Roots ›

Ja taas on aika kysyä, että mitä mieltä olette siitä, että kuka on paras blues kitaristi. Itse ainakin tykkään eniten Stevie Ray Vaughanista, vaikka Robert Johnson on tärkein.

P. Green, Buddy Guy, E. Clapton ( saa nauraa tässä kohdassa), mutta vaikka onkin tehnyt uransa aikana enemmän jotain muuta tyyliä kuin bluesia, niin kuuluu kastiin. Etenkin 2000-luvun livet ovat mielenkiintoista kuultavaa, kuinka muuntautumiskykyisesti Erkki soittaa, kun rinnalla on vaikkapa B.B. tai Sumlin jne.

Ehdottomasti Rev. Gary Davis, vaikkei herran soitto täysin puhdasta bluesia ollutkaan. Itseeni vetoaa Davisin täysin uniikki soittotyyli sekä tavallisesta poikkeava virtuositeetti. Davisin lisäksi mieleeni ei nouse kovinkaan monta kitaristia yhtä kehittyneellä harmoniatajulla, esimerkkinä mm. "Cincinnatti Flow Rag".

Oliskohan aloittajan syntymävuosi toi -99 ? Jos näin, niin kun kasvat vanhemmaksi tulet huomaamaan että soittaminen ei ole kilpailua eikä soittajia pysty laittamaan paremmuus järjestykseen. :D
 
Omia suosikki kitaristeja on mm. Clapton, Stevie Ray Vaughan, Rory Gallagher.............................................................

blues guitar: ...soittaminen ei ole kilpailua eikä soittajia pysty laittamaan paremmuus järjestykseen. :D
 
Omia suosikki kitaristeja on mm. Clapton, Stevie Ray Vaughan, Rory Gallagher.............................................................
 
Näin. Se paras blueskitaristi - jos selaista on edes olemassa - tuskin tietää olevansa paras. Ja tuskin kovastikaan riehaantuisi, jos joku sen hänelle kertoisi.
 
Samat suosikit meillä "papparaisilla" näköjään... Laitetaan jonon jatkoksi Keb Mo ja valkolaisista Matt Schofield.
 
E:
Ja niitä hyviä, ellei parhaita voi käydä bongailemassa roots-skaboissa ;)

Ja niitä hyviä, ellei parhaita voi käydä bongailemassa roots-skaboissa ;)
 
Ja siellä on sitten aivan tarkka järjestys :)

poland: P. Green, Buddy Guy, E. Clapton ( saa nauraa tässä kohdassa), mutta vaikka onkin tehnyt uransa aikana enemmän jotain muuta tyyliä kuin bluesia, niin kuuluu kastiin.
 
Joo, en voi itsekään sille mitään, että Claptonin "Freight Loaderia" paremmin kolahtavaa blues-kitarointia en ole vieläkään kuullut.
 
Toki heti perään voitais mainita Freddie King, jonka levyihin, kuten "Bonanza of Instrumentals", Claptonin soitto osittain perustuu (varhaisilla singleillä soitto ei vielä ollut ihan niin monipuolista).
 
Toista maailmansotaa edeltäviltä legendoilta R. Johnsonilla on kieltämättä ne mieleenpainuvimmat lickit.
 
Yksi vähän aliarvostettu tapaus on Muddy Waters, jonka varhaisten singlejen omaperäinen slide-sooloilu on ihan sieltä huipulta myöskin.

stratomaster: Kyllä mä kuitenkin sanoisin että Ynkkähän se on.
 
Aina trollaamassa. :D

Elmore James. Eikä pelkästään kitaristi vaan myös paras blueslaulaja. Jos kaveri olisi saanut elään niin veikkaanpa että olisi isompi nimi kuin BB tai kukaan muukaan Kingin kuulusta veljessarjasta.

Clapton ja BB King sähköisellä puolella mun mielestä. Tää on tätä tunnepuolen asiaa.

Tänään se on Freddie King, ens viikolla se voi olla joku muu. Onneks hyviä
on niin paljon että voi vaihdella.

Mun suosikkeja ovat Robert Johnson, John Lee Hooker, BB King ja Jimi Hendrix.
 
Mutta mun mielestä ei voi sanoa kuka on "paras" blueskitaristi, kun jokaisella on oma tyylinsä.

Semmoista ei ole. Blues-kitaristien paremmuusvertailussa on yhtä paljon järkeä, ku verrata hedelmiä autoihin.

Olenkohan ainoa, jota häiritsee tämä sähkökitarasoolokeskeisyys. Välillä vaikuttaa siltä, että bluesiin ei enää muuta mahdukaan.

Veikko: Olenkohan ainoa, jota häiritsee tämä sähkökitarasoolokeskeisyys. Välillä vaikuttaa siltä, että bluesiin ei enää muuta mahdukaan.
 
Ainakin huuliharppu ja dobro ovat ihan ykkösiä kans.

Veikko: Olenkohan ainoa, jota häiritsee tämä sähkökitarasoolokeskeisyys. Välillä vaikuttaa siltä, että bluesiin ei enää muuta mahdukaan.
 
Blues ilman sähkökitarasoolokeskeisyyttä on vain teeskentelyä.

Funkonauttihan se tossa sen sanokin, mutta jos nyt kuitenkin heitän omia suosikkeja tähän :D
 
John Lee Hookerin omalaatunen tyyli vetoo muhun, vaikkei ehkä tekniikaltaan maailman paras olekkaan.
 
Sitten on Hubert Sumlin, josta tykkään kanssa tosi paljon. Anto elämän monelle kipaleelle.

Veikko: Olenkohan ainoa, jota häiritsee tämä sähkökitarasoolokeskeisyys. Välillä vaikuttaa siltä, että bluesiin ei enää muuta mahdukaan.
 
Jos ei ole entuudestaan jo tuttu:
 
http://www.youtube.com/watch?v=JtTmcZzR6kI
 
http://www.youtube.com/watch?v=OZgOKm5SfSs
 
Yks miun ihkusta

Blues on raakaa musiikkia, ja siltä sen tulee soundaakin. Hiiteen hienotunteisuus ja hiplailu. Bukka White oli tässä etenki mainio. http://www.youtube.com/watch?v=N0jRX69mxcE