Tanssimusiikki ›

Huomenna taas nähdään arkkityyppejä, infoilen sitten, hääbiisi on se "I won`t let you go" , kyl se menee.

KoskPaavo: Huomenna taas nähdään arkkityyppejä, infoilen sitten, hääbiisi on se "I won`t let you go" , kyl se menee.
 
Yksissä häissä kysyttiin U2:sta...no sekin meni!

pekkajau: Yksissä häissä kysyttiin U2:sta...no sekin meni!
 
Mie oonkin "saanut " häissä tulkita Skorppareita ihan häätanssissa.

half: Mie oonkin "saanut " häissä tulkita Skorppareita ihan häätanssissa.
 
Ja sävellajihan oli ihan originaal? ;)

Master-x: Ja sävellajihan oli ihan originaal? ;)
 
No ei, mutta esitys oli sangen originelli.

half: No ei, mutta esitys oli sangen originelli.
 
Näitä sattuu....http://www.youtube.com/watch?v=Tj75Arhq5ho
 
Vedettiin tuo viime kesänä häätanssina, bandin osalta ok esitys, kaikki olivat kuikkineet oman osuutensa kykynsä mukaan mutta enempi humppaorientoitunut vieraileva solisti ei ollut vaivautunut opetteleen kappaletta edes sinneppäin joten hänen tulkintansa oli lähinnä suunnatonta vitutusta ja myötähäpeää aihettuva. Lauluhölmöyttä parhaasta päästä, sano...mutta rinta kaarella veti kyllä ;-)
 
Mitä tulee itse aiheeseen niin onneksi omalle kohdalle on sattunut hääkeikkaa varsin harvakseltaan, vois kai sanoa että maksimissaan pari vuodessa, monta vuotta meni ettei ollut yhtään, kokonaismäärä vois olla jotain 50 luokkaa jos alkaa laskeen vuodesta 76.
Niin joo...lukuisat tarinat kesähäiden arkityypeistä ovat soittajista jotka ovat ekana boolimaljalla, jopa ennen roudasta, ja turpa täynnä jo alkuillasta. Näitäkin on nähty.
 
Mutta onhan noi kaikkine sähellyksineen ihan ok "taskurahavetoja" varsinaisen (soitto)duunin ohessa, jos vetoja on ollut 50 niin ehkä 5 on ollut toimiston kautta tai maksaja on halunnut kuitin. Näin on aina ollut ja tulee olemaan.
Ja jottei IsoJ vedä hernettä niin tokihan nuo on mahdollista tehdä myös virallisesti JOS osapuolet niin sopivat.

WanhaWetäjä: Mitä tulee itse aiheeseen niin onneksi omalle kohdalle on sattunut hääkeikkaa varsin harvakseltaan, vois kai sanoa että maksimissaan pari vuodessa, monta vuotta meni ettei ollut yhtään, kokonaismäärä vois olla jotain 50 luokkaa jos alkaa laskeen vuodesta 76.
 
Sviddu sun kokonaiskeikkamääräsi lienee satakertainen minuun verrattuna? mutta hääkeikkoja meillä suunnilleen saman verran.
Oisko siinä ero että mä tykkään niistä ja sä et?
 
Edit: Tarkemmin aatellen oon mä sen verran ehtinyt keikkailla että ei varmaan kukaan sataa keikkaa enemmän kuin mä ole tehnyt mutta kymmeniä kuiteskin.

baron: Sviddu sun kokonaiskeikkamääräsi lienee satakertainen minuun verrattuna? mutta hääkeikkoja meillä suunnilleen saman verran.
Tarkemmin ajatellen mun varsinaiset häävedot voi jäädä jopa reilusti alle puolensadan, kokonaiskeikkamäärää en ole koskaan edes laskenut.
 
Oisko siinä ero että mä tykkään niistä ja sä et?
No ei nyt ihan noinkaan voi sanoa, ero lienee siinä että ammattikseen soittavilla oli etenkin tämän alan ns kulta-aikaan kalenterit niin täynnä että ei ollut mitään mahdollisuutta eikä halujakaan ottaa häävetoja, homma oli paljon selkeämpää ja vailla suurempia säätöjä kun teki useamman illan mestoja 15-20 keikkaa/kk tai oli solistikuvioissa joissa viikonloput tai ainakin lauantait olivat aina kiinni ja viikkopaikkojakin oli kohtuullisesti kekaamäärän ollessa n. 8-15/kk eli sitä oltiin tosiaankin ikäänkuin töissä eikä pyöritty huvikseen pitkin maita ja mantuja;-)
 
Ei mulla mitään häävetoja vastaan ole, ne on vaan olleet ja ovat perinteisesti lähinnä viikonloppubandien/harrastajien/freelancerien ja vakikeikkailun lopettaneiden ex-ammattilaisten aluetta.
Jos joku tarjoaa häävetoa suht nurkilla ja sattuu olemaan vapaata niin tottahan toki lähen tekeen jos liksa on ok. Parempi vaihtoehto se on kuin matkoineen lähes vuorokauden kestävä pistokeikka huonommalla liksalla.

IntriguingMan: En jaksanut selata koko ketjua, joten kysyn:
 
Onko se "oopperalaulaja" -sukulainen jo mainittu? En siis tarkoita aloituksen tyyppiä vaan sitä jonka "oopperalaulajuus" tulee ilmi tuntemattomille siinä kohtaa kun virsiä lauletaan.
 
Ei ole vielä tuohon törmätty.lienee kirkkolaulannan anteja?Tosin v oin kuvitella mielessäni .

IntriguingMan: En jaksanut selata koko ketjua, joten kysyn:
 
Onko se "oopperalaulaja" -sukulainen jo mainittu?
 
Ihan herttaisen yhdentekevää, et onko kyseessä ooppera-, tango-, vai karaåkelaulaja. Virsiä mun stressiklubilta ei o koskaan pyydetty.
 
Mut milloin se vajaa parisataa päätä on paikalla, niin jossain vaiheessa iltaa siel on aina jokunen, jolla on hirmuinen mikkinälkä. Sitä ei poista edes Berliinin muuri.
 
Olen ton ongelman parhaani mukaan koittanu ratkaista paitti tolla urposuojalla (jonka pitäis vielä näkyä omis kuvissa). Mut ei se yksin riitä. Olen mahdollisuuksien ja parhaani mukaan myös koittanu toimittaa salin puolelle pari spiikkimikkiä, joihin voi sit halutessa puhua, jodlata tai laulaa levyn päälle. Tai jos on omat karaåkelevyt mukana, niin soitin on karaokesoitin.
 
Mut toi systeemi on mykkä, milloin stressiklubi soittaa.

rintapek:. Virsiä mun stressiklubilta ei o koskaan pyydetty.
 
No ei sulla sitten oikeaa hääkokemusta oo:
1. Kerran sulhasen ja morsiamen vanhemmilla oli vähän erilaisia näkemyksia ja kompromissi oli että jos alkuun lauletaan pari virttä, voi sitten viinat kantaa sisään ja mähän tietysti church organ soundilla jouduin ne virret säestämään.
2. Kerran morsiamen äiti päätti että tää hieno tilaisuus lopetetaan maamme-lauluun ja meillä vähän ongelmia kun ei kuulunut settilistaan mutta jotenkin siitäkin selvittiin.

baron: No ei sulla sitten oikeaa hääkokemusta oo:
 
No ei mulla mitään kokemusta mistään oo.
Mä olen pahainen harrastehunppaaja. Semmottella neljännesvuosisadan mitäänkokemattomuudella.
 
Edittiä:
 
En mä siis tosiaankaan mistään mitään tiedä. Mä en ole ammattilainen.
Muistaakseni ekat häät jotka vedin ja joista sain muutakin kuin lämmintä kättä, niin olin viistoistavuotias. On siitä jo kolkytävuotta aikaa.
 
Tuntuupi väärältä, mut vaikka miten laskisin, niin olen yksinomaan hääkeikkoja tehny kolminumeroisen lukumäärän. Gauheeta ajatella ja sääliksi käy hääpareja.

Voiko niitä bongata tuosta ohjelmasta?
 
http://www.iltalehti.fi/viihde/2012060315637422_vi.shtml

Mulle tulee mieleen nämä arkkityypit:
- Ylikierroksilla käyvä hössöttävä kaaso, joka on laatinut juhlille minuuttiaikataulun.
- Bestman, joka tulee heti bändin saavuttua 5 minuutin välein kyselemään että "voiko kohta kuuluttaa bändin lavalle", vaikka ollaan sovittu että tunnin kuluttua bändin saapumisesta soitto voi alkaa.
- Juhlatilan emäntä, jonka mielestä bändille riittää 1 x 2 m nurkkaus ilman maadoitettua sähköpistoketta, mutta hääkakkupöytä tarvitsee esiintymislavan voimavirtoineen.
- Euroopan omistaja ja omasta mielestään huumorimies, joka paskoine juttuineen tunkee bändin reviirille joka tauolla.
- Ex-keikkamuusikko, karaoketähti, musiikinopettaja tai muu lahjakkuus, joka kinuaa päästä estradille.
- Vanhukset, jotka istutetaan kunniapaikalle just bändin PA-kaiuttimien eteen.
- Häästressiä poteva morsian, jonka kireästä hymystä näkee että romahdus ja katastrofi on hiuskarvan varassa.
Oman kokemukseni perusteella rankasti yleistäisin, että mitä pompöösimmat hääjärjestelyt, sitä huonompi tunnelma. Satumaiset prinsessahäät ovat yleensä paskimpia ja rennommin järjestetyt häät parhaita. Valtaosa mulle osuneista hääkeikoista on hyviä keikkoja, joissa väki on juhlatuulella ja joista saa ihan hyvän liksan + safkat ja juomat. Parhaat hääkeikat ovat meiningiltään ihan superia.

Jo mainittujen lisäksi nää arkkityypithän löytyy joka häistä -> http://www.youtube.com/watch?v=0lrMb7RxCmc

Huoh. Nää on meittiä ja teittiä, sekä meitin ja teitin sukulaisia ja tuttavia.
 
Silloin tällöin kuultua: Päätettiin järjestää vähän erilaiset häät...
 
Kukaan ei ole vielä maininnut Hilja-mummoa joka kuoharin ja kahden kahvikonjakin jälkeen taittaa nilkkansa rappusissa.
 
Grillikatokseen määrätylle trubaukolle lemmekästä huomiotaan luovuttaa pikkasen hönö Irma. Ihastustaan korvaan huokaillessaan kaataa samalla kamat ja salmaria syliin. Irman käpytukkainen sulho uhkaa tappaa komeljanttarin ja mulkoilee kavereineen uhkaavasti loppuillan.

YarZoo: Huoh. .. lemmekästä huomiotaan luovuttaa pikkasen hönö Irma. ...
 
Muistisi pätkii. Ei se ollu Irma, vaan Inkeri.

" Rämppy
07.06.2012 15:21:19_

 
Mulle tulee mieleen nämä arkkityypit:
- Ylikierroksilla käyvä hössöttävä kaaso, joka on laatinut juhlille minuuttiaikataulun.
- Bestman, joka tulee heti bändin saavuttua 5 minuutin välein kyselemään että "voiko kohta kuuluttaa bändin lavalle", vaikka ollaan sovittu että tunnin kuluttua bändin saapumisesta soitto voi alkaa.
- Juhlatilan emäntä, jonka mielestä bändille riittää 1 x 2 m nurkkaus ilman maadoitettua sähköpistoketta, mutta hääkakkupöytä tarvitsee esiintymislavan voimavirtoineen.
- Euroopan omistaja ja omasta mielestään huumorimies, joka paskoine juttuineen tunkee bändin reviirille joka tauolla.
- Ex-keikkamuusikko, karaoketähti, musiikinopettaja tai muu lahjakkuus, joka kinuaa päästä estradille.
- Vanhukset, jotka istutetaan kunniapaikalle just bändin PA-kaiuttimien eteen.
- Häästressiä poteva morsian, jonka kireästä hymystä näkee että romahdus ja katastrofi on hiuskarvan varassa.
Oman kokemukseni perusteella rankasti yleistäisin, että mitä pompöösimmat hääjärjestelyt, sitä huonompi tunnelma. Satumaiset prinsessahäät ovat yleensä paskimpia ja rennommin järjestetyt häät parhaita. Valtaosa mulle osuneista hääkeikoista on hyviä keikkoja, joissa väki on juhlatuulella ja joista saa ihan hyvän liksan + safkat ja juomat. Parhaat hääkeikat ovat meiningiltään ihan superia."
 

 
Tuossa on varmaan koko ketjun ensimmäinen ukko, joka oikeasti on tehnyt hääkeikkaa. Nuo hänen havaintonsa on helppo vahvistaa satojen hääkeikkojen kokemuksella. Suurin osa kirjoittajista kun vetää selvästi ihan hihasta noita "keikkakokemuksiaan", jotka ovat enimmäkseen täyttä hölynpölyä !

WILDCAT: "
 

 

 
Tuossa on varmaan koko ketjun ensimmäinen ukko, joka oikeasti on tehnyt hääkeikkaa. Nuo hänen havaintonsa on helppo vahvistaa satojen hääkeikkojen kokemuksella. Suurin osa kirjoittajista kun vetää selvästi ihan hihasta noita "keikkakokemuksiaan", jotka ovat enimmäkseen täyttä hölynpölyä !
 
Niin, eikös tää ollu muutenkin sellanen vähän satiirinen ja muutenkin pilke silmäkulmassa kirjoitettu? Ei pidä ihan kaikkea ottaa aina niin vakavasti. Vaikkakaan ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. :)