Media ja viihde ›

Kesäkeittiö, Yle Teema, klo 22.00. Veijo Vanamo ja Kokki Kolmonen!
 
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/elava-arkisto-kesakeittio

Tekisi mieli katsoa uudestaan eräs dokumentti, jonka näin ehkä viisi vuotta sitten. Nimestä ei mitään tietoa. Aihena oli muistaakseni LSD tai jokin muu samankaltainen huume. Dokumentissa oli animaatioita, jotka muunmuassa selittivät, mitä aivoissa tapahtuu huumetripin aikana yms. Animaatiot olivat melko simppeleitä ja niissä oli vain mustaa ja valkoista. Saattoi olla hieman punaistakin. Dokumentissa haastateltiin jotain vanhaa miestä, joka kaiketi oli mies LSD:n takaa.
Tietääkö kukaan muistikuviani vastaavaa dokumenttia?
 
e.kyse saattoi olla myös huumesienistä...

tepeh: Tekisi mieli katsoa uudestaan eräs dokumentti, jonka näin ehkä viisi vuotta sitten. Nimestä ei mitään tietoa. Aihena oli muistaakseni LSD tai jokin muu samankaltainen huume. Dokumentissa oli animaatioita, jotka muunmuassa selittivät, mitä aivoissa tapahtuu huumetripin aikana yms. Animaatiot olivat melko simppeleitä ja niissä oli vain mustaa ja valkoista. Saattoi olla hieman punaistakin. Dokumentissa haastateltiin jotain vanhaa miestä, joka kaiketi oli mies LSD:n takaa.
Tietääkö kukaan muistikuviani vastaavaa dokumenttia?
 
e.kyse saattoi olla myös huumesienistä...
 
Toi taitaa kulkea Huumetta aivoille -dokumenttisarjan nimellä. Ja vissiin kyse juurikin LSD-jaksosta. Itsekin ton katsoin aikanaan areenasta.

juuso a: Toi taitaa kulkea Huumetta aivoille -dokumenttisarjan nimellä. Ja vissiin kyse juurikin LSD-jaksosta. Itsekin ton katsoin aikanaan areenasta.
 
Huumetta aivoilla kuulostaa kyllä tutulta. Mahtaisiko olla juuri se.

70-luvun sekahaku. Parin viikon ajan ma-to klo 17.00.
 
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/70-luvun-sekahaku-0

Tollanen mielenkiintoinen pätkä Leonardo Da Vincin mahdollisesti maalaaman taulun alkuperästä:
 
http://yle.fi/ohjelmat/1499397
 
Myös Areenassa:
 
http://areena.yle.fi/tv/1566108

Savonlinna dokkaria pukkaa hetken päästä Teemalta:
 
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/elava-arkisto-savonlinnassa

http://www.youtube.com/watch?v=AQENwD-QlRA
 
Mielenkiintoinen (vaikka hieman "jenkkidramaattinen") dokkari elekielestä yms, ihan yleissivistävää ja -hyödyllistä settiä omaan elämään.

author: Tollanen mielenkiintoinen pätkä Leonardo Da Vincin mahdollisesti maalaaman taulun alkuperästä:
 
http://yle.fi/ohjelmat/1499397
 
Myös Areenassa:
 
http://areena.yle.fi/tv/1566108
 
Oikeinkin kiinnostavaa ja jännittävää salapoliisityötä häkellyttävän pätevin asiantuntijavoimin piirroksen alkuperästä, piirroshan tuo on, vaikka muistuttaa maalausta. Loppuratkaisu melkoisen kiistaton.

http://www.youtube.com/watch?v=Mlbuh3_ZKsE&feature=relmfu
 
Pohdiskeleva dokkari tulevaisuuden teknologiasta tunnetun futuristihöpöukkeli, Michio Kakun, kanssa. Ihan viihdyttävää katseltavaa ja dokkarissa näkee mielenkiintoisia teknologisia innovaatioita käytännössä. Osa varmasti yleistyy lähivuosikymmeninä.

allupatukka: http://www.youtube.com/watch?v=Mlbuh3_ZKsE&feature=relmfu
 
Pohdiskeleva dokkari tulevaisuuden teknologiasta tunnetun futuristihöpöukkeli, Michio Kakun, kanssa. Ihan viihdyttävää katseltavaa ja dokkarissa näkee mielenkiintoisia teknologisia innovaatioita käytännössä. Osa varmasti yleistyy lähivuosikymmeninä.
 
Mun mielestä toi on kirjoittanut kirjankin näistä tulevaisuuden innovaatiosta. Jos siis jotakuta sattuu enemmänkin aihe kiinnostamaan.

allupatukka: http://www.youtube.com/watch?v=Mlbuh3_ZKsE&feature=relmfu
 
Pohdiskeleva dokkari tulevaisuuden teknologiasta tunnetun futuristihöpöukkeli, Michio Kakun, kanssa. Ihan viihdyttävää katseltavaa ja dokkarissa näkee mielenkiintoisia teknologisia innovaatioita käytännössä. Osa varmasti yleistyy lähivuosikymmeninä.
 
Kaku on kyllä aivan liian utopistinen mun mielestä. Vähän sama kuin Ray Kurtzweil tai transhumanistit; usko siihen että huipputeknologia ja koneet pelastavat ihmiskunnan ja johdattavat meidät paratiisiin.

Jussiman: Kaku on kyllä aivan liian utopistinen mun mielestä. Vähän sama kuin Ray Kurtzweil tai transhumanistit; usko siihen että huipputeknologia ja koneet pelastavat ihmiskunnan ja johdattavat meidät paratiisiin.
 
Voihan tuon utopistisena nähdä, tai sitten vaan optimismina. Ihmisillä on aina ollut hauska taipumus uskoa siihen, että kaikki menee huonompaan suuntaan, vaikkei hyvinvointimahdollisuuksien, länsimaalaisten vaurauden tms kautta ole koskaan mennyt. Minusta on silkkaa idiotismia tuudittautua siihen ajatukseen, että kaikki menee kuitenkin päin vittua. Eipä ole vielä mennyt, vaikka öljyn piti loppua ensimmäisten ennusteiden mukaan jo vuosikymmenet sitten, 80-luvulla ilmastonmuutoksen piti muistaakseni jäähdyttää koko maailma ja maailmanlopun piti tulla vuonna 2000.
 
Nämä höpöpessimistit saavat aina väärässäolonsa anteeksi, mutta jos joku sanoo, että maailma ja teknologia kehittyy, tätä pidetään utopistisena idioottina. Eihän tuo Kaku mitään maailmanrauhaa julista, keksintöjä ja edistystä vain. Toki hieman dramaattiseen sävyyn, mutta siksi hän on kai kuuluisa: mieluummin innokasta hieman höppänää kuuntelee kuin apaattista vittunaamaa. En väitä, että Kakun kaikkia juttuija kannattaa ottaa vakavasti, muttei niitä kannata sivuttaakaan sen takia, että mies ei usko omnipotentisti maailmanlopun ja kaiken pahan sattuvan juuri hän oman elämänsä kohdalle, vaan olettaa kehityksen jatkuvan kuten se on jatkunutkin jo kauan.

allupatukka: Voihan tuon utopistisena nähdä, tai sitten vaan optimismina. Ihmisillä on aina ollut hauska taipumus uskoa siihen, että kaikki menee huonompaan suuntaan, vaikkei hyvinvointimahdollisuuksien, länsimaalaisten vaurauden tms kautta ole koskaan mennyt. Minusta on silkkaa idiotismia tuudittautua siihen ajatukseen, että kaikki menee kuitenkin päin vittua. Eipä ole vielä mennyt, vaikka öljyn piti loppua ensimmäisten ennusteiden mukaan jo vuosikymmenet sitten, 80-luvulla ilmastonmuutoksen piti muistaakseni jäähdyttää koko maailma ja maailmanlopun piti tulla vuonna 2000.
 
Nämä höpöpessimistit saavat aina väärässäolonsa anteeksi, mutta jos joku sanoo, että maailma ja teknologia kehittyy, tätä pidetään utopistisena idioottina. Eihän tuo Kaku mitään maailmanrauhaa julista, keksintöjä ja edistystä vain. Toki hieman dramaattiseen sävyyn, mutta siksi hän on kai kuuluisa: mieluummin innokasta hieman höppänää kuuntelee kuin apaattista vittunaamaa. En väitä, että Kakun kaikkia juttuija kannattaa ottaa vakavasti, muttei niitä kannata sivuttaakaan sen takia, että mies ei usko omnipotentisti maailmanlopun ja kaiken pahan sattuvan juuri hän oman elämänsä kohdalle, vaan olettaa kehityksen jatkuvan kuten se on jatkunutkin jo kauan.
 
Mun mielestä Kurtzweilin ym. edellä mainituiden näkemykset ovat miltei uskonnollisia; uskotaan, että jokin ihmeellinen voima tai asia (kuten ihmisen ja tietokoneen yhdistäminen) pelastaa koko ihmiskunnan ja että tulevaisuus on loistelias vailla mitään varjoja. Sokea luottaminen siihen, että ihmiset ratkaisevat kaikki omat ja planeettansa ongelmat, on yksinkertaisesti typerää.
 
Enkä nyt halua olla mitenkään pessimistinen, mutta ihminen on mun mielestäni juuri niin onneton olento, että voisi helposti tuhota itsensä tai elinympäristönsä (missä ollaan jo ihan hyvässä vauhdissa). Tai no olen oikeastaan pessimisti, mutta myös realisti. En usko mihinkään ihmeisiin, mitkä pelastaisivat meidät kaikki. Ajatellaanpa vaikka historiaa; edellisen vuosituhannen aikana käytiin koko ihmiskunnan historian verisimmät sodat ja kehitettiin aseita millä voidaan tuhota koko planeetta. Puhumattakaan nyt siitä, millä tahdilla ympäristöä on tuhottu ja tuhotaan yhä. 1900-lukua voidaan pitää monella mittarilla maailmanhistorian hirveimpänä vuosisatana ja eikä 2000-luvunkaan alku vaikuta kovin hienolta. On aika epärealistista ajatella, että eläisimme nyt jotain erityisen hienoa aikaa.
 
Ihmiskunnan historia ei ole vain positiivisen kehityksen voittokulkua, vaikka toki sitäkin on tapahtunut. Ja mun mielestä nykyinen valtavirta suhtautuu tulevaisuuteen aivan liian huolettomasti ja jatkaa itsensä sekä ympäristönsä tuhoamista. Se, että ekosysteemi ei ole vielä luhistunut tai että ydinasein käytävää suursotaa ei ole vielä tullut, ei tarkoita että ne olisivat mahdottomia. Monessa mielessä maailma on nyt jopa lähempänä ydinasesotaa kuin koskaan.
 
Ja loppujen lopuksi, minkä ennusteen mukaan kannattaa elää? Sen positiivisimman ja hyväuskoisimmanko (Kaku ja utopistit)? Mielummin varaudun pahimpaan ja toivon parempaa.

Jussiman: Mun mielestä Kurtzweilin ym. edellä mainituiden näkemykset ovat miltei uskonnollisia; uskotaan, että jokin ihmeellinen voima tai asia (kuten ihmisen ja tietokoneen yhdistäminen) pelastaa koko ihmiskunnan ja että tulevaisuus on loistelias vailla mitään varjoja. Sokea luottaminen siihen, että ihmiset ratkaisevat kaikki omat ja planeettansa ongelmat, on yksinkertaisesti typerää.
 
Enkä nyt halua olla mitenkään pessimistinen, mutta ihminen on mun mielestäni juuri niin onneton olento, että voisi helposti tuhota itsensä tai elinympäristönsä (missä ollaan jo ihan hyvässä vauhdissa). Tai no olen oikeastaan pessimisti, mutta myös realisti. En usko mihinkään ihmeisiin, mitkä pelastaisivat meidät kaikki. Ajatellaanpa vaikka historiaa; edellisen vuosituhannen aikana käytiin koko ihmiskunnan historian verisimmät sodat ja kehitettiin aseita millä voidaan tuhota koko planeetta. Puhumattakaan nyt siitä, millä tahdilla ympäristöä on tuhottu ja tuhotaan yhä. 1900-lukua voidaan pitää monella mittarilla maailmanhistorian hirveimpänä vuosisatana ja eikä 2000-luvunkaan alku vaikuta kovin hienolta. On aika epärealistista ajatella, että eläisimme nyt jotain erityisen hienoa aikaa.
 
Ihmiskunnan historia ei ole vain positiivisen kehityksen voittokulkua, vaikka toki sitäkin on tapahtunut. Ja mun mielestä nykyinen valtavirta suhtautuu tulevaisuuteen aivan liian huolettomasti ja jatkaa itsensä sekä ympäristönsä tuhoamista. Se, että ekosysteemi ei ole vielä luhistunut tai että ydinasein käytävää suursotaa ei ole vielä tullut, ei tarkoita että ne olisivat mahdottomia. Monessa mielessä maailma on nyt jopa lähempänä ydinasesotaa kuin koskaan.
 
Ja loppujen lopuksi, minkä ennusteen mukaan kannattaa elää? Sen positiivisimman ja hyväuskoisimmanko (Kaku ja utopistit)? Mielummin varaudun pahimpaan ja toivon parempaa.
 
Sokea usko siihen, ettei ongelmia voi ratkaista tai vahinkoja korjata on myöskin typerää. Realisti ei ota kantaa kyseiseen asiaan, pessimismissä ei ole mitään yhteistä realismin kanssa. Pessimismi on ihmisluonnolle intuitiivisesti fiksummalta vaikuttavaa kuin optimismi, mutta ne ovat molemmat lopulta yhtä epärealistisia mikäli niitä alkaa soveltamaan kaikkeen. Molemmat vain johtavat harhaan tapauskohtaisista todennäköisyysarvioista tms mitä todellinen realisti laskeskelisi tai miettisi uskomustensa pohjalle.
 
Nykyaika on kuitenkin verrannollisesti maailmanhistorian vähiten sotaisinta, joten tuo väittämäsi on silkkaa puppua. Tässä nyt pika-Googletuksella ensimmäinen lähde aiheeseen. Itse olen perehtynyt asiaan muista lähteistä, jota en nyt löytänyt, joten saattaa mennä hieman huti, en ala koko tekstiä lukemaan nyt jne. http://articles.timesofindia.indiat … 52668_1_steven-pinker-wmds-violence
 
Ja etenkin näin länsimaalaisena elämänlaatu on keskivertoihmisillä yltänyt sille tasolle, että köyhät ovat paremmassa asemassa kuin muutama sata vuotta sitten aateliset olivat jne. Itse näen tämän ihmiskunnan suurimpana ongelmana, ympäristöongelmat yms voidaan periaatteessa nähdä tämän johdannaisina: ihmisten määrä nousee valtavan nopeaa, matkustus on yleistynyt, ihmiset tuottavat enemmän jätteitä jne. Yksilötasolla on periaatteessa täysin turha pelätä tai toivoa mitään tulevaisuudelta. Eli totta kai ongelmia on ja ironisesti ne johtuvat juuri nousseesta hyvinvoinnista. Tällaista paskaa voi suoltaa puolin ja toisin (positiivista ja negatiivista) miljardeja sanoja. Valitsemalla viisi negatiivista asiaa ja sivuttamalla positiiviset luot illuusion siitä, kuinka kaikki on päinvastoin ja olet pessimisti ja positiivisten kanssa vice versa.
 
Oma uskomukseni onkin se, että yksilön kannalta tällaiset laajat kysymykset ovat täysin epäolellisia ellei sitten omaa valtavasti valtaa. Et voi varautua ydinsotaan tai ilmastonmuutokseen kovinkaan hyvin, joten on turha stressata niistä. Itse ainakin koen elämästäni nauttimisen roimasti loogisemmaksi kuin pelossa tai pessimismissä elämisen, sillä pessimismistä on hyvin harvoin hyötyä. Viimeisen kappaleen sanonta on ihan pätevä, toki pahimpaan pitää varauta, mutta yhteiskunnan tasolla. Noiden kommenttiesi pohjalta edustat mielestäni juuri tuollaista mukafiksua "kaikki menee päin vittua" -ajattelijakuntaa, joka keskittyy epäolennaiseen, negatiiviseen ja aiheuttaa etenkin taloudelle vaikeina aikoina entistä suurempia vaikeuksia. Tuollaiset hyvin kirjoitetut kommentit vaikuttavat tyhmempiin ihmisiin todella paljon ja saavat arkiajattelijatkin helposti nyökyttelemään. Kaikista helpoiten negatiivisina, mutta ilman hyvää vastarintaa toimivat myös positiivisinakin.
 
Pointtina vain se, että minusta pessimismi ja optimismi ovat molemmat kuin uskontoja, vähän kuin valitsisi islamin ja kristinuskon väliltä. Toinen on näin länsimaalaisena paljon helpompi valita, koska niin monet muutkin ajattelevat jne.

Dokumentti Armi Ratiasta ja Anu Pentikistä. Juha Jokinen toiminut urheilutoimittajan lisäksi myös vanhojen dokkarien selostajana. Tulee uusintana töllöstä.
 
http://areena.yle.fi/tv/1484087
 
http://areena.yle.fi/tv/1412092

allupatukka: Sokea usko siihen, ettei ongelmia voi ratkaista tai vahinkoja korjata on myöskin typerää. Realisti ei ota kantaa kyseiseen asiaan, pessimismissä ei ole mitään yhteistä realismin kanssa. Pessimismi on ihmisluonnolle intuitiivisesti fiksummalta vaikuttavaa kuin optimismi, mutta ne ovat molemmat lopulta yhtä epärealistisia mikäli niitä alkaa soveltamaan kaikkeen. Molemmat vain johtavat harhaan tapauskohtaisista todennäköisyysarvioista tms mitä todellinen realisti laskeskelisi tai miettisi uskomustensa pohjalle.
 
Sanoisin aiemminkin että pessimismin/optimismin järkevyys riippuu tilanteesta ja joskus on syytä olla enemmän optimistinen kuin muulloin. Mielestäni asioihin ei voi suhtautua ilman niitä ja jos väittää päässeensä irti sekä optimismista että pessimismistä, niin valehtelee. Pessimistisyys on kuitenkin omalla kohdallani vain sitä, että hyväksyn myös sen, että asiat voivat mennä pieleen ja pahasti.
 
Nykyaika on kuitenkin verrannollisesti maailmanhistorian vähiten sotaisinta, joten tuo väittämäsi on silkkaa puppua. Tässä nyt pika-Googletuksella ensimmäinen lähde aiheeseen. Itse olen perehtynyt asiaan muista lähteistä, jota en nyt löytänyt, joten saattaa mennä hieman huti, en ala koko tekstiä lukemaan nyt jne. http://articles.timesofindia.indiat … 52668_1_steven-pinker-wmds-violence
 
Ennen oli määrällisesti enemmän konflikteja, mutta ne olivat paikallisempia. Nykyisessä globaalissa maailmassa sodat voivat levitä nopeasti maailmanlaajuisiksi. Ja nykyään tilannetta pahentaa lisäksi se, että aseita on paljon ja kenellä tahansa on mahdollisuus saada niitä. Myöskään tuhovoimaltaan nykyisten armeijoiden tasoisia asevoimia ei ole ennen ollut. Oikeastaan elämme koko ajan vain askeleen päässä maailmanlaajuisesta sodasta.
 
Ja etenkin näin länsimaalaisena elämänlaatu on keskivertoihmisillä yltänyt sille tasolle, että köyhät ovat paremmassa asemassa kuin muutama sata vuotta sitten aateliset olivat jne.
 
Rikkaina länsimaalaisina meidän näkemyksemme maailmasta on vääristynyt. Suomalaiset ja pohjoismaalaiset edustavat sitä pientä osaa ihmisistä joilla on mahdollisuus saada hyötyä tieteen ja teknologian kehityksestä. Täällä ns. "köyhilläkin" on asiat melko hyvin. Mutta suurimmalle osalle ihmiskuntaa meidän elintasomme on saavuttamattomissa. Miljardit elävät köyhyysrajojen alapuolella ja sadat miljoonat kärsivät suoranaisesta puutteesta. Me olemme täällä rikkaissa länsimaissa nykyajan aatelistoa.
 
Oma uskomukseni onkin se, että yksilön kannalta tällaiset laajat kysymykset ovat täysin epäolellisia ellei sitten omaa valtavasti valtaa. Et voi varautua ydinsotaan tai ilmastonmuutokseen kovinkaan hyvin, joten on turha stressata niistä. Itse ainakin koen elämästäni nauttimisen roimasti loogisemmaksi kuin pelossa tai pessimismissä elämisen, sillä pessimismistä on hyvin harvoin hyötyä. Viimeisen kappaleen sanonta on ihan pätevä, toki pahimpaan pitää varauta, mutta yhteiskunnan tasolla. Noiden kommenttiesi pohjalta edustat mielestäni juuri tuollaista mukafiksua "kaikki menee päin vittua" -ajattelijakuntaa, joka keskittyy epäolennaiseen, negatiiviseen ja aiheuttaa etenkin taloudelle vaikeina aikoina entistä suurempia vaikeuksia. Tuollaiset hyvin kirjoitetut kommentit vaikuttavat tyhmempiin ihmisiin todella paljon ja saavat arkiajattelijatkin helposti nyökyttelemään. Kaikista helpoiten negatiivisina, mutta ilman hyvää vastarintaa toimivat myös positiivisinakin.
 
Pessimismi on ainakin omalla kohdallani eri asia kuin se, että kieltäytyy nauttimasta elämästä. Juuri pessimistisesti ajattelevana koen että kaikesta hyvästä tulee nauttia mahdollisimman paljon, sillä se hyvä voi päättyä milloin vaan. Kannattaa siis nauttia elämästä niin kauan kuin mahdollista.
 
Nykyinen talousjärjestelmä on kyllä mielestäni täysin järjetön ja tuhoisia, mutta siitä en nyt jaksaa alkaa väittelemään.
 
Pointtina vain se, että minusta pessimismi ja optimismi ovat molemmat kuin uskontoja, vähän kuin valitsisi islamin ja kristinuskon väliltä. Toinen on näin länsimaalaisena paljon helpompi valita, koska niin monet muutkin ajattelevat jne.
 
No tuo nyt on suoraan sanottuna täysin typerä vertaus.

Jussiman: Sanoisin aiemminkin että pessimismin/optimismin järkevyys riippuu tilanteesta ja joskus on syytä olla enemmän optimistinen kuin muulloin. Mielestäni asioihin ei voi suhtautua ilman niitä ja jos väittää päässeensä irti sekä optimismista että pessimismistä, niin valehtelee. Pessimistisyys on kuitenkin omalla kohdallani vain sitä, että hyväksyn myös sen, että asiat voivat mennä pieleen ja pahasti.
 
Ei niistä irti pääse, mutta inhimillinen taipumus puolueellisuuteen ei tee puolueellisuudesta rationaalista. Siinä olet oikeassa, että tapauskohtaisesti hyvään tai huonoon uskominen voi olla fiksumpaa, mitä itsekin käytin perusteluna siinä, ettei pessimismi ole yhtä kuin realismi
 

 
Ennen oli määrällisesti enemmän konflikteja, mutta ne olivat paikallisempia. Nykyisessä globaalissa maailmassa sodat voivat levitä nopeasti maailmanlaajuisiksi. Ja nykyään tilannetta pahentaa lisäksi se, että aseita on paljon ja kenellä tahansa on mahdollisuus saada niitä. Myöskään tuhovoimaltaan nykyisten armeijoiden tasoisia asevoimia ei ole ennen ollut. Oikeastaan elämme koko ajan vain askeleen päässä maailmanlaajuisesta sodasta.
 
Mutta toisaalta laki ja sen valvonta on parantunut, yksilön oikeudet huipussaan ja virkavallan liikkuvuus ja tavoiteltavuus on hieman parempaa kuin esim. villissä lännessä. Kyllähän keskiajalla saattoi tappaa viisi talikolla vilkkaan kylän kulmilla, mutta nykyään tuollaista uhrilukua on vaikea saada aseella saamatta itse rangaistusta. Joten tohtisin väittää, että maailma on jopa turvallisempi (jos ei lasketa konfliktiriskejä). Sodan luonne on toki muuttunut, mutta niin on diplomatiankin. Kauhun tasapaino on tähän asti toiminut, vaikka jo vuosikymmeniä on uumoiltu ydinsotaa. Toki riskit on olemassa ja mahdollisuus kaikkeen kauheaan, mutta ne ovat hieman pienemmät kuin esim. kylmän sodan aikana. Pahin uhkakuva on terroristiyhteisöiiden tai muiden uskonto- tai ideologiafanaatikkojen ydinaseisiin käsiksi pääseminen.
 

 

 
Rikkaina länsimaalaisina meidän näkemyksemme maailmasta on vääristynyt. Suomalaiset ja pohjoismaalaiset edustavat sitä pientä osaa ihmisistä joilla on mahdollisuus saada hyötyä tieteen ja teknologian kehityksestä. Täällä ns. "köyhilläkin" on asiat melko hyvin. Mutta suurimmalle osalle ihmiskuntaa meidän elintasomme on saavuttamattomissa. Miljardit elävät köyhyysrajojen alapuolella ja sadat miljoonat kärsivät suoranaisesta puutteesta. Me olemme täällä rikkaissa länsimaissa nykyajan aatelistoa.
 
Tämän takia lisäsinkin, että asia pätee minuun vain suomalaisena. Tämä on surullinen asia, mutta onneksi ainakin Kiinan ja Intian kohdalla kehitys on positiivisempaan suuntaan. Globaali liikkuvuus ja kehitysmaiden teollistuminen "hyvällä tapaa" on vasta alkanut, joten saa nähdä miten tässä touhussa käy.
 
Nykyinen talousjärjestelmä on kyllä mielestäni täysin järjetön ja tuhoisia, mutta siitä en nyt jaksaa alkaa väittelemään.
 
En minäkään jaksa mennä siihen, totean vain, että tämä on vastoin nykytietämystä ja aiheesta on väitelty täällä aivan liikaa. Talous on niin abstrakti asia, että ihminen osaa yhdistää asioita vain "sen viaksi" ja syyttää kaikkea siitä tai sitten kiittää. Harva tässäkään kykenee puolueettomuuteen.
 
No tuo nyt on suoraan sanottuna täysin typerä vertaus.
 
Vertaus ehkä, mutta pointtina se, että valltisevina elämänkatsomuksina "kaikki menee loistavasti/paskasti" ovat täysin epäloogisia ja ristiriidassa todennäköisyyden kanssa. Vaikutukset positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan ovat yksi ilmiöiden tarkastelun näkökulma, muttei ainoa. Etenkin tieteelliseen ajatteluun pessimismi tai optimismi ei kuulu, vaikka molemmat tiedemiehiin henkilökohtaisella tasolla vaikuttavat. Itse pidän tieteellisesti pätevää ajattelua fiksuimpana ajattelutapana. Pessimismi ja optimismi ovat vain yksikertaisia ajattelumalleja tilannekohtaisuuden perehtymisen ja totuuden punnitsemisen vaihtoehdoksi.
 
Anteeksi kaikille muille, inhoan itsekin tällaisia osittaisia vastaus-lainaus-vastaus-lainaus -kirjoituksia. En aio antaa kädenheiluttelijafilosofille viimeistä sanaa, kerran tämä ei pohjusta näkökulmiaan mihinkään konkreettiseen, vaan lähinnä abstraketeihin ja puolueellisiin tulkintoihin.

Minä olen muistanut. Dokkari kasarista pyörii uusintana Yle Teemalla.
 
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/80-luku-mina-olen-muistanut