Laulaminen ›

18is9: Minun täytyy sanoa että minulle tuo ei ole ollenkaan selvä asia. On tosiaan joitain laulajia, joita tässäkin ketjussa on parissa viime postissa mainittu, joilla tuntuu päärekisteri jotenkin sulautuvan kaikkein korkeimpiin falsettiääniin ilman että siinä on mitään rajaa. Itse olen ajatellut että se tapahtuisi vähän samalla lailla kuin päärekisterin ja rintarekisterin miksaus, ja joillakin se tapahtuu luonnollisemmin kuin toisilla. Pistän tuohon alle klipin jossa lauletaan kanssa korkealta, mutta rajakohta kun mennnään korkeasta äänestä vielä korkeampaan kuuluu selvemmin. Korkeat äänet ennen "falsettia" ovat kyllä paksumpia kuin vaikkapa Kiskellä. Ääni resonoi jossain tuetyssä kohtaa kehoa, mutta kun noustaan vielä ylemmäs, resonanssi siirtyy uuteen paikkaan, ja se, kuinka taitavasti sen siirtymän tekee ja kuinka hyvin ne istuvat yhteen varmaan vaikuttaa siihen kuinka saumattomalta se kuulostaa:
 
vaikkapa kohta 3:18 "...in the ee-heeend!". Biisin ihan loppupuolella on noita Steelheart -korkeuksia.
 
http://www.youtube.com/watch?v=7Fx8qBPgfrA
 
Toi " Steelheart-korkeus" termin voisi ottaa käyttöön:).

Lopetettuani laulamisen ääneni madaltui baritoniksi..

http://www.youtube.com/watch?v=bnoQ_Y6FUqE
 
D2-C6
 
Hienosti lähtee kieltämättä.
 
Itse pystyin juuri ja juuri tuohon.

Gekidou: Tenori tai mezzo-tenori, en tiiä niin tarkkaan noita rajoja.
 
Enpä ole mezzo-tenorista koskaan kuullutkaan. Tämä hämmensi minut pahasti.

wewwie: Enpä ole mezzo-tenorista koskaan kuullutkaan. Tämä hämmensi minut pahasti.
 
Haha, huomaa varmaan kuinka paljon tiedän näistä. Kuulin tuon vaan jossain.
 
E: Oiskohan korkea baritoni sitten se mitä haen takaa?

Gekidou: Haha, huomaa varmaan kuinka paljon tiedän näistä. Kuulin tuon vaan jossain.
 
E: Oiskohan korkea baritoni sitten se mitä haen takaa?
 
Se lienee lähempänä näitä perinteisiä määrittelyjä.

Nainen olen ja ääniala on noin kolme ja puoli oktaavia :)

Täällä kun Steelheartista puhutaan, niin tämä saksalaisheppu laulaa kyllä komiasti. Tässä coveri tuosta She's Gonesta:
http://www.youtube.com/watch?v=BaEL9X2RZg0&feature=plcp
 
On tuolla livevetoa Queenilta ja jotain Mark Boals -Ynkkää vetelee yms. Kova heppu kyllä laulamaan.

BlackSabbath: http://www.youtube.com/watch?v=bnoQ_Y6FUqE
 
D2-C6
 
Hienosti lähtee kieltämättä.
 
Itse pystyin juuri ja juuri tuohon.
 
Joo tosiaan tuo matalin on D2 (20 sekunnin kohdalla) kuten tuossa kirjoitit.
Youtuben otsikossa "virheellisesti" A2-
 
Eli yhden askeleen alle 4 oktaavia.
 
Itsellä G2-G4 jotakuinkin puhtaasti.

Suuri B - kolmiviivainen e.
 
Kai sillä jotain saa aikaan.

Vaatimattomasti pieni c - kaksiviivainen h. Mukavuusalue pieni e - kaksiviivainen g. Kai tälläkin pärjää.

Korkea baritoni - Useimmiten D2-F5 käytännöllistä aluetta, joskus enemmän, joskus vähemmän, vaikkakin tahdon korkeisiin nuotteihin vielä paljon enemmän voimaa ja kestävyyttä. Passaggio-ongelmat ovat tällä hetkellä harjoituksen alla: rintaäänen yhdistäminen pää-ääneen Bb4-alueella...

Hei, luin mielenkiinnolla näitä artikkeleita ja huomasin, että oktaavialojen ja nuottien merkitsemistapojen runsaus aiheuttaa helposti väärin ymmärtämisiä. Hidastaahan se lukemistakin, kun pitää miettiä, mitä ääntä itse asiassa takoitetaan.
 
Sibelius Akatemian sivuilta löytyy mm. oktaavialoista tekstiä:
- http://www2.siba.fi/muste1/index.php?id=8&la=fi
Wikipediasta löytyy artikkelil josta Sibaan viitatan:
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Keski-C
 
Minullakin lukee digitaalipianossani C3 keski-c:n kohdalla (Yamaha DGX-640). Tämäkin on sinänsä ymmärrettävää, koska digitaalipianon ääni voi olla muukin oktaavi (ja myös muu ääni) riippuen soivasta instrumentista ja valitusta virityksestä ja mahdollisesta transponoinnista.
 
Itse käytän yleensä klassista merkitsemistapaa ja puhun keski-c:stä yksiviivaisena c:nä (Siban sivulla kerrotaan, että muinoin merkittiin viivoilla ylärekisteriä). Minä siis merkitsen alhaalta ylöspäin: C2=subkontraoktaavi, C1=kontraoktaavi, C=suuri oktaavi, c=pieni oktaavi, c1=yksiviivainen eli keski-c, c2=kaksiviivainen c eli oktaavi ylös keski-c:stä, jne.
 
C3 olisi siis klassisessa merkinnässä subkontraoktaavin alapuolella olevan oktaavin C. Ongelmaa lisää se, ettei näissä editoreissa usein ole käytössä ala- ja yläindeksien kirjoittamismahdollisuutta. Suuret oktaavit nimittäin merkitään klassisessa notaatiossa alaindeksillä ja viivaiset yläindeksillä.
 
Näiden lisäksi MIDIssä alin nuotti on C0, joka on subkontraoktaavin c. Keski-c merkitään C4 eli soittimeni antaa näppäimistön tekstissä arvoksi C3 pianon keski-c:ksi, mutta lähettää siitä MIDI-viestin, jossa sanoo nuotin olevan C4 ja itse kutsun sitä c1:ksi. Eipä ihme, jos yksi ja toinen sekaantuu oktaavialoissa. (MIDIssähän C4 on annettu nimi tietylle numeroarvolle.)
 
Harrastan klassista laulua. Olen basso. Ääni alani on C-f1 eli noin 2,5 oktaavia. Tämä ala on siis lauluääneni. Alarekisterissä pääsen kontraoktaavin A:han, mutta suuren C:n alla ei oikein soi enää.
 
Tällä hetkellä harjoittelen mm. Mozartin Seraljin Ryöstöstä Osminin aariaa "O, wie will ich triumphieren". Siinä alin nuotti on muutamaan otteeseen suuri-D. Toisella kerralla 7,5 tahtia pitkänä!
 
Laitan kait keväällä näytteen Youtubeen, kun saan sen valmiiksi, mutta siihen asti:
- http://www.youtube.com/watch?v=K7OMOFJACB4
 
Käytän digitaalipianoani MuseScoren ja MidiWorks YA:n avulla itseni säestämiseen. Siksi viilaan MIDI -tiedostoa tempon suhteen. Ja lisään sinne sanat, niin näkee nekin näytöltä. Jos olisi tullut ostettua kalliimpi laite, niin saisi erilliselle näytölle sanat.

Keskustelussa käytiin läpi äänialoja. Muistin juuri että löysin taannoin artikkelin, jossa kerrotaan myös klassiset äänialat ja niiden tavanomaiset rajat. Luokittelutieto on tutkimuksen lopussa.
- http://ethesis.siba.fi/files/nbnfife201006031946.pdf

Timitzii: Korkea baritoni - Useimmiten D2-F5 käytännöllistä aluetta, joskus enemmän, joskus vähemmän, vaikkakin tahdon korkeisiin nuotteihin vielä paljon enemmän voimaa ja kestävyyttä.
 
Siis suuresta D:stä kaksiviivaiseen F:ään?
 
Edellä viittamassani tutkimuspaperissa kerrottiin, että bassobaritonin ääni on E-f1 eli sekunnin ylempänä alhaalla ja oktaavin alempana ylhäällä. Tosi laaja ääniala Sinulla siis.
 
Passaggio-ongelmat ovat tällä hetkellä harjoituksen alla: rintaäänen yhdistäminen pää-ääneen Bb4-alueella...
 
Tämä on minulle tuntematon termi eikä Wikipediakaan ollut viisaampi. Voitko vähän valottaa?

Olen oikeasti korkea baritoni (joskin äänenvärini on välillä 'dramaattinenkin'), mutta tuota matalaa laulua on tullut harjoitettua todella paljon nuoresta asti. Joskus matalin nuoti on E:n alueella esimerkiksi tietyillä livekeikoilla, välillä taas matalat toimivat paremmin.
 
Ääniala on laajentunut huomattavasti pää-äänen löytämisen jälkeen. Tällä hetkellä yritänkin oppia sen 'yhdistämistä' omaan rintamaisempaan lauluun A4:n (A tenoreiden korkean C:n alapuolella) Itselle parhaat korkeat nuotit tapahtuvatkin G4-A4- sekä D5-alueella.
 
Passaggiosta - Kyseessä on siis yksilöllinen alue, missä 'rekisterin vaihdos' tapahtuu. Yksi yleisimpiä ongelmia laulajilla. Esimerkkinä voisi toimia Ronnie James Dion tietyt raidat: jätkä pomppii A4:stä korkeaan C:en ja D:en ilman vaikeuksia, sillä tekniikka on miehellä aivan mahtava. Itsellä taas tuo C:n alue on niin hankala, sillä ääni ohenee sillä kohdalla kovasti ja lausuminen huonontuu. Sen alapuolella laulu on vahvempaa, samoin sen yläpuolella. Tavoitteena on siis saada tuo B4-C5-alue kuntoon, ettei sen käyttämisessä tulisi riskiä. Hitaasti ja varmasti.
 
Tuossa lisätietoa, vaikkakin enemmän klassiseen lauluun pohjautuen:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Passaggio

Timitzii: Olen oikeasti korkea baritoni (joskin äänenvärini on välillä 'dramaattinenkin'), mutta tuota matalaa laulua on tullut harjoitettua todella paljon nuoresta asti. Joskus matalin nuoti on E:n alueella esimerkiksi tietyillä livekeikoilla, välillä taas matalat toimivat paremmin.
 
Onko tämä nuotti siis suuri E eli midi-esityksenä E2?
 
Ääniala on laajentunut huomattavasti pää-äänen löytämisen jälkeen. Tällä hetkellä yritänkin oppia sen 'yhdistämistä' omaan rintamaisempaan lauluun A4:n (A tenoreiden korkean C:n alapuolella) Itselle parhaat korkeat nuotit tapahtuvatkin G4-A4- sekä D5-alueella.
 
Minullakin on ääniala laajentunut kyllä paljon, kun aloitin sen treenaamisen taas kesäkuussa 2012. Aloin alunperin harjoitellä äänenmuodostusta jo 40 vuotta sitten. Nyt bassoni on syventynyt edellisestä harjoituskaudestani, joka päättyi noin 1996. Kesällä en päässyt kuin suuresta E:stä pieneen c:hen, mutta laajuus tuli pian. 1995 äänialani oli suuri-Es - yksiviivainen e. Nyt se on suuri C - yksiviivainen f. Tämä on alue, jolla voisin laulaa oopperasalissa.
 
Minä käytän ohennetta liukuvasti pienen d:n ja pienen h:n välillä eli voin laulaa tämän välin sekä täydellä äänellä että ohenteella. Sillä saa muutettua äänen väriä. Ohenteessahan tulee mukaan "ohennelihakset" (cricothyreioudes) mukaan. Tätä ainakin Ritva Eerola kutsuu pää-ääneksi. Ohenteella muuttuu sekä äänen väri että korkeusmahdollisuus.
 
Esimerkiksi Slim Palmgrenin joululaulu "Ja neitsyt pikkupoijuttansa povellansa vie": Laulun ala on vain nooni ja se C-mollissa alkaa g:stä ja päättyy alas c:hen ja käy välillä ylemmässä d:ssä. Laulan sen yleensä pientä terssiä alempaa eli A-mollissa. Silloin voin laulaa helpommin osan fraaseista ohenteella ja osan täydellä äänellä. "Voi, voi poikaseni, ristinkö ne sulle rakentaa" on pakko laulaa ohenteella, muuten koko laulu kuulostaa liian karskilta - ikään kuin laulaja väheksyisi äidin tuskaa. Minulle on myös kevyempää, jos voi välillä laulaa täydellä äänellä. Ehkä kun ohennelihakset vahvistuvat lisää, pitkä ohenteen käyttö ei ole niin rasittavaa. Siksi en tällä hetkellä harjoittele ollenkaan baritonien aarioita, vaikka ääniala ehkä riittäisikin, mutta niissä on niin pitkiä korkeita jaksoja, että pelkään vaurioittavani äänilihaksiani.
 
Passaggiosta - Kyseessä on siis yksilöllinen alue, missä 'rekisterin vaihdos' tapahtuu. Yksi yleisimpiä ongelmia laulajilla. Esimerkkinä voisi toimia Ronnie James Dion tietyt raidat: jätkä pomppii A4:stä korkeaan C:en ja D:en ilman vaikeuksia, sillä tekniikka on miehellä aivan mahtava. Itsellä taas tuo C:n alue on niin hankala, sillä ääni ohenee sillä kohdalla kovasti ja lausuminen huonontuu. Sen alapuolella laulu on vahvempaa, samoin sen yläpuolella. Tavoitteena on siis saada tuo B4-C5-alue kuntoon, ettei sen käyttämisessä tulisi riskiä. Hitaasti ja varmasti.
 
Kiitos tiedosta. Ritva Eerola kutsuu sitä break-kohdaksi, joka on minulle kyllä tuttu. Mutta aina sitä oppii uutta! (Siitähän onkin jo aikaa, kun break-kohdasta kuulin, kieli kehittyy.) Minä olen treenannut rekisterin vaihtoa skaaloilla. Käytän Vaccain laulukoulua "Metodo pratico". Sain aluksi ääntäni laajennettua intervalliharjoituksilla (terssi, kvartti, ... oktaavi). Skaalaa ei kannattunut yrittäkään, koska lihakseni eivät muistaneet, kuinka rekisterin vaihto tehdään. (Edellisistä treeneistähän oli jo yli 15 vuotta.) Oktaaviharjoitteella löysin ohenteet. Nyt skaalatkin onnistuvat. Metodo praticossa skaalassa on sanat ja se on laajuudeltaan oktaavi+terssi Skaala nousee kahdessa osassa: ensin G-e, A-f, a-c1, e-G ja sitten G-h ja h-G. Treenaan sitä aloittaen suuresta G:stä pieneen h:hon ja ylempää suuresta A:sta yksiviivaiseen E:hen.
 
Kannattaa edetä sopivalla vauhdilla, ettei paikat rikkoudu. Taitaa olla laulamisessa sama kuin bodaamisessa: ensimmäisellä kerralla en saanut lihaksiani kipeäksi millään, mutta pitkän tauon jälkeen "korvista herkästi vuoti maitohappoja" eli lihakset oli tosi kipeät, vaikka luuli treenanneensa "kevyesti". Tämän kokemuksen takia minäkin varon itseäni liikaa repimästä.

En tiedä mistä mihin se olikaan.. (eikä kiinnosta), mutta 6 oktaavia onnistuu.
 
Olen naislauluja.
 
Olisi jossain vaiheessa kiva alkaa käydä laulutunneilla, niin saisi vahvistettua ääntä ja ehkä laajentamaan äänialaa.