Studiotyöskentely ›

Kuunteleppas vanhoja äänitteitä. Kelanauhan aikoina ei kamalasti funtsittu overeitten ja lähimikkien eroja millisekunneissa. Mitä vaiheenkäännöllä ja tarkalla mikrofonisijoittelulla ei saavutettaisi?
 
Ja monilla hienoilla levyillä, varsinkin akustisilla on monorummut. TJEU:Beatles.
 
Ja se tärkein pointti yhdellä mikillä äänittämisessä on se, että kun opettelee saamaan hyvän ja tasapainoisen soundin yhdellä, kelvollisella mikillä, tulee hommasta hoksattua ihan helevetin paljon enemmän, kuin ripotellessa mikkejä varmuuden vuoksi, niinkuin isot pojat studiokuvissa ja sitten ollaan miksausvaiheessa sormi suussa, että mitäs ihmettä näille nyt pitäis tehdä.

dewil: Kelanauhan aikoina ei kamalasti funtsittu overeitten ja lähimikkien eroja millisekunneissa.
 
Silloin ei myöskään aloittelijat olleet äänittämässä laadukkailla laitteilla osaamatta ottaa näitä ongelmia huomioon. Silloin ei myöskään saatu akustisista rumpubändeistä levylle ollenkaan niin luonnollisia kokonaisuuksia kuin nykyään on mahdollista. Nyt eletään vuotta 2012, ja äänitys- ja miksaustekniikoissa on kovin vähän enää yhteistä.
 
Ja monilla hienoilla levyillä, varsinkin akustisilla on monorummut. TJEU:Beatles.
 
Ja 1800-luvun lopulla äänitettiin savikiekolle ja pidettiin orjia pellolla töissä. Millään noista asioista ei pitäisi olla merkitystä jos haetaan luonnollista soundia. Jos ei haeta, se on ihan toinen juttu, mutta tuon päätöksen eron pitää olla tekijälle itselleen hyvin selvillä.
 
Ja se tärkein pointti yhdellä mikillä äänittämisessä on se, että kun opettelee saamaan hyvän ja tasapainoisen soundin yhdellä, kelvollisella mikillä, tulee hommasta hoksattua ihan helevetin paljon enemmän, kuin ripotellessa mikkejä varmuuden vuoksi, niinkuin isot pojat studiokuvissa ja sitten ollaan miksausvaiheessa sormi suussa, että mitäs ihmettä näille nyt pitäis tehdä.
 
Täysin samaa mieltä. Mikkien ripottelu on paljon haastavampaa hommaa kuin hevijannut usein luulevat. Tuosta ei tähän mennessä vielä puhuttukaan. Nyt oli kyse siitä äänitetäänkö rummut yhdellä vai kahdella overheadilla. Ihmisen korva ei missään luonnollisessa tilanteessa kuule jotain soitinta monona. Sen takia mono overhead ei rummuissa voi koskaan kuulostaa yhtä luonnolliselta kuin stereo-overheadit tai stereo-tilamikit.
 
Nykyään on muutamia bändejä jotka tavoittelevat 50-70 -lukujen äänitysten soundimaisemaa. Ne on tosi makeita miksauksia, mutta täysin spesiaali tavoite, jota en suosittelisi aloittelijan tavoiteltaviksi akustisen bändin äänityksissä.

dewil:
Ja eri laitteiden synkka siinä tapauksessa, että äänitellään esim zoomilla ja tietokoneella eri raitoja ei ole niin sanottua, jos molemmissa on sama näytteenottotaajuus ja biisikin on normi mitoissa. pari millisekuntia sinne tänne, ei vaikuta mitään. Eli kokeile zoomia overina tai tilamikkinä. Se selviää sillä.

 
Kiinteää viivettä hankalampi voi olla laitteiden kellojen virhe. Varsinkin pidemmässä äänityksessä se johtaa siihen että viive muuttuu äänityksen aikana.

Aki: Ja 1800-luvun lopulla äänitettiin savikiekolle ja pidettiin orjia pellolla töissä. Millään noista asioista ei pitäisi olla merkitystä jos haetaan luonnollista soundia. Jos ei haeta, se on ihan toinen juttu, mutta tuon päätöksen eron pitää olla tekijälle itselleen hyvin selvillä.

 
Dadaismin, sekä semantiikan suurena ystävänä: Ota plussaa :D

dewil: Kuunteleppas vanhoja äänitteitä. Kelanauhan aikoina ei kamalasti funtsittu overeitten ja lähimikkien eroja millisekunneissa. Mitä vaiheenkäännöllä ja tarkalla mikrofonisijoittelulla ei saavutettaisi?

 
Nyt mä en pysy perässä. Millisekuntitason ero digiäänityksessä on ihan sama asia kuin mikkien sijoittelun aiheuttama viive-ero. Siinä miten asia korjataan on eroa (säätämällä mikkien sijoittelua versus siirtämällä daw:ssa raitaa). Jostain syystä pidän terveempänä tuota ensinmainittua.
 
Ja kuten sanoin, asia muuttuu jos digiäänityksessä mikit menevät talteen eri äänikorttien kautta, joilla on oma kellonsa joita ei ole mitenkään synkattu. Silloin viive-ero ei ole enää vakio eikä korjaudu pelkällä raitojen siirrolla.

No joo, nyt puhutaan kahdesta eri asiasta. Jos vaikka kolmen minutin biisissä basari lagaa sen aikana esim. 3ms. overeihin nähden, niin ero ei ole niin merkittävä, kuin esimerkiksi stereoparin eri kanavien ollessa kysessä.
Siinä välissä on niin paljon ilmaa ja muuttuvia tekijöitä, lähtien heijasteista ja ekvalisoinneista, että se on vähän sama, kuin että se mikki tai basari vaeltaa aavistuksen sen oton aikana. Maailma ei kaadu siihen. Harva edes huomaa mitään.
 
Yritän tässä nyt peräänkuuluttaa sitä, että pidetään asiat ensin mahdollisimman simppeleinä ja korjaillaan ja hiotaan työtapoja sitä mukaa, kun siihen tulee ihan oikeasti tarvetta.

dewil: No joo, nyt puhutaan kahdesta eri asiasta. Jos vaikka kolmen minutin biisissä basari lagaa sen aikana esim. 3ms. overeihin nähden, niin ero ei ole niin merkittävä, kuin esimerkiksi stereoparin eri kanavien ollessa kysessä.

 
Niin, mä kun en tee semmoisia äänityksiä missä käytetään rumpusettiä, niin voin olla täysin metsässä, mutta eikös se basarikin kuulu sinne overeihin. Sitten siinä on basarin osalta vaihevirhe. 3 ms taimissa ei varmaan vaikuta, mutta entä soundissa?

Klezberg: Sitten siinä on basarin osalta vaihevirhe.
 
Nyt tärkeääkin tärkeämpi kysymys: mikä on vaihevirhe? Vaihe-eron mä ymmärrän paremmin, mutta varsinainen virhe on vähän hankalampi käsite.

Antti1: Nyt tärkeääkin tärkeämpi kysymys: mikä on vaihevirhe? Vaihe-eron mä ymmärrän paremmin, mutta varsinainen virhe on vähän hankalampi käsite.
 
No, tuli käytettyä huonoa termiä. Oikeastaan itsekin puhuisin tässä muusta kuin vaiheesta ylipäänsäkin. Aikaerostahan siinä on kysymys eikä vaihe-erosta. Aikaero aiheuttaa taajuudesta riippuvan vaihesiirtymän.

Klezberg: Niin, mä kun en tee semmoisia äänityksiä missä käytetään rumpusettiä, niin voin olla täysin metsässä, mutta eikös se basarikin kuulu sinne overeihin. Sitten siinä on basarin osalta vaihevirhe. 3 ms taimissa ei varmaan vaikuta, mutta entä soundissa?
 
Bassari kuuluu ovareista sen verran hiljempaa, että kun se lähimikki tavataan miksata suhteessa sen verta lujalle, niin ongelma on paljon pienempi kuin virvelin kanssa. Vaikka tallentimien kellot vaeltaiskin sen 3ms. Lisäksi kun ovareista usein leikataan se bassarin jytkyin botne pois, ja bassarin diskanttipuoli tulee ovareista niin erilaisena kuin varsinaisesta bassarimikistä, ei ongelmaa yleensä ole.
 
Virvelin transientti sen sijaan kuuluu sekä lähimikistä että ovarista melko täydellä 200Hz - 5KHz kaistalla, jolloin sitä ei saa EQ:lla eroteltua ovarista ja lähimikistä eri taajuusalueisiin. Hyvin nopea kompura auttaa kyllä, mutta se ei puolestaan pelleille kovin hyvin sovi. Rumpalin soittotyylistä ja -balanssista riippuen toki.
_
 
Nää on asioita joihin ammattiäänittäjilläkin on hyvin eriäviä näkemyksiä, kuten huomattiin. Eräskin tuntemani äänittäjä pitää rumpukanavien ajastamista ylipäänsä vähän turhana, kun taas mm. Danulle se vaikutti olevan itsestäänselvyys. Osin johtuen genre-eroista, toisaalta siitä miten on tottunut rumpusoundit ja -miksauksen koostamaan. Mä pidän äänittämisen ja tallentamisen lähtökohtana lähes poikkeuksetta luonnollisen kuuloista soundia, kaikki muu on sitten spesiaalia tai muutoin ekstraa.
 
Edit:
Sitten tuosta vaiheesta. Pelkästä vaihesiirtymästä tai -viiveestä ei oikeastaan ole kyse, koska eri mikkeihin yhden rummun taajuudet saattaa olla keskenään eri vaiheessa. En muista tarkemmin mikä se mikitysasetelma oli, mutta huomattiin kerran bassarin sisä- ja ulkomikin olevan kohdistuksen jälkeenkin joiltain taajuuksilta vastavaiheessa, toisilta vaiheessa. Oli vekkulia leikkiä hi-pass filtterin ja vaihenapin kanssa.
 
Mutta siis, vaihehäikkä on ehkä parempi termi, se kun sisältää sen olennaisimman määrityksen, eli että vaihe-eroista, -siirtymistä tai -viiveistä johtuen on ongelma jolle pitää jotain tehdä.

Aki: Bassari kuuluu ovareista sen verran hiljempaa, että kun se lähimikki tavataan miksata suhteessa sen verta lujalle, niin ongelma on paljon pienempi kuin virvelin kanssa.
 
Ymmärretty. Mainitsin basarin kun joku toinen otti juuri sen esille.
 
Nää on asioita joihin ammattiäänittäjilläkin on hyvin eriäviä näkemyksiä, kuten huomattiin. Eräskin tuntemani äänittäjä pitää rumpukanavien ajastamista ylipäänsä vähän turhana, kun taas mm. Danulle se vaikutti olevan itsestäänselvyys. Osin johtuen genre-eroista, toisaalta siitä miten on tottunut rumpusoundit ja -miksauksen koostamaan.
 
Joo. Mä lähdin oikeastaan kommentoimaan vain siksi että ajattelen että on ihan turhaa hakea vaikeuksia hakemalla jollain H2:lla pari kanavaa lisää. Että eikös kannattaisi hankkia äänikortti jossa on riittävästi kanavia.
 
Mutta siis, vaihehäikkä on ehkä parempi termi, se kun sisältää sen olennaisimman määrityksen, eli että vaihe-eroista, -siirtymistä tai -viiveistä johtuen on ongelma jolle pitää jotain tehdä.
 
Samantapaisia ajatuksia tuli itselle kun olin tuon omani kirjoittanut. Kun ei kuitenkaan ole yksikäsitteisestä vaihe-erosta kysymys, niin vaihevirhe alkoi kuitenkin tuntua paremmalta. Eri vaiheisten signaalien summautumisesta aiheutuva virhe, tai vaikka häikkä jos virhe tuntuu väärältä sanalta.

Aki:
 
Nää on asioita joihin ammattiäänittäjilläkin on hyvin eriäviä näkemyksiä,
 
Mun mielestä nää on asioita, jotka välttämättä ei laisinkaan kuulu äänityshommien alkuun - ketjuun.
 
Mun mielestä dewilillä oli tossa ihan oleellinen pointti, koska tyvestä puuhun noustaan. Kyl se kandee opetella käyttämään sitä yhtä mikkiä. Jos se on metrin korkeudella metrin päässä setin edessä tai roikkuu ne pari kapulanmittaa virvelin yläpuolella, niin se poimii sitä settiä ihan eri tavalla. Sil yhdelläkin mikillä voi päästä siedettävään, tyydyttävään tai vaikkapa just haluttuun lopputulokseen. Ja jos ei tosiaankaan pääse, niin sit on aika lisätä niit mikkejä.
 
Mut siin on oma vaaransa. Kukaan ei o toistaiseksi kumonnu mun teoriaa siitä, et raitamäärän kasvaessa vaadittava työmäärä nousee toiseen potenssiin. Eli jos raitamäärä kaksinkertaistuu, niin työmäärä nelinkertaistuu. Raitamäärän kymmenkertaistuessa työmäärä satakertaistuu.
 
Runmut mono- tai stereoraidalla on asia, jolle ei hirveesti voi tehdä, mut se tekeminen pysyy hanskassa. Kun taas erillismikitetyt tomit, bassari, virvelin kalvo- ja mattomikki, overit ja pari tilamikkiä ei mun mielestä tosiaankaan ole tilanne, mist aloittelijan kannattais aloittaa. Voipi tulla äitiä ikävä.

rintapek: Mun mielestä nää on asioita, jotka välttämättä ei laisinkaan kuulu äänityshommien alkuun - ketjuun.
 
Ei niin. Mutta se ehkä kuuluu, että jos haluaa äänittää monta raitaa kerrallaan niin parempi käyttää yhtä riittävän monikanavaista äänikorttia, kuin että käyttää useitä värkkejä mitä sattuu löytymään, ettei tule ainakaan vielä ylimääräisiä, ihan turhia aikaeroja.
 
Ammattilaisten työtapojen sotkeminen tuohon kysymykseen on jo sinänsä kyseenalaista.
 
Muuhun en ota kantaa, kun en rumpuäänityksiä tee, mutta ajatus että niin vähän mikkejä kuin mahdollista kyllä miellyttää.

rintapek: raitamäärän kasvaessa vaadittava työmäärä nousee toiseen potenssiin.
 
Jos katsot että stereoraita on yksi raita, olen samaa mieltä. Mono vs stereo -keskustelu lähti siitä kun pohdittiin äänitetäänkö rummut kaksikanavaisella interfacella mono-ovarilla ja bassarimikillä vai pelkällä stereo-ovarilla. Mun näkemys lienee jo riittävän selvä. Työmäärän satakertaistumisesta ei onneksi ollut mitään vaaraa.
 
Keskustelu karkasi mun osalta näihin ammattilaisten työtapoihin siksi koska kysymyksessä ehdotetut työtavat nostivat omat hälytyskellot soimaan, ja katsoin tarpeelliseksi selittää miksei kyseisillä tavoilla mielestäni ole fiksua tehdä. Näistä perusteluista ja periaatteista jäätiin sitten keskustelemaan vähän pidemmälle. Koska se on kivaa.

Teemo: Mikki saisi soveltua vahvarin, snaren, mahd.basarin, synan äänitykseen ja mielellään myös ihan overhead käyttöön rummuille.
 
Vahvarin ja virvelin mikitykseen dynaamiset instrumenttimikrofonit ovat passeleita. Esim Audix i5, Sennheiser 906/609/606/509/409, ja jos hieman raakkuvasta röhöstä tykkää niin SM57.
 
Mikään näistä ei sovellu järin hyvin bassarille, ja synaa ei tavata mikittää. Bassarille on fiksuinta hankkia ihan dedikoitu bassarimikki, kuten EV 868, Audix D6, ATM 250 (ym AT:t), Shure PG52, AKG D112, Shure Beta52, Sennheiser 602/902, ...
 
Overheadiksi paremmin sopii konkkamikkipari, kuten Line Audio CM3, SP B1, jne. Isokalvoiset sopivat lisäksi hyvin laulun äänittämiseen.

Aki: Vahvarin ja virvelin mikitykseen dynaamiset instrumenttimikrofonit ovat passeleita. Esim Audix i5, Sennheiser 906/609/606/509/409, ja jos hieman raakkuvasta röhöstä tykkää niin SM57.
 
Mikään näistä ei sovellu järin hyvin bassarille, ja synaa ei tavata mikittää. Bassarille on fiksuinta hankkia ihan dedikoitu bassarimikki, kuten EV 868, Audix D6, ATM 250 (ym AT:t), Shure PG52, AKG D112, Shure Beta52, Sennheiser 602/902, ...
 
Overheadiksi paremmin sopii konkkamikkipari, kuten Line Audio CM3, SP B1, jne. Isokalvoiset sopivat lisäksi hyvin laulun äänittämiseen.
 
Vähän turhan kalliiksi tulee ehkä nuo kaikki hankkia. Eikö ole suositella mitään ihan perus "työjuhta" mikkiä mitä voisi käyttää vähän kaikkialla? Me ei mitään hullua hifia tarvita tietenkin jonkinlaista laatua halutaan ulos saada ja helpompihan se laatu on laadukkailla äänityskamoilla ja soitolla tehdä kun yrittää miksausvaiheessa epätoivoisesti jotain parannella. Ajattelin siis selvitä jollain max 2 uudella mikkihankinnalla ja mahd halvalla.

Teemo: Ajattelin siis selvitä jollain max 2 uudella mikkihankinnalla ja mahd halvalla.
 
Siinä tapauksessa ehkä t.bone MC150 puikkopari ja SP B1 yleismikiksi olis mun suositus. Bassarin sisään tuota B1:stä ei kannattane tunkea, mutta ulkokalvon mikittämällä sillä saa passelin bassarisoundin. Olemassaoleva EV virveliin, vahvistimelle testaisin palvelisiko Co4 vai B1 paremmin.
 
Yritän ens viikolla saada aikaiseksi lisätä mun B1:set torille.

Halvan ja hyvän kanssa pätee vanhat lainalaisuudet. Varsinkin jos lisäksi halutaan monipuolisuutta.
Tässä mahdottoman monipuolinen työjuhta, jolla pärjää nyt ja aina ja joka pitää vielä arvonsakin:
http://www.thomann.de/fi/sennheiser_md421u4.htm

dewil: Tässä mahdottoman monipuolinen työjuhta, jolla pärjää nyt ja aina ja joka pitää vielä arvonsakin:
http://www.thomann.de/fi/sennheiser_md421u4.htm
 
Totta, tuo on yksi harvoista mikeistä jotka käy virvelin, kitaravahvistimen, puhaltimien ym lisäksi varauksella myös bassariin. Mutta koska tuon hinnalla saa halpismikkejä jo ihan kattauksen, täytyy tehdä periaatepäätös siitä kumpaa reittiä lähtee etenemään; yksi mainio, vai neljä passelia mutta käyttökohteiltaan rajattua mikkiä. Yksittäisen mikrofonin laatu kun ei ole se josta hyvä lopputulos on aloittelijalla kiinni vielä pitkään aikaan.