Mun käteen ja korvaan se soundiero on reilusti merkittävämpi kuin ulkonäkö, hoidettavuus tai huollettavuus. Kuten sanottua, vaahtera on soundiltaan kirkkaampi ja ruusupuu tummempi, mutta suuri ero on myös siinä että ruusupuulla diskantit tavallaan soi lyhyemmän aikaa, joka tekee soundista myös tietyllä tapaa eloisamman. Vaahterassa matalat taajuudet soi tiukasti, jonka takia siinä ei kuulosta olevan yhtä paljon botnea. "Jos ei kunnolla kuule mitä tekee/on tullu tehtyä, niin käy kuin valtion firmassa. Tietämätön laittaa osaamattoman tekemään tarpeetonta, ni siinä on koko turha työ vaarassa mennä ihan hukkaan."
- rintapek 10.1.2012 |
En omista yhtään vaahteraotepuista kitaraa, mutta olen niitä soitellut ja tuttavapiiristä löytyy.
Sivunoottina; nauhojen vaihdattaminen vaahteraiseen otelautaan muutan maksaa usein hitusen enemmän, se otelauta kun on usein lakattu ja sen tähden hieman vaivaalloisempaa puuhaa.
Soundieroista: vaahtera on tosiaan kirkkaampi, mutta se ei kerro koko totuutta. Soundissa on enemmän keskialuetta kuin ruusupuussa, joka on pehmeämpi yleissoundiltaan MUTTA myös hieman heleämpi. Vaahteran soundi on tiukka kauttaaltaan (myös ylhäältä), ja varsinkin atakissa sen kuulee verrattuna ruusupuuhun. Napsahdus on hyvä sana kuvaamaan juttua, semmoinen tökkivä ylämiddle siellä on :)
Sittenhän on toki vielä eebenpuu, joka on taas erilainen. Kirkas, terävä atakki, yläpäätä ja alapäätä korostava. Pirun kova puu, taitaa myös olla ainoa puulaji joka ei kellu.
-Frankster |
Aki
Frankster
