Kitarat: soittaminen ›

Mites jos kokeilisit soittaa jotain simppeleitä sointukuvioita noilla käännöksillä. Tyyliin neljäsosa walking line, eka sointu ylöspäin, seuraava alaspäin jne...

Krice: Eli improlla ei ole mitään tekemistä itse musiikin kanssa, se on vain siinä hetkessä sävelletty.
 
No joopa joo. Yleensä biisin perusidea / "the riffi" / runko on se, mitä improvisoidessa syntyy.
 
Harva nyt koko biisiä (musiikki, laulumelodiat, sanat + sovitus), lennosta saa "nauhalle". Kyllä se loppu yleensä sen perusidean ympärille,
täytyy ihan oikeasti saveltää, sanoittaa ja sovittaa. Ei ne mistään sormia napsauttamalla tule, valitettavasti.
 
Krice: Ja aika usein siinä käy niin, että soitellaan jotakin harjoiteltuja kuvioita, esimerkiksi asteikkoja käyttäen.
 
No, soita välillä sitten, jotain muita kuin niitä...

Varsin hyviä juttuja (pl. rölöprovot) on tullut vastaukseksi alkuperäiseen kysymykseen.
 
Asteikot & moodit ovat vasta työkaluja, joilla musiikkia tehdään. Oikein hartaasti kun opettelee soittamaan kaikenlaisia asteikoita, oppii taatusti soittamaan kaikenlaisia asteikoita. Laita asteikot & moodit hommiin:
 
- Kokeile soittaa joku simppeli melodia tyyliin "Paljon onnea vaan" kaikissa osaamissasi moodeissa. Näiden luonne hahmottuu ehkä uudella tavalla, kun ne kytkee tuttuun melodiaan.
 
- Jos olet lukossa tuttujen kuvioiden kanssa, älä soita niitä. Kokeile rakentaa melodiaa asteikosta/moodista sellaisesta asemasta tai sellaisella kieliryhmällä, jolla tutun kuvion soittaminen ei onnistu. Ajattele vaikka simppeliä mollipentatonista: tästä syntyy viisi sormitusta viiteen asemaan. Käyttämällä esim. vain 1, 2 ja 3 kieliä karsiutuu melko varmasti iso osa vakioriffejä kyydistä, ja joutuu funtsaamaan uusia melodisia vaihtoehtoja. Pelikenttänä on koko otelauta.
 
- Asteikon edestakaisin sahaaminen on puuduttavaa ja puuduttavan kuuloista, kokeile soittaa isoilla intervalleilla. Hyvää treeniä ovat asteikkojen soittaminen eri intevalleilla: tersseittäin, kvarteittain jne. Sekstit kuulostavat aika mainioilta ja ovat kohtalaisen hyvää treeniä oikealla kädella sen lisäksi, että pistävät miettimään otelaudan maantiedettä.
 
- kokeile soittaa asteikkoa niin, että otat kahdelta vierekkäiseltä kieleltä (asteikon) äänet jostain I...III aseman vaiheilta ja lähdet kuljettamaan tätä nippua otelautaa ylös niin, että jokainen soitettu ääni on asteikkoon kuuluva. Sitten sama homma kolmella ja neljällä. Äänet voi valkata kolmi- tai nelisoinnuksi, kvarttipinoksi tms. Näistä syntyy aika mielenkiintoisen kuuloisia juttuja.
 
- Soita taustanauhan kanssa. Simppeli parin soinnun tausta ilman ihmeelisiä rytmillisiä koukkuja olisi hyvä, koska tarkoitus on saada otelautaa haltuun samalla kun keksitään mielekästä puuhaa asteikoille. Asteikolle/ moodille sopivia taustoja löytyy varmaan vaikka tuubista.
 
- Jos on mahdollisuus tehdä omia taustoja, niin kannattaa kokeilla sellaista taustaa, jossa on (riittävän hitaalla tempolla) sointua, vaikka Emaj7 ja Cmaj7, aina kaksi tahtia per sointu, asteikoiksi luonnollisesti E- ja C-duurit. Aluksi voi soittaa soinnun vaihtuessa asteikon alkaen perusäänestä ylös (tai alas), seuraavaksi soinnun vaihtuessa niin, että jatketaan samaa linjaa , mutta soinnun mukaisella asteikolla. Sitten passaa kokeilla rakentaa melodiaa. Melodian rakentaminen menee vähän haasteelliseksi kun soinnut "kauempana" toisistaan. Tämä kannattaa labrata huolella ensin yhdessä asemassa. Kaikki duurit moodeineen, mollit moodeineen & symmetriset asteikot yms saa soitettua yhdestä asemasta, ja kääntäen: minkä tahansa asteikon moodeineen saa soitettua mistä tahansa asemasta ;)
 
Nämä tulivat äkkisiltään mieleen noiden Wild String Of Voodoo Strat:n ja Spiken juttujen jatkoksi.

cr4b: Lisäksi jotenkin tuntuisi loogiselta, että jos pystyy improvisoinnin tuoksinassa kaivamaan oikeat sävelet esille, olisi helpompaa tehdä musiikkia säveltämälläkin.
 
Sehän siinä onkin, että voi opetella kaiken mikä liittyy musiikin teoriaan, osata kaikki asteikot ja soinnut edestakaisin, mutta se ei silti tarkoita sitä, että osaisi säveltää hyvää musiikkia. Nuo oikeat sävelet on nimenomaan sitä, mikä liittyy musiikkiin itseensä eikä mihinkään teoriaan tai tekniseen osaamiseen.

Krice: Sehän siinä onkin, että voi opetella kaiken mikä liittyy musiikin teoriaan, osata kaikki asteikot ja soinnut edestakaisin, mutta se ei silti tarkoita sitä, että osaisi säveltää hyvää musiikkia. Nuo oikeat sävelet on nimenomaan sitä, mikä liittyy musiikkiin itseensä eikä mihinkään teoriaan tai tekniseen osaamiseen.
 
Sä voit ajatella sen asian kuinka hankalasti vaan haluat, mutta totuus on se, että on hankala kokata jotain tiettyä ruokaa ja vielä siten että maut on kohdallaan, jos ei tiedä reseptiä siihen.

Räkkipeli: hankala kokata jotain tiettyä ruokaa ja vielä siten että maut on kohdallaan, jos ei tiedä reseptiä siihen.
 
No itse asiassa ei ole, mutta pois turhat analogiat joista ei ole mitään hyötyä. Mutta ihan vaan tiedoksi, että on olemassa muusikoita, jotka ovat vähäisestä teorian osaamisesta huolimatta tehneet hyviä kappaleita. Ajatus siitä, että teorian osaaminen olisi suoraan verrannollinen musiikin hyvyyteen kuulostaa ainakin minusta aika vieraalta, eikö teistäkin?

Krice: No itse asiassa ei ole, mutta pois turhat analogiat joista ei ole mitään hyötyä. Mutta ihan vaan tiedoksi, että on olemassa muusikoita, jotka ovat vähäisestä teorian osaamisesta huolimatta tehneet hyviä kappaleita. Ajatus siitä, että teorian osaaminen olisi suoraan verrannollinen musiikin hyvyyteen kuulostaa ainakin minusta aika vieraalta, eikö teistäkin?
 
Ei vertauskuvien käyttäminen ole turhaa, ne helpottavat asian hahmottamista. Hauskaa kun "musiikin lainalaisuudet pätevät myös ruuanlaittoon"-vertauksia satelee ympäri tätäkin foorumia kaiken aikaa.
 
Olen Kricen kanssa samaa mieltä siitä, että hyvän musiikin säveltämiseen ei tarvita teoriapohjaa. Pahimmassa tapauksessa teorian hallinta voi kahlita säveltäjän noudattamaan jotain "sääntöjä". Itse arvostan säveltämisessä rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta, ja vaikka minulla on teoriat jollain tasolla hallussa, en käytännössä ajattele asteikoita tai mitään kvinttiympyröitä säveltäessäni. Sooloissa asteikot tietenkin auttavat improvisoimaan järkeviä, muttei tylsiä kokonaisuuksia.
 
Eikö olisi kauheaa jos improvisointi kiellettäisiin ja keikoilla joutuisi kuuntelemaan iänikuisia singature-sooloja?!

Teoriatietämys voi parantaa tai huonontaa muusikon ulosantia, ei aina vain toista joka tapauksessa. Esimerkit aiheesta ovat vain tapauskohtaisia em. lauseesta.
 
Ette te aseellakaan mitään hyödyllistä tee jos pitelette sitä piippu otsaa päin. On ihan vitun urpoa väitellä siitä kumpi on parempi aseen kanssa vai ilman, kun kaikki riippuu tilanteesta ja siitä miten kumpaakin vaihtoehtoa osaa käsitellä edukseen. Ydinohjustakin voi käyttää tosi huonosti jos laittaa koordinaatit väärin. Tämä pelleily alkaa nyt mennä ihan lapselliseksi taas kerran.
 
Ja jos joku tulee inttämään vailla mitään argumentteja että improvisointi on hyödytöntä paskaa ja sille pitää alkaa vääntämään luuta kurkkuun niin moro.. Eikö noita kommentteja vois jättää omaan arvoonsa?

Tonski: Teoriatietämys voi parantaa tai huonontaa muusikon ulosantia, ei aina vain toista joka tapauksessa. Esimerkit aiheesta ovat vain tapauskohtaisia em. lauseesta.
 
Ette te aseellakaan mitään hyödyllistä tee jos pitelette sitä piippu otsaa päin. On ihan vitun urpoa väitellä siitä kumpi on parempi aseen kanssa vai ilman, kun kaikki riippuu tilanteesta ja siitä miten kumpaakin vaihtoehtoa osaa käsitellä edukseen. Ydinohjustakin voi käyttää tosi huonosti jos laittaa koordinaatit väärin. Tämä pelleily alkaa nyt mennä ihan lapselliseksi taas kerran.
 
Ja jos joku tulee inttämään vailla mitään argumentteja että improvisointi on hyödytöntä paskaa ja sille pitää alkaa vääntämään luuta kurkkuun niin moro.. Eikö noita kommentteja vois jättää omaan arvoonsa?
 
Pyrimme kärkevään keskusteluun, koska se pitää tunteet liikkeellä. :)
 
Ja mitä helvettiä, tämä on keskustelufoorumi missä nimen omaan pitää keskustella asioista.

Saatan ehkä hieman toistaa Zeeboota tässä, mutta tällaisen vinkin sain joskus improvisointiin, kuulemma idea alunperin bongattu Wayne Krantzilta:
 
Ota biisin sointukierto haltuun niin, että improvisoit siihen mahdollisimman tiiviissä asemassa. Esim. E- ja A-kielen välit 1-4, sävelet f, fis, g, gis, bb, h, c ja cis. Älä poikkea asemasta, vaikka juuri ikävästi joku hyödyllinen soinnun ääni jäisi puolisävelaskeleen päähän. Kannattaa ensin miettiä rauhassa mitkä kaikki äänet kyseisessä asemassa ovat soinnun ääniä, ja vaikka ensin soittaa vain niillä (puutteellisia) arpeggioita. Joskus asemassa ei ole kuin yksi soinnun sävel, hyvällä tuurilla saat soitettua esim. kokonaisen maj7-soinnun. Dominanttiseiskoja ei taida noin tiiviillä asemilla pystyä soittamaan, paitsi vissiinkin xm7b5 -tyylisiä. Sitten vaan puolisävelaskelittain asemaa siirtelemään, kunnes koko kaula on hallussa. Kun alkaa käydä tylsäksi pelkkien soinnun äänien soitto, kokeile muita ääniä; osa kuulostaa hyvältä, ja niistä huonommistakin äänistä voi turvallisesti liukua takaisin tuttuun sointuääneen. (Kannattaa varulta kuitenkin käydä pari kertaa uudestaankin siellä huonossa äänessä, niin ei kuulosta siltä kuin olisi tehnyt virheen :D)
 
Sitten kun tuntuu, että alkaa olla hallussa niin unohda koko homma ja soita äläkä hinkkaa.

Räkkipeli: että sunlaisesi soittajan ei ole tarkoituskaan ymmärtää vittu mitään kun et ole valmis ymmärtämään, saatikka oppimaan paremmaksi soittajaksi.
 
Nyt ei ollutkaan kyse minusta. En oikein tiedä mitä haluat kun viestisi ovat lähinnä täynnä kirosanoja yms. eikä lainkaan mitään asiaa. Saahan sitä tietysti huutaa vaikka caps lock pohjassa jos tuntuu siltä, mutta keskustelun kannalta se ei toimi.

cr4b:

-2--2--5--5-------------
-3--3--3--3--3--3--3--3-
-2-----------2--2-------
-------4-----4-----4----
----0--------------0--0-
----------2-----2-----2-

 
Tää on varmasti hyvä, mutta samantien voit ottaa niin moniäänisesti pitkin otelautaa ku keksit. Eli esim. em eka vaikka vapaita kieliä käyttäen, sitten tokasta asemasta, sitten kolmannesta jne. Eikä tarvi olla pelkästään sointuja, joissa voit soittaa nuotit kerralla vaan soittele arpeggiona.
 
Suosittelen että nauhotat ite taustoja hommaa varten, jolloin voit tehdä hyvin simppeleitä alkuun (luuppipedaali on muuten tähän hommaan todella mahtava vehjes). Soitat eka vaikka yhen soinnun kierron ja päätät mistä kohtaa otelautaa soitat siihen. Sit kun sujuu, ni lisäät toisen soinnun (joka vaihtuu tarpeeks harvaan). Voit aina yrittää pidättäytyä tietyssä kohtaa otelautaa kunnes se paikka tulee tutuksi sointujen äänien osalta. Näitä siis vaikka kolmisoinnuilla ja kolmisointujen sävelillä. Sit kun ne alkaa hahmottuun maistelet muita säveliä. Voit myös kirjottaa lunttikarttoja, mutta kannattaa ne sitten hyljätä heti kun alkaa kulkemaan.
 
Soittamalla musiikkia jäävät mieleen huomattavasti paremmin kuin pänttäämällä.

Krice: ...Nuo oikeat sävelet on nimenomaan sitä, mikä liittyy musiikkiin itseensä eikä mihinkään teoriaan tai tekniseen osaamiseen.
 
Hmmm... Kieltämättä, tämän ketjun tinkaamisesen seuraamisessa on oma viihdearvonsa. Niinkuin myös joillakin esitetyillä näkemyksillä.

Phenom991: Ota biisin sointukierto haltuun niin, että improvisoit siihen mahdollisimman tiiviissä asemassa...
 
Tuo on hyvää treeniä munkin mielestä. Yksi juttu jonka kokeileminen ei tee ollenkaan pahaa: Nelisointu pohjalle ja soinnulle läheistä asteikkoa/moodia puntaroidaan ääni kerrallaan sointua vasten ajatuksella, onko ääni luonteeltaan "soiva" - konsonoiva - vai vaatiiko se purkauksen, eli onko se dissonoiva. Sitten loihtii melodiakulkuja, joihin istuttaa dissonoivilla äänillä jännitettä jonka purkaa "soiville" äänille. Näihin löytyy teoriaopuksista reseptit, mutta hyvä nämä on omalla korvallakin hakea. Monessa oppaassa moodeista kerrotaan, vain että se-ja-se käy siihen-ja-siihen sointuun ilman sen kummempaa "käyttöopasta". Tämä nyt ei ole suoranaisesti väline otelaudan hahmottamiseen, mutta ei se nyt ole sitä vaikeammaksikaan tee.

Nyt on aika tuuBa,. Mites ne juhannukseT?!

Ja voi vittu väärä ketju :||
 
SEGEGGG!!

Arkka: Tää on varmasti hyvä, mutta samantien voit ottaa niin moniäänisesti pitkin otelautaa ku keksit. Eli esim. em eka vaikka vapaita kieliä käyttäen, sitten tokasta asemasta, sitten kolmannesta jne. Eikä tarvi olla pelkästään sointuja, joissa voit soittaa nuotit kerralla vaan soittele arpeggiona.
 
Niitä eri mahdollisuuksia on vaan niin ääretön määrä, että noissa kolmen kielen variaatioissakin menee jokunen tovi käydä ne kaikki läpi.
 
Suosittelen että nauhotat ite taustoja hommaa varten, jolloin voit tehdä hyvin simppeleitä alkuun (luuppipedaali on muuten tähän hommaan todella mahtava vehjes). Soitat eka vaikka yhen soinnun kierron ja päätät mistä kohtaa otelautaa soitat siihen. Sit kun sujuu, ni lisäät toisen soinnun (joka vaihtuu tarpeeks harvaan). Voit aina yrittää pidättäytyä tietyssä kohtaa otelautaa kunnes se paikka tulee tutuksi sointujen äänien osalta. Näitä siis vaikka kolmisoinnuilla ja kolmisointujen sävelillä. Sit kun ne alkaa hahmottuun maistelet muita säveliä.
 
Tuo kyllä vaikuttaa hyvältä idealta. Tosin pelkillä kolmisoinnun äänillä ei kovin mielenkiintoisia melodioita saa aikaiseksi. Kysyisin vielä, että mites kun mahdollisia sointukiertoja on käytännössä myös ääretön määrä, että ei kai niitä kaikkia pysty erikseen opettelemaan. Vai helpottuuko homma sitten kun on riittävän monta eri sointukulkua treenannut muistiin? Siis tajuan kyllä, että esim. kaikissa duurisoinnuissa on samat intervallit, mutta soinnusta riippuen ne ovat eri kohtaa otelaudalla.

cr4b: Niitä eri mahdollisuuksia on vaan niin ääretön määrä, että noissa kolmen kielen variaatioissakin menee jokunen tovi käydä ne kaikki läpi.
 
Siis periaattessa jos soitat vaikka em-kolmisoinnun säveliä, niin sun tarvii tietää vaan kaikki otelaudan eet geet ja hoot. Sun ei tarvi muistaa edes niitä sävelten nimiä (esim. ite en niitä soinnuista muistele) jos muistat paremmin visuaalisia kuvioita. Jos muistat intervallit visuaalisesti, niin sun ei tarvi muistaa ku perussävelen sijainti.
 
Tuo kyllä vaikuttaa hyvältä idealta. Tosin pelkillä kolmisoinnun äänillä ei kovin mielenkiintoisia melodioita saa aikaiseksi.
 
Ihan totta. Se onkin enempi harjotus kuin kattava sooloilumetodi (toimii kyllä välillä oikein hyvin). Jos lisäät vaikka sekunnin mukaan, sulla on jo nelisävelinen asteikko joka soinnulle. Eli jos sointukierto olis em | G , niin e-molliin istuis e #f g h ja g-duuriin g, a, h, d.
 
Riippuu soinnusta, sointuasteesta ja tyylistä mitä kaikkee sinne sit voi änkeä, mutta monesti vähemmän on parempiki imo. Näissä on paha neuvoa ku on niin subjektiivinen asia. Kokeilemalla oppii. Ota vaikka biisi jossa melodia menee hienosti sointujen kanssa, kirjotat ylös soinnut ja mietit miten melodia (/soolo) on suhteessa sointuihin.
 
Kysyisin vielä, että mites kun mahdollisia sointukiertoja on käytännössä myös ääretön määrä, että ei kai niitä kaikkia pysty erikseen opettelemaan. Vai helpottuuko homma sitten kun on riittävän monta eri sointukulkua treenannut muistiin? Siis tajuan kyllä, että esim. kaikissa duurisoinnuissa on samat intervallit, mutta soinnusta riippuen ne ovat eri kohtaa otelaudalla.
 
Sun tarvii muistaa vaan yks sointukierto kerrallaan. Se minkä päälle soitat. Toisaalta jos oot treenannut yleisten kiertojen päälle, on sooloilu huomattavasti helpompaa kun sellanen osuu kohdalle.

Hyvöö juttua tässä topicissa rölöttelyn ohella.
 
Mites sitten asteikkojen ja moodien suhde sointuihin? Mä oon nyt aika hyvän aikaa lähes päivittäin hinkannu duuriasteikon asemia ja moodeja ja nyt tekis mieli löytää vähän omituisempia ja mielenkiintoisempia saundeja.
Kiinnostais perus molli/duuri-sointujen lisäksi opetella kaikki muutkin soinnut sekä sen miten niitä rakennetaan ja mitkä asteikot/moodit sopivat minkä sointujen päälle.
Mutta miten ihmeessä?