| Aihe: sanoitus: Jäi Hampaan Koloon | 1 |
|---|
|
kirjotan nyt aikana kuluksi sitten vielä vähän lyyrimaa, jota tuskin kehtaisi muualla julkaistakaan.
Jäi Hampaan Koloon:
"Jäi toisen maailmaan, laiva haaveineen",
lainaan vanhaa runoa ja kokoon uudelleen,
koitan tätä laittaa, mun taloo elämän,
se on vain pieni raunio, jäi muille enemmän,
jäi hampaan koloon,
mutta totuin pahaan oloon,
eihän siitä toiset maksa, voi vain lähtee kun ei jaksa,
kun on toinen huoleton,
silloin toisen huoli on,
jäi iltaruskoon, maalauksena unelma,
se elää, niin kuin Huuto, vaikka itse kuolleena,
jo makaa taiteilija, hän vain päätyi teokseen,
jota joku toinen nyt voi väittää omakseen,
jäi hampaan koloon,
mutta totuin pahaan oloon,
eihän siitä toiset tiedä, vaan niin helppoa on viedä,
kun on toinen onneton,
toisilla ne onnet on,
jäi aamun saattoon, suruansa kantamaan,
yksinäinen varjo joka viittaan verhotaan,
ei kukaan toista kerro, edes kymmenelläkään,
ja kiertuetta pimeän vain päädyt pelkäämään,
ei mikään tuu niin väkisin kuin pimeä,
se valon toiseen lukuun vierittää..
Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... | |
Että tuollaisen kirjoitit. Tänne sitten piilotit.
Joku lukee, "tästä teen, ihan oman tekeleen".
Ähersit ja riimittelit. Aikasi valmistelit.
JuuTuubista kuulet sen, sanoillesi sävelen.
Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta et sinä sitä tiedä. | |
Old Joe: Että tuollaisen kirjoitit. Tänne sitten piilotit.
Joku lukee, "tästä teen, ihan oman tekeleen".
Ähersit ja riimittelit. Aikasi valmistelit.
JuuTuubista kuulet sen, sanoillesi sävelen.
:)
hih, hih
Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
