Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Jeszse: Tää uus biisi oli aika tasapaksua tuubaa, toisti itteensä liikaa, mut silti parempi ku ykskään Days of Graysin biisi. Päämelodia on miellyttävä, mut sitä jauhetaan liikaa.
 
Uniasta eteenpäin on menny paskempaan suuntaan koko ajan.
 
Höpö höpö ja hojo hojo.. Kyllä Everything fades to gray on Sonatan biisiksi helevatan hyvä. Siitä olen kyllä samaa mieltä että Unia ja viimeisin levy on aika väsyneitä.
Hyvät riffit sekä soolot ovat jääneet ja muutenkin on menty tuollaisen poikkitaiteellisen pop-paskan suuntaan. Kyllähän tuo uusi biisi jäi ainakin päähän soimaan.

Jeszse: Tää uus biisi oli aika tasapaksua tuubaa, toisti itteensä liikaa, mut silti parempi ku ykskään Days of Graysin biisi. Päämelodia on miellyttävä, mut sitä jauhetaan liikaa.
 
Uniasta eteenpäin on menny paskempaan suuntaan koko ajan.
 
Tässä on aika hyvin kiteytetty meikäläisenkin ajatukset.

Heh Sonatan kehityskaari: ensin poweria, sitten progea(?)/art-rockia, seuraavaksi vaikkapa jazzia/jazz-rockia;)...

Toivottavasti tekisivät vielä joskus metallimusiikkia.

yellow: Toivottavasti tekisivät vielä joskus metallimusiikkia.
 
Sitä varten on Cains Offering.

Fantasmic: Sitä varten on Cains Offering.
 
Cain's Offering sais tehdä uuden levyn ja äkkiä.

Offtopiciin menee mutta Cain's Offeringin biisi Oceans of Regret on pirun hyvä. My Landmaisella tavalla. Muuten CO:n biisit ei ihan hirveästi meikäläiselle kolahtanut.
 
Sonatasta sen verran että Grays-levyltä toimi jälkeenpäin muutama biisi. Unia ei toiminut ja uusin vaikuttaa heikolta.

santa: sitä samahan siellä toistetaa poislukien lapsen lorut. mut toivo paremmasta on nyt herännyt.
 
Tuohan on ko. kappaleesta siis video edit, josta on leikattu pois mm. yksi kokonainen säkeistö.

Onkohan Liimatainen suunnitellut jatko-osaa Cain's Offeringille?

Regalis Apertura: Onkohan Liimatainen suunnitellut jatko-osaa Cain's Offeringille?
 
Tätä on kyllä ooteltu!

Ensisoitossa Rockilla. Kuunteleeko kukaan muu kun mie?

Kuuntelin. Ei tuosta kertakuulemalta oikein jäänyt mitään käteen, ainakaan mitään positiivista. Kuulun Sonatan kohdalla näihin "eka demo oli paras" -tyyppeihin. Ecliptica oli hyvä levy ja sen jälkeen on tullut muutamia yksittäisiä hyviä biisejä. Tällä uusimmalla ei kertakuuntelun perusteella ollut yhtäkään erityisen hyvää biisiä.

No täysin hyviä biisejä ei erottunut joukosta yhtään. mutta täytyy kyllä nyt sanoa että on suoraviivaisempaa kuin jokunen edellisistä ja se on iso plussa. nyt se proge paska poissa ja settii uusia ja vanhimpia biisejä niin hyvä tulee. erikoisuuksiakin löytyi. bluegrass banjot ja viulut nimittäin. uskalla olla siis erilainen. laulut on melkoisen pinnassa ja "casio" piano siellä on joka biisissä. niistä miinusta. sa ei ole levyillä kolahtanut oikein hirveästi mutta keikkakunto on hirmuisen hyvä mitä olen näitä jokusen todistanut.

Shitload of money oli kyllä melkosen huono biisi, ainaki näin kertakuuntelulla radiorockilta. Lausuuko toi Kakko englantinsa vielä huonommin ku joskus vanhoilla levyillä?
 
Eiköhän noita uusia biisejä oo tänään enemmänki luvassa tältä kanavalta, katotaan vaan millasta on luvassa.

Hitto. Mä kyllä tykkäsin. Nyt vaan ootellaan et postikusti suostui polkemaan sen levyn tonne postilaatikkoon. Sit uusinta pyöräytys..

Joku biisi tuli radiosta. Kuulosti ihan siedettävältä. Toisinkuin se sinkkurenkutus.

Eihän tämä nyt hassumpi levy ole, hieman paremmin kolahtaa näin tuoreeltaan kuin The Days of Grays jossa oli tyhjänpäiväisiä biisejä melko monta. Tässä uudessa oikeastaan jokaisesta kappaleesta jää mieleen jotain eikä suoranaisia huteja sinänsä ole. Shitload of Money ei aluksi ihan luontevalta tuntunut, kun tuo nimikin on jo tuollainen, mutta ihan ok kuitenkin.
 
Mielenkiintoisia ratkaisuja tekee yhtye, esim. Cinderbloxin hillbilly-toukohousumeininki vedetään reilusti tutun mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta silti sen kertsi on silkkaa hittiä. Tuon kertosäkeen ympärille olisi voitu sovittaa ja säveltää vaikka kuinka sovinnainen sonata-veto, mutta on lähdetty viemään hieman toiseen suuntaan uusilla mausteilla, jolloin lopputulos on tällainen sopivan hämmentävä sekasikiö. Kuitenkaan se ei täysin vieraannuta kuuntelijaa tuon kertosäkeensä vuoksi, joka on aivan mainio.
 
Cinderbloxin lisäksi toiseksi suosikiksi on muodostunut The Day. Hienoa maalailua. Ja koska olen aina ollut heikkona progeiluun ja temaattisiin kokonaisuuksiin, niin Wildfiret tottakai ovat kärkeä myös.
 
I Have a Right sen sijaan... vähän niin kuin joku Rihannan Only Girl (In the World) tai Lady Gagan Alejandro, eli ansiokasta tarttuvuutta kyllä piisaa, mutta se kulutetaan loppuun jo yhden kuuntelukerran aikana, kiitos liiallisen toiston. Skipattava biisi.
 
Pisteitä annan tällä hetkellä 3,7/5.

Kyllä se näin on levyn tekeminen kestää kaksi vuotta. Huonoon suuntaan mennään heti, jos levy sisältää monta eri tyyliä edustavaa kappaletta, jos kuitenkin ollaan sitouduttu hevi-musiikin genreen. Levystä jäi sekava käsitys kasasta eri tyylilajeissa tehtyjä kappaleita.

Kuuntelujen myötä levy on nostanut tasoaan. Hakka kyllä kaksi edellistä menen tullen.