Aihe: Gibson Les Paul Standard 08' vs. aiemmat Standardit | |
---|
|
Elikkä olisi seuraavan kitaran osto tiedossa syntymäpäivien lähestyessä vinhaa vauhtia, ja olisi pari vaihtoehtoa seuraavaksi työvälineeksi. Ensimmäinen on ihan perinteinen 08' Standard Kitarapajalta Desertburst värityksellä ja toinen vuodelta 2002 60's shape kaulalla ja kilon lisäpainolla bodyssa (älkää miettikö mitään kehonrakennukseen viittaavaa.. ) Tarkoituksena on lähteä kokeilemaan ensi viikon alussa kumpaakin yksilöä tarkemmin, mutta pari kysymystä ihan teknisistä eroista ja muiden kokemuksista olisi mielessä. Eli tuo 02' Standard painaa kunnioitettavat 4.5 kg eli siinä on käytetty joko tätä '' reikäjuusto'' tekniikkaa tai sitten jotain muuta en ole varma, joku varmasti tietää paremmin. 08' taas omistaa varmasti kaikille tutut onkalot sisässään, joka tiputtaa painon sinne 3.5 kilon paikkeille. Oma järki sanoo kyllä että mitä enemmän puuta sen parempi on sustain ja soundi on ollut jämäkämpi ainakin niissä perinteisissä lankku gibsoneissa mitä olen kokeillut, mutta toiset taas sanoo että 08' ei pitäis olla mitään suurta eroa, ja että hyvältä sekin soundaa. Itselle juuri kevyempi kitara olisi omiaan kun keikkoja on kuitenkin jonkin verran ja lavaolemus ei ole maailman paikallaan olevin. Mitenkä te, joilla kokemusta on varmasti näistä eri malleista koette soundin muuttuvan kun kitara kevenee ja puu vähenee? Korostaako se jotain, ja pysyykö tuntuma Gibsonina? Internetin maailmasta luin joidenkin kritisoivan 08' resonointia, mutta myös monia kehuja on tullut juuri tuolle mallille. Toinen kiinnostava seikka on kaulaprofiilit ja niiden erot. 02' on ohuempi 60 luvun kaulaprofiili, joka on joissain Gibsoneissa tuntunut erinomaiselta. 08' taasen on tämä epäsymmetrinen kaulaprofiili, jonka pitäisi kaventua kaulaa ylöspäin mentäessä, jos en ihan väärässä ole? Omalle kädelle melkein kaikki Gibsonin kaulat ovat tuntuneet hyvälle, jos Studioita ei lasketa. Se tuokin erään oudon ongelman: ohuempi kaula palvelisi soittotyyliä ehkä hiukan paremmin, mutta olen aina ihaillut paksujen kaulojen jämäkkyyttä ja sitä miten se tuo soundiin lisää miehekästä '' munaa''. Mutta en nyt tämän pidemmälle näitä miettimisiäni vie, jos joillain on kokemuksia eri Standardeista laittakaa vain rohkeasti, lisäinfo on aina paikallaan kun aikeissa olisi nyt ostaa työväline pitkäksi aikaa. | |
Kitaran soundi riippuu kokonaisuudesta eikä niinkään jostain yksittäisestä asiasta kuten bodyn painosta, kaulan paksuudesta tai kevennyskammioista. Monien mielestä paras sustain on originaaleissa 50-luvun lopun Pauleissa, jotka tunnetusti eivät olleet painoltaan mitään selänmurskaajia. Molemmat sun kitaraehdokkaat ovat periaatteessa hyväsoundisia ja muutenkin kaikin puolin hyviä. Testaa molemmat yksilöt ja tee johtopäätökset soundista vain ja ainoastaan sen perusteella. Ja huom. mikkien korkeus-säätö vaikuttaa ratkaisevasti soundiin, eli huomioi tämä kun vertaat kitaroiden sähköistä soundia. Ja soitettavuuteen vaikuttaa oleellisesti se millaisissa säädöissä kitara on. Painoltaan nuo kitarat ovat aivan eri planeetalta. 4,5 kiloa on kitaralle sen verran suuri paino että se voi olla joillekin ongelma varsinkin, jos soittaa seisten pitkiä settejä. 3,5 kiloa taas on tosi kevyt Les Pauliksi. Kaulaprofiili on pitkälle tapauskohtainen asia. Nekin täytyy itse vertailla ja sitten päättää mistä tykkää. Ongelmana voi olla, että tykkäät molemmista yhtä paljon. Tietysti käytetyn kitaran (ja miksei uudenkin) kohdalla pitää tsekata kunto, etenkin kaulan osalta. En sitten malttanut olla sanomatta. | |
Oma havaintoni noin kymmentä '08 Standardia testanneena on, että niissä on aika suuria eroja sustainin suhteen. Mikään niistä ei ole ollut huonosoundinen, mutta varsinkin bluesia veivatessa harmittaa kun nuotti nukahtaa kuuden sekunnin jälkeen. Rockia (tai oikeastaan ihan mitä vaan) soittaessa sillä ei ole todellisuudessa juuri mitään merkitystä, soiko yksittäinen nuotti 6 vai 10 sekuntia, koska ei niitä kuitenkaan jätetä silleen soimaan. Mutta kuten varmasti kohta kymmenen muutakin muusinettiläistä tulee sanomaan, niin käy testaamassa paikan päällä. Kyllä se hyvä sitten puhuttelee. Kicking ass like never before! | |
Kiitos jo teille vastanneille, juuri tälläistä suhtautumista toivoinkin, muiden mielipiteitä nostamaan tai laskemaan GASia, joka uutta kitaraa odotellessa on kovalla tasolla. Tarkoitus on tosiaan lähteä testaamaan ensi viikolla halusin vain näin kysellä hieman ennakkotietoja juuri siitä miten muut ovat erot kokeneet. Muitakin Gibsoneita tietenkin on, sellainen on juuri nyt saatava, mutta nuo Standardit ovat olleet omaan käteen ja kukkarolle sopivia vaihtoehtoja, Traditionalit ja vaikkapa Classic Customit, jotka ovat upeita kitaroita, ovat kuitenkin jättäneet vähän kylmäksi ja en ole niistä saavuttanut sitä ultimaattista Gibson tuntua. Harmi vain, että en vielä ole niin suuren palkallisissa töissä, että voisi katsella vieläkin '' parempia'' malleja vaikka sekin on vain nimellistä hyvyyttä. | |
Rämppy: Kitaran soundi riippuu kokonaisuudesta eikä niinkään jostain yksittäisestä asiasta kuten bodyn painosta, kaulan paksuudesta tai kevennyskammioista. Monien mielestä paras sustain on originaaleissa 50-luvun lopun Pauleissa, jotka tunnetusti eivät olleet painoltaan mitään selänmurskaajia. Siinä noi uudet Les Paulit liikkuu missä vanhatkin eli karvan verran yli tai alle 4 kg. | Gabe 28.06.2012 18:10:42 | |
|
Arttu_Ace: Oma havaintoni noin kymmentä '08 Standardia testanneena on, että niissä on aika suuria eroja sustainin suhteen. Mikään niistä ei ole ollut huonosoundinen, mutta varsinkin bluesia veivatessa harmittaa kun nuotti nukahtaa kuuden sekunnin jälkeen. Rockia (tai oikeastaan ihan mitä vaan) soittaessa sillä ei ole todellisuudessa juuri mitään merkitystä, soiko yksittäinen nuotti 6 vai 10 sekuntia, koska ei niitä kuitenkaan jätetä silleen soimaan. Mutta kuten varmasti kohta kymmenen muutakin muusinettiläistä tulee sanomaan, niin käy testaamassa paikan päällä. Kyllä se hyvä sitten puhuttelee. Jeps, yksilöitähän ne on kitaratkin. Esimerkiksi minun nykyisessä Juniorissa riittää sustainia enemmän kuin aiemmassa Standardissa. Muutenkin tosi hyvät puut sattui junnuun. Standard ei oikein niin vakuuttanut ja lähti sitte kiertoon, tuo Traditional taas mitä taannoin käpistelin vaikutti hyvinkin sellaiselta lespalta mikä olisi kiva omistaa. Painoa Traditionalissa oli hiukka enemmän tosin. Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. | |
BigPapa: Siinä noi uudet Les Paulit liikkuu missä vanhatkin eli karvan verran yli tai alle 4 kg. Uusissa LP Standardeissa paino näyttää vaihtelevan alle 3,5 kilosta noin 4 kiloon. Sitten on näitä Traditionaleja ja muita keventämättömiä, joista löytyy joa yli 4,5 kiloisia yksilöitä. Puolen kilon painoero on kitarassa huomattava, huomaa kyllä hartioissa. En sitten malttanut olla sanomatta. | BigPapa 28.06.2012 22:11:32 (muokattu 28.06.2012 22:18:48) | |
|
Rämppy: Uusissa LP Standardeissa paino näyttää vaihtelevan alle 3,5 kilosta noin 4 kiloon. Sitten on näitä Traditionaleja ja muita keventämättömiä, joista löytyy joa yli 4,5 kiloisia yksilöitä. Puolen kilon painoero on kitarassa huomattava, huomaa kyllä hartioissa. En oo kaikkia kerenny punnitsemaan, mutta ihan mitä pajan sivuilta oon katellut ja kansainvälisiltäkin. 4,5 Kg on kyllä jo aika, sanoisko, painava. Löyty Customi : GIBSON LES PAUL CUSTOM: 2010, White, Case, 4.76kg Ja oikea vanha Customi GIBSON LES PAUL CUSTOM: 1957, Ebony, Case, 4.39kg Että onhan noissa vanhoissakin painoa. Vanha tämäkin GIBSON LES PAUL MODEL: 1956, Goldtop, Case, Knobs, Pots, 3.84kg Ja uudemoi hiukan kevyempi: GIBSON 2008 LES PAUL STANDARD: 2011, Desertburst, Case, 3.54kg Että ei se niin ole, että vanhat ihan yksiselitteisesti olisivat niitä köykäisempiä. | |
BigPapa: En oo kaikkia kerenny punnitsemaan, mutta ihan mitä pajan sivuilta oon katellut ja kansainvälisiltäkin. 4,5 Kg on kyllä jo aika, sanoisko, painava. Mm. pajan sivuilta minäkin muistelen näitä painoja havainnoineeni. 4,5 kg on painava, mutta ei mikään tavattoman harvinainen ilmestys. Mulla heräs kiinnostus kitaroiden painoon, kun on vähän tuota työperäistä niskahartia-jumitusta. En sitten malttanut olla sanomatta. | |
Nää menee kyllä jo selkeesti yli, ei tälläsiä jaksa: GIBSON LES PAUL STANDARD: 1980, Cherryburst, Case, 4.79kg GIBSON LES PAUL STANDARD: 1981, Tobaccoburst, Case, 4.73kg | |
Rämppy: Monien mielestä paras sustain on originaaleissa 50-luvun lopun Pauleissa... Kovin monet eivät ole edes kokeilleet... "Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala | |
BigPapa: Nää menee kyllä jo selkeesti yli, ei tälläsiä jaksa: GIBSON LES PAUL STANDARD: 1980, Cherryburst, Case, 4.79kg GIBSON LES PAUL STANDARD: 1981, Tobaccoburst, Case, 4.73kg Sopii istuvalle studiokitaristille. Tai voimailijalle :D En sitten malttanut olla sanomatta. | |
varakeef: Kovin monet eivät ole edes kokeilleet... Heh, näinhän se on. Mikäs LesPaul Nigel Tufnelilla oli? Siinähän oli se kaikkein pisin sustain. En sitten malttanut olla sanomatta. | |
Rämppy: Heh, näinhän se on. Mikäs LesPaul Nigel Tufnelilla oli? Siinähän oli se kaikkein pisin sustain. http://www.youtube.com/watch?v=oB6zw6RSZzU | |
ellu_94: Elikkä olisi seuraavan kitaran osto tiedossa syntymäpäivien lähestyessä vinhaa vauhtia, ja olisi pari vaihtoehtoa seuraavaksi työvälineeksi. Ensimmäinen on ihan perinteinen 08' Standard Kitarapajalta Desertburst värityksellä ja toinen vuodelta 2002 60's shape kaulalla ja kilon lisäpainolla bodyssa (älkää miettikö mitään kehonrakennukseen viittaavaa.. ) Tarkoituksena on lähteä kokeilemaan ensi viikon alussa kumpaakin yksilöä tarkemmin, mutta pari kysymystä ihan teknisistä eroista ja muiden kokemuksista olisi mielessä. Eli tuo 02' Standard painaa kunnioitettavat 4.5 kg eli siinä on käytetty joko tätä '' reikäjuusto'' tekniikkaa tai sitten jotain muuta en ole varma, joku varmasti tietää paremmin. 08' taas omistaa varmasti kaikille tutut onkalot sisässään, joka tiputtaa painon sinne 3.5 kilon paikkeille. Oma järki sanoo kyllä että mitä enemmän puuta sen parempi on sustain ja soundi on ollut jämäkämpi ainakin niissä perinteisissä lankku gibsoneissa mitä olen kokeillut, mutta toiset taas sanoo että 08' ei pitäis olla mitään suurta eroa, ja että hyvältä sekin soundaa. Itselle juuri kevyempi kitara olisi omiaan kun keikkoja on kuitenkin jonkin verran ja lavaolemus ei ole maailman paikallaan olevin. Mitenkä te, joilla kokemusta on varmasti näistä eri malleista koette soundin muuttuvan kun kitara kevenee ja puu vähenee? Korostaako se jotain, ja pysyykö tuntuma Gibsonina? Internetin maailmasta luin joidenkin kritisoivan 08' resonointia, mutta myös monia kehuja on tullut juuri tuolle mallille. Toinen kiinnostava seikka on kaulaprofiilit ja niiden erot. 02' on ohuempi 60 luvun kaulaprofiili, joka on joissain Gibsoneissa tuntunut erinomaiselta. 08' taasen on tämä epäsymmetrinen kaulaprofiili, jonka pitäisi kaventua kaulaa ylöspäin mentäessä, jos en ihan väärässä ole? Omalle kädelle melkein kaikki Gibsonin kaulat ovat tuntuneet hyvälle, jos Studioita ei lasketa. Se tuokin erään oudon ongelman: ohuempi kaula palvelisi soittotyyliä ehkä hiukan paremmin, mutta olen aina ihaillut paksujen kaulojen jämäkkyyttä ja sitä miten se tuo soundiin lisää miehekästä '' munaa''. Mutta en nyt tämän pidemmälle näitä miettimisiäni vie, jos joillain on kokemuksia eri Standardeista laittakaa vain rohkeasti, lisäinfo on aina paikallaan kun aikeissa olisi nyt ostaa työväline pitkäksi aikaa. Mulla on ollut jonkin verran gibsoneita ja on tälläkin hetkellä kaksi. Standardeista mulla on ollut 2001 Standard ja 2008 Standard. Joitakin kokemuksia siis kyllä löytyy. Ensinnäkin nuo kitarasi ovat varmasti tosi hyviä molemmat. Omaan käteeni se asymmetrinen kaula oli tosi hyvä, mutta siinä 2008 Standardissa oli muutamia "modernuksia", joista en itse perinteitä kannattavana miehenä niin tykännyt. Näitä oli se lukkiutuva jakki, lukkovirittimet ja piirilevytekniikka kitaran sähköissä. Mitkään näistä eivät huononna kitaraa, mutta itse tykkään perinteisistä ratkaisuista. 2001 Stankussa oli käytetty tummempaa intialaista ruusupuuta otelaudassa, jota ei nykyään enää käytetä eikä sitä ole siinä 2008 Stankussakaan. Jonkun mielestä tämä voi olla merkityksetöntä, mutta itse tykkäsin tummasta ruusupuusta. Lisäksi en tykäää ajatuksesta, että kitaraan on koverrettu onkaloita... Mulla on muuten nyt yksi 1985 LP Deluxe, johon joku aiempi sankari on saatana itse tehnyt poralla bodyyn mikkien kohdalle kevennyksiä... 2008 Standard oli juuri tuolla Desertburst värityksellä helvetin hieno. Siinä oli myös paremmat mikit. 2001 LP:n 490R ja 498T -mikit lähtivät mulla heti vaihtoon. 2008 LP:n Burstbuckereita ei tarvinnut vaiihtaa. 2008 oli vielä paremmin viimeistelty. Siinä ei ollut yhtään mitään vikaa. Gibson tekee nykyään helvetin hyviä kitaroita. Mulla on 2010 tehty ES-335, joka on ihan timangia. Siis :) 2008 Standard +viimeistely +kevyempi paino +kaula +mikit +ulkonäkö +yleisolemukselta mielestäni parempi 2001 Standard +body ei chambered +ei piirilevyjä tai muuta modernia "hömpötystä" +otelauta tummempaa intialaista ruusupuuta +vanhan LP:n fiilis Nämä ovat tietysti olleet omiaa yksilöitäni, mutta kyllä kaikki kokeilemani 2000-luvun Standardit ovat olleet tosi hyviä. Eli varmastikin saat hyvän kitaran otit kumman tahansa. Noista mikeistä ei ehkä kannata niin välittää, koska kumpaankin voit halutessasi vaihtaa uudet. Sinun asemassasi laittaisin erityistä huomiota kaulan sopivuuteen. Eli otat sen kumman kaula tuntuu omaan käteen paremmalta ja kummassa on se oma fiilis. Musiikki on niin fiilis juttu, että mä luotan myös omaan intuitioon. Otat sen lapion, missä on se sun mojo. Mutta tosiaan kauloja noihin ei vaihdella, niin kannattaa ottaa se kumman kaula on sulle parempi. Itse luultavasti ottaisin sen 2002 Stankun, mutta mä oonkin 40:tä käyvä vanhojen perinteiden pieru. Ymmärän hyvin, että nuoret diggaa noit 2008 Stankkuja. What we've got here is... failure to communicate. Some men you just can't reach, so you get what we had here last week, which is the way he wants it. Well, he gets it! N' I don't like it any more than you men. | |
Ei siitä ole kauaa, kun kitarapajalla oli yli 5kg LP. Olisko ollut 70-lopun Custom. Painolla ei ole merkittävää merkitystä sustainiin. Jos olisi, niin tämä olisi mitattavissa/todennettavissa, eikä netissä olisi kiljoonaa sivullista arvuuttelua asiasta. Riffi, nyt. | |
AngieRainbow: 2001 Stankussa oli käytetty tummempaa intialaista ruusupuuta otelaudassa, jota ei nykyään enää käytetä eikä sitä ole siinä 2008 Stankussakaan. Öljysitkö kertaakaan sitä 2008 standardin otelautaa? Mä öljysin ja se tummeni lähes eben-puun tummaksi. "It's beer o'clock. Where the hell's my riot?" | |
Rämppy: Sopii istuvalle studiokitaristille. Tai voimailijalle :D Minulla on yksi Mockingbird jolla on painoa viitisen kiloa. Eihän tuolla varmaan kovin pitkiä settejä mielellään vetäisi mutta kyllä sillä ihan hyvin voi seisaltaankin soitella, loppujen lopuksi kitarat ovat kuitenkin aika kevyitä esineitä. Enkä ole voimailija. | |
Wradlin: Minulla on yksi Mockingbird jolla on painoa viitisen kiloa. Eihän tuolla varmaan kovin pitkiä settejä mielellään vetäisi mutta kyllä sillä ihan hyvin voi seisaltaankin soitella, loppujen lopuksi kitarat ovat kuitenkin aika kevyitä esineitä. Enkä ole voimailija. Tunnen itseni lisäksi useitakin kitaristeja, joille kitaran painolla on suuri merkitys. Esim. pitkillä 4-5 setin keikoilla puolenkin kilon painoeron kyllä huomaa hartioissa. Jos on vähänkään niskahartia-jumitusta, kuten monilla vähän pitempään työelämässä olleilla on, asialla on vieläkin enemmän merkitystä. Kunnon hihna auttaa, muttei aina pelasta. Yli neljän kilon kitara ei ole kovin kevyt esine kun ollaan neljännen setin kohdalla, on kuuma ja ehkä nestehukka. Kun pitäis vielä vetää notkein sormin. Vaikka itse en ole ns. voimailija niin en ole ihan rimpulakaan. Vielä 30 kg:n twini lentää kevyesti omin voimin niskaperse-otteella autosta lavalle ja takas niin että heilahtaa ;D En sitten malttanut olla sanomatta. | |
Minushuman: Öljysitkö kertaakaan sitä 2008 standardin otelautaa? Mä öljysin ja se tummeni lähes eben-puun tummaksi. Joo totta kai. Noissa nykyään käytetyissä ruusupuuotelaudoissa on mielestäni jonkin verran sävyeroja. Koko tämä esiin tuomani pointti voi olla kitaran laadun suhteen merkityksetön. Mulla on ehkä joku fiilisjuttu vaan siihen, kun vanhemmissa kitaroissa on joitain materiaaleja, joita ei nykyään enää käytetä. Ei ne uudemmat kitarat ja puut välttämättä ole yhtään huonompia. What we've got here is... failure to communicate. Some men you just can't reach, so you get what we had here last week, which is the way he wants it. Well, he gets it! N' I don't like it any more than you men. | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|
|
|