Kitarat: soittaminen ›

tomaattiorava: Hyvöö juttua tässä topicissa rölöttelyn ohella.
 
Mites sitten asteikkojen ja moodien suhde sointuihin? Mä oon nyt aika hyvän aikaa lähes päivittäin hinkannu duuriasteikon asemia ja moodeja ja nyt tekis mieli löytää vähän omituisempia ja mielenkiintoisempia saundeja.
Kiinnostais perus molli/duuri-sointujen lisäksi opetella kaikki muutkin soinnut sekä sen miten niitä rakennetaan ja mitkä asteikot/moodit sopivat minkä sointujen päälle.
Mutta miten ihmeessä?
 
Otapa testiin Jarmo Hynnisen Rhythm & Blues Workshop. Siinä lähdetään liikkeelle siitä ajatuksesta, että blues-tyylisen soittelun perusteet on hanskassa ja jatketaan eteenpäin moodeihin, melodiseen molliin, symmetrisiin asteikkoihin ja perusbluesia rikkaampiin sointukulkuihin. Oikein hyvä paketti ja mukana tulee CD:t, joilta löytyy sekä harjoituskappaleet että niiden pelkät taustakompit.

Komppaan Kriceä.
 
Huomiota tulee kiinnittää siihen että sormitus on aivan oikein, käden asento täydellinen ja kappale esitetään juuri niin kuin se on ylös kirjoitettu ja ennalta sovittu.
 
Ei siinä improvisoinnille ole sijaa. Tärkeintä on se, ettei tee elämässä lainkaan virheitä.

Vestu: Komppaan Kriceä.
 
Huomiota tulee kiinnittää siihen että sormitus on aivan oikein, käden asento täydellinen ja kappale esitetään juuri niin kuin se on ylös kirjoitettu ja ennalta sovittu.
 
Ei siinä improvisoinnille ole sijaa. Tärkeintä on se, ettei tee elämässä lainkaan virheitä.
 
Aivan oikein, ei yhtään virhettä...mistähän se Kummeli-sketsikin alkoi...

Vestu: Komppaan Kriceä.
 
Huomiota tulee kiinnittää siihen että sormitus on aivan oikein, käden asento täydellinen ja kappale esitetään juuri niin kuin se on ylös kirjoitettu ja ennalta sovittu.
 
Ei siinä improvisoinnille ole sijaa. Tärkeintä on se, ettei tee elämässä lainkaan virheitä.
 
Et kai vain pilaile Kricen kustannuksella?

IntriguingMan: Et kai vain pilaile Kricen kustannuksella?
 
Kricen höpötys on tyypillistä sellaiselle, joka ei ole koskaan viitsinyt opiskella musiikkia, ja sitten selittelee asennettaan jollain hatusta vedetyllä tarpeettomuudella. Teorian osaaminen ei todellakaan kahlitse ketään, siitä on vain ja ainoastaan hyötyä. Kysymys on kielestä. Samalla logiikalla fyysikko voisi ajatella, että matematiikan osaaminen on turhaa ja kahlitsevaa. Vaan kun ei ole.
 
Toisaalta tällainen kommentointi on aika turhaa, kyllähän maestro munaa itsensä aivan... noh, itse.
 
Ja vielä sekin, että kuka sille teoriaosaamiselle vetää rajat? Jos tiedät yhdenkin soinnun nimen, osaat jo vähän teoriaa, eli olet kahleissa.
 
Takkia hakemaan ->

Hynkel Belzepop: Teorian osaaminen ei todellakaan kahlitse ketään, siitä on vain ja ainoastaan hyötyä.
 
Jos tarkkaan mietit ajan kanssa niin kyse ei ollut tuosta, vaan siitä onko teorian osaaminen ehdoton edellytys hyvän musiikin säveltämiseen. Mielestäni ei ole.

Krice: Jos tarkkaan mietit ajan kanssa niin kyse ei ollut tuosta, vaan siitä onko teorian osaaminen ehdoton edellytys hyvän musiikin säveltämiseen. Mielestäni ei ole.
 
Ei varmasti ole ehdoton edellytys, samoin kuin ei myöskään soittimen tekninen osaaminen hyvän musiikin aikaan saamiseksi. Mutta 99 % tapauksista näin kuitenkin on. Siihen yhteen prosenttiin mahtuvat sitten mm. Krice ja Keith Richards.
 
Eikä mun tarvitse miettiä kovinkaan tarkkaan, ketjun lukeminen riittää. Itse asiassa sinun tapauksessasi on ollut kyse koko ajan improvisoinnin dumaamisesta, ja siitä ettei sillä ole mitään tekemistä hyvän musiikin kanssa. Sori vaan, mutta toi on ihan skeidaa.

Hynkel Belzepop: Siihen yhteen prosenttiin mahtuvat sitten mm. Krice ja Keith Richards.
 
Et tiedä vielä sitä, mutta tässä olet oikeassa.

Hynkel on oikeassa.

Hynkel Belzepop: soittimen tekninen osaaminen hyvän musiikin aikaan saamiseksi.
 
Tekninen osaaminen ei vaan välttämättä takaa sitä, että biisit olisi hyviä tai että musiikissa olisi mitään sisältöä. Vähän kuin kerkakakun tekeminen:
Ei se nyt paljon hyödytä, vaikka osaisi koristella sen kuinka herkullisen näköiseksi, jos se kakku maistuu silkalle p*skalle.