Media ja viihde ›

aivokuolio: Turha se on lähtä vetelemään näin isoja kaaria yhden perseelleen menneen ottelun takia. Oliko suomalainen urheilukulttuuri sitten vuosi sitten täysin kohdillaan kun se mestaruus tuli? Oliko juniorityöskentely sillon kohdillaan? Tää on vaan lätkää ja ainahan siinä joku voittaa ja joku häviää. On se Suomikin voittanut jengejä selkeästi tuossa vaiheessa joten ei tollasia visioita kannata ruveta maalailemaan. Tää ei kuitenkaan ole mikään rockin kuolema-ketju vaan ihan urheilua vaan jossa on selkeät tulokset.
 
Ja nuo kaikenmaailman jäätymiset ja isompien pelkäämisen on nykypäivänä silkkaa höpöhöpöä. Ehkä 20-30 vuotta sitten suomipojat tutisivat kun isot ja myyttiset Änärin viiksimiehetnm kävi päälle mutta nykyää kaikki jengit on täynnä huippu-urheilujoita joita ei kiinnosta onko vastassa Kanada vai Jaappani.
 
Menossa on helvetin hyvät kisat, takana on useita upeita matseja (swe-rus, usa-can) ja tästähän tää tahti vasta kiihtyy tämän viikon aikana. Jos Suomi ei satu pärjäämään niin se lopullinen sijoitus on se mihin tällä jengillä riitti paukut. Ihan tervettä että nämä MM2011-kuplat ja Mikkemaniat rupeaa pikkusen jo poksumaan. Jätetään nämä "MM-FIASKO - MIKÄ MENI PIELEEN?"-maalailut iltapäivälehdille ja kaikenmaailman kolumnisteille ja nautitaan hyvistä matseista vielä kun niitä viikon verran riittää.
 
Mä oon kutsunu Jalosen tyyliä "insinöörikiekoksi" ja se on erilainen tyyli kuin muilla Suomen valmentajilla. Siinä on paljon hyvää, esim. keskittyminen kiekolliseen peliin, mutta se on vikaherkkää. Suomi on romahtanut näissä ympyröissä niin paljon useammin kuin muut maat yhteensä että jostain sen pitää johtua. Jenkeillä ja kanukeilla on näitä ainaisia asenneongelmia etenkin turnausten alussa mutta se on eri asia kuin että PÄÄ EI KESTÄ.
 
Eilisessä pelissä oli ilme täsmälleen sama mikä usein ennenkin. Aravirran ja Summasen taistelukiekko ei paneutunut siinä määrin kiekolliseen peliin eikä sisältänyt kummemmin hienouksia, mutta onnistui kiertämään henkiset romahdukset, silloin näitä ei tullut. Curre Lindströmin ja nyt Jalosen johdolla näitä näköjään taas tulee. Ongelma on siis krooninen ja näyttää siltä ettei Jalosella ole siihen yhtään minkäänlaista lääkettä; ihmettelee vain kun pelaajat eivät pelaa kuten puhe oli ollut.
 
Viime vuonna pahin ottelu Suomelle taisi olla semifinaali Venäjää vastaan ja siinä Suomi menestyi hienosti. Ruotsi jäi finaalissa Suomen liitokiekon jalkoihin. Mutta ratkaisupelejä ei tarvinnut pelata Jenkkejä tai Kanadaa vastaan.
 
Kroonisen ongelman taustalla uskon siis olevan pelikulttuurin ohuudesta johtuva menestysorientoituneisuus. Näkyyhän tämä myös yksilölajien puolella, esim. yleisurheilussa on Ruotsi menestynyt viimeisen 20 vuoden aikana paljon Suomea paremmin, enkä oikein usko että se on paremmista doupeista johtuvaa. Meillä Suomessa urheillaan liian vähän siksi että se on hauskaa ja liian paljon siksi että "me näytetään niille mistä on kysymys".