Etno, proge, latin ›

Exhausted: Viime kesänä innostuin kuuntelemaan Animalsia ja innostuin myös kirjoittamaan siitä tekstin: http://andynmusapalsta.livejournal.com/98321.html
 
"Ironiset duurisoinnut" on suorastaan oiva määrittely 70-luvun lopun vaihteen Floydille. Muutenkin miellyttävästiluettavaa analyysia.

Vanhat katkerukset pitää ikävää: http://www.youtube.com/watch?v=z0T7FRKTj00&
 
velipesonen: http://velipesonen.vapaavuoro.uusis … tuuri/102640-pimeyden-ytimess%C3%A4
 
OT: On kyllä erinomainen sarja, onko uusittu Suomen kanavilla kertaakaan? Muistan että penskana tuli katsottua eka esitys, ja aika voimakkaita kuvia jäi mieleen, vaikka kokonaisuudesta en paljoa muistanutkaan. Pari vuotta sitten hommasin BBC:n julkaiseman DVD:n ja tänä keväänä tuli sitten vihdoin katsottua. Paljon enemmän tuossa oli tasoja kuin aikaisemmin tajusikaan, jotkut väittävät että on pahasti vanhentunut, ja paskat.

Exhausted: Viime kesänä innostuin kuuntelemaan Animalsia ja innostuin myös kirjoittamaan siitä tekstin: http://andynmusapalsta.livejournal.com/98321.html
 
Asiallista tekstiä. Animals on ehdottomasti Pink Floydin parhaimmistoa, ellei peräti se paras. En tiedä onko minulla sitten käynyt tuuri vai mikä, mutta aikoinaan oma Pink Floydin kuuntelu lähti Animalsin ja The Wallin parissa. Dark Side of The Moon ei jaksanu innostaa yhtään (tosin nykyään pidän siitäkin levystä). Eikä Animalsin iskeminen ole vaatinut keski-ikää tai monia kuuntelukertoja. Koko levyn tunnelma vain iski kertalaakista. Progea tulee muutenkin melko paljon kuunneltua, joten ehkä itellä ei ollut vaikeuksia sisäistää sitä.
Sen vain tiedän varmasti, että Animals on parhaimpia levyjä maanpäällä.

jra: OT: On kyllä erinomainen sarja, onko uusittu Suomen kanavilla kertaakaan? Muistan että penskana tuli katsottua eka esitys, ja aika voimakkaita kuvia jäi mieleen, vaikka kokonaisuudesta en paljoa muistanutkaan. Pari vuotta sitten hommasin BBC:n julkaiseman DVD:n ja tänä keväänä tuli sitten vihdoin katsottua. Paljon enemmän tuossa oli tasoja kuin aikaisemmin tajusikaan, jotkut väittävät että on pahasti vanhentunut, ja paskat.
 
Juu näin on, ei ole vanhentunut. Ja voiko mikään muu kuin laadullisesti puutteellinen vanhetakaan? Onko Beatlesin Strawberry Fields tai Hitchcockin Vertigo vanhentunut? No ei varmasti ole. Eikä ole Horatiuksen runotkaan.
 
Edge of Darkness uusittiin Suomen telkkarissa muistaakseni ensiesitystä seuranneena talvena 86-87.

Tällainen tuli tänään eli eilen Teemalta:
 
http://areena.yle.fi/tv/1544925

Mallaslahti: Nyt Levykauppa Äxässä Discovery-boksi hintaan 139,90! Kaipa tuo pitäisi vihdoin hankkia
 
Nyt cdonissa 99,90... Piti Senkun nappikuulokkeet vaan tilata mut lähti mukaan tuokin. Perkeleen kalliit napit...

Do diih, myöhäisherännäinen täällä moi. Pink Floydin The Wall on kyllä kolahtanut teini-iästä asti, mutta muu matsku on ollut jotenkin liian progea mun makuun. Dark Side of the Moonkin on jättänyt aika kylmäksi vaikka sen pitäisi olla klassikko.
 
Ihan hiljattain haeskelin Youtubesta jotain uutta musiikkia kuunteluun ja päätin antaa Pinkkareille uuden mahdollisuuden. Enpä olisi arvannut miten kovasti jysähti. Kai se on ikä tehnyt tehtävänsä ja on oppinut arvostamaan Pink Floydiakin ihan eri tavalla. Biisit Shine On You Crazy Diamond, Wish You Were Here ja eritoten taltiointi Live at Pompeii juutubeklippeinä iskivät kuin korkkarimitallinen voltteja (olikos se nyt miljoona sitten).
 
Kävinkin sitten tänään Anttilassa ja ostin saman tien Dark Side of the Moonin, Wish You Were Heren ja Animalsin remasteroituina versioina. Vajaa viiskymppiä meni, mutta näillä pääsee nyt alkuun jo.

hiljan hommasin tuon Pompeii-DVD:n, Director's Cut-version, täytyy viikonloppuna vaikka hieman fiilistellä sen äärellä!

ganesha: hiljan hommasin tuon Pompeii-DVD:n, Director's Cut-version, täytyy viikonloppuna vaikka hieman fiilistellä sen äärellä!
 
Kato ekana se originaali ja sitten vasta Director's Cut. (Jos on sama versio kuin allekirjoittaneella niin siinä on molemmat samalla levyllä).

Wahi: Kato ekana se originaali ja sitten vasta Director's Cut. (Jos on sama versio kuin allekirjoittaneella niin siinä on molemmat samalla levyllä).
 
joo, molemmat versiot löytyy. katsoin tietysti ensin tuon Director's Cutin epähuomiossa ja muutenhan se oli ihan kiva, mutta hieman järkytti se, että Echoes oli pätkäisty keskeltä poikki...

Eikös muuten Pompeii-DVD:ssä ole korjaamaton PAL speedup?

antnis: Eikös muuten Pompeii-DVD:ssä ole korjaamaton PAL speedup?
 
En tiä mutta aika outo viritystaso siinä on.

velipesonen: En tiä mutta aika outo viritystaso siinä on.
 
Johtunee juuri tuosta. Senkin sitten kusseet.

ganesha: joo, molemmat versiot löytyy. katsoin tietysti ensin tuon Director's Cutin epähuomiossa ja muutenhan se oli ihan kiva, mutta hieman järkytti se, että Echoes oli pätkäisty keskeltä poikki...
 
Samasta paikasta se on katkastu alkuperäsessäkin.
 
Mä kyllä tykkään enemmän director's cutista, ne haastattelupätkät on hyviä. Varsinkin se yks kohta missä Waters on aivan tuhannen pilvessä.

Kuuntelin eilen Dark side of the moonia. Jäi vähän ristiriitainen fiilis. En osaa oikein selittää.

Sarastuskävijä: Kuuntelin eilen Dark side of the moonia. Jäi vähän ristiriitainen fiilis. En osaa oikein selittää.
 
Kuuntelin tänään Dark Side of the Moonin sängyllä maaten. Jäi niin hyvä fiilis että huh huh sentään.

Kuunteleeko kukaan paikallaolijoista säännöllisesti DSotM:n kvadrofonista vinyylilevyä? Sehän on sentään autenttinen formaatti jossa tämä levy täytyisi ehdottomasti kuunnella. 5.1 -miksausta kuunnllessa tulee aina semmoinen olo että tästä kyllä puuttuu jotain mikä kvadro-vinyylillä on saavutettu.
 
Minusta kaikki levyt pitäisi julkaista yhtä monikanavaisina kuin ne on äänitetty. Voisi väsätä katonrajaan 48 kaiutinta 48-kanavaista kuunteluelämystä varten. Jos kuuntelijalla sattuisi kuitenkin olemaan vain esimerkiksi viisi kaiutinta, jakaisi vahvistimen tietokoneohjelma tavaran automaattisesti viidelle kaiuttimelle. Tai kahdelle. Tai vaikka monoksi. Tämmöistä kaipaisin, ei enää tarvitsisi kuuntelijoiden kärvistellä miksaajien armoilla niin pahasti. Tässähän on vähän sama juttu kuin Beatlesin ensimmäisten levyjen stereoversioissa, jotka olivat rehellisesti duofonisia, kaksiraiturilla tehtyjä eikä miksattuja lainkaan.

velipesonen: Kuunteleeko kukaan paikallaolijoista säännöllisesti DSotM:n kvadrofonista vinyylilevyä? Sehän on sentään autenttinen formaatti jossa tämä levy täytyisi ehdottomasti kuunnella. 5.1 -miksausta kuunnllessa tulee aina semmoinen olo että tästä kyllä puuttuu jotain mikä kvadro-vinyylillä on saavutettu.
 
Minusta kaikki levyt pitäisi julkaista yhtä monikanavaisina kuin ne on äänitetty. Voisi väsätä katonrajaan 48 kaiutinta 48-kanavaista kuunteluelämystä varten. Jos kuuntelijalla sattuisi kuitenkin olemaan vain esimerkiksi viisi kaiutinta, jakaisi vahvistimen tietokoneohjelma tavaran automaattisesti viidelle kaiuttimelle. Tai kahdelle. Tai vaikka monoksi. Tämmöistä kaipaisin, ei enää tarvitsisi kuuntelijoiden kärvistellä miksaajien armoilla niin pahasti. Tässähän on vähän sama juttu kuin Beatlesin ensimmäisten levyjen stereoversioissa, jotka olivat rehellisesti duofonisia, kaksiraiturilla tehtyjä eikä miksattuja lainkaan.
 
Öööh... Eiks esim. Floydin ja Beatleksen tapauksessa nimenomaan ole kyse siitä että miksaus on nimenomaan taiteellinen suoritus ja se miksaajan armoilla oleminen on itseasiassa aika iso osa sitä minkä takia äänilevyjen kuunteleminen on niin miellyttävää.
 
IMO stereokuuntelu on edelleen kaikkein kivoin tapa kuunnella 99% popmusasta. Toki niin et monona alunperin julkaistu matsku myös kuunnellaan monona. Ajatus jostain kaiutin/(äänitetty)raita ajattelusta saundaa rehellisesti sanottuna aika vitun paskalta idealta.

velipesonen: Minusta kaikki levyt pitäisi julkaista yhtä monikanavaisina kuin ne on äänitetty. Voisi väsätä katonrajaan 48 kaiutinta 48-kanavaista kuunteluelämystä varten. Jos kuuntelijalla sattuisi kuitenkin olemaan vain esimerkiksi viisi kaiutinta, jakaisi vahvistimen tietokoneohjelma tavaran automaattisesti viidelle kaiuttimelle. Tai kahdelle. Tai vaikka monoksi. Tämmöistä kaipaisin, ei enää tarvitsisi kuuntelijoiden kärvistellä miksaajien armoilla niin pahasti. Tässähän on vähän sama juttu kuin Beatlesin ensimmäisten levyjen stereoversioissa, jotka olivat rehellisesti duofonisia, kaksiraiturilla tehtyjä eikä miksattuja lainkaan.
 
Tuu pois sieltä kujalta, jooko?