Bassot ›

Pitääkö nuo Fenderin MM- mallit tilata jostain ja mihin hintaan yleensäkin saa?
 
Thomannilla ovat 1000 euron luokkaa.
 
Sitten voipi tilata myös tuolta hintaan 789 dollaria. Siihen postikulut ja tulli ja alvi päälle, mennee yli 900 sadan euron... en kyllä vanno oman laskupään nimeen, mutta mm. tuolta:
 
http://www.samash.com/catalog/showi … EARCH&GroupCode=nonetodaythanks

Elikkä millasta bassoa suosittelisitte tommoseen slappaamiseen?
ibanezin atk sarjaa kattelin mutta niitä ei enää tehdä(??)
sanokaapa semmosia Kohtuuhintasia bassoja joissa on hyvä kieliväli ja hyvä saundi?
kiitos
 
Musari StingRay, jos budjetti kunnossa. Ei tarvinne perustella.

Thomannilla ovat 1000 euron luokkaa.
 
Eli siis japsimallien hinnat alkavat tosta 1000 eurosta. Jenkkipeliin täytyy lisätä toinen tonttu lisää.

Eli siis japsimallien hinnat alkavat tosta 1000 eurosta. Jenkkipeliin täytyy lisätä toinen tonttu lisää.
 
Jotain tollasta mäkin ajattelin. Ei jenkki signature- malli paljon alle kahden donitsin irtoa.

Siitä saarnibodysta se hyvä peukkusaundi kyllä lähtee. Musarit, neuserit, warwickit, muut kalliimmat käsintehdyt hifivehkeet ja jazzit. Voisit ehkä teettää jollain kotimaisella soitinrakentajalla itelles unelmabasson alle tonniin.. iteki sitä joskus harkitsin
 
Noista saarnibodyisistä Jazzista ja Precisisonista lähtee ihan hyvät släpit, haittana vaan se että painavat niin saakelisti molemmat. Ehkä mielummin tolla Presarilla kuitenkin släppään, siinä on otelauta aavistuksen ylempänä rungosta..niin ja Fendereiden kanssa kannattaa kuulemma varoa sitä ettei släppää kielellä mikin käämiä poikki. Itse asiassa mulla on itselläni Presarin mikki aika alhaalla ja Jazzarissa taas etenkin takamikki aika ylhäällä.
 
Ja pääsin tuossa kokeilemaan Jussi Ala-Kuhan tekemää leppärunkoista 5-kielistä aktiivimikitettyä Presaria (Nimimerkki EBS:n) Oli muuten melkoisen mukavan tuntuinen ja mitkä soundit!!! Mutta ei ihan alle tonnilla lähde...

Eli siis japsimallien hinnat alkavat tosta 1000 eurosta. Jenkkipeliin täytyy lisätä toinen tonttu lisää.
 
Niin, en oikein tiedä kumpi tuo SamAshin beisi on. Lähtöhinta näyttää olevan 1099 $, alennettu 789:ään.
 
edit: ehkäpä tuo on sitten se Dzäpään-versio.

Pitääkö nuo Fenderin MM- mallit tilata jostain ja mihin hintaan yleensäkin saa?
 
Thoman on ainoo kai euroopassa mist saa noita ja sieltäkin vaan natural väriä vaikka sivuilla on muutkin värit.Esim sunburst on jenkeissäkin harivinaisuus ja sieltä tilaamista en muutenkaan suosittele tulee meinaan aika kalliiks.Vero on jo 29%.

JEps... eli jotain 1000eunukkia tai mielellään alle sen... kun ei tämä muusikon budjekti kestä.... entä mitä mieltä ootte kannattaisko kun minulla on tommonen -88 Carvinin basso, niin siihen vaihtais mikit
se on neck-thru ja koapuuta, kaula on rock(?)maplea, ja otelauta ebonya .
sillä on hyvä släpätä mutta ne mikit kusee totaalisesti :/
 
No jos susta tuntuu että se Carvin on muuten justiinsa passeli sinulle, mutta mikit kusee niin eiköhän halvin ja paras ratkaisu ole sitten mikkiremppa!
 
By the way: Mä olen vahvasti eri mieltä kuin joku edellisistä kirjoittajista, joka väitti että släppihommiin aktiivimikit olisivat jotenkin ehdottomat. Höpöhöpö.
Bassonsoitto ja soundi on kautta linjan kiinni lähinnä soittajan omasta tatsista ja tekniikasta.
Toki aktiivimikeillä saa sitä kihinää sinne, mutta muilta osin ei ole mitään valtaisaa eroa passiiveihin IMO. (raaemmanpuoleinen yleistys kyllä, myönnetään).
 
Ylipäänsä mikkien osuutta basson soundissa liioitellaan helposti. (tyyliin: "riittää että on hyvä soittotatsi ja hyvät mikit")

Absqualle plussaa asiapitoisesta tekstistä.
 
Sormista se lähtee.
 
Tai itseasiassa se yksi kohtuullisen groovaava ja työllistetty basisti sanoi kyllä aikoinaan, että "the funk is in the dirt!"
 
Tiedä kumpi on oikein, lika vai sormet? Likaiset sormet ehkä?

Tai itseasiassa se yksi kohtuullisen groovaava ja työllistetty basisti sanoi kyllä aikoinaan, että "the funk is in the dirt!"
 
Tiedä kumpi on oikein, lika vai sormet? Likaiset sormet ehkä?
 
Eikös se ollut "dirt keeps the funk"?
Eihän Jamerson kuulemma koskaan putsannut otelautaa juuri tästä syystä.

Onkos sitten semmosia bassoja jotka ei selkeesti sovellu peukutukseen? Kai ton otelaudan pitäis olla mikkejä sen verran korkeemmalla että se kieli napsuu siihen.. se on ainakin yks.. Entäs muita?

Onkos sitten semmosia bassoja jotka ei selkeesti sovellu peukutukseen? Kai ton otelaudan pitäis olla mikkejä sen verran korkeemmalla että se kieli napsuu siihen.. se on ainakin yks.. Entäs muita?
 
Esmes toi klassinen biitlesbasso ei hirveästi sovellu paukkuosastoon. Lähinnä siksi, että siinä on mikki niin lähellä otelautaa, ettei kädellä pääse siihen otelaudan lähelle. Siis toi "pop" ei onnistu kun yrittää lourasta kielten alta, niin sormet napsahtaakin mikkiin. Tajuuks?

Onkos sitten semmosia bassoja jotka ei selkeesti sovellu peukutukseen? Kai ton otelaudan pitäis olla mikkejä sen verran korkeemmalla että se kieli napsuu siihen.. se on ainakin yks.. Entäs muita?
 
Vanhassa bassossani kaulamikki oli aivan kiinni otelaudan tyvessä. Niinpä se oli vähän tiellä peukuttaessa; kyllä sillä släppäilemään pystyi, mutta mitenkään ihanteellinen se ei siihen hommaan ollut. Veikkaisin että Höfner, EB-0 yms. sopivat tuosta syystä huonosti peukutteluun - vaikka tuskinpa kukaan niitä sitä touhua varten hankkiikaan :)

Tuollaiset perinteisemmät hollowbodyt ei oikein sovellu slappiin, niinkuin jotkut Hagstromit esmes. Enkä ole koskaan precisioniakaan mieltänyt slappibassoksi. Gibson Grabber taasen taittui vallan hyvin.
 
Slappaykseen (kuten munsta muutenkin) paras basso on tukevaa tekoa ja tiukasta puusta. Mieluiten pulttikaulalla ja 21 nauhan otelaudalla.

http://www.cort.com/endorse/stevens/index.html
 
Tuosta toi funk machine II.
Kohtuu hinta, monipuolinen ja hyväsoundinen peli
+ vähän extraa ;)

http://www.cort.com/endorse/stevens/index.html
 
Tuosta toi funk machine II.
Kohtuu hinta, monipuolinen ja hyväsoundinen peli
+ vähän extraa ;)
 
On kieltämättä aika dorkan näkönen äijä.

Tuollaiset perinteisemmät hollowbodyt ei oikein sovellu slappiin, niinkuin jotkut Hagstromit esmes. Enkä ole koskaan precisioniakaan mieltänyt slappibassoksi. Gibson Grabber taasen taittui vallan hyvin.
 
Slappaykseen (kuten munsta muutenkin) paras basso on tukevaa tekoa ja tiukasta puusta. Mieluiten pulttikaulalla ja 21 nauhan otelaudalla.
 
joo mäki testasin jotai 70-luvun presaria, ja sillä peukuttelu oli kyllä vaikeaa, mikit on sen verran lähellä ja kielet oli alhaalla ja muutenkaa e saundi ei miellyttäny..

Mun mielestä taas presari on mainio peukutteluvehje.
Louis Johnsonkin paukutteli ekalla Brothers Johnson levyllä presarilla menemään niin, että viuhke vaan kävi.
Chuck Rainey myös käytti paljon presaria ja mieshän myös tykkäsi peukutella.
Itse tykkäänkin pehmeästä slappisoundista enemmän kuin treblekihinästä , josta tulee mieleen 90-luvun alun GRP-levyt.
Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä:)

Mä en tosta omasta presaristani saa oikein peukkusoundeja ulos. Tosin toi nyt on halpa tokai, eikä mikään 70-luvun pornogroovevintagefenkku, mutta kuitenkin. Aikasemmin oli tokain jatsibasso ja siitä kyllä sai puhtailla kielillä mukavaa peukuttelusoundia. Nykyinen musari sterling on kyllä niin yliveto tohon peukkukamaan, että jos jotain pitäs suositella niin tommosta sitten.
hieman yli tonnin meni kyllä hinta, mutta ei paljoa.. käytettynä siis.