Näin bändin joskus 1998 tai -99 jäähallissa lämmittelemässä Deep Purplea Abandonin kiertueella. Jorella, Benillä ja pojilla oli hyvä meininki päällä ja ainakin meidän porukka lämpeni. Seuraavana päivänä mentiin ostamaan levy.
Silloisen kitaransoittoa vasta harjoittelevan pikku jätkän mieleen on ainakin jäänyt se miten Granfelt revitti kitaraa Hendrixin tyyliin niskan takaa. Perkele, minne se aika rientäkään.. :) |
Tulihan bändistä silloin tykättyä ja biisejä coveroitua eräällä kokoonpanolla muutamakin. Keikoilta muistuu aina mieleen "Beni on kone!" -huudot. Taitaapa mulla olla vielä eräältä Vaasan keikalta Granfeltin plekukin tallessa. Vähän AOR-meininkiä mutta upposi jopa hewymedl-jäärään. Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. |
Diggaan kovasti Jore Marjarannan nimenomaan englanninkielisestä laulannasta plus Granfeltin kitaroinnista.
Sen sijaan, GS:n biisit eivät ole oikein koskaan henkilökohtaisesti säväyttäneet.
En tiedä mikä siinä on, mutta mielestäni biisinsä olivat lähinnä näppärästi soiteltua ja hierottua tausta/hissimusaa, joita voisi käyttää vaikkapa tv-proggiksen tunnarina,tms.
Eli varsinaisia omaa korvaa hiveleviä hittejä en Guitar Slingersin tuotannosta ole löytänyt. Ehkä pitäisi kuunnella enemmän.
Edit:
Ja hyvä kun pääsin painamasta "Lähetä" nappia, pistin Spotifystä "This is Forever" biisin soimaan ja "Oho, ai tää tuttu biisi on Guitar Slingersiä". On niillä sittenkin joku tuttu biisi. Doh. :) Teoriasta ja tekniikasta en ymmärrä hittojakaan, mutta livenä olen silti suurin, kaunein ja parhain. Ainakin yleisön mielestä. |
locoloco
arppah8
-J