| Aihe: Soittaminen tuntuu kömpelöltä 14 vuoden jälkeen.. | |
|---|
|
Hei,
Olen kitaraa soitellut n. 14 vuotta. Kitaratunneilla en ole käynyt viimeiseen 10 vuoteen, mutta viikottain tulee soittoa treenattua jonkinverran (ei mitään aktiivista jumppaa). Jostain syystä mun soitto tuntuu "kömpelöltä" vielä 14 vuoden soittamisenkin jälkeen. Tusi musikaalisuus ja sun muu on kehittynyt, mutta ihan perus sormityöskentely tuntuu todella kömpelöltä, ja välillä se on melkeinpä arpomista.
Oikean käden plektratekniikka tuntuu huonolta. En oikein osaa ankkuroida kättä tallan päälle soittaessa (kompatessa ei niin väliä), vaan se lähtee aina "leijailemaan" vähän minne sattuu, joka johtaa siihen että ei tule kunnon tukea soittamiselle. Toisaalta jos tietysti vääntämällä pidän sen käden siinä tallanpäällä, niin tuntuu että joudun jännittämään liikaa, jotta soittaminen olisi rentoa. Pikkaaminen on myös välillä yllättävän epätarkkaa, tulee semmoisia "plops" ääniä välillä ja ääni ei soi kunnolla. Olen yrittänyt kokeilla erilaista kulmaa ja erilaisia plektroja (pitkään suosin niitä pieniä jazz plekuja, nyt vaihdoin "tavallisiin" jäykkiin plekuihin).
Sitten otelauta sormet taas välillä menevät vähän minne sattuvat. Vaikka pääsääntöisesti sormet ihan oikeille nauhoille osuvat, ei "osuma" ole välttämättä ihan puhdas, vaan menee sen vertaa sivuun että ääni ei soi kunnolla ja kauniisti. Todettakoon nyt että en yritä mitään nopeusennätystä, vaan ihan perus sooloissa sattuu tämmösiä ihme mokia. Soitto on siis yllättävän epäpuhdasta vieläkin.
Osaisittekos arvon soittajatoverit neuvoa, että mistä kannattaisi lähteä hakemaan apua näihin perustekniikka ongelmiin? Tarkoituksena ei ole olla ammattilaissoittaja, tai tilutella nopeita shreddauksia (retro rock ja country osastolla mennään enemmän), mutta v*tuttaa kun tämä soitto treenauksesta huolimatta on edelleenkin näin epätarkkaa. | |
Rutiinin puutetta se vaan on. Soita kokeeksi jutut niin hitaasti, että varmasti sujuu, ja nopeuta siitä vähitellen. | |
cosmob83: mutta viikottain tulee soittoa treenattua jonkinverran
Siis kerran viikossa? Kerran päivässä on parempi tavoite, siitä on hyvä aloittaa. Jos soittelee jotakin vähän kerran viikossa, niin ei koskaan kehity. |  cr4b
30.06.2012 01:36:33 | |
|
Krice: Siis kerran viikossa? Kerran päivässä on parempi tavoite, siitä on hyvä aloittaa. Jos soittelee jotakin vähän kerran viikossa, niin ei koskaan kehity.
No, riippuu tietysti millä tasolla on. Mitä parempi on, sen enemmän joutuu treenaamaan jos haluaa kehittyä lisää.
If I played that any faster, your minds would blow up, 'cos I'm so amazing. I'm the best. | |
Ihan ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa vasemman käden asento, ranteen kulma, peukalon paikka jne... Vaikea sanoa näin etänä koska pitäisi nähdä sinun soittoa niin voisi analysoida. Laita pieni videonpätkä mikäli mahdollista niin voidaan antaa vinkkejä. Yleensä ongelma on ihan perustekniikassa mikä aiheuttaa sitä, että sormet menee eri paikkaan kun mitä aivot määrää. | |
kekkuliheikki: Yleensä ongelma on ihan perustekniikassa mikä aiheuttaa sitä, että sormet menee eri paikkaan kun mitä aivot määrää.
Mielenkiintoinen ja jotenkin järkeenkinkäypä kommentti, onko tästä jotain kirjoitettuna jossain. | |
Krice:
Viikottain harjoittelulla tarkoitin sitä, että jos nyt en jokapäivä harjoittele niin jokatoinen päivä tulee kyllä soitettua ja treenattua. Tarkoituksena ei ole myöskään nostaa tasoa, vaan pitää nykyinen taso ja saada soitto vain paljon tarkemmaksi kuin miltä se nyt tuntuu olevan.
Kekkuliheikki:
Epäilen samaa että ongelma on jossain käden asennossa (ja joo, treenin puutteessa, en kiellä). Luulen että olen alkujaankin oppinut "väärän" tavan soittaa. Mikä on muuten mielenkiintoista kun jokusen vuoden tulin käyneeksi kitaratunneilla, ja siis ihan ammattilaisopettajilla jotka ovat musapedan käyneitä. Anyways, täytyypä katsoa jos saisin esim kännykällä kuvattua jotenkin soittoa. Tosin vaikea kuvata ja soittaa samalla. ;) | |
cosmob83: Krice:
Viikottain harjoittelulla tarkoitin sitä, että jos nyt en jokapäivä harjoittele niin jokatoinen päivä tulee kyllä soitettua ja treenattua.
Viikoittain tarkoittaa viikon välein, se ei ole sama asia kuin joka toinen päivä. | |
cosmob83: Krice:
Viikottain harjoittelulla tarkoitin sitä, että jos nyt en jokapäivä harjoittele niin jokatoinen päivä tulee kyllä soitettua ja treenattua. Tarkoituksena ei ole myöskään nostaa tasoa, vaan pitää nykyinen taso ja saada soitto vain paljon tarkemmaksi kuin miltä se nyt tuntuu olevan.
Tällanen asenne voi olla ongelma. "Nykyisen tason säilyttäminen" on jotenkin harjoitteluun tosi masentava lähtökohta.
Soitat hiljaa ja tarkastelet ite sitä touhua. Pysyykö peukalo suht järkevissä paikoissa, laitatko vasemman käden sormet aina samaan kohtaan nauhaväliä, pysyykö plektra koko ajan samassa asennossa ja järkevässä kulmassa kieliin nähden. Sit vaan yrität tehdä joka liikkeestä mahdollisimman täydellisen ja helpon näköisen ja tuntuisen. Ennen kaikkea keskityt aina sataprosenttisesti siihen hommaan silloin kuin treenaat ja soitat. Ja sille keskittymiselle ei välttämättä järin hyvää tee jos päämääränä on nykyisen tason säilyttäminen. | |
Kyllä tää mun mielestä suorastaan huutaa sitä paljon parjattua puuduttavaa tekniikkatreeniä, jos kerran haparointia on molempien käsien kanssa. Jos 1234-treeni tai muu vastaava epämusikaalinen juttu ahdistaa, niin täällä oli joku ketju joskus, jossa oli niitä musikaalisia tekniikkatreenejä. Ja toki niitä omia pikku täsmätreenietydeitä voi väsäillä, jos valmiit ei kelpaa. Näitä sitten pyrit soittamaan keskittyen rentouteen/tarkkuuteen/yms.
Itselleni on ihan parhaiten toiminu mahdollisimman usein toistetut lyhytkestoiset treenit. Yleensä telkkaria kattoessa otan kitaran käteen ja soitan aivot osittain narikassa hetken aikaa jotain (satunnainen patterni oikeaa kättä varten, diatonisesti jotain sävellajia koko kaulan alalta vasenta kättä varten, joku sointukierto, arpeggioita, näppäilyjuttuja).
Erikseen on sitten treenit, joissa aivot on enemmän mukana. Näissä pakotan itseäni soittamaan just niitä haastavampia juttuja, jotka ei tuu niin selkäytimestä (hankalammat tai harvemmin käytetyt soinnut, epämukavia oikean käden pikkausjuttuja). | |
aloituksen viestistä kyllä jotenkin tuli sellanen olo, että sitä soittoatouhua on tullu vähän niinku juosten kusten sillon tällön tehtyä.
Kandee vaan kylmästi ottaa jonkinlainen päivittäinen rutiini siihen touhuun, joko laittaa kellon herättään kolme varttia aiemmin ja treenaa aamulla tai sitte iltasin tekee jotaan juttuja tai wthatever.
Ja tässä kohtaa keskittyy siihen että kaiken treenin tekee tarpeeks hitaasti että virheitä ei kuulu ja sormet ja kädet ovat niin rentoina kuin mahdollista ja tekevät niin vähän työtä kuin mahdollista.
Jos on monta vuotta soittoa takana niin se saattaa olla aika vittumaista ikäänkuin "aloittaa alusta" ja niitä juttuja tarvii oikeesti treenaa toooooodddddeeeeelllllaaaaaaaaa hitaalla tempolla, mutta kun alkuun pääsee niin luulis että aika nopeesti alkais asioita tapahtumaan. | |
Sergei Fallinen: Tällanen asenne voi olla ongelma. "Nykyisen tason säilyttäminen" on jotenkin harjoitteluun tosi masentava lähtökohta.
Steve Vailla on ihailtava asenne harjoitteluun, josta kannattaa ottaa mallia. Sen sijaan, että soitellaan jotakin mitä osataan voi myös opetella uutta ja asettaa itselleen kovempia tavoitteita, tasosta riippumatta.
http://www.youtube.com/watch?v=K2_o1YKJ3kQ | |
Niin voi olla että sitä on tullut soitettua juosten kusten nämä 14 vuotta. Siinä mielessä vaikea sanoa, kun tavallaan sitä toista kriittistä korva/silmä paria ei ole sen jälkeen ollut kun pop&jazz konsiksen perusopetuksen jätin taakse. Sitten taas siitä mitä on tarvinnut soittaa bändin kanssa on selvinnyt ihan hyvin, itseäni vain harmittaa tämä että tietyillä alueilla (komppaaminen kaikinpuolin ok ja jees) tämä soitto on vain yllättävän jäykkää edelleenkin ja tuntuu että oppimisessa tulee raja vastaan.
Mä olen vähän pikkasen skeptinen noita ajatuksia kohtaan, että kokeilee mikä tuntuu itsestään parhaalta. Kas kun epäilen just että kun olen totuttanut oikean käden ranteeni väärään asentoon ja vasemman käden peukalo ei aina oikein oikeaoppisesti tue sieltä otelaudan takaata, niin tavallaan noi "väärät" asennot tuntuu luonnolliselta. Noh, täytyy kait aloittaa analyyttinen tarkastelu alusta ja ihmetellä että mikä mättää.
Niin ja siis kyllä minä ihan perus tekniikkajumppa treeniä teen joka kerta treenatessani (metronomin kanssa). Otelaudan juoksuttelua ylös ja alas erilaisilla kombinaatioilla. Olen sitäpaitsi yrittänyt olla innovatiivinen sen suhteen, että en toista pelkästään samoja jumppa harjoituksia, vaan että kokeilee lähestyä niin aina välillä eritavalla. Tämmöstä jumppaa ennen muuta treeniä teen 5-15min kerrallaan. Sitten treenailen ihan muita asioita. Ja toki ennen soittoa lämmittelen sormet juoksuttelemalla noita ylös ja alas.
Ehkäpä mun pitää vaan mennä käymään jonkun kitaraopen juttusilla joka katsoisi että mikä mättää.
Ps. Yksi asia joka paljastui pieneksi ongelmaksi. Biisistä riippuen soitan joko perus plekulla ja tämän lisäksi käytän nimetöntä ja keskisormea pikkaamaan lisäkieliä, tai sitten sama tekniikka peukalplekulla (käytän pääsääntöisesti kompatessa. Eikö tätä kutsuta hybridi pickaukseksi?). Huomasin että tämä on johtanut siihen, että ihan perus sooloa soittaessa mun oikean käden sormet eivät ole kevyesti nyrkissä, vaan "roikkuvat". Tämä ilmeisesti vaikuttaa jonkinverran soittamiseen. | |
cosmob83: Ps. Yksi asia joka paljastui pieneksi ongelmaksi. Biisistä riippuen soitan joko perus plekulla ja tämän lisäksi käytän nimetöntä ja keskisormea pikkaamaan lisäkieliä, tai sitten sama tekniikka peukalplekulla (käytän pääsääntöisesti kompatessa. Eikö tätä kutsuta hybridi pickaukseksi?). Huomasin että tämä on johtanut siihen, että ihan perus sooloa soittaessa mun oikean käden sormet eivät ole kevyesti nyrkissä, vaan "roikkuvat". Tämä ilmeisesti vaikuttaa jonkinverran soittamiseen.
Puhutaanko nyt pelkästään akkareista vai myös sähkiksen soitosta?
Eihän ne sormet voi nyrkissä olla jos niitä näppäilyyn käytetään. Tietty niitä voi pitää nyrkissä silloin kun käyttää vaan plekua jos haluaa. Mutta ei mun mielestä plekukäden nyrkissä pitäminen oo mikään standardi, näähän on nimenomaan niitä yksilöllisiä asioita, toiselle sopii toiselle ei. However, jos soitetaan sähkökitaraa ja vielä hyvin, niin niitä "roikkuvia" sormia kannattaa käyttää yläkielten demppaamiseen aina silloin kun niitä ei soiteta. Ei synny ei-toivottuja ääniä ja soitto kuulostaa puhtaammalta. | |
tomaattiorava: Puhutaanko nyt pelkästään akkareista vai myös sähkiksen soitosta?
Eihän ne sormet voi nyrkissä olla jos niitä näppäilyyn käytetään. Tietty niitä voi pitää nyrkissä silloin kun käyttää vaan plekua jos haluaa. Mutta ei mun mielestä plekukäden nyrkissä pitäminen oo mikään standardi, näähän on nimenomaan niitä yksilöllisiä asioita, toiselle sopii toiselle ei. However, jos soitetaan sähkökitaraa ja vielä hyvin, niin niitä "roikkuvia" sormia kannattaa käyttää yläkielten demppaamiseen aina silloin kun niitä ei soiteta. Ei synny ei-toivottuja ääniä ja soitto kuulostaa puhtaammalta.
Sorry joo, olisi pitänyt tarkentaa: Sähkiksen soittamisesta (akustinen onkin sitten toinen painajainen) on kyse. Toi kielien demppaaminen on myös yksi syy miksi olen pitänyt sormia siellä "roikkumassa". Toinen syy on sitten just toi hybridi pikkaus, ja se että soitan aika paljon double stoppeja (pikku fillejä kompatessa) ja sitten sitä yrittää tavallaan soittaa itsensä kanssa vastamelodiaa. Jännä juttu että omaksuin suht helposti tommoisen Mark Knopfler tyylisen (ja country soittamisen ylipäätänsä) soittamisen suht helposti, ja se menee about aika siististi ja hillitysti. Mutta perus rock tiluttamiseen ei nakit väänny kirveelläkään. Toisaalta perus rock tilutukselle on hyvin harvoin käyttöä mun soitannassa, mutta olisi se ihan mielenkiintoista hallita... | |
cosmob83: Sorry joo, olisi pitänyt tarkentaa: Sähkiksen soittamisesta (akustinen onkin sitten toinen painajainen) on kyse. Toi kielien demppaaminen on myös yksi syy miksi olen pitänyt sormia siellä "roikkumassa". Toinen syy on sitten just toi hybridi pikkaus, ja se että soitan aika paljon double stoppeja (pikku fillejä kompatessa) ja sitten sitä yrittää tavallaan soittaa itsensä kanssa vastamelodiaa. Jännä juttu että omaksuin suht helposti tommoisen Mark Knopfler tyylisen (ja country soittamisen ylipäätänsä) soittamisen suht helposti, ja se menee about aika siististi ja hillitysti. Mutta perus rock tiluttamiseen ei nakit väänny kirveelläkään. Toisaalta perus rock tilutukselle on hyvin harvoin käyttöä mun soitannassa, mutta olisi se ihan mielenkiintoista hallita...
Edelleen pitää painottaa sitä hiiiiitaaaaassssttttttiiiiii treenaamista. Jos lähestyy koko soittoa siltä kantilta, että pyritään tekemään kaikki virheettömästi, hitaasti ja rennosti sen sijaan että ajattelee treenavansa jotain ja pikkuhiljaa nostetaan tempoa ja treenataan lisää jne.
Tätä kautta soitosta alkaa hiljalleen tulla "effortless" ja sivutuotteena tulee se nopeus. Tää kun on hallussa, sä et ainoastaa voi vetää rokkitilua mutta voit vetää sitä vaikka päivän putkeen eikä paikat väsy tms. Sulla vielä kun on sormetkin näppäilykäytössä pelkun lisäksi, niin aika vikkelään luulis sujuvan vähän nopeemmatkin luritukset. | |
Jees, näin se varmaan täytyy tehdä. Ehkä ongelma on vähän ollut kanssa siinä että yhdellä alueella on vähän kehittyneempi, ja sitten toinen alue (jota on treenannut vähemmän) on jäljessä ja sitä olettaa että siinä pitäisi pystyä samaan ja heti. Mutta joo hitaasti täytyy aloittaa "alusta" ja kyllä mä nyt yritän vähän uudestaan miettiä tota plekukäden asentoa. |  samueld
04.07.2012 09:59:16 (muokattu 04.07.2012 10:06:09) | |
|
Kyllä alkuun kannattaa tosiaan aloittaa päivittäinen harjoittelu joka sisältää jotain perustekniikkaa ja sinulle tarpeellisia juttuja. Kitara pitäisi ainakin ottaa hetkeksi käteen ihan joka päivä. "Aikuisiällä" aiemmin saavutetun tekniikan ja lihaskunnon säilyttäminen vaatii jo jonkin verran työtä saati kehittyminen paremmaksi.
Kuten itsekin totesit, uuden ja paremman soittotekniikan omaksuminen ei todellakaan ole aina heti lähdössä rentoa ja mukavaa. Se saattaa vaatia paljonkin tunteja, mutta palkita myöhemmin.
Minäkin taivun näkemättä ja tuntematta sanomaan, että pitäisi lisätä laadukkaan harjoittelun määrää.
Vähän kuin fillarointi. Sen kyllä periaatteessa muistaa, mutta jos ei ajele säännöllisesti, niin tulee haitari kipeäksi...
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | |
tomaattiorava: Edelleen pitää painottaa sitä hiiiiitaaaaassssttttttiiiiii treenaamista. Jos lähestyy koko soittoa siltä kantilta, että pyritään tekemään kaikki virheettömästi, hitaasti ja rennosti sen sijaan että ajattelee treenavansa jotain ja pikkuhiljaa nostetaan tempoa ja treenataan lisää jne.
Tätä kautta soitosta alkaa hiljalleen tulla "effortless" ja sivutuotteena tulee se nopeus. Tää kun on hallussa, sä et ainoastaa voi vetää rokkitilua mutta voit vetää sitä vaikka päivän putkeen eikä paikat väsy tms. Sulla vielä kun on sormetkin näppäilykäytössä pelkun lisäksi, niin aika vikkelään luulis sujuvan vähän nopeemmatkin luritukset.
Tähän mä haluaisin tuoda myös toisenlaisen näkemyksen mukaan:
Ihmisen fysiologia on siitä hauska, että se tottuu vaarallisen helposti totuttuihin rutiineihin. Jos treenaat hitaasti ja vain vähitelleen nostat esim tempoa sun keho on jo tottunut tuohon jämähtäneeseen hiiiiiitaaaaaaaseeeeen rytmiin ja kehittyminen on taas asteen verran hankalampaa. Esim Shawn Lane on tätä väitettä aikanaan puoltanut kovasti. Korostan ettei mihinkään yltiönopeuksiin nousta heti mutta joillekin saattaa toimia toisenlainen metodi. Ihmisen fysiikka ja anatomia vaan toimii lainalaisuuksien parissa ja hermotus on iso osa sitä ja näkyy jokaisen soitossa suuressa mittakaavassa.
Kaikki mikä ei tapa, sattuu aivan saatanasti.
http://myspace.com/terokurkimaki |  komero
09.07.2012 21:25:24 (muokattu 09.07.2012 21:32:25) | |
|
Jos tiedät millä tavalla sormesi ja kätesi (soiton pitäisi lähteä käsivarsista ja koko kehosta, sormet toimivat vain niiden jatkeena eikä toisin päin) pitäisi mennä, mutta ne eivät vain tottele, kokeile mielikuvatreeniä. Vaikkapa nukkumaan mennessä silmät kiinni kuvittelet kitaran käteesi, siinä mielikuvassa rentouta paikat ja hae hyvä asento, sitten soitat jotain juttua missä on hankaluuksia. Huomaat, että teet ne samat virheet siinä mielessäkin. Samat turhat jännitykset ja liian aikaiset näppäilyt yms. Tässä ne tunnistaa hyvin. Sitten ihan samalla metodilla kuin "oikeastikin" treenaamaan virheitä pois, mutta siis mielessäsi. Tässä ketjussa tulikin ohjeita aika paljon.
Itselläni tuo metodi toimii ja huomaan aika nopeaakin edistystä, mutta eipä tuo välttämättä toimi kaikilla.
E: unohdin mainita, että tuo tapa toimii minulla hyvin fyysisen treenaamisen kaverina, esimerkiksi jos huomenna päivällä/illalla treenaisin fyysisesti ja nukkumaan mennessä mielessä, ylihuomenna treenattu juttu sujuisi helpommin kuin ilman mielikuvatreeniä. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
