Koskettimet ›

Lähinnä kanttorin urasta olisin kiinnostunut, siinäpä se toimeentulokin olisi turvattu. :) Mutta nimenomaan A-kanttorin jos jonkin, eli Sibaan pitäisi päästä...

Sergei Fallinen: Riippuu mitä se ammatti tarkoittaa - jos klasari-konserttipianistia niin 7-vuotiaana, jos huippuluokan jazz-pianistia niin 12-vuotiaana, jos kapakkapianistia tai kehnonpuoleista rokkibändin pianistia niin 18-vuotiaana. Ja nämä ovat ehdottomat totuudet joista ei voi joustaa.
 

 
Ei se ollut mikään randomi "Joku nero", vaan se on useaan kertaan tutkittu asia että mikä tahansa huipputaito vaatii tasan 10 000 tuntia. Ja nimenomaan kovaa treeniä sen 10 000 tuntia, ei mitään pimputtelua.
 
Aloittihan George Gershwinkin klasarin kuuntelemisen vasta 10 vuotiaana. Ja pianonsoiton hiukan myöhemmin. + siitä tuli ammattipianisti 16 vuotiaana, joten millä perusteella väität, että pianonsoitto on aloitettava 7 vuotiaana, mikäli haluaa konserttipianistiksi?

wagneristi: Aloittihan George Gershwinkin klasarin kuuntelemisen vasta 10 vuotiaana. Ja pianonsoiton hiukan myöhemmin. + siitä tuli ammattipianisti 16 vuotiaana, joten millä perusteella väität, että pianonsoitto on aloitettava 7 vuotiaana, mikäli haluaa konserttipianistiksi?
 
Voisko pianon soittoa lähestyä siitä näkökulmasta, että toimii fiilispohjalta ja soittaa sitä mikä on omasta mielestä kivaa?
 
Myönnän kyllä myös jos kehittyä haluaa, pitää vaivaakin nähdä ja käydä omalla epämukavuusalueella. Jos kivuus katoaa, voi koko touhu loppua.
 
Itse en kauheasti halua vaikka kanttoriksi koska voi tuntua ettei ole tarpeeksi hyvä tai innostunut senkaltaisessa ohjelmistossa mitä kanttoreilta odotetaan tai se ei ole vain omasta mielestä tarpeeksi kivaa.

musamies: Voisko pianon soittoa lähestyä siitä näkökulmasta, että toimii fiilispohjalta ja soittaa sitä mikä on omasta mielestä kivaa?
 
Ei, jos siitä haluaa ammatin.

Janus: Ei, jos siitä haluaa ammatin.
 
Ammateissahan monesti on niin, että riittävän rahamäärän saamiseksi pitää tehdä niin paljon töitä, että suuri työmäärä ja ehkä raskaat työajat tekee siitä ettei ole kivaa.
 
Tuossa kun puheeksi tuli Gershwin, voi olla ettei hänen elämänsä ollut ihan kivoin mahdollinen kun nuorena kuoli, mutta hänen jälkeensä jättämä musiikki on kivaa!

wagneristi: Aloittihan George Gershwinkin klasarin kuuntelemisen vasta 10 vuotiaana. Ja pianonsoiton hiukan myöhemmin. + siitä tuli ammattipianisti 16 vuotiaana, joten millä perusteella väität, että pianonsoitto on aloitettava 7 vuotiaana, mikäli haluaa konserttipianistiksi?
 
Ja sitten olemassa vielä sekin mahdollisuus, että mielipide on esitetty niin sanottuna vitsihuumorina, eikä siitä sen vuoksi kannata ryhtyä rakentamaan kummoista debattia.

Charge: 4. Mikä on kaikkein vaikeinta pianonsoitossa?
 
Oman kokemukseni mukaan pianon "laulavan" kosketuksen omaksuminen on työteliän ja herkimmin unohtuva osa-alue. Sävellajit, skaalat ym. tekniset seikat vaativat paljon aikaa, istumalihaksia ja viitseliäisyyttä, mutta varsinainen pianon rikas ja kaunis sointi on se asia joka on itselleni tuottanut eniten huolta.
 
Olen soittanut lähinnä kevyttä klasaria ja viihdettä erityyppisissä pianoravintoloissa kymmeniä vuosia ja aina sama juttu. Ensimmäisinä iltoina tuppasi tulemaan pelkää ruminaa. Vasta kolmantena tai neljäntenä iltana tapahtui se odotettu pianon "käteen aukeaminen".

Charge:4. Mikä on kaikkein vaikeinta pianonsoitossa?
 
Mun mielestä sen pianotuolin korkeuden säätäminen.
Kun sen saa kohdalleen niin homma toimii!

Oikein hyvää näkökulmaa teillä!
 
Itseää kiinnostaa miten soitosta saisi vaikkapa rennon kuulosta, ilmavaa, miten tunnelmaa, miten oppia erilaisia tunnelmia, joita voi muusiikissa käyttää ja viedä hallitusti erilaiseen suuntaan, kuinka tehdään juuri tilanteeseen käyvä fraseeraus jne.
 
Valitettavan helposti kuitenkin aluksi ollaan tilanteessa, että piano on enempi sellanen klang - kuin joku rumpu - jolla ei yllämainittuihin osaa ehkä hetimiten keskittyä.

musamies: Itseää kiinnostaa miten soitosta saisi vaikkapa rennon kuulosta, ilmavaa, miten tunnelmaa, miten oppia erilaisia tunnelmia, joita voi muusiikissa käyttää ja viedä hallitusti erilaiseen suuntaan, kuinka tehdään juuri tilanteeseen käyvä fraseeraus jne.
 
Suosittelen harjoittelua, myös niissä asioissa jotka eivät ole kivoja ja helppoja. Esimerkiksi joku peukalon siirto kämmenen alle on ihan oma refleksinsä ja tekniikkansa: sen eristäminen ja tietoinen harjoittelu ja kehittäminen ei välttämättä ole järin musikaalista itsessään, mutta ajan mittaan liikeradat vahvistuvat ja tulevat luonnolliseksi osaksi soiton "mekaanista sanavarastoa". Soittamisesta tulee kokonaisuudessaan vaivattomampaa, hallitumpaa - ja hauskempaa.

Janus: Suosittelen harjoittelua, myös niissä asioissa jotka eivät ole kivoja ja helppoja. Esimerkiksi joku peukalon siirto kämmenen alle on ihan oma refleksinsä ja tekniikkansa: sen eristäminen ja tietoinen harjoittelu ja kehittäminen ei välttämättä ole järin musikaalista itsessään, mutta ajan mittaan liikeradat vahvistuvat ja tulevat luonnolliseksi osaksi soiton "mekaanista sanavarastoa". Soittamisesta tulee kokonaisuudessaan vaivattomampaa, hallitumpaa - ja hauskempaa.
 
Kuinkas paljon näätte vaivaa sen kehittämiseen, että kädet olisivat toiminnaltaan lähempänä toisiaan, että niille voisi antaa samanlaisia tehtäviä lennossa tilanteen mukaan siten, että toinen käsi vapautuu?
 
Nyt kun olen saanut 88 vasarakiipparin kotiin, on tämä helpottanut vasemman käden kehittämistä. Sille on vähän kuin enempi hommia kuin ennen.

Tuo Januksen keskusteluun tuoma asia on täyttä faktaa. Soiton PITÄÄ sujua. Ja ilman nuotteja. Ole läsnä yleisöllesi. Nuottikansion taakse piiloutunut soittaja on puuduttavaa seuraa. Ohjelmiston täytyy olla laaja ja joustava. Katsekontaktin on toimittava ja asiakkaat tykkäävät hyvää mikäli kyselet heiltä heidän mieltymyksiään.
 
Biisit kannattaa valita ympäristö ja kuuntelijat huomioiden. Kouluesimerkkejä:
 
-Aurinkoinen iltapäivä laivalla jossain Ahvenanmaan saaristossa. -Meri Peilin Lailla/Myrskyluodon Maija.
 
-Häämatkaristeily aikuisille. -Imelät Love Storyt, Rakkauden Sadut ja Kummisedän teemat peliin. Miksei myöskin As Time Goes by.
 
Ruotsalais seurueelle Tukholmaa Lähestyttäessä. -Ac Värmeland Du Sköna. Ruotsalaiset tykkäävät omista ralleistaan ja laulavat mielellään Anttilan Ampaisua ja Iltaa Saimaalla. Yllätyin kuullessani näitä eka kertaa ruotsiksi. Siinähän se selvisi pikkuhiljaa: Ruotsista tuotua kamaahan nämä ovat, kuten moni muukin meidän suomalaisena pitämämme ralli.
 
Mikäli oma repertuaari on vähintään useita satoja biisejä voi asiakkaiden kanssa järjestää toistensa tunnistamisleikin. Seurueelle blankolaput jakoon ja niihin osallistuvat kirjoittavat itselleen tärkeän ja itseään kuvaavan biisin nimen, tietenkin niin, etteivät seurueen toiset jäsenet näe toivomusta. Keräilet laput ja siirrät niistä itsellesi sopivat pianon kulmalle ja annat palaa. Siinäpähän arvailevat toistensa toivebiisejä ja tutustuvat toisiinsa.
 
Tasokasta daamia iskettäessä kannattaa muistaa se silmäpeli: Katso pupilleja. Jos laajenevat niin osui ja upposi. Mutta katso että sulotar on tosiaan viksu ja tasokas, muuten olet aamuyöllä pääsemättömissä ihailijattarestasi.
 
No. Nämä nyt ovat tällaisia vanhoja kökköjä yleisönkosiskeluesimerkkejä, mutta näissä piilee se opetus, että elävälle soittajalle löytyy aina yleisönsä.

Janus: Suosittelen harjoittelua, myös niissä asioissa jotka eivät ole kivoja ja helppoja. Esimerkiksi joku peukalon siirto kämmenen alle on ihan oma refleksinsä ja tekniikkansa: sen eristäminen ja tietoinen harjoittelu ja kehittäminen ei välttämättä ole järin musikaalista itsessään, mutta ajan mittaan liikeradat vahvistuvat ja tulevat luonnolliseksi osaksi soiton "mekaanista sanavarastoa". Soittamisesta tulee kokonaisuudessaan vaivattomampaa, hallitumpaa - ja hauskempaa.
 
Pelkkää asiaa.