Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Räkkipeli: Joo. Bändin musiikki ei sisällä minkäänlaista sävellysteknisesti ensinnäkään uutta juttua, mutta toisekseen tarpeeksi pitkälle vietyä ideaa, joka sävyttäisi musiikkia tarpeeksi. Riffit ovat tylsiä sen takia, koska ne ovat jäänteitä tästä jenkkimetalli skenestä minkä Lamb Of God räjäytti, ja nyt Mishan kaltaiset räkänokat kerää rippeet ja tekee niistä "täysin oman jutun", vaikka todellisuudessa jokainen, joka on perillä raskaasta musiikista ja sen historiasta, haistaa nuo soittokikat ja kuluneet komppauskikat sadan kilometrin päähän. Minkäänlaista selkeää tonaalista sävyjen vaihtoa musiikissa ei tapahdu, vaan kaikki perustuu siihen luonnolliseen molliasteikkoon ja sen moodeihin, sointuihin yms, joka on ainakin omalle korvalle kovin puuduttavaa ja tylsää ja ennalta arvattavaa. Tämä aiheuttaa sen että musiikki tuoksuu koko ajan samalta, siinä ei ole sävyjä. Tämä on siis asia joka vaivaa monia bändejä, enkä tietenkään odota että sinä tätä asiaa ymmärtäisit, ellet tunne musiikin teoriaa ja sen historiaa ja sen ilmiöitä pitkälle satojen vuosien päähän (mitä epäilen). Mishan melodiantaju on naiivi ja lapsen kengissä. Minkään näköistä selkeää rakennetta tai muutakaan perusteltua motiivia melodioihin ei ilmene, pelkkiä skaalakikkoja jotka kuulostaa ummikkokorvaan kivalta. Ja tietenkin se, että bändin biisit on sen verran samanlaisia, että vaikka Mishalla olisikin piilevä lahja sävellyksessä, se tuskin pääsee oikeuksiinsa kun se filtteröidään tämän tyhmän lihavan huonon genren, djent-filtterin läpi, joka meinaa sitä että osa säännöistä on jo kirjoitettu, miltä se musiikki tulee kuulostamaan loppujen lopuksi.
 
Siinä on omia perusteluja, miksi bändi ei minua miellytä.
 
Ja toisekseen, Misha näyttää aika homolta.
 
Hiano tarina oli joo, mutta koita nyt jo ymmärtää, ettei musiikkiin päde tuollaiset termit, kuin "naiivius" jne. Kyse on kuitenkin mielipiteestä: Yhtälailla itse voisin sanoa vasta-argumentiksi "Mishan melodiantaju on aikuistunutta ja hyvin toteutettua". Väittelyssä ei päädytä näin mihinkään, kumpikaan ei ole oikeassa eikä väärässä.
 
Voin myös sanoa, että mikään 1960-luvun jälkeinen musiikki ei sisällä sävellysteknisesti uusia juttuja (1960-luvulla viittaan elektroniseen soittolaitteistoon, joka avasi täysin uusia teitä). Kaikki on jo keksitty, kyse on vain siitä, miten säveltäjä haluaa tunteitaan ilmaista - eikä siihen pidä paremmuutta sekoittaa. Myöskään se, että sinä olet kuullut ne yhtyeet, joilta Misha ottaa vaikutteita ei tarkoita vielä sitä, että ko. yhtyeet eivät itse ottaisi vaikutteita.
 
Eikä kaiken tarvitsekaan aina olla uutta ja ihmeellistä. Kuten jo sanoin, kyse on tunteen ilmaisemisesta ja mielipiteestä. Myös se, jos sinä pidät vain musiikista, jossa on jotain uutta, on sekin vain mielipide.
 
Mitä noihin moodeihin ja asteikoihin tulee, Misha tykkää kyllä käyttää sävellyksissään todella villejä asteikkoja ja huomattavan määrän kromatiikkaa ja atonaalisuutta. Enpä tiedä mitä on herra kyseiseltä yhtyeeltä kuunnellu, jos moisia väitöksiä viitsii laukoa.
 
En myöskään ole vielä tajunnut, että mikä ihme pistää ihmisen kertomaan julkisesti, ettei pidä yhtyeestä. Luuletko oikeasti, että me täällä foorumilla valaistuttaisiin ja lopetettaisiin Peripheryn kuuntelu vain siksi, että sinä lauot niin hyvät "perusteet" (jotka ovat kuitenkin vain hyvin faktoiksi puettuja mielipiteitä)?