| Aihe: Esikuvien muuttuminen melko radikaalisti | 1 |
|---|
|
Onko muilla täällä kokemusta omien musikillisten esikuvien muuttuminen melko radikaalisti? Omat esikuvani olivat soittoharrastukseni alussa Keith Richards, Chuck Berry ja Jimmy Page mutta nyt ne ovat tyyliin Pat Metheny, Wayne Krantz, Larry Carlton, Robben Ford, Allan Holdsworth jne. eli melko toisesta suunnasta kuin alkuaikojen esikuvat. | |
No mutta sehän on ihan normaalia.
"Suht suomalaisia ja kaljanhuurusia suoria junttimielipiteitä." |  Rotuvaari
15.05.2012 21:10:03 (muokattu 15.05.2012 21:22:41) | |
|
Ynkkä on lihonu.
Jos otat kollin voit hörhiä muiden natu kissojen kanssa. Ja näin saat extraa tekemiseen eli tekeminen nousee yli maximin. Kissan elämää -tietokonepeli | |
Mää tulin vielä "kauempaa" noihin Methenyihin, Carltoneihin, Fordeihin sun muihin, nimittäin kaukaa pahasta metallimaailmasta. :) Jossain vaiheessa lukion aikana koin totaalikyllästymisen metalliin, jota siihen mennessä olin kuluttanut pääasiallisesti viimeistään ala-asteen puolivälistä lähtien. Löysin nälkääni tuoreempaa ja maittavampaa ravintoa jazzmusiikista, joka vei lumoihinsa vuosikausiksi. Olen näin jälkeenpäin miettinyt, ettei välttämättä ollut ihan puhdasta sattumaa, että kyllästymiseni metalliin osui hetkiin, jolloin kaiken maailman räppimetallit sun muut alkoivat tulla muotiin. Tuota osastoa nimittäin vihasin yli kaiken enkä kieltämättä edelleenkään siitä innostu.
Toisaalta, ajat muuttuvat ja nykyisin uppoaa kyllä kaikki hyvänkuuloinen musiikki, nuoruusvuosien suosikkeja unohtamatta. Nuorempana musiikkimaku tuntuu herkästi vaihtuvan ja tekevän tarvittaessa äkkijyrkkiä muutoksia - silloin nyt muutenkin tietää kaikesta kaiken. Vanhemmiten uskalletaan tulla takaisinpäin: ei ainakaan kaikki jossain vaiheessa "hylätystä" musiikista ollutkaan sittenkään aivan huonoa. Itselläni on toisaalta ollut joitain kestosuoskkeja, jotka ovat vaan kolisseet aina, olipa "pääsuuntaus" sitten metallin tai jatsin puolella: esim. Eppu Normaalista, Guns n' Rosesista, Eaglesista, Pekka Pohjolasta, CCR:stä ja Beatlesista olen pitänyt ihan pikkupojasta asti ja pidän edelleen suuresti.
Olennaista onkin mielestäni löytää se, mikä kunkin musatyylin/bändin/soittajan kohdalla on "se juttu": en odota Megadethiltä Methenyn harmoniatajua ja sävellysten monimuotoisuutta, mutta toisaalta sieltä taas löytyy tiukkaa riffien rypistystä ja legendaarisia ralleja omassa laatikossaan. Tähän kun lisätään se, että itsekin pyrkii olemaan jonkin sortin soittaja, en usko olevan haittaa siitä, että antaa itselleen luvan ammentaa hyvin monestakin eri tyylisestä musiikista. Parhaimmillaan tuloksena on jotain uutta ja kiinnostavaa, ainakin toivon niin. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Ei esikuvat muutu. Niitä tulee vain lisää. Aiemmat jäävät taka-alalle, mutta kyllä ne siellä tavalla tahi toisella jatkavat omaa elämäänsä takaraivossa tiedostamattasi. | |
tender.insanity: Ei esikuvat muutu. Niitä tulee vain lisää. Aiemmat jäävät taka-alalle, mutta kyllä ne siellä tavalla tahi toisella jatkavat omaa elämäänsä takaraivossa tiedostamattasi.
Tämä voi olla totta. En ole aina ajatellut asiaa noin. Kyllä edelleen kuuntelen vanhempia esikuviani mutta päällimmäisenä nyt ovat mainitsemani jazz-soittajat (tai jazz-vaikutteiset). Lainaan nyt kirjastosta paljon mm. Carltonia ja Methenyä. Yritän lisäksi nykyisin saada kitarasoundini noiden herrojen soundeja muistuttavaan suuntaan kun aiemmin hain pelkästään perusrock-tyyppistä soundia. | |
Jucciz: Olennaista onkin mielestäni löytää se, mikä kunkin musatyylin/bändin/soittajan kohdalla on "se juttu": en odota Megadethiltä Methenyn harmoniatajua ja sävellysten monimuotoisuutta, mutta toisaalta sieltä taas löytyy tiukkaa riffien rypistystä ja legendaarisia ralleja omassa laatikossaan. Tähän kun lisätään se, että itsekin pyrkii olemaan jonkin sortin soittaja, en usko olevan haittaa siitä, että antaa itselleen luvan ammentaa hyvin monestakin eri tyylisestä musiikista. Parhaimmillaan tuloksena on jotain uutta ja kiinnostavaa, ainakin toivon niin.
Tämä on aivan loistavaa pohdintaa. Pyrin itsekin ajattelemaan juuri noin. Kuuntelen edelleenkin monentyyppisiä soittajia mutta mainitsemani Carltonit, Methenyt yms. ovat nyt se päällimmäinen innostus ja inspiraatio miksi soitan kitaraa juuri nyt. | |
Veksu: Ynkkä on lihonu.
+++
http://www.guitar-muse.com/wp-content/uploads/2011/07/yngwie-funny.jpg | |
Nuorempana kuuntelin aika paljon metallimusiikkia ja esim death-metallia. Kuuntelin kyllä myös jazziakin nuorena. Nykyään en jaksa niin paljon metallia kuunnella kuin nuorempana. Singer/songwriter musa on ehkäpä mieluisinta juuri nyt. | |
Esikuvien ja musiikkimaun muuttuminen on mielestäni kaksi eri asiaa, mutta itse koen asian niin, että nuorempana esikuvia katsoi jotenkin ylöspäin ja sehän on muuttunut radikaalisti. | |
Jake24-25: Onko muilla täällä kokemusta omien musikillisten esikuvien muuttuminen melko radikaalisti? Omat esikuvani olivat soittoharrastukseni alussa Keith Richards, Chuck Berry ja Jimmy Page mutta nyt ne ovat tyyliin Pat Metheny, Wayne Krantz, Larry Carlton, Robben Ford, Allan Holdsworth jne. eli melko toisesta suunnasta kuin alkuaikojen esikuvat.
No joo. Kai se on ihan "normaalia". Itse olen nykyisellään kovasti innostunut jazzista, mutta kyllä minä tunsin viehtymystä siihen jo pikkupoikana, vaikka kova heavari olinkin. OIkeastaan vapauduin tajuttuani ettei jazzia tarvitse ymmärtää, siitä voi vain pitää ja kuunnella ihan niinkuin mitä tahansa musiikkia;-)
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
tender.insanity: Ei esikuvat muutu. Niitä tulee vain lisää. Aiemmat jäävät taka-alalle, mutta kyllä ne siellä tavalla tahi toisella jatkavat omaa elämäänsä takaraivossa tiedostamattasi.
Allekirjoitan sataprosenttisesti
if you mostly play metallica get kirk hammets signature dunlop wahh pedal | |
Oikeastaan siinä vaiheessa esikuvat muuttuivat kun pääsin eroon siitä että pitäisi kuunnella/diggailla niitä joita muutkin kuuntelevat. Se kun on yksi pahimmin rajoittava tekijä. Samoin kuin ns. laaja musiikkimaku, jos sen laajan käsittää, että kuuntelee "vähän kaikkee". Eli niitä joita muutkin kuuntelevat. | |
IntriguingMan: Oikeastaan siinä vaiheessa esikuvat muuttuivat kun pääsin eroon siitä että pitäisi kuunnella/diggailla niitä joita muutkin kuuntelevat. Se kun on yksi pahimmin rajoittava tekijä. Samoin kuin ns. laaja musiikkimaku, jos sen laajan käsittää, että kuuntelee "vähän kaikkee". Eli niitä joita muutkin kuuntelevat.
Hmm, "pitäisi kuunnella/diggailla mitä muutkin kuuntelevat" , "esikuvia" , "laaja musiikkimaku" "vähän kaikkee" "eli niitä niitä joita muutkin kuuntelevat" ?? Kliseitä, uskomuksia yms.
Mikä sun pointti nyt on, ja miksi analisoit noin paljon ? . Musiikin kokeminen on jokaiselle kuitenkin omakohtainen tapahtuma, jossa on ylä- ja alamäkiä, ja ei kannata ehkä liikaa miettiä
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... | |
blaekie: Hmm, "pitäisi kuunnella/diggailla mitä muutkin kuuntelevat" , "esikuvia" , "laaja musiikkimaku" "vähän kaikkee" "eli niitä niitä joita muutkin kuuntelevat" ?? Kliseitä, uskomuksia yms.
Mikä sun pointti nyt on, ja miksi analisoit noin paljon ? . Musiikin kokeminen on jokaiselle kuitenkin omakohtainen tapahtuma, jossa on ylä- ja alamäkiä, ja ei kannata ehkä liikaa miettiä
Ihan saamaa mieltä olen sinun kans. Miula on ne, ketä ihailen ja joiden ilmaisukykyyn pyrin itsekin, sitä tuskin saavuttamatta... Rummuttaja olen, mutta kuitenkin.
Voihan vastoinkäymiset. |  High
02.06.2012 19:15:15 | |
|
Ei esikuvat muutu. Niitä tulee vain lisää. Aiemmat jäävät taka-alalle, mutta kyllä ne siellä tavalla tahi toisella jatkavat omaa elämäänsä takaraivossa tiedostamattasi.
Allekirjoitan sataprosenttisesti
Allekirjoitan sataprosenttisesti myös!
Minulla oli aluksi Järvinen ja on edelleenkin, mutta koko ajan tulee lisää kitaristeja mukaan ja samalla se musiikkimaku laajenee. Koen sen hyvänä asiana, koska mielestäni kun kuuntelee monipuolisesti musiikkia, niin ymmärtääkin asioita. Esim. Genre X näyttää ottavan vaikutteita genrestä Y, joka taas on sekoitus genrejä A ja B tai että tuo kitaristi ottaa vaikutteita tuolta kitarististilta, jne..
Miten suhtaudutte poliitiikkaan?
- Joo mä tsiigaan mitä tapahtuu. Mun mielestä Suomen presidentil on kaunis tytär. A.McCoy | hevikukko
04.06.2012 22:29:17 (muokattu 04.06.2012 22:31:42) | |
|
Olen lainaillut tietyiltä Ameriikan hepuilta miellyttäviä soundeja sekä tyylejä. Mitä soittoon tulee, bändin toiselta kitaristilta saan uudenlaista harmoniaa "joka on hyödyllistä omiin sävellyksiin" ja sitte kuuntelen omaa sydäntäni. Toisin sanoen, vihdoinkin jos keksisi jotain omaa tyyliä? Avaimena siis ihan toisenlainen genre verraten siihen, jota oon paukuttanut menemään vuodet.
Mikä Boogie? ... No Mesa Boogie tietenkin! Hahahaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
