Rummut: soittaminen ›

Ei mene sukkana kaaliin tuo taideidea, siinä valossa, mitä tiedän kuulovaurioista.
No sama minkälaista taidetta haluaa tehdä, mutta tässä alla asiat, miten
minä ymmärrän. Eli millaista se "taide" on lopulta, kun soittaa ilman suojaimia hyvin hyvin lyhyenkin ajan:
 
1. Kuulovaurio syntyy samalla sekunnilla, kun lyöt crassia tai virveliä. Näitä ei voi soittaa niin hiljaa, ettei kuulo ottais nokkiinsa joka iskusta. Nehän on aina korvan vieressä.
2. Jos et teekkään lujia lyöntejä, niin kuulo vaurioituu joka tapauksessa aina hieman niistä "hiljaisistakin" lyönneistä, hiljalleen muutamassa vuodessa.
3. Jos vahingossa lyötkin lujempaa kuulovaurioituu kertalaakista joka iskusta hieman enemmän.
4. Ei-rumpalilla kuulo palautuu levossa. Rumpalilla korva ei pääse koskaan lepoon. (Tämä on se 1. perusongelma, muu mm. kohta 5. alla on seurausta)
===> Rumpalilla siis jokainen pienikin isku vaurioittaa aina kuuloa pysyvästi, koska korvat ei pääse lepotilaan.
5. Taide on tämän jälkeen pelkkä henkilökohtainen kokemus ko. rumpalille. Lähinnä siksi, että taajuusalueita on tuhoutunut jo hyvin lyhyen harjoittelujakson aikana peruuttamattomasti. Puhumattakaan vuosien soittamisesta.
Symbaalien nyanssit on vain ko. rumpalin päässä soivia hienouksia. Ongelma on siinä, että anturi on rikki. Soitat sen mukaan, kuin anturi välittää
tietoa aivoihin. ===> rikkinäinen anturi===> väärää informaatiota aivoihin. ==> "taide" on muiden korvissa pelkkää paskaa, jos rumpali ei osaa kompensoida vamman aiheuttaman taajuuskaistan/taajuuskaistojen puutetta soittoonsa. Periaatteessa tarvitaan aina toinen kaveri kertomaan, mikä kuulostaa taiteelta ja onko nyanssit kunnossa muidenkin korviin.
==> symbaalien valintaa ei voi enää tehdä periaatteessa itse, kun ei kuule kaikkia symbaalista lähteviä taajuuksia. Voi tehdä, mutta ne on muiden korvissa aivan eri kuuloisia. Jos joku taajuuskaista (yleensä korkeammat) on tuhoutunut
"taiteilija" valitsee todennäköisesti symbaalin, joka kompensoi ko. vamman aiheuttamaa asiaa. Se kuulostaa ko. "taiteilijan" aivoissa oikein
hyvältä. Totuus on todennäköisesti jotain muuta muiden korviin. Schittichaissellii luultavasti.
 
Minulla on paisteen 20" paperthin. En kuule sitä enää. Kepa soitti sillä yks päivä kliniikallaan, kun sellainen oli siinä setissä sattumalta.
20m päästä kuulosti hyvältä. Omassa setissä se on vieressä. Se on juuri sillä tuhoutuneella ylä-ääni-aluella. Aivot ilmeisesti jopa lukitsevat ko.
taajuuskaistan jonkinlaisena selviytymisreaktiona tms. Joka tapauksessa en kuule sitä juuri ollenkaan. Tämän takia pakko soittaa paksummalla, mutta iliman muuta suojaimet päässä.
Sitä vaan, että aivot alkaa pelaamaan ihan omia aikojaan, ihan omia pelejään, kun korvat, eli anturit on vaurioituneet.
2. perusongelma on siis siinä, että pitäisi olla syntymästään "taiteilija"-asteella, jotta sitä "taidetta" voisi edes vähän aikaa tehdä vaurioittamatta kuuloaan.
Tässä hyvin lyhyessä ajanjaksossa, kun korvat on vielä ehjät, ehtii tekemään taidetta, joka on tervekorvaisen korvissa saman kuuloista, kuin itse rumputaiteilijan korvissa.
Mutta sehän on mahdottomuus, koska ei-nero, eli normaali ihminen joutuu ehkä muutaman kerran harjoittelemaan, ennen kuin on taiteilija-asteella.
Harjoitteluvaiheessa on kuulo menetetty, jos suojaimia ei käytä. ===> taidetta ei pääse koskaan tekemään. Lukuunottamatta sitä taidetta, mikä soi omassa päässä, mutta se ei ole todellakaan sitä, miten tervekorvaiset sen kuulee. Se ei ole taidetta välttämättä enää ollenkaan. Se on muille tuskaa ja piinaa, kun kuulovammaiset tekee rumputaidetta.
No oli Oulussakin ne paskanheittäjät aikoinaan. Taidettahan pojat teki, mutta käyttäkää nyt helevetissä niitä suojaimia, ihan muiden takia, vaikkei oma terveys kiinnosta.