Rock, pop, alternative ›

jra: Sellainen tuntuma on kuitenkin jäänyt että 80-luvun alkupuolella lehdissä oli selvästi vähemmän Beatles-juttuja kuin -87-julkaisujen jälkeen tai vaikkapa 90-luvun aikana, saati nykyään. Jyräys-Hämäläisen laatujulkaisu taisi kuvailla Beatlesia "yhdellä kielellä näppäillyiksi lastenlauluiksi", vaikka esim. Elvis oli kovassa huudossa. Sgt. Pepperin 20v-juhlat oli sellainen joka suomalaisessakin mediassa huomioitiin, mutta se taisi olla samalla cd-versioiden kampanjan alku?
 
Jyräyksen kohdalla saatat muistaa väärin koska Suosikki noteerasi Beatlesin kyllä erittäin huolellisesti. Muistaakseni yhtyeen hajoamisen kymmenvuotistaipaleen kunniaksi lehdessä oli moneen numeroon sijoittuva juttusarja bändistä ja sen jäsenten silloisista nykyisistä tekemisistä. Tämä siis ehkä - muistaakseni - puolivälissä vuotta 1980, tai sitten edellisenä vuonna hajoamisen yhdeksänvuotisen historian kunniaksi. Joulukuussa 80 saatiin sitten lisää aiheita kirjoittaa samoja juttuja uudelleen.
 
Merkillepantavaa tuossa välissä on että Rockradio aloitti 2.6.1980 ja Kanervan-Nymanin kuunnelma Olipa kerran Beatles esitettiin juuri tuona kesänä, muistaakseni kymmenisen jaksoa siinä oli. Sekä Rockradion aloittaminen että kuunnelma olivat näkyviä mediatapahtumia jo etukäteen, ja kuten tunnettua erittäin suosittuja. Ennen rockradiota oli rokkiohjelmat radiossa olleet joko tätä hölö-hölö-Nuorten sävellahjaa tms. taikka sitten ryppyotsaista puolitieteellistä sosiologiaa. Rockradio yhdisti nämä kaksi suuntausta mielestäni hedelmällisellä ja toimivalla tavalla ja jos minulta kysytään, oli ohjelman parasta aikaa sen ensimmäiset viisi vuotta. Sitten jokin hyytyi; ai niin, rock kuoli.
 
Mut siis tää Rockradio teki rockista jotenkin normaalin ilmiön johon ei tarvinnut sosiologia tai aivotonta hölöttäjää vaan toimittajat olivat näitä molempia vaihtelevassa suhteessa. Paljon rockin historiaa luotaavia ohjelma- ja juttusarjoja esitettiin ja mikäs muukaan kuin Beatles se siellä aina keikkuu ja tulee vastaan joka puolelta. Toisin sanoen Rockradio ehdottomasti lisäsi Beatlesin medianäkyvyyttä ja paljon.
 
Tätä edeltäneestä ajasta sen verran että koko 70-luku oli lehdistössä spekulointia milloin bändi tulee takaisin. Tähän niveltyi luontevasti milloin minkin kappaleen ehdottaminen Beatlesin salanimellä tekemäksi, ja kanadalainen Klaatu oli joidenkuiden mielestä todellisuudessa Beatles.
 
En muista että mikään kotimainen lehti olisi vähätellyt saatika haukkunut Beatlesia 70-luvulla, jopa progeorientoitunut hämeenlinnalainen Musa (lehti joka aloitti sen jälkeen kun alkuperäinen tamperelainen Musa oli muuttunut tamperelaiseksi Soundiksi) suhtautui yhtyeeseen kunnioittavasti sikäli kuin jutuista sai selvää (aina ei saanut).

Hei! osaisko joku sanoa minkälaista arvoa on the beatlesin abbey road made in france by pathe marconi vinyylillä???!!!???

velipesonen: Jyräyksen kohdalla saatat muistaa väärin koska Suosikki noteerasi Beatlesin kyllä erittäin huolellisesti. Muistaakseni yhtyeen hajoamisen kymmenvuotistaipaleen kunniaksi lehdessä oli moneen numeroon sijoittuva juttusarja bändistä ja sen jäsenten silloisista nykyisistä tekemisistä. Tämä siis ehkä - muistaakseni - puolivälissä vuotta 1980, tai sitten edellisenä vuonna hajoamisen yhdeksänvuotisen historian kunniaksi. Joulukuussa 80 saatiin sitten lisää aiheita kirjoittaa samoja juttuja uudelleen.
 
Merkillepantavaa tuossa välissä on että Rockradio aloitti 2.6.1980 ja Kanervan-Nymanin kuunnelma Olipa kerran Beatles esitettiin juuri tuona kesänä, muistaakseni kymmenisen jaksoa siinä oli. Sekä Rockradion aloittaminen että kuunnelma olivat näkyviä mediatapahtumia jo etukäteen, ja kuten tunnettua erittäin suosittuja. Ennen rockradiota oli rokkiohjelmat radiossa olleet joko tätä hölö-hölö-Nuorten sävellahjaa tms. taikka sitten ryppyotsaista puolitieteellistä sosiologiaa. Rockradio yhdisti nämä kaksi suuntausta mielestäni hedelmällisellä ja toimivalla tavalla ja jos minulta kysytään, oli ohjelman parasta aikaa sen ensimmäiset viisi vuotta. Sitten jokin hyytyi; ai niin, rock kuoli.
 
Mut siis tää Rockradio teki rockista jotenkin normaalin ilmiön johon ei tarvinnut sosiologia tai aivotonta hölöttäjää vaan toimittajat olivat näitä molempia vaihtelevassa suhteessa. Paljon rockin historiaa luotaavia ohjelma- ja juttusarjoja esitettiin ja mikäs muukaan kuin Beatles se siellä aina keikkuu ja tulee vastaan joka puolelta. Toisin sanoen Rockradio ehdottomasti lisäsi Beatlesin medianäkyvyyttä ja paljon.
 
Tätä edeltäneestä ajasta sen verran että koko 70-luku oli lehdistössä spekulointia milloin bändi tulee takaisin. Tähän niveltyi luontevasti milloin minkin kappaleen ehdottaminen Beatlesin salanimellä tekemäksi, ja kanadalainen Klaatu oli joidenkuiden mielestä todellisuudessa Beatles.
 
En muista että mikään kotimainen lehti olisi vähätellyt saatika haukkunut Beatlesia 70-luvulla, jopa progeorientoitunut hämeenlinnalainen Musa (lehti joka aloitti sen jälkeen kun alkuperäinen tamperelainen Musa oli muuttunut tamperelaiseksi Soundiksi) suhtautui yhtyeeseen kunnioittavasti sikäli kuin jutuista sai selvää (aina ei saanut).
 
Tarkoitetaanko tässä nyt sitä ensimmäistä vai toista Musan vaihetta vai onko kyse kenties molemmista? Käsitykseni mukaan Musa noin yleisellä tasolla arvioituna ei ollut erityisellä tavalla progerockorientoitunut; siellähän taisi luurata useamman genren harrastajaa ja ainakin yhtenä spesialiteettina olisivat sitten olleet erilaiset juurimusiikin (aika usein tosin jotenkin rokkiin liittyvät) alueet. Noilla Musan päähuseeraajilla ainakin suurimmat omat suosikit tuntuivat löytyvän ihan sieltä rokin puolelta sillä roots -orientoituneella juonteella höystettynä.
 
Sofistikoitunutta sosiologista ja muutakin yhteiskuntatieteellistä analyysia myös kulttuurisista ilmiöistä tarvitaan aina!

Kohta muuten Paul McCartney esiintyy tv1.llä suorassa Kuningatar Elisabetin juhlakonsertissa. Eiköhän Beatlesia liene setissä..

Loijaa: Kohta muuten Paul McCartney esiintyy tv1.llä suorassa Kuningatar Elisabetin juhlakonsertissa. Eiköhän Beatlesia liene setissä..
 
miksiköhän ei ajankohtaiset Stone Roses-miehet Ian ja John:
 
Tear me apart and boil my bones
I'll not rest till She's lost Her throne
My aim is true
My message is clear
It's curtains for you
Elizabeth my dear

Loijaa: Kohta muuten Paul McCartney esiintyy tv1.llä suorassa Kuningatar Elisabetin juhlakonsertissa. Eiköhän Beatlesia liene setissä..
 
Olihan sitä:
 
Magical Mystery Tour
All My Loving
Let It Be
Live And Let Die
Obla-Di, Obla-Da
 
Tuossa siis Maccan setti eiliseltä. Muuten aika vaisun konsertin parhaimmistoa aivan selvästi.
 
Tänään uutisoitiin, että Paul McCartney esiintyy Lontoon olympiakisojen avajaiskonsertissa. Maccan setti päättää tuon konsertin.
 
Paulin setissä käyttämä Union Jack-viulubasso oli kyllä aivan helvetin siisti:
 
https://fbcdn-sphotos-a.akamaihd.ne … 9_10151044014883313_331377145_n.jpg

kolima: Tarkoitetaanko tässä nyt sitä ensimmäistä vai toista Musan vaihetta vai onko kyse kenties molemmista?
 
Hämeenlinnalaista Musaa tarkoitin.
 
Sofistikoitunutta sosiologista ja muutakin yhteiskuntatieteellistä analyysia myös kulttuurisista ilmiöistä tarvitaan aina!
 
Vai niin!

Löyty kyl suhteellisen rohea Beatles-coveri. http://www.youtube.com/watch?v=FhnQ9ff3UsU
 
Hammondit sopii kyl kaikkeen, ja aina.

Häpeäkseni on tunnustettava, että olen vasta nyt alkanut tutustua Beatlesin tuotantoon lähemmin. Tähän asti olen selvinnyt tuolla 1-kokoelmalla, mutta nyt Sgt. Pepperin ja Valkoisen Tuplan kuunneltuani kaduttaa että olen näin myöhäisherännäinen... Mahtavaa musiikkia kyllä kertakaikkiaan :)

Beatle-legenda Ringo Starrin kotitalon puolesta käyty kolmivuotinen kamppailu on saanut onnellisen lopun. Starrin lapsuudenkoti osoitteessa 9 Madryn Street aiottiin jyrätä Liverpoolin asuinalueuudistusten myötä, mutta nyt puskutraktorin sijaan kunta aikookin sijoittaa kaksi miljoonaa puntaa tähden kotikadun ja lähialueen kunnostamiseen.

Starr asui kyseisessä talossa kolme ensimmäistä elinvuottaan ja muutti vanhempiensa eron jälkeen lähistölle osoitteeseen 10 Admiral Grove. Tuon alueen lähipubi on myös ikuistettu Starrin sooloalbumin Sentimental Joyurneyn kanteen.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Ultimate Classic Rock. (Rytmi.com)

Mallaslahti: Häpeäkseni on tunnustettava, että olen vasta nyt alkanut tutustua Beatlesin tuotantoon lähemmin. Tähän asti olen selvinnyt tuolla 1-kokoelmalla, mutta nyt Sgt. Pepperin ja Valkoisen Tuplan kuunneltuani kaduttaa että olen näin myöhäisherännäinen... Mahtavaa musiikkia kyllä kertakaikkiaan :)
 
Musiikkimakuasi tarkasteltuani voisin suositella seuraavaksi albumiksi Abbey Roadia.

Jokapaikanapina: Musiikkimakuasi tarkasteltuani voisin suositella seuraavaksi albumiksi Abbey Roadia.
 
Revolver ja Rubber Soul Abbeyn kaveriksi. Sgt. Pepper ja Magical Mystery Tour enempi psykedeeliseen maalailuun.
 
Olipahan muuten eka viesti aiheeseen. Täytyy kai sitten sanoa vielä, että Biitles on mulle se merkittävin ja paras orkesteri.

Sir Mister PAM täyttää tänään 70 a.

White Album on ollut nyt kuuntelussa. Hieman sillisalaattihan tuo on, mutta toisaalta siitä löytyy vähän kaikkea. On kantrielementtejä, viitteitä nousevasta progressiivisesta rockista ja heavy metallista. Hieno levy kuitenkin.
 
Sokerina pohjalla kaikkien aikojen sekopäisin esitys Revolution 9.

Kokonaisuutena White Album nyt ei ole tasaisin albumi, mutta juurinkin ehkä tuo sillisalaatti tekee siitä kiehotovan, kun aina tuntuu löytävän jotain uutta.

Minä kuuntelin justiin peräkkäin Georgen Dark Horsen ja Maccan Flaming Pien. On hyviä levyjä! Maccan levyllä kitaransoitto on välillä todella mahtavaa.

Flaming Pie on kyllä melkoisen hyvä. Raidat 1, 2, 4, 6, 11 ja 13 ovat mielestäni todella hyviä. Sanoituksethan ovat paikoitellen maccamaisen kornit, mutta todella hyviä melodioita on saatu aikaiseksi.

Onhan se White Album täynnä hienoja biisejä ja aina oon pitänyt tavallaan levyn hienoutena sitä sillisalaattimeininkiä. Se mikä mua on alkanu viime vuosina vähän hämäämään kyseisessä levyssä, on liiallinen pastissibiisien määrä. Siellä kun on esim. Beach Boys biisi, British Blues-rock biisi, aikansa heavy metal-biisi, Dylania jne. jne. Eli vähän sellanen viilis mulla on tota levyä kuunnellessa nykyään, että Beatlesin pojilla ei oo ollu oikein omia ideoita, visiosta puhumattakaan tota tehdessä. Siis verrattuna esim. Revolveriin, jossa kaikki on erittäin omintakeista ja jos vaikutteita on otettu, ne on tosiaan vain vaikutteita jotka tulee aidon Beatles-vision kautta.
 
Tää toki vaan mun mielipide (joka saattaa taas jossain vaiheessa muuttua) ja korostettakoon edelleen että on siellä aivan saatanan kovia biisejä, siellä pastissiosastollakin.

GrooverMan: Onhan se White Album täynnä hienoja biisejä ja aina oon pitänyt tavallaan levyn hienoutena sitä sillisalaattimeininkiä. Se mikä mua on alkanu viime vuosina vähän hämäämään kyseisessä levyssä, on liiallinen pastissibiisien määrä. Siellä kun on esim. Beach Boys biisi, British Blues-rock biisi, aikansa heavy metal-biisi, Dylania jne. jne. Eli vähän sellanen viilis mulla on tota levyä kuunnellessa nykyään, että Beatlesin pojilla ei oo ollu oikein omia ideoita, visiosta puhumattakaan tota tehdessä. Siis verrattuna esim. Revolveriin, jossa kaikki on erittäin omintakeista ja jos vaikutteita on otettu, ne on tosiaan vain vaikutteita jotka tulee aidon Beatles-vision kautta.
 
Tää toki vaan mun mielipide (joka saattaa taas jossain vaiheessa muuttua) ja korostettakoon edelleen että on siellä aivan saatanan kovia biisejä, siellä pastissiosastollakin.
 
Toisaalta esimerkiksi Helter Skelter aikansa hevibiisinä on myös aika paljon edellä aikalaisistansa. Levy toki on paljon studiokokeiluiltaan maltillisempi kuin kaksi (tai kolme, jos laskee Magical Mystery Tourin) edeltäjäänsä, lukuun ottamatta Revolution 9:aa. Tosin tämän voi myös nähdä edeltäkävijänä kohti huomattavasti sliipatumpaa 70-luvun rokkia (samaa linjaa jatkoi onnistuneesti Abbey Road).
 
EDIT: Ja jos unohtaa kaikki "merkittävät edelläkäymiset ja uraauurtavat jutut", niin ehkä bändi halusi vähän villimpien levyjen ja sekavan rakkauden kesän jälkeen keskittyä tekemään saundillisesti tavanomaisempaa, mutta tyylillisesti monipuolisempaa tavaraa.