Musiikkibisnes ›

GiovanniDiRondo: Tämä on ihan yksinomaaan levy-yhtiöiden vika.
 
Niiden pitäisi muuttaa toimintastrategiaa ja kiinnittää rohkeita, luovia ja taitavia artisteja, joilla on vahva näkemys.
 
Näille pitäisi sitten antaa enemmän taiteellisia vapauksia. Vaikka kertakäyttöroska muodostaa aina valtaosan myyntivolyymistä, sisällöllisesti monitahoisemmat teokset ja artistit ovat se tukijalka, joka musiikkibisnestä kannattelee.
 
Olisikohan syynä se, että levy-yhtiöt ovat nykyään pikku osasia valtavissa viihdealan konglomeraatioissa, jossa rahan ansaitseminen tapahtuu kokonaan toisella tavalla kuin perinteisessä musiikkibisneksessä.
 
Ehkä nuo jättikonsernit voisi pilkkoa palasiksi lainsäädännöllä ja kansainvälisin sopimuksin, jotta musiikin jakelutoiminta voitaisiin palauttaa jälleen terveelle pohjalle. Teknologialla ei ole mitään tekemistä tämän ilmiön kanssa.
 
Tässä on tämä yleinen riskin ongelma. Johtajat pelkäävät riskiä, sillä riskien ottaminen saattaa merkitä heille työnsä menettämistä, mutta samojen virheiden toistaminen vuodesta toiseen ei välttämättä tarkoita sitä. Toisaalta toiset ovat visionäärejä ja mielellään tekisivät muutoksia ja ottaisivat riskejä, mutta omistajat ovat ongelmana. Sijoittajat saattavat haluta vakautta ja kasvua, joka tietenkin kovissa paineissa toteutetaan esim. yritysostoin tai jollakin muulla täysin typerällä tavalla, joka näyttää paperilla hyvältä mutta ei oikeasti ratkaise. Tuollainen tokaisu "enemmän riskejä" on äärimmäisen hankala eikä riskien välttely johdu vain yksittäisestä ihmisryhmästä. Tyhmille kaikki on tietenkin yksinkertaista ja jokaiselle asialle on yksi syyllinen ja muut ovat syyttömiä jne.
 
Koko musiikkibisnes tulee muuttumaan, sillä cd-levyistä tulee nyt "tulevaisuuden lp-levyjä". Koko "mitä levy-yhtiöiden pitäisi toimia paremmin" -väittely on pian vanhentunutta, sillä pian saatetaan esim puhua vastaavista organisaatioista musiikintuottajina tms, sillä levyistä /albumeista tulee pian lähinnä keräilykohde tai "virtuaalinen yksikkö" kappalekokonaisuuksille.
 
Alan reformointi ei ole enää tarpeellista, sillä nykytilanteessa suurin osa yhtiöistä saattaa flipata. Tilanne on oikeastaan kuin digikuvauksen korvatessa valokuvauksen moneltakin kannalta: filmeistä (levyistä) tulee tarpeettomia, vaikka toiset vielä purnaavatkin, ettei filmejä (levyjä) tulla koskaan unohtamaan ja kaikki haluavat oikeasti niitä. Filmien (levyjen) tuottajat alkavat jäädä pikkubisneksiksi tai kaatuvat kokonaan. Kuvaamisen määrä lisääntyi sen ollessa käytännössä ilmaista (musiikin monipuolinen kulutus, spotify) ja tämä mahdollisesti laskee suuren osan kuvista laatua, sillä paskaa tulee hyvin kuvien väliin paljon, sillä enää ei ole välttämättä suurta tarvetta ottaa paria kunnon kuvaa tilanteesta, vaan voi vain räpsiä. (Musiikkikin on osin mennyt helpoksi paskaksi, jonka ymmärtää kerralla, sillä biisin on iskettävä koukkunsa kuulijaan heti ja tämä johtaa paskan kliseisyyden kasvua. Kliseet vetoavat etenkin ei-musikaalisiin ihmisiin, samoin pinnalliset lyriikat. Esim. kaikki nyky-rap.)
 
Teknologialla on suuri rooli tässä kaikessa, sillä se mahdollistaa nyt uusia asioita. Ei tätä nykyistä tilannetta olisi ellei teknologia olisi kehittynyt sille tasolle, että musiikkia osataan tallentaa.
 
Ja lisätään vielä, että ymmärrän kyllä, että strategisesti riskien otto voisi toimia erittäin hyvin, mutta jyvien erottelu akanoista on äärimmäisen vaikeaa. Etenkin täysin uudenlainen huippubändi on varmasti vaikea tajuta, mutta jälkiviisaana on sitten helppo arvioida, että "olisihan noiden tuo pitänyt ymmärtää." No, viime viikon lottonumerotkin on helppo muistaa jos niitä vähän harjoittelee, mutta ei niitä olisi ollut välttämättä niin helppoa "tajuta" ennen arvontaa. Ei musikaalisten lahjojen etsiminen tosin noin summanmutikassa tapahdu, mutta ääriesimerkki havainnollistamaan sitä, kuinka tyhmää tuollainen jälkiviisaus on tapauksissa, jossa on missattu diili tulevan hittibändin kanssa. Riskit vaikuttavat fiksuilta yleisön mielestä, sillä yleisö kuulee aina tarinoita uskomattomista riskeistä ja niiden kautta onnistumisesta, totuus on kuitenkin muuta. Järkevä riskinotto ja segmentoitiminen tietylle musiikinalalle, josta on henkilöstöllä on paljon asiantuntemusta, olisi tietenkin viisasta.
 
Itse pidän Sakara Recordsin kaltaisia firmoja hyvinä: omistajuus on säilytetty itsellä (kohdemusiikista ymmärtävillä) ja keskitytään signaamaan bändejä, jotka sytyttävät itse genrensä ammattimuusikkoja. Tai ainakin näin ymmärsin suurpiirteisesti eräästä lyhyestä artikkelista Kauppalehdessä. Mitä tulee asiakaslähtöisyyteen musiikkibisneksessä, sitä olisi kunnollinen segmentointi ja taiteellisten vapauksien antaminen bändeille. Siitä pisteet edelliselle. Se ei vaan ole ison ja kankean konsernin juttu, mistä olet ilmeisestikin samaa mieltä.