Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Gekidou: Breaking All Illusions on kiekon valopilkku, mutta noi muut ei vaan saa aikaan oikein minkäänlaista reaktiota mussa. Ei ne heikkoja biisejä ole sinänsä (jos aattelee minkälaisia kopion kopion kopioita suuri osa metallimusan sävellyksistä on) mutta henkilökohtasella tasolla ne tuntuu sieluttomalta tuuttaukselta. Makuasioitam.
 
Samat aatokset itelläki. Breaking All Illusionsinki loppu on jotenki sellanen väsähtäny. En ymmärrä miksi se tempo pitää aina pudottaa jonnekki 50:een ja sitten vetää jotain kokonuotteja 3 minuuttia. Samaa tapahtunu jo vaikka kuinka monessa DT:n biisissä. Jotenki alkaa vaan väsyttää tommoset Count of tuscanyn loput, että soitetaan 8 minuuttia sitä samaa sointukulkua ku vertaa johki Learning to Live tai A Change of Seasons tms. emt.
 
Olihan se Shaman's Yawn kanssa ihan hauska biisi. Sellanen jota voi ihan mielellään kuunnella tolta levyltä... ja toi... perkele ku muista ees niitten biisien nimiä. :D On The Backs Of Angels!!! sehän se oli... ihan miellyttävä kappale myös.
 
Muita ois voinu kehitellä vielä vähän pidempään... ehkä tekasta vielä alusta loppuun uusiksi ja miettiä jotain muita kantavia ideoita niihin.
 
Beneath the Surface on kyllä pirun hyvä ku vertaa siihen vitun Witheriin. :D

Gekidou: Breaking All Illusions on kiekon valopilkku, mutta noi muut ei vaan saa aikaan oikein minkäänlaista reaktiota mussa. Ei ne heikkoja biisejä ole sinänsä (jos aattelee minkälaisia kopion kopion kopioita suuri osa metallimusan sävellyksistä on) mutta henkilökohtasella tasolla ne tuntuu sieluttomalta tuuttaukselta. Makuasioitam.
 
Jees, makuasioitaha nämä. Itselläni voi arviointiin vaikuttaa sekin, etten nykyään odota juuri mitään metallibändiltä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ja uusimmat DT:n biisit olivat kaikkea muuta kuin tasapaksua kopiointia. Vaikka ironista kylläkin, täälläkihän on todettu jo niiden biisien rakenteiden samanlaisuus I&W-levyn biisien kanssa. Siltikin uusin kiekko osasi yllättää positiivisesti ja vaikkakin mielenkiintoni metallia kohtaan on lopahtanut (lähes) kokonaan.

Emt onko se kopiointia. Ku samat tyypit tekee biisejä, niin kai ne sit ajattelee biisien temistä samalla tavalla ja silloin syntyy samankaltaisia biisejä.

Gekidou: Breaking All Illusions on kiekon valopilkku, mutta noi muut ei vaan saa aikaan oikein minkäänlaista reaktiota mussa.
 
Kaikki tuntuu ylistävän tuota biisiä, mutta ton jälkimmäinen puolisko ei toimi mulle ollenkaan. Semmosena 6-minuuttisena toimisi paremmin. Mutta Bridges in the Sky on mulle ehkä paras DT-biisi sitten 6 Degrees -levyn. Se alkuriffi ja hevimöyrintä ei iske lainkaan, mutta kertsistä eteenpäin on pelkkää timanttia. Erittäin harvinaislaatuinen DT-biisi siinä mielessä, että sen melodiat herättävät jonkinlaista tunnereaktiota. Solitary Shell taisi olla edellinen ja siitä on jo aikaa.

bedlam: Kaikki tuntuu ylistävän tuota biisiä, mutta ton jälkimmäinen puolisko ei toimi mulle ollenkaan. Semmosena 6-minuuttisena toimisi paremmin. Mutta Bridges in the Sky on mulle ehkä paras DT-biisi sitten 6 Degrees -levyn. Se alkuriffi ja hevimöyrintä ei iske lainkaan, mutta kertsistä eteenpäin on pelkkää timanttia. Erittäin harvinaislaatuinen DT-biisi siinä mielessä, että sen melodiat herättävät jonkinlaista tunnereaktiota. Solitary Shell taisi olla edellinen ja siitä on jo aikaa.
 
Bridges in the Sky on myös mielestäni levyn paras biisi. Tosin se alkuriffi ja hevimöyrintä ei iske lainkaan, mutta kertsistä eteenpäin on pelkkää timanttia.

Uusin DT on varsin hyvä paketti.Tosiaan se "raskaus" on muutamalla aiemmalla ollut hieman päälleliimatun oloista ja Portnoyn "örinät" lähinnä myötähäpeää aiheuttavia.Vertasin juuri uusinta ja edellistä Black Clouds & Silver Linings levyä ja tosiaan: Uudemmalla esmes kitaran soundi ei ole ollenkaan niin tukkoinen mikä nykyheville on oikein tyypillistä.Mangini on hillitympi rumpali ,mutta toisaalta Portnoyn ADHD-rumpalointi oli merkittävä osa bändin soundia.
 
Sanottakoon vielä ,että parilla eka pyöräytyksellä uusi levy tuntui tasapaksulta ,mutta muutaman lisäpyöräytyksen jälkeen tässä on ehdottomasti yksi bändin parhaista levyistä.Tämän jälkeen onkin loogista todeta ,että pidän kovasti myös bändin raskaimmaksi levyksi kutsutusta Train Of Thoughtista huolimatta totaalisen yliampuvasta sooloiluistaan.Levyltä löytyy kuitenkin muutamia bändin parhaita melodioita.

Missä biisissä teidän mielest on paras kertsi? Kuuntelin eilen strange deja vun ja siinä on aika himo.

Guitar_Miller: Missä biisissä teidän mielest on paras kertsi? Kuuntelin eilen strange deja vun ja siinä on aika himo.
 
Siinä on kyllä hyvä kertosäe. Sanoisin varmaan että the dark eternal night. Pelastaa kyllä koko biisin tuo kertsi, ei muuten kovin erikoinen ralli.

Guitar_Miller: Missä biisissä teidän mielest on paras kertsi? Kuuntelin eilen strange deja vun ja siinä on aika himo.
 
Helkatti, että heitit pahan. DT:llä löytyy hienoja kertsejä paljon, mutta jotenki ensimmäisenä tuli mieleen "Forsaken":nin kertsi. Ei se ehkä paras ole, mutta parhaimpia.

DT:n yksi parhaista kertseistä on ehdottomasti kappaleessa Finally Free. Helkkarin komia.

Guitaristi: DT:n yksi parhaista kertseistä on ehdottomasti kappaleessa Finally Free. Helkkarin komia.
 
Ite tykkään samalta levyltä The Spirit carries on-biisin kertsistä. Joskin DT:llä on niitä monia, niin vaikea yhtä ylitse muiden on heittää. Tuo Finally free on myös hieno.

Guitaristi: DT:n yksi parhaista kertseistä on ehdottomasti kappaleessa Finally Free. Helkkarin komia.
 
Näin on kyllä. Helvetin hieno biisi, yks parhaimmista dt biiseistä. Misunderstoodissa on muuten myös aika hieno kertosäe, vaikka biisi muuten ei ole kovin erikoinen.

Guitar_Miller: Missä biisissä teidän mielest on paras kertsi? Kuuntelin eilen strange deja vun ja siinä on aika himo.
 
Mä oon tykästynty Scarredin kertsiin. Muutenkin kaikin puolin loistava biisi, eikä tuo kertsikään huono ole.

Tosi monta hyvää sanottu. Uusimmilla levyillähän noihin on enemän "panostettu". Outcry ja bridges in the sky ovat esim tosi hyvä esimerkkejä. Ikään kuin esim rite of passage olis rakennettu koko kertsin varaan. Myös mainittu forsaken on samanlainen kertsin varassa pitkälti oleva "hittibiisi" (ei luonnollisestikaan tee siitä huonompaa). Siltikin sanoisin että hiljasimmaks vetää ministry of lost soulsin kertsi, jossa ei niinkään mitään kummempia ihmeellisyyksiä ole, mutta sopii vain kappaleeseen niin hyvin.
 
E: ja tietty one last timen kertsti on kultanen.

Guitar_Miller: Missä biisissä teidän mielest on paras kertsi? Kuuntelin eilen strange deja vun ja siinä on aika himo.
 
Take the Time. Ei perusteluja. Täysin suvereeni DT:n kertseistä.

Guitar_Miller: Missä biisissä teidän mielest on paras kertsi? Kuuntelin eilen strange deja vun ja siinä on aika himo.
 
Edellämainittujen lisäksi Lines in the Sand. Se on sopivan tykki. Samalta levyltä Just Let Me Breathe on meikästä oikein mukava biisi ja kertosäe on kans huippu.

Boltsa: Ite tykkään samalta levyltä The Spirit carries on-biisin kertsistä. Joskin DT:llä on niitä monia, niin vaikea yhtä ylitse muiden on heittää. Tuo Finally free on myös hieno.
 
Komppia tälle. Sacrified sons on kans hieno. Ehkä heittäisin tämmösen pikku yllätyksen, mutta You not me on kertsiltään aina iskenyt lujaa. Muuten aika heikko ralli, mutta voi vietävä tuo kerto. Jotain siinä on.

Pakko mainita vielä solitary shell. Todella hieno biisi ja upea osa six degrees kokonaisuutta.

VIPMetal: Komppia tälle. Ehkä heittäisin tämmösen pikku yllätyksen, mutta You not me on kertsiltään aina iskenyt lujaa. Muuten aika heikko ralli, mutta voi vietävä tuo kerto. Jotain siinä on.
 
Kertsihän onkin Desmond Childin hittikynästä lähtöisin.