Media ja viihde ›

Anthony Hopkins on liitetty Darren Aronofskyn tulevaan Nooa-elokuvaan:
 
http://www.empireonline.com/news/feed.asp?NID=34495
 
Aihepiiri on nykypäivänä kohtalainen riski, ja ohjaajan edellinen kokeilu hengellisemmän materiaalin kanssa oli täysi katastrofi, mutta näyttelijäkaartin karismakerroin sekä Hugon käsikirjoittaja luovat toivoa onnistumisesta.

Swan: Anthony Hopkins on liitetty Darren Aronofskyn tulevaan Nooa-elokuvaan:
 
http://www.empireonline.com/news/feed.asp?NID=34495
 
Aihepiiri on nykypäivänä kohtalainen riski, ja ohjaajan edellinen kokeilu hengellisemmän materiaalin kanssa oli täysi katastrofi, mutta näyttelijäkaartin karismakerroin sekä Hugon käsikirjoittaja luovat toivoa onnistumisesta.
 
Voi olla aika floppi, vaikka onkin hyviä näyttelijöitä. Mutta en sinänsä vastusta Raamattuun pohjautuvia elokuvia kunhan niissä ei yritetä käännyttää yleisöä. Onhan Vanhassa Testamentissa ihan kiinnostavia tarinoita, missä on potentiaalia elokuviksi.

Jussiman: Voi olla aika floppi, vaikka onkin hyviä näyttelijöitä. Mutta en sinänsä vastusta Raamattuun pohjautuvia elokuvia kunhan niissä ei yritetä käännyttää yleisöä. Onhan Vanhassa Testamentissa ihan kiinnostavia tarinoita, missä on potentiaalia elokuviksi.
 
Tämä on kyllä oikeasti totta. Yleensä nuo VT:n pohjalta tehdyt elokuvat ovat lähestulkoon yhtä paasaavia ja käännytykseen tähtääviä kuin evankelistojen saarnauksetkin. En nyt kuitenkaan ala omaa puuta haukkumaan, mutta on tuolla VT:n pohjalla paljon sellaisia tarinoita, joista elokuvia voisi saada aikaiseksi. Ainakin siellä soditaan todella paljon, ja onhan siellä paljon ihmissuhdekiemuroitakin, kuten esim. kuningas Daavidilla.
 
Kyllähän noista saisi vaikka mitä väännettyä, eri asia onkin sitten se, kiinnostavatko ne ketään muita kuin uskovia ihmsiä. Taas jos sitten elokuvat tehdään sellaisiksi, että jätetään se uskonnollinen osuus pois ja tehdään esim. kuningas Daavidista kertova historialliseen aikaan sijoittuva sotaelokuva, niin uskonnolliset ihmiset tyrmäävät elokuvan sisältönsä takia, eivätkä sitä muut välttämättä katso sen vuoksi, kun tapahtumat on otettu Raamatusta. Mielenkiintoinen dilemma.

Enemmän olen huolissani siitä, että ohjaaja on Darren Aronofsky - eihän se ole saanut mitään keskinkertaista kummempaa aikaan.

carnation: Enemmän olen huolissani siitä, että ohjaaja on Darren Aronofsky - eihän se ole saanut mitään keskinkertaista kummempaa aikaan.
 
Olet väärässä. The Fountain on viime vuosikymmenen parhaita elokuvia.

carnation: Enemmän olen huolissani siitä, että ohjaaja on Darren Aronofsky - eihän se ole saanut mitään keskinkertaista kummempaa aikaan.
 
Pi? Black Swan? Unelmien Sielunmessu? The Wrestler? Minusta noi kaikki on hienoja leffoja.

carnation: Enemmän olen huolissani siitä, että ohjaaja on Darren Aronofsky - eihän se ole saanut mitään keskinkertaista kummempaa aikaan.
 
Nyt kyllä, anteeksi mutta olet väärässä.

carnation: Enemmän olen huolissani siitä, että ohjaaja on Darren Aronofsky - eihän se ole saanut mitään keskinkertaista kummempaa aikaan.
 
Tämä oli kyllä aika naurettava väite.

carnation: Enemmän olen huolissani siitä, että ohjaaja on Darren Aronofsky - eihän se ole saanut mitään keskinkertaista kummempaa aikaan.
 
No huhhuh. Väitän, että kyseessä on yksi nykypäivän lahjakkaimmista ohjaajista. Itse asiassa pidän jokaista elokuvaansa lähes viiden tähden veroisena.

Pi - ansaitsee uuden katselukerran yli kymmenen vuoden jälkeen, muistaakseni ihan ok ja ohjaajan paras
Requiem for a Dream 1,5/5 - hirveää, tunkkaista, angstissa piehtaroivaa ja visuaalisestikin rasittavaa alleviivattua roskaa. Vihaan.
The Fountain 2,5/5 - no jaa
The Wrestler 3/5 - perus
Black Swan 2/5 - tässäkin taas alleviivataan ja moukaroidaan sanomaa ja henkilöiden tuntemuksia/ajatuksia, ei hienovaraisuutta ja koko kuvio on muutenkin ennalta-arvattava ja täysin selvä. Ei jätä mitään ajateltavaa.
 
Pintakoreita ja tosikkomaisia elokuvia, naurettavan ylidramatisoituja mutta tunnetasolla köyhiä. Fountainissa hetkellisesti pilkahtelee kuitenkin jotain, mitä tunteeksi kutsutaan. Näyttelijöistä ohjaaja saa kiitettävästi mehuja irti, se todettakoon. Keskinkertainen tyyppi, jolla on toki ansionsakin.

carnation: Pi - ansaitsee uuden katselukerran yli kymmenen vuoden jälkeen, muistaakseni ihan ok ja ohjaajan paras
Requiem for a Dream 1,5/5 - hirveää, tunkkaista, angstissa piehtaroivaa ja visuaalisestikin rasittavaa alleviivattua roskaa. Vihaan.
The Fountain 2,5/5 - no jaa
The Wrestler 3/5 - perus
Black Swan 2/5 - tässäkin taas alleviivataan ja moukaroidaan sanomaa ja henkilöiden tuntemuksia/ajatuksia, ei hienovaraisuutta ja koko kuvio on muutenkin ennalta-arvattava ja täysin selvä. Ei jätä mitään ajateltavaa.
 
Pintakoreita ja tosikkomaisia elokuvia, naurettavan ylidramatisoituja mutta tunnetasolla köyhiä. Fountainissa hetkellisesti pilkahtelee kuitenkin jotain, mitä tunteeksi kutsutaan. Näyttelijöistä ohjaaja saa kiitettävästi mehuja irti, se todettakoon. Keskinkertainen tyyppi, jolla on toki ansionsakin.
 
Sun mielestä varmaan mikään elokuva ei ole hyvä.

Kieltämättä Unelmien sielunmessu lyö homman vähän läskiksi, mutta Black Swan on jo visuaaliselta anniltaan loistava ja The Wrestler onkin jo melkein viiden tähden pläjäys.

carnation: Pi - ansaitsee uuden katselukerran yli kymmenen vuoden jälkeen, muistaakseni ihan ok ja ohjaajan paras
Requiem for a Dream 1,5/5 - hirveää, tunkkaista, angstissa piehtaroivaa ja visuaalisestikin rasittavaa alleviivattua roskaa. Vihaan.
The Fountain 2,5/5 - no jaa
The Wrestler 3/5 - perus
Black Swan 2/5 - tässäkin taas alleviivataan ja moukaroidaan sanomaa ja henkilöiden tuntemuksia/ajatuksia, ei hienovaraisuutta ja koko kuvio on muutenkin ennalta-arvattava ja täysin selvä. Ei jätä mitään ajateltavaa.
.
 
Pi - Pienen budjetin elokuva, suorastaan nerokas toteutus. Loistava soundtrack. **** 1/2
 
Requiem for a Dream - Visuaalinen, koskettava ja erittäin mieleenpainuva kertomus addiktioista. Jared Letolta, Ellen Burstyniltä ja Jennifer Connellyltä uransa parhaimmat roolisuoritukset. Viimeiset puoli tuntia melko ahdistavaa tykitystä. **** 1/2
 
The Fountain - Jakanut mielipiteitä rankasti. Itselleni tämä on jopa parasta Aronofskyä ikinä. Runollinen kerronta, monimerkityksinen ja symbolinen tarina. Suorastaan tajunnanräjäyttävä elokuva, joka kestää monia katselukertoja *****
 
The Wrestler - Tyyliltään erilainen leffa kuin kolme edeltävää. Upea ja erittäin koskettava roolisuoritus Mickey Rourkelta, joka viimeistään nosti hänet uudestaan uransa huipulle. Arkisempi ja realistisempi niin aihepiiriltään kuin ulkoasultaankin. ****
 
Black Swan - Vaikea kuvitella, että olisin jaksanut innostua baletista kertovasta elokuvasta ilman Aronofskyn kädenjälkeä. Käsittelee ohjaajalle tyypilliseen tapaan myöskin pakkomiellettä. Paras roolisuoritus mitä olen Natalie Portmanilta nähnyt. Vahva tunnelma, näyttävä visuaalinen toteutus ja ehdottomasti yksi viime vuosien parhaista elokuvista. **** 1/2

inkognito: No huhhuh. Väitän, että kyseessä on yksi nykypäivän lahjakkaimmista ohjaajista. Itse asiassa pidän jokaista elokuvaansa lähes viiden tähden veroisena.
 
Mä oon sun kanssa samoilla linjoilla. Carnationin leffa-arviot osuu meikäläisen mielestä käytännössä aina hyvin maaliinsa, mutta nyt mentiin kyllä metsään. Unelmien Sielunmessu etenkin on yks kaikkien aikojen lempileffojani. Mutta ihan hyvä, että Aronofskyn leffat jakaa näinkin radikaalisti mielipiteitä, tuleepahan keskustelua.

Wild String Of Voodoo Strat: The Fountain taas oli lyhyesti sanottuna niin yli-imelän ja pakotetun tuntuinen "elämää suurempi" "romanssi", että muistan itseni ja ystävieni kiehuneen jo ärtymyksestä katselun aikana.
 
The Fountain on kuitenkin Aronofskyn ainoa todella paska elokuva mielestäni.
 
Täsmälleen samaa mieltä tästä leffasta.

carnation: ..The Fountain 2,5/5 - no jaa
The Wrestler 3/5 - perus
..
 
Juuhm..
Inkognitoa komppaan 110% tuossa minkä laitto +.

On kyllä aika jännää, miten ohjaajan tuotanto jakaa näinkin räikeästi mielipiteitä. Omasta mielestä The Fountain on äärimmäisen upea leffa ja requiem for a dream on kasa höyryävää paskaa.

Unelmien Sielunmessu oli mun mielestä ihan hyvä elokuva, todella rankka kuvaus ahdingosta, yksinäisyydestä ja addiktiosta. Nämä kohtaukset missä se yksinäisyys rupee tuhoamaan Jared Leton hahmon äitiä ja rupeaa sekoamaan niistä pillereistä.. huh. Voimakas elokuva, vaikutti ainakin minuun.

carnation: Pintakoreita ja tosikkomaisia elokuvia, naurettavan ylidramatisoituja mutta tunnetasolla köyhiä. Fountainissa hetkellisesti pilkahtelee kuitenkin jotain, mitä tunteeksi kutsutaan. Näyttelijöistä ohjaaja saa kiitettävästi mehuja irti, se todettakoon. Keskinkertainen tyyppi, jolla on toki ansionsakin.
 
Hyvä mielipide! Ei sillä että olisin samaa mieltä, mutta pointeissa on perää. Pintakoreudesta ja ylidramaattisuudesta tulee nykyohjaajista mieleen myöskin Paul Thomas Anderson, vaikka hänestä paljon pidänkin. Elokuvissa paljon tasoja ja tyyliteltyjä, muttab todellinen sanoma ja se tunnetaso hieman kortilla.