, joten kuuntelin sitten samoja. Tässä vaiheessa lähinnä CoB, Guns'n'Roses, AC/DC ym. Noh veljen musiikillinen kehitys suunnilleen jämähti sitten tähän ja itseäni alkoi kiinnostaa musiikki entistä enemmän muunmuassa aloitetun bassonsoiton vuoksi. Oli siis pakko lähteä itse etsimään uusia mielenkiintoisia bändejä.
Tässä vaiheessa ympäristön vaikutus itseeni lakkasi käytännössä kokonaan (toki se aina vaikuttaa jossain määrin, jos pilkkua viilataan, mutta ei ole nyt se pointtina) ja aloin itsenäisesti etsiä uusia musiikkityylejä ja bändejä lähinnä youtubea hyödyntämällä. Vähitellen "ajauduin" yhä syvemmälle metallin maailmaan mm. Cannibal Corpsen myötä. Tästä siirryin hyvin nopealla tahdilla ns. UG-metalliin, kuvioihin tuli black metal joka olikin death metallin ohella pitkän aikaa tärkein genre jota tuli kuunneltua. Tämä siis tapahtui ihan "itsestään". Kukaan ei kertonut minulle kyseisistä genreistä tai suositellut niitä, vaan ajauduin niihin itsenäisesti. En myöskään alkanut pukeutua mustaan tai uhrata lampaita saatanalle.
Vaikka kuuntelinkin pääsääntöisesti metallia, en ikinä kuitenkaan aliarvostenut muitakaan genrejä ja kuuntelinkin seassa myös paria muuta musiikkityyliä edustavaa bändiä. Jossain vaiheessa sitten tuo metallismi alkoi lipsua urakalla sivu-urille. Aloin kuuntelemaan mm. Jenni Vartiaista, Chisua ja Jippua. Tämän jälkeen kuvioihin tuli myös muu kevyempi pop ja rock, sekä myös jossain määrin hip hop ym. Edelleen rinnalla kuuntelin myös BM- ja DM -bändejä ja kuuntelen edelleen. Ei nykyään jaksa genret kiinnostaa, jos musiikki vaan kuulostaa hyvälle.
Eli omalla kohdallani voisi sanoa, että aivan alkutaipaleen jälkeen musiikillinen kehitykseni on edennyt tavallaan itsestään ilman sen kummempia sosiaalisia tai muita ulkopuolisia paineita.
Tonski:Hyvin epäselvän selityksen jälkeen, tätä kautta päädyin kysymään itseltäni seuraavaa: kuinka objektiivisesti ihminen tulkitsee uuden kuulemansa musiikin ns. musiikillisuutta? Monet lokaavat vaikkapa kaikki Justinbieberit ja Robinit (myös minä:D) suoralta kädeltä tai yhen biisin kuulemisen jälkeen, mutta menisikö tämä myös näin TÄYSIN ja korostan TÄYSIN genrevapaassa vaihtoehtotodellisuudessa? Onko äijää ja asenteellista pitäytyä vaikkapa pelkässä metallissa, ja vaihtoehtoisesti onko teennäistä ja snobistista väittää pitävänsä hurjan paljon aivan kaikesta musiikista mitä kuulee?
Mulla tuo genrevapaus onnistuu nykyään, jos musiikki kuulostaa huonolta, se on mulle ihan sama mitä genreä se edustaa. Olen myös nykyään vahvasti sitä mieltä, että artisti ei ole ikinä "syyllinen" paskaan musiikkiin vaan tyhmät ihmiset jotka sitä ostaa :P Jos tienaa rahaa tekemällä nopeasti hirveää jöötiä, niin ei siinä. Jostain sitä pitää elanto tienata artistienkin.
Tulipas pitkä teksti.
Edit: Ainiin btw en koe itseäni musiikilliseksi elitistiksi. En normaalisti arvostele ihmisten musiikkimakua, joskin joskus kritisoin ihmisten kapeakatseisuutta nimenomaan genrejen osalta. En tuo myöskään esille omaa laajaa musiikkimakuani sen kummemmin kaverien kanssa ollessani. Lähinnä sen huomaa, että voin osallistua musiikillisiin keskusteluihin paljon laajemmin.
Koen sen tavallaan vapauttavana, että pystyn ja haluan olla avoin kaikelle musiikille, ahdistavaa jos pitäisi valita genret sen mukaan mikä itselle ja kavereille on jäänyt päälle.
"ei kyllä muhun uppoo, oli pakko sulkee kun "laulu" alkoi, kuulosti niinku joku kiimainen vompatti ois tullu kohti ja ähissy tuskissaan"
- Kaverin kommentti linkkaamastani biisistä |  Tonski
12.07.2012 20:54:44 (muokattu 12.07.2012 20:58:43) | |
|
Miikss: No omalla kohdallani ympäristöllä oli vaikutusta aivan musiikillisen "uran" alkutaipaleella. Olen kasvanut uskovaisessa perheessä, joten hyvin nopeasti tutuksi tuli esimerkiksi The Rain, Terapia ym. metallisemmat sovellukset gospelista. Lähinnä pikkuveljen kautta tässä tapauksessa, sitä kun kiinnosti musiikki aikanaan enemmän kun minua. Ja toki äiti kanssa hilasi noita levyjä lahjaksi aina välillä.
"Maallinen musiikki" tuli kuvioihin siinä vaiheessa, kun veli lainaili kirjastosta Metallican Black albumin, Loadin ja Stratovariuksen Elements-albumit. Niitä tuli toki popitettua ihan hulluna sitten ja kopioitua myös koneelle. Jatkokehityskin seuraili hyvin pitkälti veljen linjojen mukana, se hommasi musiikkia sekä kirjastosta lainaamalla että warettamalla, joten kuuntelin sitten samoja. Tässä vaiheessa lähinnä CoB, Guns'n'Roses, AC/DC ym. Noh veljen musiikillinen kehitys suunnilleen jämähti sitten tähän ja itseäni alkoi kiinnostaa musiikki entistä enemmän muunmuassa aloitetun bassonsoiton vuoksi. Oli siis pakko lähteä itse etsimään uusia mielenkiintoisia bändejä.
Tässä vaiheessa ympäristön vaikutus itseeni lakkasi käytännössä kokonaan (toki se aina vaikuttaa jossain määrin, jos pilkkua viilataan, mutta ei ole nyt se pointtina) ja aloin itsenäisesti etsiä uusia musiikkityylejä ja bändejä lähinnä youtubea hyödyntämällä. Vähitellen "ajauduin" yhä syvemmälle metallin maailmaan mm. Cannibal Corpsen myötä. Tästä siirryin hyvin nopealla tahdilla ns. UG-metalliin, kuvioihin tuli black metal joka olikin death metallin ohella pitkän aikaa tärkein genre jota tuli kuunneltua. Tämä siis tapahtui ihan "itsestään". Kukaan ei kertonut minulle kyseisistä genreistä tai suositellut niitä, vaan ajauduin niihin itsenäisesti. En myöskään alkanut pukeutua mustaan tai uhrata lampaita saatanalle.
Vaikka kuuntelinkin pääsääntöisesti metallia, en ikinä kuitenkaan aliarvostenut muitakaan genrejä ja kuuntelinkin seassa myös paria muuta musiikkityyliä edustavaa bändiä. Jossain vaiheessa sitten tuo metallismi alkoi lipsua urakalla sivu-urille. Aloin kuuntelemaan mm. Jenni Vartiaista, Chisua ja Jippua. Tämän jälkeen kuvioihin tuli myös muu kevyempi pop ja rock, sekä myös jossain määrin hip hop ym. Edelleen rinnalla kuuntelin myös BM- ja DM -bändejä ja kuuntelen edelleen. Ei nykyään jaksa genret kiinnostaa, jos musiikki vaan kuulostaa hyvälle.
Eli omalla kohdallani voisi sanoa, että aivan alkutaipaleen jälkeen musiikillinen kehitykseni on edennyt tavallaan itsestään ilman sen kummempia sosiaalisia tai muita ulkopuolisia paineita.
Mulla tuo genrevapaus onnistuu nykyään, jos musiikki kuulostaa huonolta, se on mulle ihan sama mitä genreä se edustaa. Olen myös nykyään vahvasti sitä mieltä, että artisti ei ole ikinä "syyllinen" paskaan musiikkiin vaan tyhmät ihmiset jotka sitä ostaa :P Jos tienaa rahaa tekemällä nopeasti hirveää jöötiä, niin ei siinä. Jostain sitä pitää elanto tienata artistienkin.
Tulipas pitkä teksti.
Edit: Ainiin btw en koe itseäni musiikilliseksi elitistiksi. En normaalisti arvostele ihmisten musiikkimakua, joskin joskus kritisoin ihmisten kapeakatseisuutta nimenomaan genrejen osalta. En tuo myöskään esille omaa laajaa musiikkimakuani sen kummemmin kaverien kanssa ollessani. Lähinnä sen huomaa, että voin osallistua musiikillisiin keskusteluihin paljon laajemmin.
Koen sen tavallaan vapauttavana, että pystyn ja haluan olla avoin kaikelle musiikille, ahdistavaa jos pitäisi valita genret sen mukaan mikä itselle ja kavereille on jäänyt päälle.
Mä hieman tätä pyrin hakemaan. Minun mielestäni sataprosenttinen genrevapaus on ihmisen itselleen luoma illuusio, tai kivalta kuulostava lause jonka voi sanoa muille. "Minä pidän tasapuolisesti kaikesta musiikista ja olen täysin ennakkoluuloton" kuulostaa helvetin mukavalta ja luo mielikuvaa musiikillisesti edistyksellisestä ihmisestä, joka ymmärtää musiikkia niin syvällisesti etteivät genrerajat häntä enää häiritse. Tästä ilmiöstä en oikein ota juodakseni. Minä voin rehellisesti sanoa etten oo absoluuttisen (jos tässä vaiheessa ei ole lukijalle selvää, kertaa sana absoluuttinen) genrevapaa musiikin kuuntelija, eikä mielestäni kukaan voi koskaan olla, sillä tietää etukäteen mitä kuuleman pitää tai ei, ohjaa musiikkimaku mielipidettä aina, tarkoitan aina. Kyse on siitä, kuinka paljon. Siinä vaiheessa kun kuuntelija tekee havainnon musiikissa ilmenevistä parametreista ja sovittaa ne sopimaan siihen genreen mitä nämä havainnot tukevat assosioidaan tämä asioiden yhdistäminen välittömästi joko tietoisesti tai tiedostamatta siihen, mitä mieltä on kyseisestä genrestä yleisellä tasolla, mikä taas ohjaa arviota siitä, miten uuden musiikkielämyksen tulee kokemaan. Taas on kyse siitä, kuinka paljon, sillä koska emme puhu tässä nyt täysin eksaktista tieteestä (ihmisen mielipiteiden muodostus, itse asiassa aika kaukana siitä), niin mielestäni kaikki suureet ovat jossain määrin läsnä ja niiden suhde on ratkaiseva tekijä(kuinka paljon genresitoutuneisuuden puolella suhteessa genrevapauteen, esimerkiksi, ei absoluuttisia mittoja).
Jos asuis yksin Lapissa jossain mökissä ja latailis sinne albumeita, niin silti päähän on jostain tullut idea haluta olla avarakatseinen musiikin kuuntelija, ja uudenlaista genreä kuullessaan ihmisellä on aina tietynlainen varaus päällä tiedottomuudesta siitä mitä tuleman mahdollisesti pitää tässä musiikin tyylilajissa. Tämä yksinään vaikuttaa jo siihen, kuinka ensimmäiset kuuntelukerrat jostain vieraasta musiikkityylistä koetaan. Vastaavasti tuttuun musiikkityyliin ihminen suhtautuu monesti huolettomammin ollessaan ns. omalla kotikentällään, jolloin yhdistetään se kuuntelutilanne ja kuullut parametrit tuttuihin konnotaatioihin sen musiikkityylin parista. | |
Toki tuossa oot oikeessa. Ei mulle yleisesti ottaen räppi tai iskelmä esimerkiksi iske yhtään ja odotukset on samassa suhteessa. Jos tiedän, että tulen kuulemaan räppikappaleen niin odotan automaattisesti että se on tylsää, verbaalisesti melko mitäänsanomatonta jöötiä, jota 99% räpistä onkin. Iskelmäkin on usein melko tyhjänpäiväistä, joskin joissain biiseissä on ihan hyvät sanotukset.
Ohitin oikeastaan omassa tekstissäni tuon osion kokonaan, en maininnut mitään siitä että olisin täysin vapaa ennakko-odotuksista genrejen suhteen. Totesin vaan, että huono musiikki on huonoa musiikkia genrestä riippumatta. Tiettyihin genreihin sitä omaan korvaan huonoa musiikkia vaan mahtuu paljon enemmän. Olen kuullut hyviäkin räppibiisejä ja -bändejä ja meinasinkin, että genre ei estä minua niitä kuuntelemasta, vaikka en siitä niin hirveästi yleisesti ottaen välitäkään.
"ei kyllä muhun uppoo, oli pakko sulkee kun "laulu" alkoi, kuulosti niinku joku kiimainen vompatti ois tullu kohti ja ähissy tuskissaan"
- Kaverin kommentti linkkaamastani biisistä | |
Miikss: Toki tuossa oot oikeessa. Ei mulle yleisesti ottaen räppi tai iskelmä esimerkiksi iske yhtään ja odotukset on samassa suhteessa. Jos tiedän, että tulen kuulemaan räppikappaleen niin odotan automaattisesti että se on tylsää, verbaalisesti melko mitäänsanomatonta jöötiä, jota 99% räpistä onkin. Iskelmäkin on usein melko tyhjänpäiväistä, joskin joissain biiseissä on ihan hyvät sanotukset.
Ohitin oikeastaan omassa tekstissäni tuon osion kokonaan, en maininnut mitään siitä että olisin täysin vapaa ennakko-odotuksista genrejen suhteen. Totesin vaan, että huono musiikki on huonoa musiikkia genrestä riippumatta. Tiettyihin genreihin sitä omaan korvaan huonoa musiikkia vaan mahtuu paljon enemmän. Olen kuullut hyviäkin räppibiisejä ja -bändejä ja meinasinkin, että genre ei estä minua niitä kuuntelemasta, vaikka en siitä niin hirveästi yleisesti ottaen välitäkään.
Näinpä! Tämmönen asia mua kiinnostaa myös tästä, ihan aiheeseen liittyen: kuinka määritellään huono musiikki? Itse olen nimittäin käsittäny asian näin, että kun jokin musiikki liitetään joko määritelmänsä tai sisältönsä puolesta johonkin genreen, on se huonoa siinä vaiheessa kun se täyttää genreltä vaadittavat piirteet huonosti. Esmes jos teen autenttisen blueskappaleen ja merkkaan sen black metalliksi, olen todennäköisesti tehnyt huonoa black metallia. Vai onko huono musiikki ihan yleisesti ottaen subjektiivinen näkemys jonkin musiikillisen teoksen tai teosrykelmän iskevyydestä/miellyttävyydestä genrerajoihin katsomatta? | |
Tonski: Näinpä! Tämmönen asia mua kiinnostaa myös tästä, ihan aiheeseen liittyen: kuinka määritellään huono musiikki? Itse olen nimittäin käsittäny asian näin, että kun jokin musiikki liitetään joko määritelmänsä tai sisältönsä puolesta johonkin genreen, on se huonoa siinä vaiheessa kun se täyttää genreltä vaadittavat piirteet huonosti. Esmes jos teen autenttisen blueskappaleen ja merkkaan sen black metalliksi, olen todennäköisesti tehnyt huonoa black metallia. Vai onko huono musiikki ihan yleisesti ottaen subjektiivinen näkemys jonkin musiikillisen teoksen tai teosrykelmän iskevyydestä/miellyttävyydestä genrerajoihin katsomatta?
Mulle huono musiikki on sitä, että se ei kuulosta omaan korvaan hyvältä :P Näin yksinkertaisesti sanottuna.
Musiikillinen arvostus on mulle eri homma, johon vaikuttaa eri hommat. Käytännössä tähän arvostukseen vaikuttaa lyhyesti sanottuna artistin tai bändin näkemä vaiva menestyksen tai biisiensä eteen. Tietyt nimeltämainitsemattomat mursut nousee levy-yhtiöiden markkinoimana ties mistä sosiaalisesti mediasta suosioon tekemättä itse käytännössä yhtään mitään. Ei siinä sinänsä, jos porukka tykkää niin tykätköön. Ei se minulta ole pois, mutta ei minuta irtoa myöskään arvostusta tälläisia artisteja kohtaan. Tämä ei kuitenkaan aina meinaa automaattisesti että heidän esittämänsä biisit olisivat huonoja edes omaan korvaani.
Esimerkiksi Lauri Tähkää arvostan vaikka en hänen musiikistaan pidäkään, jätkä ja sen bändi teki oikeasti töitä päästäkseen pinnalle. Arvostus on ihan eri kuin näitä "parissa viikossa supertähdeksi" -tyyppejä kohtaan. Mutta se ei tee musiikista automaattisesti hyvää.
"ei kyllä muhun uppoo, oli pakko sulkee kun "laulu" alkoi, kuulosti niinku joku kiimainen vompatti ois tullu kohti ja ähissy tuskissaan"
- Kaverin kommentti linkkaamastani biisistä | |
Miikss:
Mulla tuo genrevapaus onnistuu nykyään, jos musiikki kuulostaa huonolta, se on mulle ihan sama mitä genreä se edustaa. Olen myös nykyään vahvasti sitä mieltä, että artisti ei ole ikinä "syyllinen" paskaan musiikkiin vaan tyhmät ihmiset jotka sitä ostaa :P Jos tienaa rahaa tekemällä nopeasti hirveää jöötiä, niin ei siinä. Jostain sitä pitää elanto tienata artistienkin.
Yleensä tuo genrevapaus loppuu viimeistään, kun tarjotaan klassista musiikkia. Voisin kysyä, milloin viimeksi kuuntelit esimerkiksi jotakin konserttoa tai sinfoniaa? Minun ykkösmusiikkiani on 50-luvun rock ja blues, jota olen rakastanut pikkupojasta asti 70-luvulta. Silti kuuntelen monenlaista muutakin musiikkia. Punkkia, iskelmää, jazzia, klassista, laulelmia ym. ym. Hyvää heviä en ole vielä kuullu :). | Miikss
12.07.2012 22:35:13 (muokattu 12.07.2012 22:45:23) | |
|
Euphonium: Yleensä tuo genrevapaus loppuu viimeistään, kun tarjotaan klassista musiikkia. Voisin kysyä, milloin viimeksi kuuntelit esimerkiksi jotakin konserttoa tai sinfoniaa? Minun ykkösmusiikkiani on 50-luvun rock ja blues, jota olen rakastanut pikkupojasta asti 70-luvulta. Silti kuuntelen monenlaista muutakin musiikkia. Punkkia, iskelmää, jazzia, klassista, laulelmia ym. ym. Hyvää heviä en ole vielä kuullu :).
Kuuntelen jonkun verran myös klassista, isällä on melkonen kokoelma klassisia levyjä joten pakostakin sitä tulee kuunneltua kotona käydessä ja tykkään kyllä myös siitä genrestä, vaikka ei aivan kärkipäässä olekaan kuuntelumäärässä. Jazzia ja punkkia löytyy myös muutama levyllinen. Edit: Bluesia myös eri vuosikymmeniltä, vanha rock ei oikein iske kyllä.
Edit: Ja viimeksi tosiaan kuuntelin sinfoniaa pari viikkoa sitten kotona käydessäni. Esittäjästä ei tosin mitään tietoa kun isä sen oli iskenyt soimaan ja itse sitä samalla kuuntelin, en klassisesta sinänsä paljoa ymmärrä paitsi että hyvältähän se kuulostaa.
"ei kyllä muhun uppoo, oli pakko sulkee kun "laulu" alkoi, kuulosti niinku joku kiimainen vompatti ois tullu kohti ja ähissy tuskissaan"
- Kaverin kommentti linkkaamastani biisistä | |
Euphonium: Hyvää heviä en ole vielä kuullu :).
Tämä kommentti kertoo sen, että ihminen asettaa helposti keinotekoisia rajoituksia itselleen. Niin musiikin kuin muidenkin asioiden suhteen. Musiikkimieltymysten muuttuminen mm. iän myötä kertoo vahvasta subjektiivisuudesta, joka liittyy musiikin kokemiseen. Nuorena kuunneltu ja fanitettu musiikki voi liittyä paljon enemmän identiteetin hakemiseen kuin itse musiikkiin. Sen vuoksihan on mahdollista kuunnella jopa hiphoppia. | |
Miikss: Mulle huono musiikki on sitä, että se ei kuulosta omaan korvaan hyvältä :P Näin yksinkertaisesti sanottuna.
Hyvä musa on hyvää, huono huonoa.
Joka genressä on hyviä ja huonoja edustajia. Ei koko suomi-räppiäkään pidä dumata Nygårdin ja JVG:n takia. "He must be smokin' some heavy doobies." - Rowdy Abilene
Kuuntelen tämmöistä | |
Krice: Tämä kommentti kertoo sen, että ihminen asettaa helposti keinotekoisia rajoituksia itselleen. Niin musiikin kuin muidenkin asioiden suhteen. Musiikkimieltymysten muuttuminen mm. iän myötä kertoo vahvasta subjektiivisuudesta, joka liittyy musiikin kokemiseen. Nuorena kuunneltu ja fanitettu musiikki voi liittyä paljon enemmän identiteetin hakemiseen kuin itse musiikkiin. Sen vuoksihan on mahdollista kuunnella jopa hiphoppia.
Hauska viesti ihmiseltä, joka kirjoittaa näin: http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=10768723
Ja mikäs hiphopissa muka on vikana? En tajua, kyl Run DMC ja monet vanhan koulukunnan kokoonpanot on tiukkaa shittiä, ajattelis vaikka millasten lasien läpi. http://www.youtube.com/watch?v=_hN1SKVx31s
Ja mitä nuoruuden identiteetin hakemiseen tulee, ni kyl IrMa on sieltä se yleisin valinta. Samaa ratsastusta joka biisi samalla sointukierrolla ja silti kymmenet tuhannet suomalaiset menevät vuosittain sitä kattelemaan. :) "He must be smokin' some heavy doobies." - Rowdy Abilene
Kuuntelen tämmöistä | |
Funkonaut: Hauska viesti ihmiseltä, joka...
Vikaa virkettä lukuunottamatta mun mielestäni ihan täysin asiaa sisältävä viesti. | |
Funkonaut: Hauska viesti ihmiseltä, joka kirjoittaa näin
Musiikki on tietysti myös minulle subjektiivinen kokemus. Joku ehkä saa jotakin irti jazzista, mutta minulle se on ollut aina liian soittajakeskeistä musiikkia. Vähän niinkuin tiluhevikin, jossa soittajilla näyttää olevan kivaa, mutta ei välttämättä musiikin kuuntelijalla. | |
Tonski: Vikaa virkettä lukuunottamatta mun mielestäni ihan täysin asiaa sisältävä viesti.
Ai olet samaa mieltä kirjoittaja Kricen kanssa, että improvisoitua ja sävellettyä musiikkia ei pysty mitenkään korvakuulolla erottamaan? Että jahas, taitaa tämä Katy Perryn biisi olla improvisaatio. | |
lukethesis: Ai olet samaa mieltä kirjoittaja Kricen kanssa, että improvisoitua ja sävellettyä musiikkia ei pysty mitenkään korvakuulolla erottamaan? Että jahas, taitaa tämä Katy Perryn biisi olla improvisaatio.
Puhuin siis tästä viestistä:
Krice: Tämä kommentti kertoo sen, että ihminen asettaa helposti keinotekoisia rajoituksia itselleen. Niin musiikin kuin muidenkin asioiden suhteen. Musiikkimieltymysten muuttuminen mm. iän myötä kertoo vahvasta subjektiivisuudesta, joka liittyy musiikin kokemiseen. Nuorena kuunneltu ja fanitettu musiikki voi liittyä paljon enemmän identiteetin hakemiseen kuin itse musiikkiin. Sen vuoksihan on mahdollista kuunnella jopa hiphoppia.
Viimeistä virkettä lukuunottamatta minusta viesti on täysin asiaa. Tuosta improvisaatioon liittyvästä dadasta en oo alkuunkaan yhtä mieltä tosielämän kontekstissa. Jos mietitään että ois olemassa jokin bändi X joka osaa improvisoida Autumn Leavesin kaltasia biisejä jumalaisella soitollaan ja bändikemiallaan monen vuosikymmenen jammailun jälkeen, niin ei siitä välttämättä kuulisikaan, oikeassa elämässä asia ei ihan yksioikosesti mene näin. | |
Funkonaut: Hyvä musa on hyvää, huono huonoa.
Joka genressä on hyviä ja huonoja edustajia. Ei koko suomi-räppiäkään pidä dumata Nygårdin ja JVG:n takia.
Niinhä minä sanoinki. Mutta ei se muuta sitä faktaa, että yleisesti ottaen en vaan tykkää räpistä, vaikka siinäkin genressä on muutamia ihan hyviä biisejä ja artisteja.
"ei kyllä muhun uppoo, oli pakko sulkee kun "laulu" alkoi, kuulosti niinku joku kiimainen vompatti ois tullu kohti ja ähissy tuskissaan"
- Kaverin kommentti linkkaamastani biisistä | |
Krice: Musiikki on tietysti myös minulle subjektiivinen kokemus. Joku ehkä saa jotakin irti jazzista, mutta minulle se on ollut aina liian soittajakeskeistä musiikkia. Vähän niinkuin tiluhevikin, jossa soittajilla näyttää olevan kivaa, mutta ei välttämättä musiikin kuuntelijalla.
Tämä nyt on vähän sama kuin sanoisi, että kaikki rock on järjetöntä meteliä ilman minkäänlaisia musiikillisia ideoita. Jazz on nimittäin aika laaja käsite.
"Itse olen pohtinut asiaa naisen logiikalla ja mielestäni syynä on ihmisen ahneus. Öljyä pumpataan surutta ja saman koostumuksen omaavaa täyteainetta ei pumpata tilalle. Tämän takia syntyy maan sisälle epätasapaino, joka panee mannerlaatat liikkumaan." - | |
"Objektiivinen suhtautuminen" on käsitteenä kutakuinkin mahdoton, koska kaikkeen taiteeseen meistä jokainen suhtautuu subjektiivisesti. Ts. joko pitää/ei pidä tai sit on välinpitämätön.
Objektiivisinta suhtautumista lie se, jos hyväksyy ja pystyy elämään sen asian kanssa, et kaikki muut ei välttämättä tykkää samoista asioista kuin mä itte.
Tai sit semmoinen kollegiaalinen genrerajat ylittävä kunnioitus, joka ei estä metallimätöstä tykkäämätöntä hunpanveivaajaa toteamasta, et siel metallimätön puolellakin on hirvee lauma hatunnoston arvoisia soittajia. Tai päinvastoin.
Kyl ihan jokainen musa, joka vaan faninsa löytää on ja on ollu sen tekemisen arvoinen. Paha sitä on kenenkään lytätä tai teilata, koska siin samalla lyttää arvottomiksi tuhansien ihmisten mielipiteen. Ja melko harva meistä kumminkaan on Einstein.
One kind of music only - the good kind | |
lukethesis: Ai olet samaa mieltä kirjoittaja Kricen kanssa, että improvisoitua ja sävellettyä musiikkia ei pysty mitenkään korvakuulolla erottamaan? Että jahas, taitaa tämä Katy Perryn biisi olla improvisaatio.
Etenkin jazzin alueella on pilvin pimein läpinuotitettuna sellaista tavaraa, että keskiverto musiikinharrastaja ei osaisi edes kuvitella sitä löytyvän nuotitettuna mistään, tai edes nuotittamisen olevan "mahdollista". Tiluhevistä löytyy myös, mutta ne ovat yleensä rytmillisesti ja sävellajin puolesta paljon, paljon simppelimpiä.
Klassisen musiikin virtuositeettien vedoista taas yleensä "tietää" niiden olevan läpisävellettyjä.
Eli ainakaan minä en voi väittää pystyväni erottamaan impromptua läpisävelletystä. Joku Katy Perry esimerkkinä on ihan viraton.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Kalmo: Etenkin jazzin alueella on pilvin pimein läpinuotitettuna sellaista tavaraa, että keskiverto musiikinharrastaja ei osaisi edes kuvitella sitä löytyvän nuotitettuna mistään, tai edes nuotittamisen olevan "mahdollista".
Tässä mukava esimerkki sellaisen tavaran nuotintamisesta. Ja kiva olisi soittaa jollekin joka sanoo kuuntelevansa musiikkia laidasta laitaan :) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
