Kitarat: kitarakamat ›

Kokeilin tuota, ja vaikka on hyvin vaikea nähdä, että siinä mitään rakoa jäisi, niin kyllä se kieli "kilahtaa" frettiin sormella näpäyttäessä, ja sen näkee myös hieman liikkuvan alaspäin. Muutenkin tuossa on käsittääkseni varsin hyvä (grafiitti)satula, ja vielä pykälää paksumpi kielisetti kuin mille se on viilattu, eli tuskin kieli satulassa liian matalalla on.

Nacher: Ei taida olla dual actioni tuo.
 
Oletko ihan varma? Itse olisin muuten laittanut välittömästi kitaran tekijälle sähköpostia enkä yrittänyt arpoa vastausta nettifoorumilla, mutta ihmiset toimivat eri tavoilla.

Nacher: Ei taida olla dual actioni tuo.

Krice: Oletko ihan varma?
 
No mä oon. Tilasin itsekin Paulilta Englannista oman Atlaksen viime marraskuussa ja omassa yksilössä on nyt täsmälleen samat ongelmat kuin AP:lla. En silti raaskisi lähteä reklamoimaan kun tuo on särinöistä huolimatta sen verran hyvä soittaa. Ajattelin itse ainakin seurata mitä tuleva kesä tuolle tekee ja ryhdyn sen perusteella toimenpiteisiin (reklamaatio/otelaudan hionta/ilmankostuttimen osto tms).

Laittaisin kitaraan vielä paksummat kielet ja öljyäisin otelaudan. Edit: Tai oikeastaan en ehkä sittenkään, riskinä on soittimen pilaaminen liian korkealla kielten jännityksellä. Tämä nyt on vähän tällainen niksipirkkavinkki, mutta tuo kielten veto vaikuttaa yllättävän paljon kaulaan. Paksuilla kielillä voi tuplata kielten jännitteen aiheuttaman vedon. Ohuella kielisetillä veto on noin 40 kiloa, erittäin paksuilla kielillä veto voi olla lähellä sataa kiloa.
 
Riskinä erittäin paksuissa kielissä on se ettei kitara muut kilkkeet (virityskoneisto, talla) kestä ylisuurta kielten jännitettä. Samoin kaulaliitos on kovilla paksuilla kielillä.
 
Linkistä löytyy vetolaskuri: http://www.mcdonaldstrings.com/stringxxiii.html

Mutta onko se kitara sitten myöskään kovin soitettava, jos E-vireessä käyttää jotain 13-60 settiä? Olettaen siis, että kyseessä olisi pysyvä kielisetin vaihdos, ei vain hetkellinen kaulan venytys.

Nacher: Mutta onko se kitara sitten myöskään kovin soitettava, jos E-vireessä käyttää jotain 13-60 settiä?
 
Mitäs, sehän on medium -setti. Akustisessa. :D
 
En usko, että paksujen kielien laittaminen kitaraan rikkoisi virittimiä tai tuhoaisi kaulaliitoksen paitsi jos ne ovat huonot jo ennestään. En tosin tiedä millaisia vaijereita erittäin paksuilla tuossa edellä tarkoitetaan..
 
On kyllä pirusta jos ei kaularautaa saa säädettyä tarpeeksi. Vähissä ovat vaihtoehdot silloin. Jos tarvittava muutos ei ole kovin iso, niin nauhat sopivasti hiomalla saapi aikaan saman vaikutuksen kuin kaularaudalla. Silloin ei tarvitse plaanata koko otelautaa ja mahdollisesti pilata inlayta.

Onko kellään käsitystä siitä, toimisiko kaulan lämpökäsittely tällaisessa tilanteessa? Ja tekeekö sitä Suomessa kukaan?

Nacher: Onko kellään käsitystä siitä, toimisiko kaulan lämpökäsittely tällaisessa tilanteessa? Ja tekeekö sitä Suomessa kukaan?
 
Tuota sun täytyy kysyä niilt soitinkorjaajilta. Sanotaan nyt, että se lämpökäsittely ei ihan kaikissa tapauksissa ole vaikutukseltaan toivotunlainen, saati pitkävaikutteinen. Totta kai on erittäinkin onnistuneita, joissa ko. käsittelyllä on asiat hoituneet. Vastaavasti sitten on niitäkin, joissa koko homma on jonkun ajan perästä ollut ihan yhdentekevä. Kyseessä kun on orgaaninen materiaali. Mutta jos soitinkorjaaja innostuu moista kokeilemaan, niin sillä saattaa olla esim tehtynä jigejä, joihin kaulan saa kätevästi kiinni, myös saattaa olla kokemuksia kyseisestä urakasta.
Kyllähän eräs tuttu "saunotti" bassonkaulaansa huolella, ja siitä tuli erittäinkin hyvä. Eikä sillä mitään jigejä tms. ollut, vaan pisteli ihan fiilispohjalta menemään sellasilla vehkehillä, mitä normi harraste-timpurin pakista löytyi.

Toi höyryhomma, kaulan saunottaminen, on käytännössä lienee sama, kuin puun turvottaminen. Eli kuivuessaan puu on kutistunut, rauta kiristynut, nyt puuta turvotetaan, rauta pääsee pinteestään. No, väistämättä tulee mieleen se, että tossa on varmasti sattumalla suuri merkitys, mitä tulee tapahtumaan. Tulos ei myöskään välttämättä ole pysyvä. Ainoa oikea tie on otelaudan hiominen, mielestäni, jos siis kitaraa lähdetään korjaamaan. Sitten onko "lämpökäsittelyä" muun laista, mitä kuvaan, en itse asiassa tiedä, en ole ainakaan kuullut koskaan, että kaulaa voisi silittää. Kuumassa ja kosteassa tilassa (miten se sitten järjestetäänkin) kaulaa voidaan "muokata". Näin käsittäisin.

Aika usein nämä 2-osaiset kaularaudat aiheuttaa sen, että johonkin 2.-4.nauhan tienoille tulee patti, saattaisi tämäkin ongelma selvitä sillä että hioisi nauhoja hieman matalammaksi tuolta seudulta jos ei se kaula nyt ihan ropeli ole?

Viekää se kitara korjaajalle niin ei tarvitse arpoa netissä.

Nacher: Onko kellään käsitystä siitä, toimisiko kaulan lämpökäsittely tällaisessa tilanteessa? Ja tekeekö sitä Suomessa kukaan?
 
Tekee. Ainakin Musamaailman soitinkorjaajilla on käytössään tarkoitukseen valmistettu lämmitinrauta. Lämmittämisen idea on siinä että sekä liimat että parin päivän lämmityksen seurauksena puun sidosaineet vähän hölläävät, jolloin pienessä pakotuksessa tehty uusi muoto jää jäähtymisen jälkeen voimaan.
 
Höyryttäminen on eri asia, ja se tuskin tuottaisi haluttua tulosta.

Aki: Tekee. Ainakin Musamaailman soitinkorjaajilla on käytössään tarkoitukseen valmistettu lämmitinrauta. Lämmittämisen idea on siinä että sekä liimat että parin päivän lämmityksen seurauksena puun sidosaineet vähän hölläävät, jolloin pienessä pakotuksessa tehty uusi muoto jää jäähtymisen jälkeen voimaan.
 
Höyryttäminen on eri asia, ja se tuskin tuottaisi haluttua tulosta.
 
Tämäpä mielenkiintoista, mullakin olisi tiedossa yksi liian suorakaulainen kitara.
Se onkin tiedossa, että liima lakkaa pitämästä lämmityksessä, mutta tuleeko siitä taas pitävää jäähtymisen jälkeen?

Helsingissä ainakin Erkki Tolsalla on lämpöprässi. Sillä ainakin propellikaula saatiin oikaistua yhdestä mun kitarasta aikoinaan.

Sain Ruokankaalta vastausta, ja siellä epäiltiin, että kitaran lämpöprässäily voisi vaarantaa tuon inlayn eikä todennäköisesti tuottaisi pysyvää tulosta. Vien sitten ilmeisesti kitaran tuonne arvioitavaksi, ja siinä sitten katsotaan onko otelaudassa ja inlayssa tarpeeksi varaa hiomiseen. Sillä ainakin tulos on pysyvä, jos tehtyä saadaan.

Nacher: Sain Ruokankaalta vastausta, ja siellä epäiltiin, että kitaran lämpöprässäily voisi vaarantaa tuon inlayn eikä todennäköisesti tuottaisi pysyvää tulosta. Vien sitten ilmeisesti kitaran tuonne arvioitavaksi, ja siinä sitten katsotaan onko otelaudassa ja inlayssa tarpeeksi varaa hiomiseen. Sillä ainakin tulos on pysyvä, jos tehtyä saadaan.
 
Mitenkäs tässä operaatiossa kävi? Oma Atlas ei ole myöskään oiennut, josta syystä laitoin postia Paulille (UK jälleenmyyjä) ja kaikeksi onneksi kaveri lupaili kompensaatiota korjauskuluista. Todennäköisestihän tuossa minunkin kepissä on edessä otelaudan hionta ja sitä myötä nauhojen vaihto.
 
Tietäisköhän kukaan pätevää soitinkorjaajaa Joensuun seudulta? Koetin tavoitella Eleanor Guitars Oy:n omistajaa mutta en vielä ainakaan ole saanut miestä kiinni.

mulla oli sama ongelma tokain straton kaulan kanssa.
tein kaiken minkä pystyin ja mikään ei jeesannut.
 
myin sitten kaulan jäsenelle mynok joka osti sen ihan harjottelukappaleeks oteloaudan irrotukseen. siellä oli kaularauta jotenkin jumiutunu eli valmistusvirhe suoraan sanoen. hän sitten sen korjas ja sai hemmetin hyvän kaulan itelleen.
 
tää oli se tonnin tokai strato ja kun sen ostin käytettynä halvalla just ton vian takia ei mitään takuita enää sitten myös ollu ku alkuperästä ostajaa ei ole ees tiedossa.
 
tuossa kuva:
 
http://i296.photobucket.com/albums/ … 74/mmynok/tokai_japan_fretboard.jpg

Victor Helldriver: mulla oli sama ongelma tokain straton kaulan kanssa.
tein kaiken minkä pystyin ja mikään ei jeesannut.
 
Nää on kyllä aika paskamaisia ongelmia kun ite ei pysty oikein mitään tekemään. Lieköhän sulla tuossa ollut itse kaularaudassa jokin fiba, vai onkohan vaan otelaudan liimauksessa päässyt liimaa tuonne poteroon joka on sitten raudankin jumittanut?
 
Tuossa omassa potilaassa tuntuis kuitenkin tuo kaularauta toimivan niinkuin pitääkin, säätövara vain ei riitä :( Kunpa vaan Atlaksen kaverit olis asentaneet tuohon kaksitoimisen kaularaudan jo alun alkaen...

Kitara lähti Paulille ja hänen kauttaan jollekin brittiläiselle soitinrakentajalle, joka tsekkaa/yrittää takuukorjata itse. En tosin ihan ymmärrä, millä taikatempulla tyyppi aikoo kitaran korjata, jos se ei Ruokankaaltakaan onnistu. Pitäisi kuulla parin viikon sisään jotain sieltä takaisin. Noin viikko sitten kitara sinne siis meni.
 
Edit : Niin tosiaan, Ruokankaan arvio oli, että otelautaa ei pysty hiomaan tarpeeksi ilman että inlay kärsii, ja siten tuo hionta jätettiin tekemättä.