Aihe: 1-2 laadukkaampaa kitaraa vai useampi ritsa? 1 2 | |
|---|---|
 JuSu20.04.2004 13:56:53 | |
Moro! Hiukkasen olen tässä miettinyt otsikonmukaista hommaa. Nurkkiin on kertynyt 5 kpl 200-800 euron arvoisia kitaroita (joista kolme stratokopioita). Ainoastaan yksi näistä on sellainen, josta en missään nimessä katso pystyväni luopua (Squier MIM strato). Koska kuitenkaan en noita kaikkia pysty/ehdi soittelemaan, niin olisikohan järkevää laittaa kitarat myyntiin, ja korvata nuo yhdellä hitusen laadukkaammalla kitaralla? Joka tapauksessa mulle jää tuo Squier, ja ehkä vielä toinen stratokopsu kotikitaraksi. Toisaalta on kiva, että on paljon kitaroita. Mikäli kuitenkin myisin noista osan, olisi tilalle hankittavan kitaran hintaluokka n. 1000-1500 euroa. Vuosien varrella olen havainnut, että muut kuin stratomalliset kitarat tuppaavan jämähtämään erityisen herkästi telineeseen, joten tässä tapauksessa ei tarvitse laittaa painoa sille, että kalustoon kuuluisi erityylisiä kitaroita, sillä melkoisen varmasti kitarani jatkossakin ovat stratojohdannaisia, tosin PRS -tyylisen kitaran hankintaa ei ole poissuljettu. Mielellään kuulisin mielipiteitä puolesta ja vastaan. JuSu "You're in big trouble, lil pal - I eat pieces of shit like you for breakfast!"
"You eat pieces of shit for breakfast??"
-Happy Gilmore | |
 J.Ahonen20.04.2004 14:00:14 | |
myy eniten telineessä viihtyvät, ja osta mexico strato, en tiedä yksilö tasosta, mutta omani on huippu, uutena 500e irtoo, pienellä tinkimisellä. | |
 Billsner20.04.2004 14:21:53 | |
Oma mielipiteeni on että, yksi kitara millä on kiva soitella riittää ja kaikki muut ovat bonusta. Cursed Ibanez 7-string of molestation. | |
 Juutas20.04.2004 14:31:57 | |
Keräilijät on tietysti asia erikseen, mutta muuten mun mielestä on turha "varastoida" hirveää määrää soittimia, joista joku saattaisi saada jotain iloa irti! =) Itselle riittää pari sellaista keppiä, jotka sopivasti eroavat toisistaan ja toisaalta ovat sen verran samanlaisia, että voivat keikalla tarvittaessa korvata toisiaan esim. kielen katketessa. Kaiken muun olen tulkinnut omalla kohdallani ahneudeksi ja omistamisen haluksi, josta yritän parantua viimeistään keski-iässä... ;-) | |
| AoA 20.04.2004 14:38:05 | |
Mulle kelpaisi vaikkapa kaksi hyvää kitaraa, tällä hetkellä yhdellä soittelen ja sillä varmaan pitänee pärjätä. Tuskin kahta laitan. -Anssi | |
 Kjukka20.04.2004 14:48:48 | |
Mä voisin ehkä myydä sopuhinnalla ton Tremonti SE:n ;) (Aivan karmee flaxwood-GAS) Lojaali kitaristi vailla bändiä. Punk/hc/emo/nu-metal - kaikki menee. | |
 kivi20.04.2004 14:55:29 | |
Koska kuitenkaan en noita kaikkia pysty/ehdi soittelemaan, niin olisikohan järkevää laittaa kitarat myyntiin, ja korvata nuo yhdellä hitusen laadukkaammalla kitaralla? Joka tapauksessa mulle jää tuo Squier, ja ehkä vielä toinen stratokopsu kotikitaraksi. Siinä on tietty järki, että keskittyy yhteen parhaaseen mahdolliseen kitaraan, joka saa olla sitten niin spesiaali kuin suinkin. Siitä oppii kaikki kitaran virheet ja poikkeukset, ja pystyy integroimaan ne osaksi soittoaan. Arvelen, ettet ole mitään kompromissikitaraa ykköseksi hankkimassa. Toisaalta sitten jos keikalla harrastaa kovasti kitaroiden paiskomista, ja muutenkin hommaan kuuluu villi meno, silloin monta ritsaa on paras valinta. Sun kohdallasihan asia ei kuitenkaan oo niin, vaan koreografiasihan on ennemmin askel eteen ja askel taakse, eikö niin? Yksi varakitara riittäisi? Luulen, että voisit aivan hyvin suunnitella jonkun paremman luokan straton ostoa - joko vanhemman Fenderin, tai jonkin lukuisista laatuversioista; esim Schecter teki parikymmentä vuotta sitten huomattavan hyviä stratoja. Myös Music Manin Silhouetteja ja vastaavia kannattaa katsella sillä silmällä, josko ne olisivat sulle se oikea. Straton mensuurista kuitenkin lähdetään. "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
 Eemil20.04.2004 14:57:23 | |
Mun mielestä 3 kitaraa on passeli määrä sähkökitaroita. 1. floikkatallainen kulituskitara H-H tai H-S-H-mikityksellä. 2. Perusstrato vibratallalla S-S-S-mikityksellä. 3. Lessu tai PRS kiinteällä tallalla H-H-mikityksellä. Noilla soittaa jo aikalailla kaikkea. Neljäntenä sitten joku tele jos siltä tuntuu. Musta ei tunnu siltä. Tällä kokoonpanolla jokaiselle kitaralle löytyy käyttöä eikä vastaan tule semoista tilannetta että kitara ei oikein taivu tilanteeseen. | |
| JuSu 20.04.2004 15:33:52 | |
Arvelen, ettet ole mitään kompromissikitaraa ykköseksi hankkimassa. En. Edellisessä kitarahankinnassa yritin näin tehdä, ja aluksi tuntuikin hyvältä. Kuitenkin edelleen mieluiten tulee tartuttua tuohon luottostratoon, joten strato sen olla pitää. koreografiasihan on ennemmin askel eteen ja askel taakse, eikö niin? Yksi varakitara riittäisi? Kyllä ja kyllä. Olen yrittänyt tosin lisätä jotain sivuaskeleitakin, muttei ne oikein tule luonnostaan vielä... =) Luulen, että voisit aivan hyvin suunnitella jonkun paremman luokan straton ostoa....Straton mensuurista kuitenkin lähdetään. No tuollainen on hiukka käynyt mielessä. Straton tapauksessa kuitenkin vaatimuksena on tallahumbucker (mieluusti täysikokoinen) ja ruusupuuotelauta. Mielessä on käynyt Askomikon myynnissä oleva Rautia Stratmaster, josta kylläkin menisi elektroniikka uusiksi, sekä Blade Texas Deluxe, kun sellainen olisi saatavilla edukkaasti. Nämä molemmat olisivat vielä melko kukkaroystävällisiä vaihtoehtoja, mikä ei toki haittaa. Nämäkin tosin vaihtoehtoja vain teoriatasolla, testiajo on tekemättä. JuSu "You're in big trouble, lil pal - I eat pieces of shit like you for breakfast!"
"You eat pieces of shit for breakfast??"
-Happy Gilmore | |
 J-PPP20.04.2004 16:21:03 | |
Mun mielestä 3 kitaraa on passeli määrä sähkökitaroita. Samaa mieltä. Roudaaminen (edes kitaran) on rasittavaa, siksi on oltava kamat sekä kotona että treeniksellä. 1. Ykköskitara, se joka on treenikämpällä ja jolla keikat pääosin soitetaan. Mulla G&L, erinomainen stratocaster minihumppareilla. 2. Kakkoskitara kotona harjoitus/nauhoitus käytössä. Mulla tällä hetkellä Hamer. (Myynnissä, väärä skaala.) 3. Vara/kakkoskitara keikoilla, mulla Jackson. Sijainti treenikämppä. Enemmänkin voisi olla, mutta kuten sanottu ei niitä ehtisi soittaa tai edes pitää soittokunnossa. FOR SALE/TRADE: HAMER USA SUNBURST, ks. tori! WANTED: Musta telecaster tai pelkkä body, tarjoa! | |
 skebajaba20.04.2004 16:28:43 | |
mulla on kans yleensä treeniksellä yksi kitara, yleensä tuo roadstar 1500, sit kotona on 2 stratoa rg ja randy ja parit akustiset, mut sitten toiselle kämpälle yleensa straton kanssa tai rg:n kanssa eli kotiin jää strato randy ja akustiset. ja hyvä niin. -mikä olisikaan v****maisempaa kuin epävireinen tinnitus?- | |
 askomiko20.04.2004 19:29:16 | |
Vihdoinkin monta järkevää topikkia kitarakamoissa yhtäaikaa, tästä onkin jo aikaa! Yksi hyvä..kerrallaan! Kaksi on aika hyvä luku, strato ja joku muu. Kuitenkin useammasta aina valikoituu se yksi, joka tulee napattua liikkeelle lähtiessä ensimmäiseksi mukaan. Suosikin asema kyllä vaihtelee.. Myytävänä superhieno-hevikitara ja superhieno-twängi-JazzCaster. Kitarakamakaavio -inspired by AFIL :) | |
| kalkkuna 20.04.2004 19:50:48 | |
Mielestäni stratolla ja LP:llä pitäisi päästä jo pitkälle. | |
 E.Q20.04.2004 19:57:46 (muokattu 20.04.2004 19:59:10) | |
Riippuu tietenkin paljon siitä minkälaista tavaraa on tapana soitella että minkä tyyppisiä kitaroita kannattaa hommata. Ite oon pärjännyt hyvin pitkälti tollasella setillä, siinä on vähän kaikenlaisiin tarkoituksiin keppi, tosin tohon olis tarkoitus hommata vielä Custom Lespa täydennykseksi kunnes selviän noiden aiheuttamasta köyhyystilasta ;?| Mutta kyllä tossakin on jo pari mitä ei tuu käytettyä ollenkaan. http://koti.mbnet.fi/ekku/JPG/My_Guitars.JPG X | |
 lapio20.04.2004 20:10:42 | |
Mun mielestä 3 kitaraa on passeli määrä sähkökitaroita. 1. floikkatallainen kulituskitara H-H tai H-S-H-mikityksellä. 2. Perusstrato vibratallalla S-S-S-mikityksellä. 3. Lessu tai PRS kiinteällä tallalla H-H-mikityksellä. Noilla soittaa jo aikalailla kaikkea. Neljäntenä sitten joku tele jos siltä tuntuu. Musta ei tunnu siltä. Tällä kokoonpanolla jokaiselle kitaralle löytyy käyttöä eikä vastaan tule semoista tilannetta että kitara ei oikein taivu tilanteeseen. Täytyy sanoa, että tässä olen samaa mieltä. Itelläni on juuri näin. Ja vähentää GAS:sia kummasti, kun ei ole muuta syytä ostaa uutta kitaraa, kuin eri väri tai vähän eri muotonen. "BANZAI!"
-Juha Mieto
Mitä tuossa avatarissa tapahtuu? | |
 Hannu H.20.04.2004 20:16:37 (muokattu 20.04.2004 20:17:30) | |
Strato ja LP löytyy ja niillä ihan kivasti pärjäilen. Stratoa ei vain pahemmin tule soiteltua kun tuossa LP:ssä niinpaljon paremmin käteenistuva kaula ja muutenkin se tuntuu enemmän omalta. (harkinnut olen että lespaan mikkien puolitukset ja strato pois niin saisi halutessaan single soundia). Menee vähän ohi aiheen, mutta miltä kuullostaa LP kun mikki on puolitettuna? EDIT: äh voih puuh... Niin mun mielestä pari hyvää kitaraa ennemmin kuin useampi ritsa. "May the tone be with you" | |
 madu20.04.2004 20:21:46 | |
Mielestäni myös pari hyvää kitaraa korvaa kyllä vaikka 4-5 huonompaa. Siksipä säästänkin nyt pitkään ja hartaasti seuraavaa kitaraa varten jonka ostan. Kävin tässä hetken aikaa sitten läpi vaiheen jossa soitin vain straomallisilla, mutta nyt tuo LP löytyi takaisin kouraan ja tuntuu sopivan siihen. Bändin musatyyliinkin istuu paremmin. Tälläisilla pärjäisin ja muuta en tarvitsisi: 2 kpl Les Pauleja (Yhden LP:n jo omistan eli yksi puuttuu, esim. Tokain japskimallilla voisi paikata puutteen) 1 kpl strato (Squier löytyy, pitäisi päivittää Fenderiin) Noilla uskon pärjääväni pitkälle. Periaatteessa kaksikin kyllä riittäisi, mutta muita projekteja varten strato on aina kiva omistaa. Hyvä topikki tosiaan. | |
 Niskamies20.04.2004 20:32:06 | |
Mä panostan laatuun, en määrään. Mulla on nyt toi Schecter, enää Strato tai Tele, ja se on siinä. Pitää syödä paljon että jaksaa kantaa vahvareita. | |
| Härski 20.04.2004 20:35:45 (muokattu 20.04.2004 20:36:28) | |
Mulla on 4 sähkistä: #1 Fender Deluxe Fat Stratocaster (Mex) #2 Tokai Love Rock (Kor) #3 Epiphone Flying V '58 #4 Epiphone Stratocaster, läskitetty, eli Hot Rails tallassa, Slickillä lainassa (Kor) Noilla soittaa jos jonkin moista, mutta en kahta läskistratoa tarvitse, joten epiluuri menköön. Näin mulla ois aika kova kolmikko. Ovat kaikki hyviä viimeistelyiltään ym. seikoiltaan. | |
| Jucciz 20.04.2004 21:11:21 | |
Monenlaiseen musiikkiin tarvitsee melkeinpä väkisin monenlaisia työkaluja. Bänditouhuissa suurin osa biiseistä menee Stratolla ja kotonakin tulee veivattaua aika paljon rock-/bluesjohdannaista juttua, jolloin Strato tulee usein ensimmäisenä kysymykseen. Tästä syystä mulla niitä onkin kolme kappaletta. Fenkkuja kaikki, kaksi jenkkiä ja yksi japsi, joka ei sinänsä häpeä yhtään jenkkien rinnalla. Kahdessa noista (jenkit) on Texas Specialit kaulassa ja keskellä kun taas kummassakin on hieman erilainen tallamikki. Japsissa puolestaan kaulassa kehrää DiMarzion Blue Velvet ja keskellä ja tallassa Duncanin SSL-1 Vintage Staggered:it. On kuitenkin tilanteita, joihin Strato vaan yksinkertaisesti sopii ei-niin-hyvin. Näihin lukeutuu esimerkiksi hetket, jolloin yksinkertaisesti tahtoo tuhtia (eikä niin kirkasta) soundia. Stratohan on singlecoil-kitara (Sanokaa kerettiläiset mitä tahansa! :) ), joten sen ominta aluetta on kirkasta, "twängikästä" soundia kaipaava musiikki. Jostain syystä, vaikka Les Paulit niin kovin komeita kitaroita ovatkin, en ole oikein itse löytänyt niistä "sitä jotain" noin soitannollisessa mielessä. Ehkä olen tässäkin asiassa ääripäistä ääripäin, eli jos kitarassa on humbuckerit, sen pitää myös olla enemmän tai vähemmän ontto. Senpä tähden (ja myös siksi, että jazz ja blues ovat kovasti sydäntä lähellä) repertuaariini kuuluukin kaksi puoliakustista. Ei yhtään Gibsonia, mutta kaksi erityisen hyvää kopiota, nimittäin Ala-Kuhan käsintehty 335 ja Ibanezin lawsuit-ajan, tässä tapauksessa 80-luvun alun, 175-kopio (FA-100). Oi sitä soundien lämpöä. Näiden kahden soundityypin kompromissia eli jotain, jona Les Paulia pidän, en tällä hetkellä koe tarvitsevani. Ehkä semmoinen löytyisi minulle muutenkin ennemmin P90:illä varustetusta 335:stä kuin Les Paulista. Voi olla, että vuoden päästä olen ihan toista mieltä ja kartutan kokoelmaani jollain kivalla Lespalla, mutta tämän hetken tilanne on tämä. Ai niin, yksi japsi-Telecaster löytyy myös. Siihen on vaihdettun Duncanin Vintage Staggered-mikit. Tarvittaessa hurinattomat, puolitusmahdollisuus löytyy. Tällä hetkellä kokosävelen verran alavireessä johtuen eräästä biisistämme, jossa tarvitaan huiluääniä D-molliasteikosta. Kulkee keikoilla ainoastaan tästä syystä. Soveltuu kyllä erittäin hyvin siihen, ja minkälaiseen rokkaamiseen tahansa. Loistokeppi tämäkin. Mielestäni en omista yhtään "ritsaa", eikä sellaisia kiinnosta hankkiakaan. En tee mitään kitaroilla, joilla ei ole oikeasti käyttöarvoa. Määrä ei ratkaise, ellei sen rinnalla kulje myös laatu. Mieluummin ostan yhden hyvän kitaran kerrallaan kuin hankin ensiksi ison läjän keskinkertaisia tai huonoja ja yritän epätoivon vimmalla päästä niistä eroon. Kaikista mieluiten o(mi)stan silti monta hyvää kitaraa. :) Kyllä, katson olevani jonkin sortin keräilijä, mutta yritän perustella itselleni ja muillekin sitä, että ainakaan pelkällä yhdellä kitaralla en tule mitenkään toimeen. Jos kaksi pitäisi valita ja pelastaa palavasta talosta (yksi kumpaankin käteen), mukaan tarttuisi 335 sekä jokin Stratocastereista. Valinnan vaikeus olisi kyllä melkoinen. :( Tässä vielä koko pesue: http://peavey.mine.nu/kuvia/g1/katras1.jpg Juodaan piimää, tullaan viisaammiksi näin. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)