Kitarat: kitarakamat ›

taikatatti: Kyllä Ahosen musiikki vie tuossa voiton. Kerran olen liikkeessä käynyt eikä tee mieli käydä uudestaan. tästä on aikaa noin puoli vuotta, tarkkaa ajankohtaa en muista. Tässä oma kokemukseni:
 
Olin etsimässä itselleni uutta kitaraa, kun oma EC-1000 ei enää riittynyt. Piti saada jotain vielä hienompaa. Noh, kävin sitten Ahosella kyselemässä puolivitsillä, että minkälaista keppiä hän suosittelisi. Itse olin ihastunut jenkki KV-2 ja Phil Demmel sigu jaskaan, ja jompikumpi näistä tulisi kotiin. Eipä siellä tietenkään mitään Jacksoniä ollut, vaan herrat suosittelivat jotain 70-80 luvun charvelia josta puuttui kieli ja tallamikki. Kitara oli lisäksi vielä erittäin likainen ja pölyinen. Naureskelin siinä sitten että ei tämä ihan sitä ole mitä haen =D Toinen myyjä taisi vielä lisäksi olla humalassa. Ainakin erittäin sekava heppu oli.
 
Tällästä tälläkertaa
 
Humalassa joku ahosella? eeeeei, yleensä ainakin perjantaisin myyjät enempi kännissä mitä asiakkaat :D
Käsittääkseni joku näistä myyjistä oli myyntikiellossa perjantaisin tuohon aikaan kun tarjoukset alkoi olla vähän liiankin hyviä :D

Aikanaan 90-luvun alkupuolella Ahosen musiikki taisi olla ihan "oikea" Jackson-Charvel -dealeri, ainakin päätellen siitä että sieltä saamissani J/C -konsernin kitarakuvastoissa oli Ahosen Musiikin leimat. Nykyisin irlantilaiskuppilana toimivan Satakunnankadun ja Hämeenpuiston kulman liiketilan kellarikerroksessa kyseisiä keppejä oli näytillä ja siellä tuli käytyä haaveilemassa. Oli kuitenkin tyydyttävä samaisesta putiikista hankittuun korealaisihmeeseen, jonka merkki oli Vester...
 
Tuoreemmasta sijainnista eli lähempänä Hämeenkatua olleesta puodista on hauskoja kokemuksia: Eräänkin kerran joskus 90 -luvun puolivälissä (?) ollessani kaverin kanssa haaveilemassa hienommista soittimista alkoi hiukan viihtyneemmässä tilassa ollut henkilökunnan edustaja kauppaamaan agressiivisesti jotakin hyödykettä joka ei kuitenkaan isommin kiinnostanut. Ensin kun oltiin liikeellä tyyliin: "Mitäs johtajalle tulee?" Lopuksi tilanne meni siihen että ko. kauppias oli linjalla: "Osta jotain...!"
 
Viime vuoden puolella kun kävin kyselemässä sitruunaöljyä ruusupuuotelautaa varten, oli tuloksena se että kauppoja ei tullut kun eivät tienneet mitä kyseinen aine on. Ilmeisesti kyseinen yritys on nykyisin pystyssä jotakin "sisäpiiriä" varten, sillä tuotevalikoima ja tiedot ja käsitykset alalta ovat sen verran erikoisia ..?
 
.............
 
Kun katsoo muidenkin Tampereen musiikkiliikkeiden talouslukuja esim. tuon jo kertaalleen linkitetyn Fonecta Finderin kautta, niin voinee päätellä että eipä taida olla kovinkaan tuottoisa ala tuo musiikki-instrumenttien vähittäismyynti näinä aikoina?

Onko muuten Ahosella vielä käytössä se ihmeellinen hintakoodi systeemi? En ole asioinut liikkeessä vuosiin. Joskus aikanaan siellä oli vehkeissä kryptisiä kirjainyhdistelmiä, jotka olivat olevinaan jotain hinta kategorioita.
 
Kaikesta Ahosen parjaamisesta huolimatta se oli se musaliike, jossa eniten tuli Tampereella käytyä. Liikkeessä oli harvinaisia kitaroita esillä, tosin niihin ei kloppina saanut koskea. Testaileen pääsi kun liikkeestä oli oikeasti hankkinut jotain.
 
Täytyypä käydä paikalla seuraavan kerran kun Tampereelle eksyy.

Vesihiisi: Onko muuten Ahosella vielä käytössä se ihmeellinen hintakoodi systeemi? En ole asioinut liikkeessä vuosiin. Joskus aikanaan siellä oli vehkeissä kryptisiä kirjainyhdistelmiä, jotka olivat olevinaan jotain hinta kategorioita.
 
Ainakin vielä joku aika sitten oli.. Lähinnähän noita hintoja oli noissa käytetyn kaman yksilöissä..
 
Kaikesta Ahosen parjaamisesta huolimatta se oli se musaliike, jossa eniten tuli Tampereella käytyä. Liikkeessä oli harvinaisia kitaroita esillä, tosin niihin ei kloppina saanut koskea. Testaileen pääsi kun liikkeestä oli oikeasti hankkinut jotain..
 
Vähän tapauskohtasta, ja pikkusen riippui Paulin sen hetken fiiliksistä.. Minä tein vanhalle-Ahoselle muutamankin kitararempan (tai pienempiä fiksauksia). Seitkytluvun loppupuolella muuten vanha-Ahonen teki timantin liikkeen, olen siitä täällä ennenkin puhunut.. Sinne oli tullu vaihdossa tai muuten yks SG, jota siinä vähän mielittelin, Ahonen sano että "vie kotios se ja kokeilet". Sitten seuraavana maanantaina tehtiin siinä jo kovasti kauppaa. Eihän mulla oikein sellasia rahoja ollu, mutta Ahonen sanoi, että jos mä tuon hänelle xxx markkaa, niin kyllä siinä jatkossa sovitaan juttuja. "Lainaat vaikka äiteltäs." Tietty tähän vaikutti myös se, että vanha Ahonen ja mun vaari oli tuttuja, ja mä asuin aikas kauan siinä Amurissa, likellä Ahosta. Elikkäs olin tuttu sälli, ja se tiesi missä mä asuin.. ;)
Mutta tuolla aikasemmin mainittua V2:sta en sitte minäkään saanu ostaa, kun "Ei se oikeestaan ole myynnissä..." (Tää oli kyllä ihan Paulin aikaa jo..)

Vesihiisi: Onko muuten Ahosella vielä käytössä se ihmeellinen hintakoodi systeemi? En ole asioinut liikkeessä vuosiin. Joskus aikanaan siellä oli vehkeissä kryptisiä kirjainyhdistelmiä, jotka olivat olevinaan jotain hinta kategorioita.
 
Kaikesta Ahosen parjaamisesta huolimatta se oli se musaliike, jossa eniten tuli Tampereella käytyä. Liikkeessä oli harvinaisia kitaroita esillä, tosin niihin ei kloppina saanut koskea. Testaileen pääsi kun liikkeestä oli oikeasti hankkinut jotain.
 
Mun mielestä kirjainkoodi oli seuraava: a=1, b=2 jne. En tiedä, oliko tällä muuta tarkoitusta, kuin hilata hintaa tilaisuuden tullen ylöspäin. Itselläni on edelleen Tube Screamer, jonka kyljessä olevasta ikivanhasta hintalapusta erottaa hämärästi kirjaimia.
 
Täytyy yhtyä Vesihiiteen siinä, että Ahonen oli aikanaan selkeästi Tampereen ja miksei Helsingin ulkopuolisen Suomenkin ykkösliike tai yksi niistä. Sen olen jossain yhteydessä täällä maininnut aiemminkin, että me hipit saimme sieltä myös kieliä ja piuhoja velaksi ja osarilla, joita sitten maksettiin, kun pystyttiin. Tämä oli omalla tavallaan aika avokätistä nuorisotyötä aikana, jolloin piuhan hajoaminen oli teinille taloudellinen ja harrastuksellinen katastrofi. Sikäli tunnen aina jonkinlaista lukkarinrakkautta Ahosta ja erityisesti Helviä kohtaan, joka aina muisti, vaikka edellisestä käynnistä olisi ollut vuosia.

horseface: Mun mielestä kirjainkoodi oli seuraava: a=1, b=2 jne.
 
Näin sen itsekin muistan.
 
Täytyy yhtyä Vesihiiteen siinä, että Ahonen oli aikanaan selkeästi Tampereen ja miksei Helsingin ulkopuolisen Suomenkin ykkösliike tai yksi niistä. Sen olen jossain yhteydessä täällä maininnut aiemminkin, että me hipit saimme sieltä myös kieliä ja piuhoja velaksi ja osarilla, joita sitten maksettiin, kun pystyttiin. Tämä oli omalla tavallaan aika avokätistä nuorisotyötä aikana, jolloin piuhan hajoaminen oli teinille taloudellinen ja harrastuksellinen katastrofi. Sikäli tunnen aina jonkinlaista lukkarinrakkautta Ahosta ja erityisesti Helviä kohtaan, joka aina muisti, vaikka edellisestä käynnistä olisi ollut vuosia.
 
Ja pitää paikkansa, kaikki tuo. Toki ko. liikkeellä on ja on ollut niitä "ominaispiirteitä".
;)

Lilli:
Kyllähän Ahosella piti aina Tampereella poiketessa piipahtaa, vaikka ei siellä mtn ostamisen veroista enää viime vuosina ole ollutkaan. Voan ei taida viitsiä enää Kaupinkadulle asti assalta talsia...
 
Eihän siin matkassa paljon eroo ole, voi mennä suurin piirtein samoille.. =)

fox: Eihän siin matkassa paljon eroo ole, voi mennä suurin piirtein samoille.. =)
 
...niinpä, mutta muut kaupat ovat toisessa suunnassa eli tulee tuplamatka.

Kerran olen käynyt Ahosella vuonna 2005. Paikka tosin vaikutti enemmän kirpputorilta kuin musakaupalta jostain syystä. Paikalla ei ollut muita kuin jokin vanhempi nainen myyjänä.
 
En kauaa viihtynyt. Pitäis mennä uudelleen paremmalla ajalla.

Lilli: ...niinpä, mutta muut kaupat ovat toisessa suunnassa eli tulee tuplamatka.
 
hmm kitarakuu, tammerpiano ja ahonen nyt samalla suunnalla, eli vanhan kamajemmarin kuivainvetopaikat lähes vierekkäin :)

korvaoo: hmm kitarakuu, tammerpiano ja ahonen nyt samalla suunnalla, eli vanhan kamajemmarin kuivainvetopaikat lähes vierekkäin :)
 
Tämä mullakin tuli mieleen. Tänään vein Orangen kitarakuuhun korjattavaksi ja samalla ajoin Ahosen ohi. Hitto että oli Kitarakuussa hienoa tavaraa myynnissä. Varsinkin kitaroita. Saa nähdä kuinka kalliiksi tämäkin reissu tulee, kun kävin hiplaamaan paria aika arvokasta kepukkaa...

Lilli: Vai on Ahosen Musiikki muuttanut! - Onko kukaan poikennut uudessa liikkeessä; vieläkö seinällä roikkuvat 'legendaariset' Gibson Les Paul, joka ei ole myynnissä ja L5S? Jälkimmäinen taisi taannoin kyllä häipyä valikoimasta, taisi täälläkin jotain tarinaa kepistä olla joskus?
 
Kyllähän Ahosella piti aina Tampereella poiketessa piipahtaa, vaikka ei siellä mtn ostamisen veroista enää viime vuosina ole ollutkaan. Voan ei taida viitsiä enää Kaupinkadulle asti assalta talsia...
 
Muistan itsekin joskus Ahosen soitinlaitetieteellisessä museossa n. 10 vuoden välein käyneenä tuon L5:n roikkuneen seinällä joka kerta siellä käydessäni. Myyjän kertoman mukaan ko. keppi oli Alber Järvisen entinen, tiedä häntä, pitikö paikkansa. Hämmästykseni oli kuitenkin suuri, kun viimeksi 2000-luvun alussa käydessäni havaitsin kitaran kadonneen! Myyty vai varastettu? Sitä en tiedä, mutta toisaalta, ei tienny myyjäkään.
 
Ilmeisesti muillakin kokemukset ko. soitinliikkeestä ovat samanmoisia. Persoonallisia myyjiä, myytävänä oleva soitinkalusto on pääosin iältään jo toisella vintage-kierroksella, hinnat sisältävät liukulukuja, jne.
 
Ehdoton tutustumiskohde ulkopaikkakuntalaiselle, jolle Särkänniemi ei enää tarjoa yllätyksiä...

Kyllikki: Muistan itsekin joskus Ahosen soitinlaitetieteellisessä museossa n. 10 vuoden välein käyneenä tuon L5:n roikkuneen seinällä joka kerta siellä käydessäni. Myyjän kertoman mukaan ko. keppi oli Alber Järvisen entinen, tiedä häntä, pitikö paikkansa. Hämmästykseni oli kuitenkin suuri, kun viimeksi 2000-luvun alussa käydessäni havaitsin kitaran kadonneen! Myyty vai varastettu? Sitä en tiedä, mutta toisaalta, ei tienny myyjäkään.
 
Taikka tiesi, muttei kertonut.. ;) Se L-5S joka siellä "viimeksi" oli, ei ollut Albertin vanha, tosin se(kin) tuolla liikkeessä oli aikoinaan. Sen Albertin vanhan ja tuon toisen L-5S:n erot oli mm. seuraavat: tuossa toisessa oli valkoset speed-knobit, ja siitä puuttui Albertin kitarassa (ainakin ennenvanhaan, huom!) ollut messinkinen soikionmuotoinen ns. "narikkalappu" jonka joku oli siihen kiinnittänyt. Myöhemmin en sitä kitaraa nähnyt, joten en sitte tiedä, onko messinkilätkä poistettu ja nupit vaihdettu.. ;)
Se Albertin (ja muuten Paul Kossoffin!!) vanha L-5S meni Ahoselta Poriin, yhelle Jontulle.. Sen jälkeen mulla ei siitä ole mitään varmaa tietoa. Enkä aikanaan tyhmänä pistäny tuohon mun "työkirjaan" edes sarjanumeroa muistiin, olin niin "historiallisen kitaran" lumoissa vissiin..
Poistuttuani kotikaupungistani lopullisesti tuossa -78 en myöskään enää tehny mitään kitaranfiksauksia ym. Ahoselle. Ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Paulille tein yhen homman tuossa pari vuotta sitten, kylläkin, ja olis sillä ollut muitakin "rojekteja" siellä tarjolla. En kuitenkaan enää ruvennu moiseen hommaan, saa nuoremmat hoidella.. ;p
 
Ilmeisesti muillakin kokemukset ko. soitinliikkeestä ovat samanmoisia. Persoonallisia myyjiä, myytävänä oleva soitinkalusto on pääosin iältään jo toisella vintage-kierroksella, hinnat sisältävät liukulukuja, jne.
 
Ehdoton tutustumiskohde ulkopaikkakuntalaiselle, jolle Särkänniemi ei enää tarjoa yllätyksiä...
 
Kyllä siellä kannattaa poiketa, ja voipa olla, että sieltä löytyy jotain sellasta mikä ei kyllä muussa soitinliikkeessä vastaan "kävele".

Olen lueskellut (taas) kirjaa Albert Järvisestä, missä on hyviä tarinoita Alpon kitaroista. Siinä on hieno stoori mm. tosta L-5S kitarsta, jonka se Englannista haki ja joka sitten päätyi Dingon Jontulle. Onneksi se ei ole missään myynnissä, niin ei tarvitse ajaa itseään velkavankeuteen.

Hienoja muistoja Ahosen musiikista minullakin. Nöösipoikana, siis ollessani 6-vuotias 80-luvun alussa mut pistettiin harmonikkakouluun ja "koulu" sijaitsi Ahosen musiikin alakerran kellarissa, oikea kidutuskammio. "Opettaja" oli pelottava, huutava, epävakaa (kännissä?) ja oppitunneilla oli mua silloin kaksi muuta oppilasta myös, tosin monta vuotta mua vanhempaa. Kerran isäukko jäi oven taakse seuraamaan "opetusta" (huutamista), eipä pakotettu ko. lafkan soittotunneille enää. Ja instrumenttikin vaihtui muutamaa muutamaa vuotta myöhemmin kitaraan... siihen, mitä alun perin olin toivonutkin. Jostain syystä kuitenkin silloin asioitiin myös Ahosella kitaroita tutkailemassa. Muistan, kuinka vanha Ahonen juoksi (hoiperteli) äijän ja mun perässä pitkälle Hämeenpuistoa ja antoi vielä viimeisiä tarjouksia Les Paul-tyylisestä kitarasta. Akustista olimme tosin mulle hankkimassa. No, äijä toi vanhan Landolan sitten mulle joltain Valmetin työkaveriltaan ja se on mulla tallessa vieläkin.
 
Legendaarinen paikka. Tuossa muutama viikko sitten vasta huomasinkin Kalevassa ajellessani, että perkele, Ahosen musiikkihan on nykyään täällä. Kaveri ihmetteli, kun purskahdin vedet silmissä nauruun paikan ohi ajellessamme. Totesin vaan, että "siunausta ja pitkää ikää Ahosen musiikille".

Kävin jokunen aika sitten tammer piano ja soittimessa katselemassa ekaa akustista kitaraa itselleni. Palvelu oli aivan fantastista! Neuvottiin juteltiin sanottiin suoraan!? Mun makuun olevaa meininkiä. Siitä rohkaistuneena päätin lähteä hakemaan sieltä elämäni Ensimmäisen kitaran.
No päivä vaihtuu ja niin valitettavasti myyjäkin. Menin liikkeeseen sisään ja kerroin tiskille tulleeni testaamaan akustisia kitaroita, lähdin kitaroita kohti nuori myyjä ei hievahtanutkaan. Kun valu paikalle ei mitään puhetta. Onneksi olin kitaran valinnu jo edellisessä kerralla. No myyjä toi kitaran takahuoneesta. Ja vei tiskille. Pyytämällä sain vasta nähdä kitaran mitä olin ostamassa ja tarkistaa että silmääräisesti kaikki ok. No säätöjä ei kuitataan tehty enkä ensikertalaisena niitä osannut vaatia. Ja jäi myös fiilis että myyjä oli vaan myymässä. Olisiko osannut katsoakkaan että kaikki olisi ok. Oma moka kuitenkin kun en vaatinut.
Kyllä jäi vähän pettynyt fiilis kyseiseen liikkeeseen. En tiedä menenkö sinne enää

terde: Kävin jokunen aika sitten tammer piano ja soittimessa katselemassa ekaa akustista kitaraa itselleni. Palvelu oli aivan fantastista! Neuvottiin juteltiin sanottiin suoraan!? Mun makuun olevaa meininkiä. Siitä rohkaistuneena päätin lähteä hakemaan sieltä elämäni Ensimmäisen kitaran.
No päivä vaihtuu ja niin valitettavasti myyjäkin. Menin liikkeeseen sisään ja kerroin tiskille tulleeni testaamaan akustisia kitaroita, lähdin kitaroita kohti nuori myyjä ei hievahtanutkaan. Kun valu paikalle ei mitään puhetta. Onneksi olin kitaran valinnu jo edellisessä kerralla. No myyjä toi kitaran takahuoneesta. Ja vei tiskille. Pyytämällä sain vasta nähdä kitaran mitä olin ostamassa ja tarkistaa että silmääräisesti kaikki ok. No säätöjä ei kuitataan tehty enkä ensikertalaisena niitä osannut vaatia. Ja jäi myös fiilis että myyjä oli vaan myymässä. Olisiko osannut katsoakkaan että kaikki olisi ok. Oma moka kuitenkin kun en vaatinut.
Kyllä jäi vähän pettynyt fiilis kyseiseen liikkeeseen. En tiedä menenkö sinne enää
 
Jännä, mä oon saanu kyl jokaselta sen puljun myyjältä hyvää palvelua joka kerta.

Jeszse: Jännä, mä oon saanu kyl jokaselta sen puljun myyjältä hyvää palvelua joka kerta.
 
Mun mielestä kaikki myyjät ovat tuolla ihan ok, mutta mieluiten asioin Timon kanssa, eli sen pitkän kaverin, jolla on musta pitkä tukka. Tietää kitaroista paljon, on ihan hyvä soittamaan itse, antaa yleensä alennusta, ja kun ostin kerran sähkökitaran, niin laittoi todella hyviin säätöihin. Sähkökitarat, vahvistimet ja pedaalit asion mieluiten tämän miehen kanssa. Todella mukava ja asiansa osaava kaveri.

Joo...Trellahan on ollut ajan saatossa legendaarisia musakauppoja kuten Westerlund josta ostin HUOM! ihan hyllytavarana olleen vasurin 12-kielisen Ekon joskus 70-luvun puolivälilissä. Ja Linnosto(?) vanhassa Citykäytävässä, sieltä sain ekan sähkökitaran 70-luvun alussa, tais olla synttärilahja 13v tms...Treen Musiikki on ollut ainakin kolmessa eri paikassa, se on liike jossa tuli pyörittyä pikkujätkänä eniten.
 
Mä luulen että tuo "huonoimmat musakaupat" ja ei niin kovin aktiiviset myyjät liittyy siihen että kun kaikenmaailman tyhjätaskuja finninaamaisia teinejä käy päivittäin vinguttamassa iänikuisia heviriffeja ja eivät ikinä osta mitään niin asiallista palvelua ei välttämättä oletuksena saa myöskään jos on esim uusi asiakas.
Jokaisesta kaupasta saa palvelua JOS on myyjille tuttu ja tehnyt jotain kauppaa ko liikeessä.
 
Ahonen on oma lukunsa, tunnen Paten erittäin hyvin, tehtiin kauppaa 200-luvun alussa paljonkin, heillähän oli omaosari jota käytiin lyhentämässä joka kuukausi KÄTEISELLÄ liikkeessä ja Helvi kirjasi sen ylös. Ilmeisten luottotappioiden myötä tuo homma loppui...Ahosesta puheen ollen, löysin tuon koneelta https://dl.dropboxusercontent.com/u/62628467/Ahonen.jpg
 
Nykyisistä kaupoista ja omista kokemuksista sanoisin sen että kun tietää keneltä myyjältä mitäkin kysyy niin homma toimii jokaisessa puljussa.
Tampereen Musiikissa on ehkä paras kiipparitietämys, se iso kaljupäinen hemmo osaa asiansa, Kimmo jotain?, samoin alakerran toinen kaveri, Pasi? on erittäin asiallinen. Mulla on helvetin huono nimimuisti vaikka tuoltakin on kampetta ostettu ;-)
DLX Musiikissä toimii kitarapuoli/efekti ja muu sälä ja kiipparitkin asiallisesti, ainakin osa myyjistä osaa myös demota laitteita kuin myös Tammer Pianossa poislukien itse omistaja joka ei tiedä mistään mitään, jos vähän karrikoidaan.
 
Mun mielestä tärkeintä on se että JOS myydään jotain niin siitä pitää myös tietää jotain ja pitää olla kyky demota laitetta edes perusomainaisuuksien osalta. Jos asiakas tietää liikkeessä myytävästä tuotteesta enemmän kuin myyjä niin sillon kannattaa vaihtaa myyjää tai kauppaa.
 
EDIT palvelualttiushan voi riippua myös siitä onko liike osa isompaa ketjua vai onko myyjä itse osaomistaja.