Keskustelua raskaammasta musiikista ›

FastEddie: Miksi mulle tulee aina ABBA mieleen, ekasta Storytimen laulumelodian tahdista?
 
Onhan siinä vähän sellaista S.O.S.-henkisyyttä.

FastEddie: Miksi mulle tulee aina ABBA mieleen, ekasta Storytimen laulumelodian tahdista?
 
Et varmasti ole ainoa.

Scaretale kappaleen eräästä kohdasta tulee vahvasti mieleen hieno laulajamme Frederik :D

Jaa-a... Vähän ku Saukki ja Pikkuoravat goes heavy medal... Anteeksi.

Harvinaisen hyvä levy. Ei ollu ku kaks biisiä, joita en pysty kuuntelemaan. :)
 
Scaretale, Arabesque ja Slow, Love, Slow on ne parhaat rallit. Muitaki kuuntelee mielellään, joskaan ei mitään kauhean mieleenpainuvia. Enemmän sellasta taustamusaa.

Ikäväkseni on todettava että minä kyllä petyin tämän levyn kohdalla. Ehkä se johtuu siitä että DPP oli mielestäni aivan *helvetin* hieno ja odotin siis ehkä liikaa. Soundi on hieno ja (orkesteri)sovitukset komeita. Aneten laulu oikealta korkeudelta vieläkin parempaa kuin DPP:ssä, mutta mutta... mihin jäi perusjutut kuten biisien säveltäminen???
 
Biisi biisiltä...melkein.
 
1. Taikatalvi. Marco kuulostaa vanhalta ja biisi lainatulta.
 
2. Storytime. Melodia aivan käsittämättömän heppoinen. Tuomas löytänyt pianostaan mustat koskettimet eh?
 
3. Ghost River. Levyn ainoa varsinainen ja omaperäinen biisi. Hieno kohta varsinkin se kun lapsikuoro laulaa huristaessaan kauhujen jokea alas...
 
4. Slow Love Slow. Tämä on siis kiteeläinen versio jazzista? Kyllähän se suomalaiskansallisena vokstrottina (nurkasta nurkkaan rollaattorilla) ajaa kait asiansa. Kunnon swingiä siinä ei ole, ja Marcon basson ajoitukset vähintäänkin omaperäisiä.
 
5. I Want My Tears Back - !Now!. Niin siis "Over the hills and far away" ON hieno kappale, mutta eikö siitä jo yksi cover olla kuultu? Pillit on komeat ja Epun kitarat rullaa hienosti.
 
6-9. En saa näistä mitään kiinni. Äänellä täytettyä aikaa.
 
10. Pöllö-biisi. Komea melodia ja Anette laulaa tosi lämpimän värisellä äänellä. Sanat ... hmmm ... lienen liian vanha ja maallistunut kun en jaksa innostua tai samaistua. Lintujen kanssa puhumisesta tulee mieleeni vain Ranuan eläinpuiston puhuva korppi; Jaska!
 
11. Kuten 6-9. Ei mitään mielikuvaa.
 
12. Song Of Myself. Hieno veto, kunnes muuttuu Talk Of Myself :ksi. En tiedä onko tahallista ironiaa vai tahatonta komiikkaa, että levyn ainoa lauluksi nimetty kappale suurimmalta osaltaan puhutaan?
 
13. Imaginaerium. Kertaus ON siis opintojen äiti. Mielikuvitusmusiikissakin.
 
Mutta. Nyt ei saa käsittää väärin.
Vika on varmaankin minussa, ja mistään maailmanlopusta tässä ei ole kyse vaikken innostunutkaan. DPP on aina olemassa mihin palata.
 
Eläköön suomalainen ääni-insinööri ja hänen ammattitaitonsa!!

Hieno analyysi.

Nostellaas vähän, olikos kukaan katsomassa noita Suomen keikkoja? Minkälaisia fiiliksiä herätti?
 
Olin itse eilen katsomassa Tampereen keikan. Vähän jäi vaisu olo keikasta, pyroja ja kaikkea oli paljon mutta tuntui ettei vaan lähtenyt. Jotenkin se musiikin mahtipontisuus ei päässyt oikeuksiinsa (= ei jyrissyt kunnolla). Oikeastaan vasta vikassa biisissä, Last Ride Of The Dayssa, alkoi olemaan sellasta meininkiä että nyt lähtee! Mutta siihenhän se keikkakin sitten loppui. Harmillisen vähän tuli myös pre-Anette -matskua.

mungiisi: Nostellaas vähän, olikos kukaan katsomassa noita Suomen keikkoja? Minkälaisia fiiliksiä herätti?
 
Olin itse eilen katsomassa Tampereen keikan. Vähän jäi vaisu olo keikasta, pyroja ja kaikkea oli paljon mutta tuntui ettei vaan lähtenyt. Jotenkin se musiikin mahtipontisuus ei päässyt oikeuksiinsa (= ei jyrissyt kunnolla). Oikeastaan vasta vikassa biisissä, Last Ride Of The Dayssa, alkoi olemaan sellasta meininkiä että nyt lähtee! Mutta siihenhän se keikkakin sitten loppui. Harmillisen vähän tuli myös pre-Anette -matskua.
 
En ole ennen Jyväskylän keikkaa bändiä livenä nähnytkään, mutta joo, ehkä vähän samoja fiiliksiä. Ja tosiaan, Last Ride Of The Day toimi hienosti. Mutta positiivisen puolelle jäätiin kumminkin. Yleisön suht korkea keski-ikä muuten vähän yllätti =D

Mä olin Jäähallin keikalla. Pessimisti ei koskaan pety, niin ehkä siksi kun en odottanut mitään erikoista olin ihan positiivisesti yllättynyt. Niiden äänet toimi tällä kertaa - toisin kun HW Arenalla viimeksi - ja muutenkin se oli ihan pro meininkiä. Kuvat ja pyrot oli hauska lisä, mutta liikaa ei ollut kaikenlaista.
 
Toisin kun Hesarin arvostelija, musta niiden vanhat biisit toimi livenä hyvin. Uudet oli yhtä tylsiä kun levylläkin, mutta niitä oli ripoteltu sinne tänne niin pysy vauhti kohtuullisena silti. Vain jonkun kerran katsoin kelloa niiden aikana... :-D!!
 
Ihan ne kehtaa maailmalle päästää Suomea edustaan, heh.

Hetfield: Yleisön suht korkea keski-ikä muuten vähän yllätti =D
 
Jep, siellä oli mummua ja pappaa melkein eturivissä asti.
 
Mutta itse tykkäsin kyllä keikasta ja sen myötä myös uusi levy on alkanut aukeamaan paljon paremmin. The Crow, The Owl and The Dove kolahti keikalla ihan sata-nolla ja Last Ride of the Day jytisim hyvin. Muutamaa Tarjan aikaista rallia (kuten Wishmaster tai Dark Chest of Wonders) jäin kaipaamaan, mutta muuten NW-tarpeeni tuli hyvin täytetyksi.

Kuuntelin pari vetoo youtubesta. Storytime ei iske pätkääkään ees studioversiona, ja toi liveveto ei lähteny ollenkaan. Tais olla Jyväskylässä kuvattu. Ei mitään potkua kertsin laulussa, siinä sen autotunen taas huomaa.
 
Kaikenmoista krääsää oli aivan liikaa lavalla, pyrot toimii mut se liikkuvan kuvan pyörittely afrikan kokosella näytöllä lavan takana ei napostele ollenkaan. Tuomaksen urkupilliviritykselle lähinnä naureskelin. Se vessapaperivalli oli introssa ihan hauska, mut sen olis voinu pudottaa vaikka vähän ennen Storytimen puoltaväliä...
 
Lisäksi tuli sellanen fiilis ite soitosta, että eihän tässä revitellä ollenkaan vaan vedetään just tasan niinku levyllä, ja se aiheutti taas sen että aloin miettiä kuinka paljon siitä äänestä oikeesti mahtaa tulla nauhalta. Aivan liikaa joka tapauksessa, mutta tommosessa musassa se on vähän pakollista, ei neljällä soittajalla sitä toteuta mitenkään.
 
Planet Hellin vedon vilkasin kans, oliskohan se ollu sit Helsingistä. Se toimi jo paljon paremmin, ja Anette laulo sen oikein hyvin.

Joensuussa kävin kattomassa. Vähän oli tosiaan yleisö laiskahko takana, ihan edessä missä olin niin oli hyvä meininki. Olihan ne pyrot, jättinäyttö yms. jutut näyttäviä ja toimivat kyllä hyvin. Bändikin soitti hyvin ja meininki oli kohdillaan. Pikkusen kitara jäi muiden alle mutta muuten miksauskin onnistunut. Biiseistä ei muuta valittamista kuin että olisin sen Ghost Riverin halunnut kuulla. Planet Hell jytis siihen malliin että alta pois!

Nyt on julkaistu ensimmäistä näytettä elokuvasta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=U84fhOqqRBY
 
Itselleni on kyllä tuo Imaginaerum vielä näin viiden kuukauden kuuntelunkin jälkeen toiminut hyvin, monta kertaa paremmin kuin Dark Passion Play. Dark Passion Play oli pettymys ja siinä tuntui, että oli keskitytty liikaa mahdollisimman suureen soundiin itse biisien jäädessä vähemmälle huomiolle. Imaginaerumilla pystyy aistimaan sen tekemisen ilon ja riemun, mikä Holopaisella on ollut biisejä tehdessään. Jollain tavalla vapautuneemman oloinen levy. Menee ehdottomasti kolmen parhaimman Nightwishin levyn joukkoon, yhtään biisiä en pudottaisi pois. Mestariteos.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että kyllä Imaginaerumilla on hyviä biisejä. Sitten on niitä biisejä, joita ei jasa kuunnella alkua pidemmälle. Jaminunkin mielestäni Tuomasella on nyt vähän liian mahtipontiset visiot, kun ei varsinainen bändi kuulu sieltä sinfoniantuuttauken seasta. Plus sitten mitä olen livevetoja juutubesta katsastanut, niin vähän harmittaa Anetten takia, kun kuulostaa livenä siltä, kuin sinne Yövissyn riveihin olis joku tavallinen tahvo otettu vetelemään karaokea. Anteksi, voin osoittaa epämusikaalisuutta tai jotakin, mutta tältä minusta nyt vaan tuntuu.

Tämä oli aikas mielenkiintoinen uutinen:
 
"Tuomas on vahvistanut, että sekä Pip Williams että Troy Donockley tulevat olemaan mukana hänen vuoden 2013 soololevyllään. Tuomas sanoi "Me tarvitsemme säkkipillin ehdottomasti mukaan, sillä Roope-setä on kotoisin Skotlannista. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että Troy on mukana." Myöhemmin hän mainitsi orkesterin käytön ja sen, että herra Williams on vahvistanut olevansa mielellään mukana projektissa.
 
Tuomas suunnittelee aloittavansa uuden levyn säveltämisen aikaisin keväällä, ja nauhoitukset kesällä 2013."
 
Eli Holopaiselta pukkaa soololevyä ens vuonna, onko tämä nyt se Disney juttu mistä Tuomas on haaveillut. Melkosta... Mielenkiintoista olisi tietää että minkähän tyylistä matskua mahtaa tulla. Tuskin mitään Nightwish tyylistä koska eihän siinä olisi mitään järkeä tehdä "Nightwish levy" mutta omalla nimellä.

Enpä saanu ennen tätä ajankohtaa aikaseks alkaa kuuntelemaan Imaginaerumia. En jaksa alkaa leikkimään nettifoorumilla musakriitikkoa, lyhyesti tiivistettynä on aika nero mieheksi tuo Tuomas. Pakko ihailla tuollasta musiikillista näkemystä, harvoin tulee näitä biisejä kuunnellessa sellasta fiilistä että nyt on ihan väkisin tungettu orkestroinnit tähän huonolla menestyksellä mukaan. Tämä levy oikeastaan sinetöi sen omalta kohdaltani, että tää bändi on aivan pakko todistaa livenä joskus.
 
Ei mulla muuta. Loistavuutta.

Tonski: Enpä saanu ennen tätä ajankohtaa aikaseks alkaa kuuntelemaan Imaginaerumia. En jaksa alkaa leikkimään nettifoorumilla musakriitikkoa, lyhyesti tiivistettynä on aika nero mieheksi tuo Tuomas. Pakko ihailla tuollasta musiikillista näkemystä, harvoin tulee näitä biisejä kuunnellessa sellasta fiilistä että nyt on ihan väkisin tungettu orkestroinnit tähän huonolla menestyksellä mukaan. Tämä levy oikeastaan sinetöi sen omalta kohdaltani, että tää bändi on aivan pakko todistaa livenä joskus.
 
Ei mulla muuta. Loistavuutta.
 
Skywriter eilen kirjoitteli yhteen ketjuun The Poet and The Pendulumista jotakin. Päätin sitten kuunnella kappaleen, ja perkules kun se kuulosti hyvältä. En ole Olzonin aikaisesta NW:stä välittänyt liiemmin yhtään, joku siinä sen naisen äänessä mua häiritsee aivan ylitsepääsemättömästi. Tuohon kappaleeseen sen ääni tosin sopi yllättävänkin hyvin.
 
Kertaakaan en ole vieläkään tuota Dark Passion Playta läpi asti kokonaan kuunnellut, mutta eilen sitten päätin rohkaistua ja kuunnella Spotifystä sen läpi. Biisit ovat aivan loistavia monin paikoin, mutta edelleen tuossa Olzonissa jokin häiritsee minua. En tiedä mikä. Ehkä siihen joskus tottuu, Imaginaerumilla nainen kuulostaa mun korviin jo monin paikoin paljon paremmalta.

^ http://www.youtube.com/watch?v=YkTMxRhQN5k Oletkos kuullut jo Swallow the sunin Cathedral wallsin? Miusta Anette laulaa tuossa aivain upeasti. Sopii muutenkin ehkä paremmin rauhallisempaan menoon. The Crow, the Owl & the Dove on hemmetin hieno biisi ja todistanee tuon.